Objektiivinen keskustelu käsitteestä "maailmanloppu&quo

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

”Maailmanloppu” on pelotteena se käsite, jolla m.m. papisto ja profeetat kautta historian ovat pitäneet ihmisyksilöitä ja kokonaisia kansakuntia vallassaan. Sama pelottelu jatkuu tänäkin päivänä, eri muodoissaan; vaikkapa presidentinvaaleissa sublimoituna erilaisiin poliittisiin uhkakuviin. Pelottelu on yksi parhaista vallankäytön välineistä.

Itse olen aina ihmetellyt tätä asiaa yksilön kannalta, sillä minun maailmanloppuni on sinä päivänä, kun itse kuolen! Jos esimerkiksi huomenna kaadun liukkaalla kadulla, lyön takaraivoni jäähän ja kuolen aivoverenvuotoon, on minun itseni kannalta täysin yhdentekevää se, kuolenko vain minä, vai kuolevatko kaikki maailman 6 miljardia ihmistä samanaikaisesti minun kanssani!

Joku palstan keskustelijoista saattaa olla huolissaan kenties 30:n vuoden kuluttua Maahan mahdollisesti törmäävän asteroidin vuoksi, mutta samalla hän polttaa askin päivässä tupakkaa tai juo kymmenen pulloa kaljaa tai elää muuten vain riskialtista elämää vaikkapa suojaamattoman seksin muodossa. Itse olisin tässä tilanteessa paljon enemmän huolissani ”omasta maailmanlopustani” kuin asteroidista!

Kommentit (8)

Neutroni
Seuraa 
Viestejä23104
Liittynyt16.3.2005
Tarkkailija
Jos esimerkiksi huomenna kaadun liukkaalla kadulla, lyön takaraivoni jäähän ja kuolen aivoverenvuotoon, on minun itseni kannalta täysin yhdentekevää se, kuolenko vain minä, vai kuolevatko kaikki maailman 6 miljardia ihmistä samanaikaisesti minun kanssani!



Arvon Tarkkailija on hyvä ja tekee lapsen. Voidaan sitten tarkkailla kuinka kauan kestää ennen kuin mieli muuttuu.

Noin minäkin ajattelin joskus. Mitä sitä poikamiehellä millään väliä onkaan, hulluhan sitä olisi jos tuollaisista stressaisi. Vaan lasten saanti muuttaa nuo ajatukset kertaheitolla. Nyt on väliä sekä minulla että maailmalla minun kuolemani jälkeen.


Joku palstan keskustelijoista saattaa olla huolissaan kenties 30:n vuoden kuluttua Maahan mahdollisesti törmäävän asteroidin vuoksi, mutta

Tuo asteroidien pelko onkin ajatusten siirtämistä pois todellisista ongelmista. Sellaisista, joihin voisi omin teoin vaikuttaa, mutta vaadittavat teot ovat vaivalloisia ja hankalia. Helpompaa on vain spekuloida jonkin mielikuvituksellisen uhan torjumisesta vielä mielikuvituksellisimmin keinoin.

Vierailija

Tarkkailija

Peloittelulla on aina hallittu ihmisiä. Peloittelu on yksi planeettamme vakavista ongelmista. Ihmisiä pakotetaan luottamaan pakottajan sanaan. Pakottaja itse aina hyötyy jotenkin.

No kyllä hieman täytyisi ajatella planeettamme parasta. Jälkeläisemme esimerkiksi tulevat saamaan suuria vaileuksia sen johdosta että ME, tämän aikakauden ihmiset saastutamme pikku hiljaa koko planeettamme. Meidän pitäisi tuntea vastuuta siitä että jälkeläisemme saisivat elää puhtaassa luonnossa/planeetalla. Mutta valitettavasti harvalla on tuota vastuun tunnetta. Eletään vain kuin viimeistä päivää.
Kyllä minä toivon että poikani aikuisena saisi kunnon elämän planeetalla jossa olisi terveellistä ja turvallista elää.

EDIT:
Poikani ei ole itse synyttämäni, mutta on lapseni kuitenkin nykyään lain mukaan.

Vierailija

Huojentavaa todeta, että "maailmanloppu" ei erityisemmin pelota palstalaisia; muutoinhan tähän keskusteluun olisi osallistuttu aktiivisemmin.

Palataan asiaan lokakuun 31. päivänä 2006, jolloin lintuinfluensa on mutatoitunut ihmisestä ihmiseen infektoituvaan pisaratartuntamuotoon pandemiana.

Joku ehkä kysyy nyt: "Mikä maailmanloppu se muka olisi?"

Vastaus: Katsotaan sitten...

Vierailija
Tarkkailija
Huojentavaa todeta, että "maailmanloppu" ei erityisemmin pelota palstalaisia; muutoinhan tähän keskusteluun olisi osallistuttu aktiivisemmin.

Palataan asiaan lokakuun 31. päivänä 2006, jolloin lintuinfluensa on mutatoitunut ihmisestä ihmiseen infektoituvaan pisaratartuntamuotoon pandemiana.

Joku ehkä kysyy nyt: "Mikä maailmanloppu se muka olisi?"

Vastaus: Katsotaan sitten...

Niin kuin joku viisas joskus sanoi niin pahinta pelossa on itse pelko. En ole koskaan oikein ymmärtänyt mitä tuo tarkoittaa mutta luulisin että se käy vastauksi tähän. Linnunradan liftareille suunnatussa käsikirjassa lukeva Don´t panic on hyvä neuvo myös joka hetkeen.

Vierailija
Neutroni
Tarkkailija
Jos esimerkiksi huomenna kaadun liukkaalla kadulla, lyön takaraivoni jäähän ja kuolen aivoverenvuotoon, on minun itseni kannalta täysin yhdentekevää se, kuolenko vain minä, vai kuolevatko kaikki maailman 6 miljardia ihmistä samanaikaisesti minun kanssani!



Arvon Tarkkailija on hyvä ja tekee lapsen. Voidaan sitten tarkkailla kuinka kauan kestää ennen kuin mieli muuttuu.

Kaksi vallan mainiota erilaista näkökulmaa. Ja kumpikin yhtä oikeassa. Oma maailmahan loppuu siihen kun kuolee, ja sen takia onkin tärkeää siirtää omat geeninsä eteenpäin.

Tarkkailijan kanta vaikuttaa olevan se, mikä tilanne on kuoleman jälkeen -> mikään ei haittaa, eikä vaivaa. Mutta ihmisen luonteeseen kuuluu yleensä ajatella myös läheisiään.
Joten: Tarkkailija, jos tietäisit kuolevasi 2kk:n päästä, niin tekisitkö "keskeneräiset" asiasi loppuun ennen kuolemaasi?

Vierailija
bdbdbd
[Kaksi vallan mainiota erilaista näkökulmaa. Ja kumpikin yhtä oikeassa. Oma maailmahan loppuu siihen kun kuolee, ja sen takia onkin tärkeää siirtää omat geeninsä eteenpäin.

Entä jos lapsi on adoptoitu?

Vierailija

bdbdbd kysyi: Joten: Tarkkailija, jos tietäisit kuolevasi 2kk:n päästä, niin tekisitkö "keskeneräiset" asiasi loppuun ennen kuolemaasi?"

Kysymys on filosofinen ja mielenkiintoinen. Mutta itse asiassa: eikö jokaisen ihmisen elämä ole aina kuolinpäivään saakka "keskeneräinen" kaikkine asioineen. Eli kysymyksesi varmaankin pitäisi kuulua:
Miten priorisoisit asiasi ja tehtäväsi, jos tietäisit kuolevasi x pv:n kuluttua?
Tätäkö tarkoitit?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä23104
Liittynyt16.3.2005
tintti

Entä jos lapsi on adoptoitu?

Luulen, että sosiaaliset suhteet ratkaisevat normaali-ihmisillä. Jos lapsi kasvaa omassa perheessä, se on kuin oma. Ei sille toivo pahaa oman kuolemankaan jälkeen.

Uusimmat

Suosituimmat