Energiatihentymät, ollakko vai ei?

Seuraa 
Viestejä5601
Liittynyt9.9.2005

Asetan tähän kaikkien arvioitavaksi, keskusteltavaksi, pois pyyhittäväksi tai mitä tahansa siltä väliltä pohdinnan historiasta.

Asia koskee olevaisuutta ja kysymystä miksi, kenen toimesta ja mitä tämä kaikki on?

Mielipiteitä, väitteitä ja ajatuksen kulkuja on niin monta kuin arvioitsijaa, mutta onko jokin juuri se oikea tai ovatko kaikki oikein, ellei sittenkin ole kaikki pelkkää harhaa:

Itse juttu,

Pohdintaa loputtomuudesta ja olemattomuudesta kirjoittajalta filosofille, siis haasteena saada vastauksia (kyseinen Tapsa on olemassa ja siitä myöhemmin, koetan haastaa hänet antamaan nyt julkisesti vastinetta!)

"Tapsa,

... ajatuksesi on aivan oikein, jos lähestymistapana on juuri ihminen ja hänen käyttäyminen. Mikäli tarkastelukohtana on kaiken olevaisuus, ei siihen pelkkä ihmisen ominaisuus ja rajallinen "aistimus" riitä. Ihminen on samanlainen osa kokonaisuutta kuin mikä tahansa materiaalinen "möykky", siis viime kädessä ihminenkin on vain energiavärähtelyä eli kimppu erilaisia energiatihentymiä! Kuinka mittalaite tutkii mittalaitetta -syndrooma. ..."

"Meidän tulee muistaa tai "ymmärtää", että katsomus on ehdottomasti aina vain sen "katsojan" silmissä, kuka arvion antaa. Olisi mielenkiintoista "havaita" kuinka "maailma" näyttäytyy koiran/ kissan silmin ja mitä siellä"aivokopassa" pyörii (sehän on siitä riippuvainen mitä aistinelimet ottavat vastaan; kuinka muuten ihminen, joka jo syntymästään lähtien on ollut sokea, kuuro ja ilman tuntoaisteja "ajattelee" tästä maailmasta). Olisi vieläkin mielenkiintoisempaa "nähdä" miten muurahainen/torakka jne..."näkevät ja kokevat" maailmansa (ne tuskin havaitsevat ihmiselle mitään erityistä asemaa tai eivät saata havaita sitä ollenkaan!). Mutta vieläkin mielenkiintoisempaa olisi havaita "ympäristöä" molekyylintasolta; millaiselta se "näyttäisi"? Uskoisin, että torakan ja muurahaisen ominaisuudet ovat kadonneet tyystin. Mutta kuinka "näkymä" on bakteerin tai viruksen "silmin"; ne eivät varmaan tunnista muurahaista eikä torakkaa; ainoastaan sen informatiivisen"väreilyn", joka lähtee juuri heitä ympäröivästä maailmasta eli siis solutasolta, jossa ei enään ole mitään niitä aisteja, mitä meillä on."

...

"Kuinkakohan "maailma" näyttäytyy atomitasolla ja erityisesti jos "istut" elektronin matkassa kiertoradalla, jota tänä päivänäkään ihminen ei osaa luonnehtia juuri millään tavoin (ihminen pystyy mittaamaan millä kuorikeroksella elektroni on, ei juuri muuta). Elektronit voivat "kokea" toisiansa hyvin kummallisessa maailmassa meille, mutta "heille" se on jo huomattavan selkeä; jokainen elektroni on lähes täydellisessä tyhjyydessä ja lähes täydellisen yksin; on vain ominaisuus vuorovaikuttaa jonnekkin, mitä ei enään meidän tavoin näe, vaan se "aistitaan", siis elektroni "kokee" muut "kolleegat" gravitaationa (huom! ihminen ei ole löytänyt sitä ratkaisevaa hiukkasta eli gravitonia, joka ilmeisesti "liimaa" kasaan koko tämän systeemin atomeista galakseihin saakka). Mutta kuinka kvarkit voivat kokea "elämän", väitän, että suuremmat kokonaisuudet kuin esimerkiksi neutroni, protoni, atomi, virus, bakteeri,muurahainen, torakka, koira ja kissa sekä siinä seassa ihminen ei tunnistaudu enään millään tavoin, koska kvarkit ovat "viimeiset" meidän jollain mitattavissa olevat "osaset", joilla on vain keskinäissynergia täydellisessä harmoniassa; järjestelyssä jonka evoluutio alkoi singulariteetista eli kaiken keskipisteestä, jolla ei ollut ulottuvuutta ja joka ei pääty ilmeisesti milloinkaan!"

...

"Täydellisenä teoriana on kaiken pohjalla puhdas ja universaali värähtely, kun poikkipinta-alaton "kuminauha" päättömänä tai päällisenä, siis suljettuna värähtelyrenkaana tai "tilavuudettomana" hiuksena, joka täydellisesti vuorovaikuttaa kaikkeen, siis meidän näkökulmasta ei mihinkään! Tämän teoriatason "aistimus" ketjun "suuremmista" osasista on puhdasta filosofiaa, koska supersäie ei "näe enään mitään", vaan täydellisen"olemassaolokenttänsä" sisällä tai äärettömyydessä suorittaa vain värähtelyä, joka voi vain "hallita" kaikkea."

...

Johtopäätelmä vajavaisuuden ilmentymänä ja hyväksyntänä:

"Kaikki muu supersäikeiden jälkeen "suurempaan" päin tai ajattelun osalta on illuusiota, joka havaitaan ainoastaan pienen pienellä ihmisen "järjellä" ja"mittalaitteilla", joilla ei ole mitään merkitystä supersäietasolla, koska nuo kvarkit, neutronit, atomit, molekyylit, virukset, bakteerit,muurahaiset, torakat, kissat, koirat ja lopulta ihminenkin on vain supersäikeiden värahtelysinfoniaa.

Uskoisin, että tämän ylläkuvatun "ketjun" olemuksesta ja lopullisesta syvyydestä mm. Hawkings on kiinnostunut ja hänen lopullinen yhtenäisteoria on juuri nuo energiatihentymät siellä loputtomuudessa mihin meillä ei ole koskaan asiaa, sillä olemme vain ja ainostaan niiden illusionäärinen ilmentymä maailmassa missä rajallinen aisti ja rajallinen äly koettaa selvittää asioita.

Tämä tapa "nähdä" maailmaa (siis näkemys energiatihentymistä) olemattomana ja täydellisenä ei saata olla kovinkaan väärässä, koska se antaa mahdollisuuden kokonaisvaltaiseen harmoniaymmärrykseen siitä, mitä me todellisuudessa olemme eli emme siis mitään! (edelleen tulee muistaa, että tämäkin yllä kuvattu mielenpurkaus oli ihmisen aikaansaannos ja sen pelkästään ihmisten keskuudessa saama kannatus on enemmistöstä kiinni."

"Me vain voimme yksittäisinä ihmisinä hiljaisesti uskoa siihen, mikä meille kullekin on soveliainta ja turvallisinta! "

Ilkka Luoma

"Sanat ovat vaillinaisuutta, mutta yritettävä on ~ kunnes kuvat aukeavat mieliin harmonisena jatkumona. Tajunnanvirta on ajallista vilinää sielun peilissä - silmissä, mutta jäikö yhteys ymmärrykseen ja mieleen saavuttamatta? ..."

Sivut

Kommentit (34)

Vierailija

Tuota noin, mmm siis se värähtely. En taida ottaa kantaa asiaan. Monen moista olen värähtelyistä lukenut. Muutamat selvää huuhaata tavallaan. Mutta miten pitkälle haluaa tuota värähtelyä USKOA tai pitää sitä yhtenä hypoteesina, on jokaisen oma asia. Siitä voi fantisoida kuinka paljon vaan. Fantisointi on halpaa, se ei maksa mitään muuta kuin aikaa.

On tarinoita eri värähtely tasoista, siis tarinoita, ei mitään tieteellisiä tutkimuksia. Eri tasoilla siis eri densiteetti materialla. Taso/nivå/dimension. Miksi sitä nyt sitten itse kukin haluaa kutsua.

Ilkka Luoma
Seuraa 
Viestejä5601
Liittynyt9.9.2005
Ayla
Tuota noin, mmm siis se värähtely. En taida ottaa kantaa asiaan. Monen moista olen värähtelyistä lukenut. Muutamat selvää huuhaata tavallaan. Mutta miten pitkälle haluaa tuota värähtelyä USKOA tai pitää sitä yhtenä hypoteesina, on jokaisen oma asia. Siitä voi fantisoida kuinka paljon vaan. Fantisointi on halpaa, se ei maksa mitään muuta kuin aikaa.

On tarinoita eri värähtely tasoista, siis tarinoita, ei mitään tieteellisiä tutkimuksia. Eri tasoilla siis eri densiteetti materialla. Taso/nivå/dimension. Miksi sitä nyt sitten itse kukin haluaa kutsua.

Kirjoitus oli ensimmäinen "fantasiointini"; tosin sen perustana on useita Hgin Luonnonfilosofian Seuran torstai-iltojen aiheeseen ja sen ympäriltä olevia luentoja (http://www.tsv.fi/ mm. Kurki-Suonio ja Enqvist). Kirjoitus oli samalla Kutsu vapaaseen pohdintaan... , Kaiken ei tarvitse aina olla historiaa, yhteiskuntaa ja politiikkaa..., joskus "rikkaimmat" pohdinnot syntyvät "älyttömyyksistä" tai olisiko se sittenkin "ydintä"..., mene ja tiedä. Tässä kategoriassa KAIKKI mielipiteet ovat yhtä arvokkaita...

"Värähtelyt" antavat mielenkiintoisen olemuksen ajalle, kun ei olekkaan mitään Mikä tuo aika sitten on, kun sitä ei ole koskaan riittävästi

Ilkka Luoma

"Sanat ovat vaillinaisuutta, mutta yritettävä on ~ kunnes kuvat aukeavat mieliin harmonisena jatkumona. Tajunnanvirta on ajallista vilinää sielun peilissä - silmissä, mutta jäikö yhteys ymmärrykseen ja mieleen saavuttamatta? ..."

Vierailija
Ilkka Luoma
Ayla
Tuota noin, mmm siis se värähtely. En taida ottaa kantaa asiaan. Monen moista olen värähtelyistä lukenut. Muutamat selvää huuhaata tavallaan. Mutta miten pitkälle haluaa tuota värähtelyä USKOA tai pitää sitä yhtenä hypoteesina, on jokaisen oma asia. Siitä voi fantisoida kuinka paljon vaan. Fantisointi on halpaa, se ei maksa mitään muuta kuin aikaa.

On tarinoita eri värähtely tasoista, siis tarinoita, ei mitään tieteellisiä tutkimuksia. Eri tasoilla siis eri densiteetti materialla. Taso/nivå/dimension. Miksi sitä nyt sitten itse kukin haluaa kutsua.




Kirjoitus oli ensimmäinen "fantasiointini"; tosin sen perustana on useita Hgin Luonnonfilosofian Seuran torstai-iltojen aiheeseen ja sen ympäriltä olevia luentoja (http://www.tsv.fi/ mm. Kurki-Suonio ja Enqvist). Kirjoitus oli samalla Kutsu vapaaseen pohdintaan... , Kaiken ei tarvitse aina olla historiaa, yhteiskuntaa ja politiikkaa..., joskus "rikkaimmat" pohdinnot syntyvät "älyttömyyksistä" tai olisiko se sittenkin "ydintä"..., mene ja tiedä. Tässä kategoriassa KAIKKI mielipiteet ovat yhtä arvokkaita...

"Värähtelyt" antavat mielenkiintoisen olemuksen ajalle, kun ei olekkaan mitään Mikä tuo aika sitten on, kun sitä ei ole koskaan riittävästi

Joo tosiaan, hämmästyin ensin kirjoitustasi ja ajattein että mistäs nyt "kenkä puristaa". mutta eikös ole mukavaa joskus kirjoittaa fantasiastakin?

Minä en ole kyllä koskaan sattunut tapaamaan missään henkilöitä, jotka on kyenneet keskustelemaan täysin tieteellisesti värähtelyistä. Mutta sitäkin enemmän huuhaa tyyliin. Mutta täytyy myöntää että keskustelu heidän kanssaan oli aika antoisaa. He kertoivat fantasioistaan ja minä ja moni muu väitteli vastaan. Heillä kun oli jutuissa mukana avaruuden olioita ja "kanalisoituja" kirjoituksia. Ja kaikkea johti yksi amerikkalainen mies, joka tuli rikkaaksi näistä storyista.

Mutta toisaalta taas, värähtely on kuitenkin mielenkiintoinen asia. Eihän sitä koskaan tiedä. Voihan sitä sanoa että atomi nivålla on värähtelyä joka aiheuttaa aaltotoilua. Mitä pienempi densiteetti materialla, sitä vähemmin materia näkyy ihmissilmille ja niin edelleen. Silloin sanovat sen materian olevan toisella plaanilla/nivålla/tasolla/dimension.

Mites on, pidätkö itse asiaa ehkä olettavasti olevana? Vaiko vain pelkkänä fantasiana? He jotka puhuu näistä asioista netissä, on aika vakavissaan moni heistä. Voi sanoa että kun tiede ei ole vielä löytänyt vastauksia kaikkiin kysymyksiin, niin silloin tulee usein esille New Age:laiset fantastisine tarinoineen. Onhan niitä mielestäni olut mielenkiintoista lukea. Lukea kannattaa kaikkea. Jotta pysyy ajan tasolla.

Ajasta tosiaan värähtelyssä tulee omituinen kuva. Ihan kuin sitä ei olisikaan. Kuitenkin, nämä jotka esimerkiksi kirjoittavat kirjoja tuollaisesta, usein tienaavat valtavasti rahaa. ja hyvä-uskoiset ihmiset alkaa uskoa heihin. Jotta usein on mukana tuo raha-asia. halutaa tienata helpolla rahaa.

Aika on vain olleelista. Aika riippuu katsojasta. Kaikilla ei tarvitse olla samaa aikaa, niin hullulta kuin se kuullostaakin. Värähtely tasolle mentäessä, aikaa ei ehkä enää voi sanoa sellaiseksi ajaksi mitä me pidämme aikana. Jos kaikki tuo olisi totta, niin voi alkaa kysellä itseltään, mikä olen? Misssä olen? Millainen olen?

Ja pitää tosiaan paikkansa että älyttömästäkin idesta voi syntyä älyllistä. kaikella on oma arvonsa, jos vain osaa arvostaa kaikkea. Mutta se on välillä hyvin vaikeaa. Minun esimerkiksi on hyvin vaikea osata arvostaa uskovaisten jumalia ja taivaita. Mieluummin keskustelen esimerkiksi värähtelystä kuin jumalista.

Vierailija

Sainoin joskus sinulle Ilkka, että sinä olet ihmeellinen mies siinä suhteessa, että kun alat jäädä keskustelussa alakynteen, sinä pystyt ottamaan nuo 'avaruuspölyt' ja energiat ja minä olen ulalla. No nyt sinä näytät ahkeroivan koko ajan tuolla minulle käsittämättömällä alalla.

Jos koetan ottaa jollakin tavalla osaa tähän keskusteluun, niin lähden siitä olettamuksesta, että olet oikeassa, vaikka minä en asioita ymmärräkään. Minusta tuntuu, että sinun kommenttisi ovat kuin pienimmän yhteisen nimittäjän tai tekijän etsimistä sekä selittämistä. Toisin sanoen, kun sanotaan, että kaikki on samaa energiaa tai että kaiken rakennusmateriaalina ovat samat aineet ja osat, päästään eteenpäin.

Meidän pitäisi olla nöyriä. Kaikki on osa kaikkea tai Kaikkeutta. Me olemme osa kaikkea samalla tavalla kuin bakteeri tai torakka. Ei sen enempää eikä sen vähempää. Jos tämä asetelma otetaan alkuasetelmaksi päästäänkin mielenkiintoiseen johtopäätelmään kysymällä, mikä sitten on erottanut ihmisen tästä Kaikkeudesta ja johtanut hänet ikään kuin systeemin tärkeimmäksi osatekijäksi.

Olen puhunut usein ihmisestä ja hänen käyttäytymisestään ikään kuin kaikkein olennaisimpana kysymyksenä - maailman tärkeimpänä kysymyksenä. Tämä on johtunut siitä, että vain ihminen pystyy tuhoamaan sekä oman että muun elollisen ympäristön elinehdot. Toisaalta on niin, että kaikki ihmisen asiat liittyvät ihmisen käyttäytymiseen. Niin pitkään kun ei Oivalleta ihmisen käyttäytymistä, ollaan pakotettuja pähkäilemään pöljyyksiä.

Ajatellaan vaikka sellaista asiaa kuin kehitys. Sitä pidetään hyvänä ainakin jos kuvitellaan itsensä kehittämistä. Kansantaloustiede on kiinnostunut kasvusta. Se on ikään kuin tuon tietään ydin. Inflaatio, työttömyys, jne. ovat pahoja asioita, koska ne ovat haittaamassa kehitystä. Mistä tuo kehitys- tai kasvutavoite tulee? Olin jossakin vaiheessa tutkailemassa sen tieteellistä pohjaa, mutta en löytänyt mitään perusteita. Se on kuin sisäänrakennettu 'jumalan' antama toimintaehto. Kaiken pohja.

Kehitys on asia, joka vain on. Sen avulla toivotaan päästävän päämäärään kunhan vain jaksetaan yrittää. Toisaalta ajatellaan, että se on perintötekijöistä kiinni. Se vain on. Sille ei voi mitään. Minua ei ole kiinnostanut koskaan olla kehityksessä kehityksen vuoksi tai liikkeessä liikkeen vuoksi. Kun lähden Helsinkiin, haluan päästä päämäärään enkä olla vain matkalla.

Päämäärä ei ole kehitys kehityksen vuoksi, vaan tavoitteeseen pääseminen eli siis riittävyyteen pääseminen henkilökohtaisella tasolla. Jos ihmisen käyttäytymisen päämäärä on riittävyyteen pääseminen, silloin voidaan vain sanoa, ettei kukaan ole siihen päässyt, koska kehitysusko rehottaa. En ole kehitystä vastaan. Olen turhanpäiväisiä menetelmiä vastaan. Jos kukaan ei ole päässyt riittävyyteen, silloin keino on kehno. Kaikkien ihmisten käyttäytyminen on samanlaista. Erot ovat vain suhteellisia. Joku pitää rahan rohmuamista vulgäärinä toimintana, mutta minulle hän on samanarvoinen, kuin tiedemies, joka ei tiedä riittävästi tai taidon käyttäjä, joka ei ole vielä riittävän taitava. Kaikki he ovat tyytymättömiä. Keinot vaihtelevat, mutta tyytymättömyys on kaikilla sama.

Jos tuo on totta, niin kaikki ihmiset ovat samanlaisia käyttäytymisensä suhteen, kukaan ei ole itselleen riittävän hyvä. Yksinkertaisemmin sanottuna kehitys syntyy tyytymättömyydestä. Tämä asia voidaan selittää energialla tai harmonialla tai 'pienillä partikkeleilla', mutta jotta siihen päästään, täytyy yhdistää Täydellinen ihmisen käyttäytymisen tunteminen ja em. asiat, mutta ilman TIKT:stä se ei onnistu.

Alkuasetelmaan palatakseni ydin eräällä tavalla on se, miksi ihminen on erilainen kuin muut elukat.

"Ajattelen siis olen tyytymätön!"

Tapio

Vierailija

Lisäys ja tarkennus edelliseen.

Edellinen teksti vähän rönsyili, koska on hankalaa puhua asiasta, josta ei voi puhua Wittgensteinia lainaten. Muuten en ole missään nähnyt kerrottavan, että tuolla lausahduksella Wittgenstein määritteli Määrittelemättömän eli ajatuksen ulkopuolisen. Mukaellen voisin sanoa, että on olemassa alue, jota ihminen voi ajatella ja sitten on olemassa Wittgensteinin mukaan 'mieletön' alue eli alue, jonka asioita ei voi ajatella eikä niistä sen vuoksi voi myöskään puhua, koska ajatus ei niitä tavoita. Toisin sanoen tällä tavalla Oivallettuna on olemassa kaksi - ajatuksen ja ei-ajatuksen alue tai järjestelmä.

Mitä minä ymmärrän käyttäytymisellä? Minulle se tarkoittaa kaikkea sitä tietoista ja tiedostamatonta ihmisen toimintaa, joka pohjautuu menneisyyden joko tietoisiin tai tiedostamattomiin tallenteisiin.

Käyttäytymistä ohjaa ajatus, joka käyttää tässä hetkessä menneisyyden tallenteita projisoiden ne tulevaisuuteen. Ajattelun taustalla on aina keskeisellä paikalla ihmisen minä, minuus. Puhun tästä 'ajatuksen järjestelmänä'.

Järjestelmän peruspiirre on sanottavissa kolmen sanan avulla - hyvä, parempi, paras. Kaikki ajatuksen toiminta liittyy suhteellistamiseen. Emme edes pysty puhumaan ilman mittaamista ja vertaamista eli siis suhteellisamista. Koska mennyt hyvä tai parempi muuttuu hyvin äkkiä epätyydyttäväksi eli siis 'pahaksi tai huonoksi', ydin sanoissa on paremmalla.

Tämä tuo mukaan toivon. Eli toivon avulla me elämme paremman tulevan toivossa. Toivo perustuu siis menneisyyden tallanteisiin joita käytetään tässä ja nyt projisoimassassa tulevaa, toivottavaa parempaa.

Miten toivomisessa käy aina ja kaikille? Aina käy niin, että jos ihminen saavuttaa toivomansa paremman tulevaisuuteen liikuttaessa, se osoittautuu pian riittämättömäksi tai epätyydyttäväksi ja ihmisen on alettava toivomaan uudelleen ja aina vain uudelleen.

Mitä tämä merkitsee? Se merkitsee kaikkein yksinkertaisimmin sitä, ettei toivoa ole. Toisin sanoen ihminen ei saavuta ajatuksen ohjaamalla käyttäytymisellään koskaan toivomaansa.

Jos ihminen on jatkuvassa liikkeessä kohti parempaa, silloin tavoitteeksi ei riitä paremman saavuttaminen, vaan tavoitteen täytyy tiedostamatta olla Lopullisen Riittävän saavuttaminen. Sellaisen saavuttaminen, jonka jälkeen matka kohti parempaa ei enää jatku.

Tästä on minusta ja minulle kysymys ihmisen käyttäytymisessä. Ja koska 99,99% ihmisen käyttäytymisestä on tällaista, voidaan sanoa, että käyttäytymisen Oivaltaminen on erittäin tärkeää ja siksi ihmisestä tulee tietyllä tavalla vääristyen maailman tärkein elollinen olio.

Wittgenstein määritteli siis käsittääkseni ymmärtämättään Kaiken, Kaikkeuden. Hänen mukaansa on olemassa kaksi - ajatuksen suhteellinen järjestelmä, johon liittyvistä asioista voidaan puhua ja ajatuksen ulkopuolinen, josta ei voida puhua, koska ihmisen ajatuksen kyvyt eivät siihen riitä.

Hyvä esimerkki ulkopuolisista asioista on vaikka Harmonia. Minulle se tarkoittaa sitä, että siinä yhtyvät sekä hyvä että paha. Se on Täydellinen, Täydellisyys. Eli Harmoniasta ei voi puhua. Se ei ole ajatuksen järjestelmän alueella. Samanlaisia asioita ovat Ikuisuus, Täydellinen Kauneus, Rakkaus, Totuus, Tieto, Sielu, Kuolemattomuus, Absoluuttinen, Kaikkeus, Jumala, jne.

Siis nämä ovat Mielettömiä asioita. Minä olen tottunut käyttämään niistä sanoja Folly, hölyn pöly, (väärin kirjoitettuna) non-sense. Viimeinen sana on minusta paras. Sense tarkoittaa minulle järjellistä siis ajateltavissa olevaa asiaa. Ajan myötä nonsense-sanan merkitykseksi on degeneroitunut hölynpöly tai järjetön, mutta jos katsotaan sanan alkumerkitystä, niin vaikuttaa, että kyse on nimenomaan ei-järjellisestä, ei-ajateltavasta siis ajatuksen ulkopuolella olevasta.

On joskus esiintynyt sellainen kysymys, joka liittyy tähän asiayhteyteen: "Onko ajatuksen ulkopuolella jotain?" Kysymys näyttää jo tietyllä tavalla mahdottomuuden. Miten ajatus voi tutkia ajatuksen ulkopuolella sen tavoittamattomissa olevaa asiaa? Toisaalta voidaan kysyä, määritteleekö ajatuksen tavoittamattomuus tai sen ymmärtämättömyys, ettei ulkopuolella ole mitään.

Kaikille edellä esittämilleni sanoilla on yhteistä, että ne ovat ajatuksen ulkopuolella eli siis ne ovat ajatukselle hölynpölyä. Kuten tästä huomataan, saattaisi olla parempi puhua non-sensestä.

Kaikki tässä esittämäni tiivistyy aikakäsitteeseen. Otetaan seuraavaksi esille asia, joka tuntuu olevan tuttu kaikille. Kaikki ymmärtävät sen. Minä väitän, ettei ajattelevilla ihmisillä ole siitä mitään käsitystä eivätkä he edes pysty määrittelemään sitä. Puhun menneisyyden ja tulevaisuuden välissä olevasta 'ajasta', nytistä, tästä hetkestä.

Odotin, että Hawking olisi määritellyt kirjassaan 'Lyhyt ajan historia' nytin, mutta petyin. Pyrin näyttämään nytin avulla, että ajatteleva ihmisen askaroi non-sense-asioiden kanssa, sitä tietämättään.

Ennen kuin etenen, määrittele menneisyyden ja tulevaisuuden välissä ole 'aika'. Miten pitkä on nyt?

Seuraavaksi annan sinulle muutaman avun. Minä olen käyttänyt seuraavaa tarkennusta. "Nyt ei saa sisältää hitustakaan menneisyydestä eikä tulevaisuudesta!"

Muutama sana nytistä. Minusta me elämme vain nytissä. Se on ainoa paikka, missä me todella olemme ja elämme. Siinä tapahtuu kaikki käyttäytyminen.

Esitin asian joskus seuraavasti - maallikkomaisesti. Jos ajatellaan, että nyt on yhden sekunnin pituinen, onko se 'puhdas', vai onko siinä jo menneisyyttä sekä tulevaisuutta mukana? Sekunnissä on kymmenen kymmenesosaa sekuntia ja siksi siinä on menneisyyttä ja tulevaisuutta eli nyt on pienempi kuin yksi sekuntti. Väheenä mittaa ja suorita samat poistot - kymmenesosa sekunttia, sadasosasekunttia, tuhannesosasekunttia, jne. Miten pitkä on nyt?

Näyttää, että mitä tarkemmin se mitataan, sitä pienemmäksi se kutistuu, kunnes tulee mieleen, että se on absoluuttisen pieni - äärettömän pieni - Ääretön.

Samaa asiaa voidaan kuvat geometrian avulla. Mikä on kahden ympyräviivan sivuamispisteen suuruus? Se on Ääretön.

Eli ainut aika tai paikka, jossa me elämme on Nyt ja se on Ääretön. Menneisyys on menneitä Nyttejä. Tulevaisuus on tulevia Nyttejä ja välissä on Nyt, jota me vain voimme elää. Siis on olemassa vain Ikuinen Nyt. Non-sense on siis meidän jokapäiväistä elämäämme. Hölynpöly on elämämme ydin.

Palataan käyttäytymiseen. Väitän, että käyttäytymisemme osoittaa, että me etsimme ja toivomme elämäämme yhä parempaa, mutta emme tunnu saavuttavan sitä koskaan. Loisjuttuna tämän toiminnan tuloksena syntyy kehitys ja kun emme sen avulla pääse Lopulliseen Riittävyyteen, liikkeen loppumiseen, ryhdymme pitämään itse kehitystä hyvänä asiana ja päämääränä sinäänsä.

Mitä tämä kertoo minulle? Se kertoo, että käytämme väärää välinettä. Pyrimme polkemaan kymmenvaihteisella polkupyörällä kuuhun. Kukaan ei tunnu asettavan menetelmää kyseenalaiseksi, vaikka kukaan ei myöskään pääse päämäärään.

Ehkä olisi syytä pysähtyä ja miettiä menetelmän vaihtamista. NYTTI on avain. Sieltä löytyvät Kaikki vastaukset.

Tapio - uusia rönsyjä

Ps. Tarkkaavainen lukija huomaa tästä minun päämääräni. Se, että pidän ihmisen suhteellista ajatteluun sidottua käyttäytymistä tärkeänä asiana ei pidä ollenkaan paikkaansa. Käyttäytymisen tunteminen on tärkeää, koska se määrittelee sen, mitä on ajatuksen ulkopuolella. Se on sitä, mitä ajatukseen sidottu ei ole. Eli määrittelemällä sen, mitä ihminen pystyy määrittelemään, hän määrittelee sen, mitä hän ei pysty määrittelemään. Mitä täydellisemmin määrittelet käyttäytymisen, sitä täydellisemmin vaikkakaan et kokonaan määrittelet sen, mitä jää ulkopuolelle. Samalla tavalla voit lähestyä esimerkiksi kysymystä, mitä rakkaus tai uskonto on. Määrittele se, mitä itsekkyys tai jälkimmäisessä ihmisen ajatus on tuonut mukanaan ja lähestyt Täydellistä.

Vierailija

Kyllä toivoa on. Toivottomuus ja toiveikkuus ovat samassa paketissa.. siis ihmisessä.. kuten ovat tyytymättömyys ja tyytyväisyys.

Vierailija

Kehitin joskus sanonnan: "Toivoa ei ole, on vain mahdollisuus!" Mitä tämä tarkoittaa? Ihmiset ovat kuin kehässä. Menneisyydessä ei ole ollut riittävän hyvin. Tänään eli Nytissä ei ole riittävän hyvin. Siis toivo kohdistuu parempaan tulevaan. Ihminen etenee sinne käyttämällä kukin omia keinojaan ja kykyjään. Hän saavuttaa toivomansa. Hän on tyytyväinen, mutta vain rajallisen ajan. Sitten tulee tunne, ettei saavutettu hyvä - raha, taito, tieto tai arvo - ole enää riittävän hyvä. Siihen tulee jopa tunne, että saavutettu hyvä on nyt huono, paha. Alkaa uusi kierto eli tulevan paremman järjestely. Jne, jne, jne, jne.... Tämä kierto synnyttää vain kehityksen, koska kaikki ajattelevat ihmiset pelaavat samaa peliä.

Nappasin jostakin lauseen: "Tänään on huomenna eilen!" Se kuvaa mielestäni hyvin juuri edellä kerrottua. Eli ihminen ei huomaa, että hän elää kehässä, jossa ei ole toivo. Toisin sanoen ihminenn ei havaitse, että tänään on se sama päivä ja sama tilanne, jossa hän oli eilen. Tänäänkään hän ei löydä Riittävää hyvää, joka lopettaisi liikkeen kohti parempaa.

Ihminen ei pysty elämään 'tässä ja nyt' eli Nytissä, vaan hän elää vain ja ainoastaan 'huomisen toivossa'. Toivominen loppuu, kun huomataan, että kyse on loiskierrosta ja ajatuksen kyvyttömyydestä löytää Riittävyyttä suhteellisen paremman avulla.

Tyytyväisyydestä ja tyytymättömyydestä. Mistä tyytyväisyyden tunne tulee? Kaikki tuntuvat tietävän sen, mutta panepa matkailuyrittäjä kertomaan se seikka, mistä matkailija saa tunteen 'Oli pirun hyvä matka!" eli mistä hän saa tunteen, jota voidaan nimittää 'elämykseksi'.

Ensiksikin yrittäjä määrittelee 'hyvän matkan' omien tuotannollisten resurssiensa muodossa. Hän ei oivalla, että vain tyytyväinen matkailija voi määritellä tyytyväisyyden tunteensa avulla hyvän matkailutuotteen ja siis myös laadun ja hyvän palvelun. Ja loppujen lopuksi vain tyytyväisyyden tunteen selittäminen johtaa ratkaisuun.

Matkailija ostaa tuotteen, koska hän arvioi, että kustannukset jäävät odotettavaan hyödyn jalkoihin. Siksi hän on valmis tekemään uhrauksen. Kun matka toteutuu, vastakkain joutuvat hänen ennakko-odotuksensa ja matkan toteutumisen yhteydessä tuntuva tyytyväisyyden tunne. Jos ennakko-odotukset ovat pienemmän kuin toteutuneet tapahtumat. Eli siis ihminen voi kokea, että hän saa vähemmän kuin odotti. Hän saa sen mitä odotti. Tai hän saa enemmän kuin mitä hän odotti. Mikä näistä johtaa tyytyväisyyden tunteeseen?

Yleensä sanotaan, että kun ihminen saa sen, mitä hän odotti, hän on tyytyväinen. Tämä on väärä arvio. Hyvä selitys on työtyytyväisyyden todellisesta tapahtumasta. Työntekijät olivat tyytymättömiä. Ruokapuoli ei pelannut siten kuin he olisivat halunneet. Työnantaja korjasi vian ja nyt työpuoli oli kuten työntekijät edellyttivät. Olivatko työntekijät tyytyväisiä. He saivat sen, mitä he odottivat? Ei, he eivät ollee tyytyväisiä, mutta tyytymättömyyden syy oli poissa. He olivat ikään kuin plus miinus nolla tilanteessa.

Tyytyväisyys tulee vain siitä, kun ihminen saa enemmän kuin mitä he odottivat. Siinä se sitten pulma onkin. Yleensä tuottaja, yrittäjä ajattelee tässä tilanteessa, että hänen täytyy antaa jotakin kallisarvoista ja kustannuksia tuottavaa extraa, jotta odotukset ylittyvät. Eihän se niin ole.

Jääköön tässä vastauksen antaminen vielä pois. Tärkeintä on, ettei ajatteleva ihminen tiedä yleensä tietoisesti mitään siitä, mikä tuottaa hänelle tyytyväisyyden, odotukset yllättävästi ylittävän positiivisen tunteen.

Laitetaan tähän vielä se kehäajatus. Minulla oli hyvä ravintolailta tai matka. Koin yllättävän tyytyväisyyden tunteen. Mitä minä teen? Minusta tulee toistaja. Minä palaan samaan paikkaan ilta illan jälkeen ja etsin sitä samaa tunnetta, jos kyse on ravintolaillasta. Minusta tulee toistaja. Toisaalta voin lisätä panoksia ostan enemmän ja parempaa. Koetan siten saavuttaa tunnetilan. Sitten se taasen tapahtuu, kun en jaksa enää yrittää, mutta tulenko hullua hurskaammaksi sen suhteen, mistä tyytyväisyyden yllättävä tunne tuli? Minulla ei ole hajuakaan siitä, vaan jatkan yrittämistä ja panostamista.

Siispä tyytymättömyyden tunne ja tyytyväisyyden tunne eivät ole saman asian kääntöpuolia. Se, etten minä toivo ei tarkoita, että olen toivoton. Minä vain en elä riittämättömyyden noidankehässä vaan Nytissä. Tai sanotaanko paremmin, etten anna ajatukseni johtaa minua tuohon kehään.

Tapio

Vierailija

Ei tyytymättömyys ja tyytyväisyys (yms.) ole toistensa vastakohtia, ne ovat sama (pintapuolinen) tunnepitoinen asia ..

Kun on kaikessa rauhassa (syvällisesti) omissa oloissaan, voi kokea kumpiakin tunteita, mutta järkensä voi antaa ohjata sanomisiaan ja tekojaan tunteiden sijasta.

Kun elää, tietenkin haluaa lisää .. ystävyyttä, ruokaa, tietoa, nautinto-aineita jne., en silti tuota haluamisen (hamuamisen) kehää tyytymättömyydeksi nimeäisi vaan elämäksi.

Voi kokea - olemista - ja siihen kuuluvat myös tunteet. Tätä kirjoittaessani koen olevani/eläväni juuri tässä hetkessä.. ja nythän se jo meni..

Vierailija

Olin kerran ravintolassa ja sen verran vaikutuksen alisena, etten välittänyt kontrolloida ääntäni. Puhuin näistä samoista asioista pöydässäni olevalle aiheesta kiinnostuneelle. Sanoin jotain siitä, etteivät ihmiset ole tyytyväisiä elämäänsä. Naapuripöydän nuori mies ärsyyntyi tästä väitteestä ja esitti, että hän on täysin tyytyväinen elämäänsä ja minä puhun paskaa. Kysyin häneltä, "mitä teet ammatiksesi"? Ja hän vastasi, että hän on "veturinkuljettaja". Kyse oli noin kaksikymppisestä nuoresta miehestä.

Syystä tai toisesta ilman sen kummempaa harkintaa nousin ylös ja kuulutin salin täydelle ihmisiä, että "tämä mies on veturinkuljettaja"! Seuraavaksi sain täysin kaljalasin päälleni. Luonnollisesti rupattelu loppui siihen ja siirryin muualle.

Tulin parin päivän päästä tapahtumapaikalle ja törmäsin nuoreen mieheen. Hän ojensi käden ja sanoi, että kylläpä minä käytin ovelaa konstia sen tyytyväisyyden testaamiseen. Se siitä. Hän oivalsi oman tilansa.

Kerron tämän tarinan siksi, että lopetan keskustelun sinun kanssasi tähän. Jos jatkamma, sinä tulet loukkautumaan minun sanoihin, enkä toivo sitä. Jos olet kiinnostunut asioita, käy kotisivullani. Se edellyttää kyllä sitä, että olet kärsinyt elämässä tarpeeksi omalla suhteellisella tavallasi ja haluat löytää ratkaisun. Tällaisesta ihmisestä tulee etsijä ja jos hän on kyllin sinnikäs, voi olla, että hän myös löytää ratkaisun.

Olemme keskustelleet toivosta, toivottomuudesta, mahdollisuudesta, tyytyväisyydestä, tyytymättömyydestä, riittämättömyydestä ja Nytistä. Eli emme ole keskustelleet itse asiassa ollenkaan ydinasiasta eli Itsensä Absoluuttisesta Tuntemisesta ja Minä kuolemasta eli Isosta kuolemasta, joka koetaan elämän aikana.

Kotisivullani kerron, mitä IAT on, miten siihen päästään ja mitä sitten eli 'hölynpölyä', 'folly'a', 'mieletöntä', 'non-sense'a' ajatukselle.

Terveisin Tapio

Vierailija

Ennustajaukko osui siis oikeaan. Sinä loukkaannuit jo siitä, että kerroin, etten "halua leikkiä sinun kanssasi". Sinun minääsi loukattiin. Olet sentään osallistunut keskusteluihin useilla sadoilla viesteillä.

Kyse on seuraavanlaisesta reagoinnista. Minä lähetän viestin. Se on sinulle ärsyke. Prosessoit sitä. Se mitä sisälläsi tapahtuu ei välttämättä ole tietoista. Reaktiosi sen sijään on näkyvä. Reaktiosi on yksi sana "ennustajaukko" ja se kertoo kaiken.

- Sinulla ei ole mitään käsitystä tässä hetkessä tai nytissä elämisestä.
- Sinä olet tyypillinen ajatteleva ihminen eli siis tyytymätön.
- Sinä elät toivossa, jota ei ole olemassa.

Mikä oli todistettava.

Terveisin Tapio

Vierailija
tapioreuna
Ennustajaukko osui siis oikeaan. Sinä loukkaannuit jo siitä, että kerroin, etten "halua leikkiä sinun kanssasi". Sinun minääsi loukattiin. Olet sentään osallistunut keskusteluihin useilla sadoilla viesteillä.

Kyse on seuraavanlaisesta reagoinnista. Minä lähetän viestin. Se on sinulle ärsyke. Prosessoit sitä. Se mitä sisälläsi tapahtuu ei välttämättä ole tietoista. Reaktiosi sen sijään on näkyvä. Reaktiosi on yksi sana "ennustajaukko" ja se kertoo kaiken.

- Sinulla ei ole mitään käsitystä tässä hetkessä tai nytissä elämisestä.
- Sinä olet tyypillinen ajatteleva ihminen eli siis tyytymätön.
- Sinä elät toivossa, jota ei ole olemassa.

Mikä oli todistettava.

Terveisin Tapio

Et ehkä huomaa, ettet tarvitse toista keskustelemaan kanssasi, sinähän (muka) tiedät, mitä toinen tarkoittaa...

Vierailija
tapioreuna
Näin on ja tiedossa on.

OK. Oletukseni, että kohtelet toista kuin "olisit ennustajaukko" osui siis oikeaan.

Ps. en ole tyyppi, joka kuuntelee tunteitaan eli esim. loukkantumisen tunteita.. ts. tuntemani tunteet eivät ylipäätänsä estä minua kommentoimasta mielekkäinä kokemiini aiheisiin..

En kylläkään loukkaantunut kommentistasi vaan huomasin, että ehkäpä olet niitä, jotka hakevat täältä sivustolleen lukijoita.. eli et kenties ole aikonutkaan täällä keskustella. Ei hyvä.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat