Jos olemme maailmankaikkeudessa yksin

Seuraa 
Viestejä3297
Liittynyt22.3.2005

Minua kiinnostaa miten meihin vaikuttaisi varma tieto siitä ettei maailmankaikkeudessa ole toista paikkaa, kiveä, kaasupilveä tai kenttää, joka kantaa elämää tai tietoisuutta sellaisena kuin me sen ymmärrämme — että olisimme yksin, niin yksin kuin sen voi viiden toisilleen merkityksen antavan kirjaimen avulla kirjoittaa.

Kyllä. Luin juuri viimeisen Tiedelehden maailmankaikkeuden ikää koskevan artikkelin ja ylsin, en vain omani vaan nöyrästi koko lajin olemassaolon kysymysten ääreen, pitkästä aikaa.

En halua herättää uutta keskustelua siitä onko muualla tällaista tai tuollaista elämää, en siitä miten todennäköistä se on tai mahdotonta, tai siitä mitä tarkoitetaan tietoisuudella. Viisaita ja väsyneitä vastauksia näihin kysymyksiin on tällä palstalla jokaiselle.

Minä uskon että tällä hetkellä on oma merkityksensä sillä mitä tiedämme maailmankaikkeuden iästä, koosta ja miten todennäköistä tai väistämätöntä on se että jonkinlainen elämä ja tietoisuus murtautuu materian jostain syystä aina pyörivästä liikkeestä muuallakin.

Uskon, että käsitys siitä olemmeko yksin vai osa hyvinkin todennäköistä, pakkoliikkeistä tavisarmeijaa maailmankaikkeudessa, on varmasti yksi tärkeimmistä olemassaoloamme määrittelevistä kysymyksistä.

Tiedän. Tässä on paljon vastauksia ja oletuksia jo kysymyksessä, materian ja hengen ero kenties loukkaavin niistä joillekin. Senkin voi unohtaa. Ja tietoisuuden määritelmän vaikeuden. Se on hyvä tiedostaa.

Silti. Millaisia sähköisiä tunne-elämän keskuksiin suuntautuneita ärsykkeitä sinun hiiliyhdisteistä rakentuneissa avoissa syntyisi, jos tietäisit varmasti ettei maailmankaikkeudessa ole vastaavanlaista toimintaa, älyttömämpää, tai kehittyneempää kuin sinulla tai minulla?

Että jos olisimme näine kemiallisine tai henkevine aivovasteinemme täällä yksin! Vai olisiko tällaisella vaihtoehdolla mitään käytännön seurausta siihen mitä ajattelet elämästä, itsestäsi ja muista? Ajattelen, että se on kysymys johon moni keskustelu kiertyy, jos niin haluaa.

"Jos sanon olevani väärässä siinä että Jumala on olemassa, väitän samalla Jumalan olevan väärässä, mitä hän taas ei voi olla. Olen siis oikeassa m.o.t." (LivingHeart)

Sivut

Kommentit (18)

Vierailija

Olemmeko yksin MK:ssa vai onko populaatioita kenties miljoonia on toisarvoinen seikka, sillä universumin kaikenkattavien pelisääntöjen mukaan ihminen on niin alkeellinen olio, ettei sitä universumissa huomioida noteerata ollenkaan. Maapallo on silmissämme kaunis ja täydellinen paikka elämälle, mutta kenties kehittyneessä sivilisaatiossa heidän planeetan muoto on kuuluisa hevosen satula ja maailmankaikkeus saman muotoinen..

Vierailija

Itse uskon, että nykytrendinä oleva kirkosta eroaminen vähentyisi selkeästi, ja suunta päinvastoin kääntyisi siihen, että ihmiset hakisivat "lohtua" yksinäisyyteensä kirkosta.

Henkilökohtaisella tasolla oloni olisi varmasti hyvinkin tyhjä, jos yhtäkkiä läväistäisiin täydelliset todisteet siitä, että täällä olemme, tyhjässä avaruudessa, seuranamme vain muut ihmiset ja insinöörit.

Voi pian olla, että seurauksina olisi ainakin avaruusohjelmien ja vastaavien rahoituksen leikkaaminen murto-osaan, koska omalla tavallaan yksi (ääneen lausumaton) syy avaruuden tutkimiseen katoaisi. Mitäpä väliä suurimmalla osalla avaruuden hiukkasista olisi siinä vaiheessa? Rahat vaikka tekoälyn tutkimiseen, eiköhän muutaman miljardin vuoden aikana ennen auringon tuhoa kerettäisi keksiä avaruudesta kaikki oleellinen.

Kysymys siitä miksi me olemme lakkaisi olemasta niin merkityksellinen, kun ei tarvisi miettiä voiko meitä olla muuallakin.
Toki filosofeilla ja uskonnollisilla olisi riemujuhlan paikka siinä vaiheessa.

Älyllisen elämän olemassaoloon en jaksa ottaa edes kantaa, mutta jos kaikki planeetat universumissa ovat pelkkiä kivikasoja, niin vetäisi kyllä mielen apeaksi.

Vierailija
gfy
Minun elämästäni katoaisi jännitys viimeistään siinä vaiheessa kun avaruustutkimus lopetettaisiin.

Niin minunkin. Olen onnellinene että synnyin näinkin mielenkiintoiseen aikaan, juuri kun alamme olla ratkaisevassa asemassa sekä avaruuden tutkimisessa että muussa tekniikan kehyttymisessä. Myöskin se, että tietäisin varmasti olevan yksin tyhmien ihmisten kanssa universumissa, olisi aika kurjaa. Ja toivoisinkin vielä pitkän elämäni aikana saavan tietoa muusta elämästä avaruudessa.

Ylipäätään alkaisi tuntua aika yksinäiseltä, kun ajattelee kuinka iso universumi on. Miljardi kertaa suurempi kuin kukaan voi ajatella. Ja jos sielä ns. suuressa maailmassa ei ole missään muualla sattunut tämänkaltaista ihmettä kuin täällä maapallolla, alkaisi hieman ihmetyttämään. Siinä vaiheessa alkaisin kyllä uskomaan ihmeisiin.

Pokasaha
Seuraa 
Viestejä1462
Liittynyt16.3.2005

Koko ajatus aiheuttaa kylmiä väreitä. Tulisi todella yksinäinen olo, ei muuta kuin meidän elämä ja tietoisuus, ja se kuinka me sitä käytämme, se antaisi aiheen suuren häpeään.
Tällainen suunnaton kaikkeus tuntuisi aivan turhalta, se tarvitsee mielestäni muitakin elämää ja älyä kuin mitä planeetallamme on.

Luulisin, että tällaisen tiedon vaikutus jumaluuden käsitteisiin ja uskontoihin olisi hyvin merkittävä. Kaatuisiko kirkot, tai saisivatko ne uutta pontta julistamilleen opeille ja luomiskertomuksille, se olisikin mielenkiintoista kokea.

Kansakunta joka kieltää historiansa, häviää maailmankartalta.
Pokasaha

Vierailija

Jos todellakin osoittautuisi, että olemme yksin universumissa ja vieläpä niin ettei muuta älyllistä elämää edes pystyisi kehittymään niin uskon, että tieto saattaisi myös yhdistää ihmiskuntaa koska vastuu koko maailmankaikkeuden älyllisen elämän ylläpidosta ja kehittymisestä jäisi silloin vain ja ainostaan ihmisille.

En siis usko, että ihmiskunta vaipuisi epätoivoon ja tylsyyteen, vaan päinvastoin se alkaisi varmistamaan lajinsa säilymisen sekä täällä maan päällä että avaruudessakin, eli maailmasta saattaisi tulla nykyistä paljon inhimillisempi ja turvallisempi. Tämän myötä uskon siis, päinvastoin kuin edellinen kirjoittaja, että myös "avaruuden valloitus" lähtisi uuteen nousuun.

Toisaalta uskon myös, että jos vastaavasti saisimme varman tiedon eksosivilisaatioiden olemassaolosta, niin vaikutukset niin ihmisyyden kuin teknologiankin kehitykseen olisivat saman suuntaiset - syyt vain eri.

Vierailija

Vähän pettynyt olo vois kyllä tulla.
Mutta sitä enemmän ois tilaa ihmisille maailmankaikkeudessa, vois levittäytyä ihan vapaasti minne tahansa
Tuskinpa tuo tieto (mistä lie tulisikin) vaikuttaisi hirveästi ajattelumaailmaani.

Vierailija
Vaari
Minua kiinnostaa miten meihin vaikuttaisi varma tieto siitä ettei maailmankaikkeudessa ole toista paikkaa, kiveä, kaasupilveä tai kenttää, joka kantaa elämää tai tietoisuutta sellaisena kuin me sen ymmärrämme — että olisimme yksin, niin yksin kuin sen voi viiden toisilleen merkityksen antavan kirjaimen avulla kirjoittaa.

No, ainakin se antaisi ihmisille vapaat kädet huseerata maailmankaikkeudessa miten mielivät. Jos olemme yksin, on meillä sitäkin suurempi velvollisuus levittäytyä ympäri maailmankaikkeutta.

Vaari
Seuraa 
Viestejä3297
Liittynyt22.3.2005

Yksinäinen olo minullekin ensimmäisenä tulee, ajatus siitä miten arvotonta elämä on, ja heti perään toinen siitä millaisen arvonnousun havainto ainokaiselle havaitulle elämälle aiheuttaa.

Voi olla ettei vastauksella kysymykseeni ole merkitystä. Voi olla että usko vasta sitten kun näkee on sekin pohjimmiltaan vain sen näkemistä mihin uskoo.

Jokainen kääntää kaiken tiedon jo valmiiksi valitun ymmärryksensä tueksi. Joka tapauksessa ja enemmän tai vähemmän. Olla yksin ainoa populaatio maailmankaikkeudessa sopii sekin jokaiseen merkityksenantojärjestelmään, niin kuin sekin että populaatioita on miljoonia.

Silti, ja juuri siksi on mielenkiintoista kysyä sitä mikä merkitys mahdollisilla vaihtoehdoilla olisi.

Epätieteellistä. Tietoa kuten maailmankaikkeuden rakennetta ja toimintaa tulee tutkia välittämättä siitä mitä tutkimustulokset merkitsevät. Totta.

Paitsi että — ikään kuin olisi mahdollista täysin irtisanoutua valmiista odotuksista. Tieteen teossa tähän pyritään. Kunnioitan sitä, mutta halveksun kyvyttömyyttä tunnustaa samanaikaisesti hiilikasojen epätäydellisyyttä pyrkimyksessä merkityksistä vapaisiin tulkintoihin.

Objektiivisuutta pitää lähestyä, mutta sitä voi vain lähestyä, lainalaisuus jota pitää soveltaa kaikkeen muuhun paitsi edelliseen lauseeseen:-)

Sitä ettei tutkimustuloksilla ole mitään merkitystä tutkijoille, voisi pitää yhtenä virheellisenä, valmiiksi valittuna ja objektiivisuutta estävänä uskomuksena, jos kärjistää aihetta sivuun vievää ajatustani. Jouduin siihen selvästä puutteesta ja havainnosta tälläkin palstalla ettei erilaisten tutkimusten ja tutkimustulosten mahdollista merkityksistä keskustella, keskustelua johon voi osallistua häpeämättömästi silloinkin kun ei ymmärrä tuon taivaallista itse tutkimuksesta. Uuh. Sopii minulle.

Suistan keskustelua raiteilta. En väitä että maailmankaikkeudesta mahdollisesti löytyvän elämän etsimisessä riehuisi jonkinlainen ideologioiden taistelu. Tuskin riehuu. Se vain voi olla yksi kysymys jota meidän aikanamme ei saada ratkottua, joten mikä estää kuorimasta kermaa tämänkin kakun päältä jo nyt. Mitä jos olemmekin yksin?

"Jos sanon olevani väärässä siinä että Jumala on olemassa, väitän samalla Jumalan olevan väärässä, mitä hän taas ei voi olla. Olen siis oikeassa m.o.t." (LivingHeart)

Vierailija

Tulis vähän sama olo kun olis tuomittu pelaamaan pasianssia yksinään lopun ikää. Tuskin koskaan voin myöntää olevani ateisti jos en voi kieltää edes jumalan/toisen sivilisaation mahdollisuutta mielestäni.

Vierailija

Minusta kysymys pitäisi asettaa toisinpäin: entä jos löydetään kiistaton todiste vieraasta älystä, miten sitten suu pannaan ja miten se vaikuttaisi ihmiskunnan maailmankatsomukseen? Selvää todistetta siitä, että olemme yksin voi tuskin koskaan saada - ei vain olla vielä löydetty tai etsitty tarpeeksi. Koko tunnettu historiahan on juuri tätä. Ei ole kauankaan kun luultiin Maan olevan koko maailmankaikkeus, sitten Aurinkokunnan, sitten Linnunradan jne. Eipä se luulo syössyt porukoita kosmiseen angstiin silloinkaan, päinvastoin, oltiin ylpeitä kun oltiin Masters of the Universe!

Vierailija

Jos olemme maailmankaikkeudessa yksin???
En voi edes sellaista ajatella. En voi edes kuvitella että me ihmiset olisimme jotenkin erikois asemassa universumissamme jonka tähden olisimme ainoat elävät oliot. (muut eläimemm lukuun ottaen)
Täytyy olla muitakin.

Vierailija

Avaruudessa on pakko olla älyllistä elämää, sillä täällä sitä ei ole.

Tellus on jumalan epäonnistunut prototyyppi, joka jätettiin avaruuden joutomaille toimimattomana kellumaan, jossain tuolla lilluu se, millainen tästäkin ruojasta olisi pitänyt tulla.

Vakavasti ajatellen olisi mielestäni perin kummallista, mikäli lukemattomien tähtien ja planeettojen joukossa ei olisi ainuttakaan muuta, jossa olosuhteet olisivat suotuisia elämän syntymiseen, onko syntynyt, ei voi tietää hei, ei voi tietää, sanoivat Rutaset. Elämän älyllisyys onkin sitten kovin subjektiivinen käsite.

Jos nyt saisimme todisteita siitä, että jossain on älyllistä elämää, kun Nasa kaappaisi jostain avaruudesta tulevan lähetyksen, niin se olisi tietysti ollut matkalla X miljardia vuotta ja mokoma sivilisaatio olisi kadonnut jo x-5 miljardia vuotta sitten, että se siitä sitten. Eipä se minua juurikaan hetkauttaisi, että jossakin on maa, missä kaikki on toisinpäin, ei teräsmieskään saa, siellä lentää selvinpäin...

Toinen asia onkin sitten se, että ramppaako sieltä alvariinsa tähtisumujen iloisia veikkoja tänne peltoja sotkemaan ja hulluja siitos- ja tutkimustarkoituksessa kaappailemaan. Taidankin laittaa katiskan päähän ja mennä järvenrantaan maglitellä morsettamaan, tarvittais Rauni-Leenan kanssa kyyti, huhuu!

Kysyin joskus asiantuntijaltakin:

"Miksi alienit kaappavat tellukselta aina pelkästään mielenterveysongelmaisia? Onko tämä ulkoavaruuden kieroa diabolista huumoria. Jos minun pitäisi reissata Siriuksesta asti ihmisiä kaappaamaan, ottaisin ainakin Annanin Kofin ja sitten jonkun nobelistin.

Vastaus:

Suomen Ufotutkijat ry:n ufotutkija Sami Laitala kertoo, että sieppausilmiö voi tapahtua hyvin erilaisille ihmisille, myös ihan terveille, hyväkuntoisille, koulutetuille ja hyväpalkkaisille erikoisasiantuntijoille - jopa tiedemiehille. - Joten kysymyksestä voi huoletta ottaa pois sanat "aina" ja "pelkästään".

Laitalan mukaan sieppauskokemus on ilmiö, joka tunnetaan hyvin pintapuolisesti. -Kokemukseen liittyviä syitä ja mielen käyttäytymismekanismeja ei tunneta hyvin. Syiden selvittämisen ja pitkäaikaisten tutkimusten sijaan on helpompaa ja käytännöllisempää ratkaista asia vahvalla lääkityksellä. On kuitenkin ilmeistä, että suurin osa kokemuksista on puhtaasti ihmismielessä tapahtuvia.

Ne tapaukset, joihin liittyy viitteitä fyysisestä kohtaamisesta "muukalaisten" kanssa ovat harvinaisia. - Tapausten tutkiminen on jälkeenpäin on vaikeaa, koska tilanteessa kokija on usein tavalla tai toisella muuttuneessa tajunnantilassa, eikä osaa kiinnittää huomiota kaikkiin kokemukseen vaikuttaviin ulkopuolisiin tekijöihin, ufotutkija Laitala kertoo.

Laitala vielä huomauttaa, että ufotutkijat sekoitetaan usein ufoista kiinnostuneisiin intoilijoihin ja hörhöihin. -Esimerkiksi Juhan af Grann ja Rauni-Leena Luukanen eivät ole ufotutkijoita."

En tullut hullua hurskaammaksi

Vierailija

Olen Vaarin kanssa täysin samaa mieltä (vrt. avauskommentti) olevan paljonkin merkitystä sillä, että ihminen on pystynyt selvittämään Universumin rakennetta, kokoa ja etäisyyksiä niinkin paljon kuin mitä nyt tiedämme. Olisi kamalaa ajatella elettävän keskiajan tietotasolla, jolloin Maan kuviteltiin olevan kaiken keskus, jota Aurinko, Kuu ja tähdet kiertävät!

Mutta, mutta. Sitten tämä toinen asia, eli olemmeko yksin. Voi olla täysin mahdollista se, että ihminen ei koskaan kykene selvittämään tätä asia ehdottoman varmasti, ja syy on yksinkertainen: lohduttomat etäisyydet.

Lähin naapurigalaksimme on Andromeda (2,2 milj. valovuotta). Jos oletamme, että sieltä löytyisi vertaisemme sivilisaatio, pelkän "morjens"-viestin lähettämiseen ja siihen vastauksen saamiseen kuluisi 4,4 miljoonaa vuotta! Kuinka suuri merkitys tällä asialla itse kullekin sitten voisi olla?

Mielestäni on teoreettista haihattelua puhua "madonrei' istä" tai muista kehittyneemmistä tavoista matkustaa (valoa nopeammin), koska fysiikan lainalaisuudet (vetyfuusiolla toimivat tähdet jne) on todettu samanlaisiksi kaikkialla Maailmankaikkeudessa.

L
Seuraa 
Viestejä7006
Liittynyt17.3.2005

Vaari

Oletetaan nyt sitten, ihan vaan keskustelun vuoksi, että olemassaolottomuudesta voitaisiin saada todiste.

Minua ei heilauttaisi tuo tieto pätkäkään. Hämmästelisin hieman, tai ehkä kovastikin, mutta siihen jäisi ja jatkaisin askareitani. Olettaisin, että ihmiskunnan enemmistö ei edes suuremmin ihmettelisi, vaan jatkaisi askareitaan muina miehinä.

Isku olisi ilmeisemmin kova niille, jotka hekumoivat sivilisaatioiden kohtaamisista tyyliin Star Trek tai Babylon 4. Joskus käy jopa mielessä, että hekumointi maan ulkopuolisilla siivlisatioilla käyttää kenties osittain uskonnon jäljiltä tyhjiksi jääneitä kohtia päässä.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat