Carpe diem

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Tämän kirjeen kaikki henkilöt, paikat ja tapahtumat ovat todellisuudesta. Jotkut vuorosanat ja ajatukset ovat pakostakin kirjoittajan sepittämiä. Mitään nimiä ei ole muutettu, koska viattomien suojelu kuuluu kaikkivaltiaan Jumalan taivaallisiin ruutiinihommiin. [Vonnegutia mukaillen]

Kävelen lasinsirpaleilla keskellä yötä. Olen murtumassa tuhannesta paikasta. Tämä huone on kylmä, synkkä kuin kivi. Seinät ahdistaa. Ikkunoista tuulee sisään ja tyhjä tuoli kaipaa istujaa. Sinä olit tuuli, joka lävisti sydämeni. Tuuli, joka kulki lävitseni ilmeettömänä, sokeana, vailla tuskaa, vailla menetystä. Ja minä odotin sinua.
Vihellystä tai kiven napsahdusta ikkunaan, mutta ei saapunut kuin pimeys ja yö.
Ainoastaan tuuli vinkui nurkissa ja oksat löivät ikkunaan. Ja minä odotin sinua, levottomana, saamatta unta. Ilmeisesti olin vain kirje laatikossasi, henkilöhahmo iskelmässä. Pirunsaari ja yksinäisyys kotona taas.

Olen väsynyt kantamaan ristiä vuorelta toiselle. Halusin uskoutua Sinulle. Halusin sinua. Halusin, että olisimme jakaneet hetken, jossa on vain kaksi ihmistä ja heidän välinen. Pääsimme lähelle, lähemmäksi toisiamme kuin koskaan aikaisemmin. Vihdoinkin olimme kahden. Saimme mahdollisuuden kuolemattomuuteen. Otin riskin. Halusin pistää itseni alttiiksi, heittäytyä kokonaan seurauksista välittämättä. Fysiikka mursi moraalin. Uskalsin koskettaa, osoittaa haluni, rakkauteni – paljastin salaisen haaveeni, heikkouteni. Suutelin niskaasi, kosketin ihoasi. Ensimmäistä kertaa uskalsin avoimesti ilmaista tunteeni Sinulle. Rikoin tabua – kielletty rakkaus. Sormus sormessa. Luulit, että se oli pilaa, humalaa – käänsit pääsi pois. Pelästyit? Minua? Itseäsi? Estojen nihkeys leijui väliimme. Taika murtui, intohimon enkelit kuolivat ja muuttuivat risteiksi; pettymykseksi. Mitään ei tapahtunut. Nukuimme eri vuoteissa. Vieraina. Yksinäisinä. Tuhlasimme elämää, tuhosimme ainutlaatuisen ensimmäisen tilaisuuden.
Älä ikinä luota kehenkään, ivasi kohtalo. Toivottomuutta. Hiljaisuuteni oli itkua sisäänpäin. Eikä ulkopuolinen maailma voi koskaan vastata olisimmeko kokeneet yhteyden. Saammeko koskaan uutta tilaisuutta? Voimmeko koskaan viettää yötä toisiimme kietoutuneita, vapaaksi riistäytyneinä? Mitä Sinä voisit hävitä?

"Huomenna...huomenna...":huutaa tuuli.
"Tuu mun viereen, tuu mun viereen... " kuiskaa yksinäinen suu,
katsoo valoon, hymyilee ja odottaa. Ja tuuli vastaa,
kietoutuu hiuksiin ja ihokarvoihin, valeltaa läpi yön,
vie vieraisiin satamiin, rannoille, jotka itkevät ikävää.

Miksi kysyt kadunko mitään? Halusitko syyllistää minut? Vastasin, että olen aina maksanut kaikesta. Carpe diem. Kadunko mitään? Kadun kaikkea mitä en ole tehnyt. Elämä on rajallista. Vanhenemme. Mitään ei jää jäljelle! Vain savuavat rauniot.
Muisto…mystinen kuolema.

Pitääkö minun kieltää sinut? Ei.

Sydämessäni on tuskallinen yhdistelmä kaipausta ja toiveita. Ristiriitaiset tunteet heilahtelevat paniikin, katkeroituneen itsesäälin ja pirullisen oveluuden välillä. On vuoroin intohimon ja ihmisyhteisön vanki. Toisinaan käyttäytyy kuin tyhmä lapsi ja oma järjettömyys heijastuu piinaavina tunnonvaivoina ja sielun ahdinkona. Kirottu hyödyttömyyden tunne. Elämä on dramaattista ja traagista. On täynnä pakkomielteitä, itsetuhoista maniaa ja lapsenomaista epätoivoa, jolloin alkukantainen synkkyys on potentiaalinen vaara. Kaikki tämä levottomuus on seksuaalisen laiminlyönnin oireita, pakollisen selibaatin aiheuttamaa ahdistusta. Kaikki on hyvin hämärää; sateen, lumen ja rännän sekoitusta. Toisaalta tämä on normaali mielentilani, unimaailma, todellisen tuskan tuolla puolen, jota värittävät pohdinnat olemassaolosta, kuolemasta, ihmissuhteista, erotiikasta, inhimillisestä vapaudesta ja syyllisyydestä. Yömaailmassa hurjuus ja epäsovinnaisuus, kaaos ja epävarmuus eivät tee eroa tunteiden ja arvostelmien välillä. Epäily on ase tunteiden käsissä. Omatunto on pelko valepuvussa. Joko piilevä rappio on kasvanut turmeltuneisuudeksi?
Toisinaan on taas kauniiden demonien riivaamana täynnä lihallista hekumallisuuttasi; nuo kasvot, silmät, rinnat, hiukset…, ja kuvitelmia aistinautinnoista kanssasi. Miltä tuntuisi koskettaa alastomuuttasi, hukuttautua tuoksuusi, painaa kasvonsa lihaasi, nuolla ja purra sen värisevää pintaa. En tiedä himostasi, olet minulle vain märkiä unia ja masturbaatiota.

Pitääkö minun kieltää sinut? Ei.

Kaikki on muuttunut niin vanhaksi, että se on uutta. On halu vietellä ja tyydyttää sinut. Olla rakastajasi. Helliä Sinut hekumaan. Yhtyä Sinuun lihallisesti ja henkisesti. Sydämessäni on rakkaus ja ruumiissani on seksuaalinen viehtymys sinuun. Olet Kaunis ja Aistillinen. Emme ole muukalaisia toisillemme, sillä meillä on salaisuus, sopimus, joka on sinetöity suudellessa. Älä tuomitse minua. Anna minulle jotain omaa, pieni hymy, ele, kosketus – ees jotain omaa; merkiksi.

Latvis

Sivut

Kommentit (454)

Vierailija

- Ja tulee maaliskuu
ja jotain kuiskiva mies
ja murheisesti huimaa päätä
Ei, älä...
Olkoon se vaikeaa niin kuin nyt minulle
Älä kulja hänen kanssaan maaliskuisella jäällä
Älä pane epävarmoja käsiäsi hänen olkapäilleen
niinkuin en minä tänään
Ei älä...
Älä usko, niin kuin en minäkään usko
kaupungin harhaan

tai
herättyäsi
kauhistut tyhjyyttä.
Sano "Älä"
painaen pääsi alas
niin kuin minä nyt
sanon sinulle
"Älä"

-Jevgeni Jevtushenko-

Vierailija

Lyriikan ja kirjallisuuden rakastajana ja ihailijana en voi sanoa muuta kuin tämän: bravo.

Lopuksi hieman filosofiaa:
He kysyvät:
Kuka on rikkain?
Ja minä vastaan heille:
Katsokaa tuota lasta;
viattomuudessaan
rohkeudessaan
ja uteliaisuudessaan
hän on rikkaampi
kuin yksikään meistä.

Vierailija

Niin, lapsi lapsi! ... lapsi on nero meissä, hänen elämänintonsa on ääretön, ilman sisäistä lasta, ei olisi mitään - ei syntyisi mitään - .

Ei olisi Sibeliuksen musiikkia, vetoketjua, kuurakettia, maitotölkkiä jne.
Lapsi on viisain olento mitä maa päällään kantaa ollut ain ja tulee olemaan

Lapsi ei ole impulsiivinen vaan spontaani ja se on hyve, lapsi ei ole utelias vaan kiinnostunut kaikesta ja jo heti aamusta alkaen. Lapsi ei ole koskaan ns. tuhma vaan kokeilunhaluinen/tiedonjanoinen jne.

Joka ei tavoita lapsen rikasta, puhdasta, kaunista jne. - ajatusmaailmaa - itsessään ei ole vielä elänyt päivääkään ... ei tiedä vielä mitä elämä parhaimmillaan on, ei tiedä vielä mitä on rakkaus jne. ... paitisi sisimmässään ...

Vierailija

Minä, oma vankini, sanon näin:
Elämä ei ole kevät, vaaleanvihreään samettiin puettu,
eikä hyväily, jonka saamme harvoin,
elämä ei ole päätös lähteä
eikä kaksi valkoista kättä, jotka pidättävät.
Elämä on ahdas kehä, jonka vankeja olemme,
näkymätön piiri, jonka yli emme koskaan astu.
Elämä on läheinen oni, joka kulkee ohitsemme,
tuhannet askelet, joita emme kykene astumaan.
Elämä on halveksua itseään
ja maata kaivon pohjalla hievahtamatta
ja tietää, että yllä paistaa aurinko
ja ilmassa lentävät kultaiset linnut
ja nuolenopeat päivät kiitävät ohi.
Elämä on viitata lyhyet hyvästit
ja mennä kotiin ja nukkua...

-Edith Södergran-

Vierailija

"Minä itse siltaani kulkien
olen tuntenut sieluni pohjaan asti:

Sain elämän rikkaan ja vaarallisen
minä elää täydesti,

peltottomasti."

Aale Tynni

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat