Nukutuskokemuksia?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Emäntä oli varikolla tänään päiväkirralla, ja kertoili miten mahdottoman mukavaa on tulla nukutetuksi. Mie kuuntelin moilasena, että mikä kumma siinä voi olla niin mukavata. Että se on naps vaan, ja sitten heräät. Luonnollisesti se käy juuri noin, mutta silti on mulle hämärän peitossa, että mikä kumma siinä voi muka niin kovasti erota siitä normaalista jokaöisestä perustoiminnosta. Joku hetkihän se kuitenkin se uni tulee, ja joskus siitä sitten herätään..

Kuulema ihanan tyhjä aukko elämässä, josta ei jää mitään käteen. Ei mitään tajua, unia jne. Ehkä mulle on vaikeeta käsittää, koska mun öistä ei muutenkaan jää mitään käteen - uniani en koskaan muista. Ja enpä ole tuota nukutustakaan koskaan kokeillut.

On varmaan ihan älyttömän sekavaa pohdintaa, mutta jospa jollakulla ois kokemuksia, jotka olis jollain tavalla jääneet mieleen ja niitä haluaisitte vähän analysoida. Toisaalta, onhan se vähän vaikeeta käsitellä jotain, mistä ei oo paljon sanottavaa..

Että semmoista.

Sivut

Kommentit (48)

Vierailija

Kun minulta meni olkapää lumilautailussa, niin se laitettiin paikalleen nukutuksen kautta. Mielestäni se ei ole erikoisen mukavaa eikä epämukavaakaan. Tuntui vain hieman kylmältä kädessä, kun nukutusaine meni sisään ja hetken kuluttua (alle ~15 sek.) vain nukahti.

Vierailija

Itse en ehtinyt laskea edes viiteen, kun nukutusaine tehosi ja sen jälkeen en tiennyt tapahtumista mitään, unia kyllä voi nähdä.

Herätessäni oli hassu olo. Todella sekava, enkä itsekään oikein tajunnut mitä yritin selittää.. Ajantaju jotenkin kadoksissa.

Ihan kuin lääkehuuruissa olisi ollut, veikkaisin.

L.S.E.

-:)lauri
Seuraa 
Viestejä25141
Liittynyt13.5.2005
beeta
Emäntä oli varikolla tänään päiväkirralla, ja kertoili miten mahdottoman mukavaa on tulla nukutetuksi. Mie kuuntelin moilasena, että mikä kumma siinä voi olla niin mukavata. Että se on naps vaan, ja sitten heräät. Luonnollisesti se käy juuri noin, mutta silti on mulle hämärän peitossa, että mikä kumma siinä voi muka niin kovasti erota siitä normaalista jokaöisestä perustoiminnosta. Joku hetkihän se kuitenkin se uni tulee, ja joskus siitä sitten herätään..

Kuulema ihanan tyhjä aukko elämässä, josta ei jää mitään käteen. Ei mitään tajua, unia jne. Ehkä mulle on vaikeeta käsittää, koska mun öistä ei muutenkaan jää mitään käteen - uniani en koskaan muista. Ja enpä ole tuota nukutustakaan koskaan kokeillut.

On varmaan ihan älyttömän sekavaa pohdintaa, mutta jospa jollakulla ois kokemuksia, jotka olis jollain tavalla jääneet mieleen ja niitä haluaisitte vähän analysoida. Toisaalta, onhan se vähän vaikeeta käsitellä jotain, mistä ei oo paljon sanottavaa..

Että semmoista.

Olen ollut jotain 10-15 kertaa leikattavana (urheile tai pysy terveenä) ja en ole nähnyt kertaakaan unta. Rauhoittavat lääkkeet ovat hieno juttu ennen leikkaussaliin pääsemistä. Adrenaliini alkaa nousemaan välittömästi eksponentiaalisesti sen jälkeen kun anestesialääkäri tyrkkää mömmön suoneen. Siinä fiiliksessä lähtee järki päästä ennenkuin ehtii viiteen tai kahdeksaan kunnes taju on kankaalla. Unreal.

Herääminen on kokonaan toinen olotila. Ei voi vetää mitään kausaalista syy yhteyttä omasta olotilasta ennen ja jälkeen leikkauksen. En pidä kokemuksesta, mutta törkeen taitavia nuo lääkärit ovat olleet.

Riittoisampi keskustelukumppani.

asdf
Seuraa 
Viestejä10407
Liittynyt16.3.2005

Minusta nukutus ei ole lainkaan miellyttävä kokemus. Tai toisaalta, ehkäpä se nukutus sinänsä onkin, mutta herääminen ei välttämättä.

Minut on nukutettu kahteen kertaan, kerran joskus niin pienenä, etten muista ja toisen kerran 12-vuotiaana, kun (älyttömän suunnittelun aikaansaama) umpilisäke pamahti. Muistan, että minulle ensin tuikattiin joku piikki. Myöhemmin sain selville, että se oli jotain rauhoittavaa, mutta silloin luulin, että ko. piikin pitäisi nukuttaa. Aloin vähän huolestua, kun uni ei meinannut tulla ja minua kärrättiin jo leikkaussaliin. Tuli jo mieleen, etteivät ne kai ala minua hereillä silpomaan.

Leikkaussaliin päästyämme olo helpottui, kun anestesialääkäri tuikkasi kanyylin suoneen ja sanoi, että kohta alkaa nukuttaa. Siinä vaiheessa ajattelin, että kokeilempas huvikseni pysyä hereillä mahdollisimman pitkään. Se onkin viimeinen ajatus, mitä minulla on koko prosessista.

Seuraava muistikuvani on, kun heräsin yöllä jossain ihmeellisessä pinnasängyssä ja suu oli aivan saatanan kuiva. Kaipasin vettä enemmän kuin muistan koskaan kaivanneeni. Ensin ajattelin huutaa, että tuokaa vettä, mutta en saanut kurkustani ääntä.

Seuraavaksi päätin nostaa käteni ylös ja heilutella, että joku huomaisi sen ja tulisi kysymään mikä on hätänä. Nostin kättäni ylös ja samalla vatsaani vihlaisi niin helvetisti, että kiljaisin ja nousin vaistomaisesti istumaan. Kiljaisu ja ennen kaikkea istumaan nousu aiheutti sellaista kipua että päästin jonkinlaisen rääkäisyn, putosin tahtomattani takaisin selälleni ja silmissä alkoi sumentua.

Hetken päästä näkökenttäni täytti ilmassa leijailevat tähdet ja hoitaja, joka kysyi, että sattuuko johonkin. Jos vointini olisi ollut parempi, olisin vastannut, ettei mihinkään satu, harjoittelen vain äänenkäyttöäni Savonlinnan oopperajuhlia silmällä pitäen. Leikkauskohtaan kuitenkin sattui niin pirusti, ettei tullut mieleen heittää huulta.

"Vettä... kova jano..." kuiskailin, kuin erämaasta kaupunkiin ryöminyt kulkija. "Hetki pitäisi vielä yrittää nukkua. Kun lääkäri tulee, niin hän voi sitten antaa luvan juoda", totesi hoitaja. Kysyin koska lääkäri tulee. "Seitsemältä", vastasi hoitaja. Kysyin paljonko kello on. "Kohta kolme", vastasi hoitaja. Perkeleen perkele, ajattelin minä.

Päätin ensin nukkua. Nelisen tuntia kurkku kuivana - ei tunnu missään, yritin ajatella. Kyllä se kuitenkin tuntui, varsin ikävältä suorastaan. Tässä vaiheessa huomasin kellon seinällä ja aloin seurata sitä. Päätin, että jos en ole viiteen mennessä nukahtanut, nostan sellaisen metelin, että minulle tuodaan vaikka saavillinen vettä, jos niin haluan.

Noin klo 4.40 joku eläkeikää lähestyvä vahnempi hoitaja tuli kysymään miten menee. Kerroin aika agresiiviseen sävyyn, että kurkku on niin kuiva, että olen valmis epätoivoisiin tekoihin, ellen saa vettä. "Vettä? No tokihan se järjestyy", hän totesi ja toi vettä ison mukillisen.

Olin leikkauksen jälkeen sairaalassa kolme päivää, joista ensimmäisen vahvassa kipulääkityksessä. Nukutus sinänsä oli hauskaa, herääminen ei.

bosoni
Seuraa 
Viestejä2704
Liittynyt16.3.2005

Ei tuota nukutusta oikein voi verrata varsinaiseen nukahtamiseen. Heräämisen tunne on ihan erilainen, kun ei ole mitään aistihavintoja ollut välillä. Minut tosin on nukutettu vain kerran, ja sekin oli joskus 6-7 kesäisenä.

Mutta mielikuva on, että se on hyvin verrattavissa äkilliseen tajunnan menetykseen. (pyörtyminen, aivotärähdys jne) Herätessä ei ole mitään tietoa tajun poissaolon pituudesta. Pyörtyessäkin parin sekunnin tajunnan menetys voi tuntua siltä, kuin olisi ollut tajuttomana tunteja. Aika häiy tunne. Kerran kuumeisena minulta lähti taju liian nopean nousemisen seurauksena, ja muutenkin sekavaan oloon tuo toi omat lisänsä. Se oli oikeastaan jopa miellyttävän tuntuista.

Unesta herätessä on joskus pienenä ollut samantapaisia tuntemuksia pienenä, kun ei tiedä vähään aikaan onko aamu vai ilta. Normaalisti unesta herätessä olo on ihan eri.

Jos sorruin (taas) virheeseen, niin tukka varmaan vain oli silmillä, kuten kuva osoittaa...

Vierailija

Nimenomaan, ei tuota tämänpäivän piikkinukutusta (tai humahdusta) voi mihinkään normaaliin nukahtamiseen verrata. Siis kun tuosta nukutuksesta herää, ei ole minkäännäköisiä muistikuvia (siis unia) siitä nukutusajasta.

Asia oli aivan eri aikaisemmin kun potilas pantiin uneen työntämällä eetterillä kyllästetty rätti, tai fiksummin jo 1960 luvulla se eetterikoneen syöttämä kuonokoppa turvan eteen. Siinä kului kuitenkin joitakin sekunteja, jopa kymmeniä, ennen kuin taju lähti. Usein ainakin itselleni jäi mielikuvaksi tuosta hommasta jonkinsortin hukkumis- tai tukehtumiskuolema, mutta niin vain siitä aina herättiin henkiin ja tällöin ilo oli tietenkin ylimmällään. Eli oli tuosta eetterimenetelmästäkin oli jotakin iloa!

Vierailija

On tullut oltua nukutuksessa useita kertoja, mielestäni se on varsin rentouttava kokemus, kun ei näe painajaisia. Toisaalta se on pelottavaa, koska siellä ei ole mitään. Nukutushan ei ole nukkumista, vaan syvä tajuttomuustila, ja itse asiassa hyvin vaarallinen. Heräämisvaiheessa voi kyllä nähdä unia, ja itse heräilenkin siinä välillä puolittain useita kertoja ennen kuin taju kunnolla palaa.

Vierailija

Mun mielestä nukutus on aika mielenkiintoinen kokemus,koska siinä nukkuu "syvemmin" kuin muuten.Kerran nukutettiin mut vain 10m:ksi kun nenä oikaistiin,mutta kun heräsin,en tiennyt edes mikä päivä on ja olin tavallaan "unohtanut" oman olemassaoloni.Vaikea selittää,mutta kyllä se oli todellakin lähellä kuvitelmaa taivaasta.Ei ajantajua,ei mitään kipua eikä murheita jne...eikä tiedosta omaa oloaan.

Hamppu
Seuraa 
Viestejä1140
Liittynyt16.3.2005

Kieltämättä siinä kyllä katoaa ajantaju totaalisesti. Normaaliunesta kun herää niin silloin on edes jonkinlainen haisu kellon ajasta.

Vierailija

Kuten jo aikaisemmin totesin, niin ei tuon nukutuksen tarvitse mitenkään miellyttävä olla, mutta kertokaapa edes miten teidät on nukutettu. Menetelmiä kun on edelleenkin maailmassa monia köytösää.

Vierailija

Kahdesti nukutettu tipan kautta ruiskutettavalla aineella, en tiedä tarkemmin mitä aine on ja kahdesti maskilla - pitänyt hengitellä oikein syvään... Ja taju pois molemmilla tavoilla ennen kuin "kissaa" ehtii sanoa

Viimeksi heräämössä hoitajien oli muutaman kerran pyydettävä minua "muistamaan hengitys" tai sitten hengittämään syvään... Olen lukenut, että nukutuksen jälkeen pitää ikään kuin uudelleen muistella omin voimin hengittäminen.

Vierailija

Kerran on nukutettu kun leikattiin sydän penskana ja pari kertaa on ns. mennyt taju kankaalle kun olen iskenyt pääni maahan korkealta. Aika samanlaisia, nukutus on tietysti pidempi ja siihen osaa varautua. Nukutuksesta muistan että laskettiin kymmenestä alaspäin. Lääkäri taisi päästä kahdeksaan. Muistan heräämisen, luomet olivat raskaat.

Ei se minusta nyt niin mukavaa ollut. Parempihan se on tietysti nukkua kun tehdään avosydänleikkaus...

Vierailija

nukutuksista mulla ei ole kokemusta, mutta syvästä unesta kyllä. Ei vain muista kaikkea sitä, mitä on vaipunut muistin syövereihin.

Tajuttomuuden ja tajun väliltä löytyy hiljattaisia kokemuksia. Helpoin tapa päästä kokeilemaan tajun menettämisen ikäviä puolia on viihtyä kuumissa olosuhteissa ilman vettä.

Viimeksi menetin tajun pari viikkoa sitten joskus kymmenen aikoihin iltasella, kun olin riisuutumassa hieman oudon päivän jälkeen ja menossa suihkuun. Vedin paidan pään yli, ja se jäi siihen. Seuraavaksi olin hetken meditatiivisen miellyttävässä umpitunnelissa, jonne kuului vain etäisenä kolina, jonka sain aikaan iskeytymällä muutamaan kappaleeseen ennen lattiaa. Se kuulosti enemmän epäsäännölliseltä kohinalta. Fiilis oli miltein sama kuin joskus aamulla, kun herää melkein, mutta makaa pöhkööntyneenä silmät kiinni välillä unessa, välillä ympäristöä vaimeasti havainnoiden. Kipua ei koskaan tuntunut, mitään vaurioita ei tullut, kuten äidillä viimeksi, jolla turposi poski lattiaan iskeytymisestä. Joku kaatumatauti kenties. Itse koen tällaisen tajuttomuuden ja valveen välisen rajatilan hyvin miellyttäväksi, ja toivoisin joka aamun alkavan tunnin mittaisella sellaisella. Siinä katoaa ajantaju. Voi olla 20 minuuttia makaamassa, ja se voi tuntua yhdeltä tunnilta. Autuus.

Vierailija

Onnittelut kaikille edellä kirjoittaneille, olette saaneet katukaupassa erittäin haluttuja huumeita elimistöönne joita myös lääke-aineiksi voi kutsua oikein annosteltuina.Esilääkitys sisältää usein diapamia tai jotain vastaavia bentsoja sen jälkeen kipulääkkeenä oraalisesti nautittava oxanest on vahvin suomessa saatavilla oleva oraalisesti nautittava opiaatti ja unihiekan heitto tehtävissä on usein gamma(ghp)niminen aine mukana.Kyllä varmasti on olo tuollaisen satsin jälkeen autuaallinen.Leikkauksen jälkeen kipulääkintää monesti jatketaan morfiinijohdannaisilla joista on vaikea huonoa oloa saada.Siis eikun narkit vaan nukutukseen mars.

Pikku Gen
Seuraa 
Viestejä3210
Liittynyt2.6.2005

Minkälaiseen mekanismiin perustuu se, että ihminen ei tunne mitään unessa ollessaan? Vai joudutaanko mömmöihin aina lisäämään jotain puuduttavaa tms? Muistelin tässä teini-ikääni, jolloin karmaisevista kuukautiskivuista pääsi eroon ainoastaan "väkisinnukuttamalla" itsensä. Opin silloin eräänlaisen meditaatioharjoituksen, jonka avulla nukahdan nykyäänkin lähes millaisissa olosuhteissa tahansa. Jos nukahtaminen ei onnistunut, kivut yltyivät niin koviksi, että tuli yrjöt; muistanpa kerran pyörtyneenikin.

Mikä luukku aivoissa siis salpaa kivun unessa?

"Ubi est actio hic?" Missä täällä on säpinää?

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat