Verensiirrot vastasyntyneille ja hyvin pienille lapsille

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Verensiirroissahan täytyy ottaa huomioon veriryhmä (A, B ja O sekä rhesus-tekijä). Voiko kuitenkin muukin biokemiallinen rakenne veressä vaikuttaa, esim. juuri hyvin pienen lapsen verensiirtoon:

Hemoglobin is a protein that is carried by red cells. It picks up oxygen in the lungs and delivers it to the peripheral tissues to maintain the viability of cells. Hemoglobin is made from two similar proteins that "stick together". Both proteins must be present for the hemoglobin to pick up and release oxygen normally. One of the component proteins is called alpha, the other is beta. Before birth, the beta protein is not expressed. A hemoglobin protein found only during fetal development, called gamma, substitutes up until birth.
( http://sickle.bwh.harvard.edu/hemoglobin.html )

Fetal hemoglobin (also hemoglobin F or HbF) is the main oxygen transport protein in the fetus during the last seven months of development in the womb. Functionally, fetal hemoglobin differs most from adult hemoglobin in that it is able to bind oxygen with greater affinity than the adult form, giving the developing fetus better access to oxygen from the mother's bloodstream. The reactivation of fetal hemoglobin synthesis in adults has been used to treat sickle-cell disease since 1995.
( http://en.wikipedia.org/wiki/Fetal_hemoglobin )

Eli suomeksi lyhyesti ilmaistuna: sikiökehityksen aikana hemoglobiinin proteiinirakenne on erilainen kuin aikuisella ihmisellä. Syntymän jälkeen sikiöaikainen hemoglobiini (gamma) vaihtuu aikuismuotoon (beta). Koko sikiökauden ja aikuisiän yksilössä on hemoglobiinin alfa muotoa.

Aiheesta tuli hieman keskustelua biokemian luennolla, mutta kukaan ei lopulta tiennyt varmasti. Onko jollain täällä kokemuksia/tietoa hemoglobiinin mahdollisista vaikutuksista hyvin pienen lapsen verensiirtoihin?

Onko kenties niin, että aikuisen hemoglobiini kuljettaa happea vain eri tavoin lapsen veressä, muttei siitä ole varsinaista haittaa?

Harmittaa, kun en löytänyt samaista diagrammia, jota luennoitsija käytti. Se osoitti, että Hb(gamma):n osuus laski vasta syntymän jälkeen, jolloin muodostui ensimmäistä kertaa Hb(beta):aa. Kaaviossa näkyi myös yksii hemoglobiinin muoto, jota esiintyi vain vähän aikaa hyvin varhaisessa sikiönkehityksen vaiheessa.

Kommentit (6)

Vierailija

Muistin että olen lukenut tuosta jutusta ainakin yhdestä omistamastani kirjasta ja selasin kirjaa. Siellä olikin asiasta ja kaavio, josta näki, että vähän ennen syntymää sikiö alkaa tuottaa "aikuisten" hemoglobiinia ja samaan aikaan tuottaa yhä sikiön hemoglobiinia mutta laskevassa määrin. Syntyvällä on siis kumpaakin hemoglobiinityyppiä.

Kirjassa ei ollut mitään verensiirtoaiheeseen liittyvää, mutta itse päättelisin, että vastasyntyneelle ei olisi vaaraa saada pelkkää aikuisten hemoglobiinia verensiirrossa. Sikiön hemoglobiini kun kerta on olemassa sitä varten, että sikiö saa sen avulla äidin verestä happea itselleen, eikä sillä syntymän jälkeen ole väliä.

Toki tässä voi olla jokin sellainen juttu, että vastasyntyneen keuhkot eivät vielä pelaa niin hyvin, että se saisi tuoreen hapen sitoutumaan mallikkaasti vaan tarvitsee vähän aikaa syntymän jälkeen yhä sikiön hemoglobiinia, mutta tämä on siis vain omaa pohdintaa.

Vierailija

Kyllä käsittääkseni voidaan siirtää aikuisen (verta) punasoluja, siirretäänhän niitä jo kohdussa Rh-immunisaatiossa anemisoituneelle lapselle ja jos on vaikea immunisaatio ja syntyy korkea hyperbilirubinemia, tehdään syntymän jälkeen verenvaihto, useamman kertaa tarvittaessa.
Verensiirrossahan yleensä siirretään punasoluja eikä kokoverta.

Alla otteita OYS:ssa tehdystä tutkimuksesta.

Raskaudenaikainen veriryhmäimmunisaatio on Suomessa nykyään harvinainen.
Merkityksellinen vasta-aine löydetään vuosittain vain noin 0,3 %:lta raskaana olevista naisista. Veriryhmäimmunisaatio voi kuitenkin johtaa sikiön vaikeaan anemisoitumiseen ja jopa kuolemaan, jollei sikiölle tehdä verensiirtoja. Selvitimme OYS:n naistenklinikassa tammikuun 1991 ja kesäkuun 1996 välisenä aikana veriryhmäimmunisaation vuoksi 23 sikiölle tehtyjen 80 napasuonipunktiohoidon tuloksia. Punasolujen siirto tehtiin 10 sikiölle yhteensä 33 kertaa. Matalin määritetty sikiön hemoglobiiniarvo oli 17 g/l. Yhtään lasta ei menetetty ja vain kolme syntyi ennenaikaisina. Yleisin punktiokomplikaatio oli lyhytaikainen verenvuoto napanuoran pistoskohdasta lapsivesitilaan. Sikiön bradykardiaa esiintyi 5 %:ssa, hematooma 2 %:ssa punktioista. Napasuonipunktioiden ja -verensiirtojen sekä keskitetyn hoidon ansiosta sikiön vaikeankin hemolyyttisen taudin hoitotulokset ovat nykyään yleensä hyvät.

Punasolujen siirto napasuoneen tehtiin, mikäli sikiön hemoglobiiniarvo oli Nicolaidesin ym. mukaan vähintään 2 SD alle normaalin keskiarvon. Sikiön tarvitseman punasolujen siirron määrä laskettiin ottamalla huomioon siirrettävän punasolutiivisteen hematokriitti, sikiön hematokriitti sekä arvioitu sikiön verivolyymi. Siirrossa käytettiin valkosolutonta, sädetettyä O Rh-negatiivista punasolutiivistettä, jonka hematokriittiarvo oli noin 0,70. Sopivuuskoe tehtiin äidin seerumilla.

Pienin punktioissa määritetty hemoglobiiniarvo oli 17 g/l, suurin 148 g/l. 33 punktiossa (41 %) hemoglobiiniarvo oli raskauden kestoon nähden pieni (vähintään 2 SD alle normaalin keskiarvon), keskimäärin 87 g/l. Ensimmäisessä napasuonipunktiossa punasolujen siirtoa tarvitsi kahdeksan potilasta. Kaikkiaan siirtoja tehtiin kymmenelle (43 %) sikiölle, yhteensä 33 kertaa. Yhden kerran siirrettiin punasoluja sikiön vatsaonteloon napasuonipunktion epäonnistuttua. Siirron jälkeinen hemoglobiiniarvo määritettiin 18 tapauksessa, ja se oli keskimäärin 135 g/l. Punasolujen siirtoja tehtiin enimmillään kuusi sikiötä kohden. Siirtojen välinen aika vaihteli yhdestä kuuteen viikkoon (keskimäärin 3 viikkoa). Kerralla siirretyn punasolutiivisteen määrä oli 10–130 ml, yhteensä siirretty määrä oli 60–390 ml.

Vastasyntyneitten joukossa oli viisi O Rh-negatiiviseksi määritettyä lasta, jotka olivat tarvinneet sikiöaikana useita verensiirtoja. Sikiöiden punasolut olivat siis korvautuneet käytännössä lähes täysin siirretyillä O Rh-negatiivisilla punasoluilla. Verenvaihto jouduttiin silti tekemään kolmelle näistä lapsista, yhdelle heistä jopa neljä kertaa.

Vierailija

Kiitos tästä tiedosta.

Mietinkin sitä, että eihän kaikkea verta sellaisenaan annetta ja että siitä jotain poistetaan ennen eteenpäin laittoa.

Kun kuitenkin tuo aikuisen hemoglobiini sitoo happea heikommin kuin sikiön Hg, niin ilmeisesti sillä ei sitten ole syntymän jälkeen väliä, kun lapsi hengittää omilla keuhkoillaan (viittaan wikipedian tietoon).

Vierailija

Sikiön hemoglobiinin erilaisuus johtuu siitä, että se pystyy istukasta/istukan läpi tihkuvaa happea sitomaan tehokkaasti omaan hemoglobiimolekyyliinsä.

Verensiirrossa annetusssa veressä happi on jo sitoutunut hemoglobiiniin, joten sitä työtä sikiön ei enää tarvitse tehdä, siten verensiirrossa Hb:n erilaisuus sikiöllä menettää olennaisimman funktionsa.

Vierailija

Selventääkseni vielä pointtiani:

Eli, koska placentan kapillaareissa, äidin veren happipitoisuus on jo aika matala, pitää sikiön hemoglobiinin affiniteetti happeen olla suurempi kuin äidin eli aikuisen. (jonka kaasujen vaihto tapahtuu keuhkoissa)

"Wikipediasta edelleen: Overview

The oxygen saturation curve for fetal hemoglobin (blue) appears left-shifted when compared to adult hemoglobin (red) since fetal hemoglobin has a greater affinity for oxygen.Both mother and fetus share a common blood supply. In particular, the fetus's blood supply is delivered via the umbilical vein from the placenta, which is anchored to the wall of the mother's uterus. As blood courses through the mother, oxygen is delivered to capillary beds for gas exchange, and by the time blood reaches the capillaries of the placenta, its oxygen saturation has decreased considerably. In order to recover enough oxygen to sustain itself, the fetus must be able to bind oxygen with a greater affinity than the mother."

Veriryhmäimmunisaatiossa sikiöön siirretyn hemoglobiinin happi on pian käytetty ja sikiön pitää tulla toimeen alhaisemman affiniteetin omaavalla aikuisen Hb:llä, mutta tehokkaampi sekin kuin anemia, jossa Hb:tä ei ole senkään vertaa.
Syntymän jälkeen Hb:n erolla ei ole merkitystä, koska kaasujen vaihto tapahtuu keuhkoalveolien kapillaareissa, joissa happikonsentraatio on suurempi kuin placentan kapillaareissa.

Vierailija

Nyt minulla vasta leikkasi se olennaisin asia, luulen niin.

Istukan kapillaareissa tapahtuu hapen vaihto-diffuusio äidin hemoglobiinista sikiön hemoglobiiniin. Jos äidin ja sikiön hemoglobiinin affiniteetti (kyky sitoa) happeen olisi sama, ei placentan äidin verenkierron kapillaareista siirtyisi/irtoaisi happea juuri lainkaan sikiön verenkiertoon.

Siksi sikiön hemoglobiinin affiniteetti happeen pitää olla suurempi kuin äidin. Sikiön hemoglobiinin pitää 'imeä', kyetä irrottamaan happi äidin hemoglobiinista omaansa.

Lapsen syntymän jälkeen tätä kilpailua ei enää ole, kuten sikiön ja äidin välillä ja siten verensiirto vastasyntyneelle aikuisen punasolutiivisteellä ei hemoglobiinin suhteen tuota ongelmia.

"In order to recover enough oxygen to sustain itself, the fetus must be able to bind oxygen with a greater affinity than the mother."

Uusimmat

Suosituimmat