Elämän tarkoitus

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Kuulisin mielelläni näkemyksiänne siitä, miten järkeistätte oman tähdenlentonne. Omalla kohdallani uskonto ei riitä, ja täällä keskustelevilla on todennäköisesti hyvin samanlainen tilanne, koska uskominen tahtoo vähentyä älykkyyden kasvaessa. En jaksa referoida aiheeseen liittyviä tutkimuksia tähän threadiin, jos joku on erimieltä, jääköön se toisen keskustelun aiheeksi.

Itse koen välillä 'heikkoja hetkiä', kun mietin kuinka elämäni yksi päivä vain sammuu ja tämä kaikki on ollut turhaa. Minulla on keinoni selittää itselleni, ettei elämä lopu kuolemaan, mutta läheskään kaikki ihmiset eivät jatkumoon usko. Joskus toivon, että olisin tyhmempi ja voisin nauttia elämästä sellaisenaan, miettimästä syntyjä syviä. En jaksa uskoa, ettei samainen asia herkistäisi teidän mieltänne aika ajoin. Siksi toivonkin, että kertoisitte hieman omia ajatuksianne aiheesta.

Sivut

Kommentit (232)

Vierailija

Min verran meissä on lempeä, sen verran meissä on iäistä.

Ja tietenkin tämäkin runoelma täytyy omalla kohdallani rehellistyttää muuttamalla 'me' muotoon 'minä'.

Minun ainoa keinoni lähestyä kysymystä elämästä on lähestyä sitä ennalta arvaamatonta kutsua tai impulssia, joka juuri tässä hetkessä ja kussakin hetkessä minussa elää ja elävöittää minut. Tämä eräänlainen syvenevästi avautuva elämän tai elämän tarkoituksen impulssi on aina uusi. Se on se 'minä'; omana itsenään oleminen joka hetki; parhaansa tekeminen ja tunnustuksen antaminen sille, mikä on hyvää ja oikeaa tässä ajan ja paikan pisteessä nyt.

Elämän tarkoitus sisältyy elämään itseensä. Kun olen yhteydessä elämään itseensä, kysymystä ei ole. Vastaus on siinä, itsestään selvänä (vaan ei 'järkeistettynä'). Ja mitä sitten 'lempeen' tulee, se on sitä itseään. Min verran minussa on elämää, sen verran minussa on iäistä. Elämä ei kuole, koska elämä on elämä. Vain pelko kuolee.

Vierailija

Pitää yrittää elää "hyvää" elämää, jos se kerran on ainoa elämämme. Kukaan meistä ei voi varmuudella tietään yhtään mitään, onko olemassa muita elämiä kuoleman jälkeen.

Mutta nyt olemme tässä maailmassa ja eteenpäin on elämässä mentävä. Ja jos satuisi olemaan niin että kuoleman jälkeen ei ole mitään, niin silloin tiedän jo nyt että en tunne kuoleman jälkeen mitään, on kuin nukkuisi. Ei ehkä mikään ihanne olo jos rakastaa elämää.

Minä rakastan myös elämää. Kukapa sitä ei tekisi. Oikeastaan on turhaa ajatella kuolemaa jo etukäteen. Se tulee kuitenkin. Emme voi sille mitään. On paljon tärkeämpää ajatella nykyistä elämäämme ja yrittää saada elämä positiiviseksi ja hyväksi jotta voisimme psyykkisesti hyvin.

Ja jos kovin kuolemaa pelkää, niin voihan sitä esimerkiksi ajatella että elämä jatkuu sitten jossain muulla tasolla uudelleen. Kyllä minäkin haluaisin elää edelleenkin kuolemankin jälkeen. Mutta en tietenkään usko mihinkään uskovaisten taivaisiin. Mutta ehkä jokin osa meistä säilyy, ajatuksemme tai jokin muu. Ei kukaan sitä tiedä. Jotta fantisoida voi jos haluaa.

Vierailija
Ayla
Pitää yrittää elää "hyvää" elämää, jos se kerran on ainoa elämämme. Kukaan meistä ei voi varmuudella tietään yhtään mitään, onko olemassa muita elämiä kuoleman jälkeen.

Tuossa se totuus on kiteytettynä. Pitää elää hyvä elämä, toiset huomioon ottaen ja pelkäämättä pyrkiä niitä päämääriä kohti joita pitää tärkeinä.

Vierailija

Elämänmuodot eivät ole elämä itse. Elämä on se, mikä antaa muodoille elämän, pitää ne elossa, ts. hengittämässä, sykkeessä ja aisteissaan. Elämänmuoto ei ole itsessään elämä, joten muodot eivät ole ensisijaisesti se, mitä me rakastamme. Elämä tappaa muotojaan joka päivä käsittämättömissä määrin. Kun muoto kuolee, elämä ei kuole, vaan vetäytyy muodosta pois. Hengitys, sydämenlyönti ja ravinnonhakuvietti muodossa lakkaavat, jolloin muoto alkaa sulautua suurempaan elämänmuotojen kokonaisuuteen.

Elämän rakastaminen on elämän rakastamista sisälläni (psyykessä) ja niissä muodoissa, jotka kuvastavat minulle tätä sisälläni olevaa elämää. Jos olen pelkästään kiintynyt muotoon, enkä pysty vastaanottamaan elämän heijastusta siinä, olen silloin todennäköisesti valmis tappamaan tuo muodon joko ahneudesta tai vihasta (pelosta).

Sillä pelko (moninaisissa muodoissaan) on se asia, joka estää meitä tunnistamasta elämää sisällämme ja ulkoisissa heijastuksissa.

Ja kaikessa tässä mitä puhun on aina punaisena lankana se yhtäläisyys, että elämä on rakkaus ja rakkaus on elämä, sisälläni, ja ainoastaan nykyhetkessä.

Vierailija

Hyvä ihmiset, ainut mitä kaipaan on todiste siitä, ettei raha tee minua onnelliseksi! Jos siis elämän tarkoitusta pidetään sokraattisen idean mukaisena, mikä on luonnollista muiden johtaessa/perustuessa kehäpäätelmiin. Je suis riche ja aivan helvetin onnellinen! Elämän tarkoitus; soyez riche!

Ampèreheure, pour être riche et riche!

Vierailija

Monilla menee elämän tarkoitus ja ihmisen pyrkimys sekaisin keskenään.

Elämän tarkoitus käsittää paljon laajemman kokonaisuuden
ja pitää sisällään myös kysymyksen: Miksi kaikki on?

Ihminen pyrkii onnellisuuteensa.

Jos ihminen saisi elämän tarkoituksen selville,
saisi leivänpaahdinkin selville oman tarkoituksensa.

Vierailija

Ei meistä kukaan tiedä varmuudella elämän tarkoitusta. Jos sen tietäisimme, olisimme jo melkein kaikki tietäviä. kautta aikojen on ihmiset pohtineet elämän tarkoitusta. Ja kun ei ole löydetty vastausta pohdiskeluun, niin silloin on astunut esille ihmisen tekemä mielikuna jumalista kaikki tietävinä ja luojina. Ennen vanhaanhan oli ihmiset tehneet itselleen monia eri jumalia mitä palvoivat. Myöhemin ne monet jumalat vähennettiin käsittämään vain yhtä jumalaa. Jumalat oli kaiketi ratkaisu pohdintoihin. Eivät tarvinneet enää pohtia asiaa.

Ihminen joka ei ole uskovainen, täytyy ajatella asiaa aivan eri tasolla.

Jokaisella ihmisellä on oma pyrkimys elämässään. Ja monelle meistä riittää se että pyrimme elämään hyvää elämää. Elämme vain. Jokainen elämme omaa elämäämme. Valitettavasti monet eivät tyydy omaan elämäänsä. he tekevät muitten elämän omaksi asiakseen, oikoen koko ajan muita, ajattelematta sitä omaa elämäänsä. he siis tavallaan elävät elämäänsä toisten kustannuksella.

Vierailija

Minusta elämällä ei ole mitään muuta tarkoitusta kuin elämä itse. Eli eläminen siten kuin kukin sitä - tänään - elää. Tänään voi tehdä (ajatus)työtä sen eteen, että löytäisi sisällään olevan rakkauden. Tuo rakkaus alkaa puhutella ihmistä ja se johdattaa ihmisen tekoihin..

Voidaan myös sanoa, ettei elämällä ole mitään tarkoitusta, mutta elämä t a r j o a a mahdollisuuksia ihmiselle(kin) kaiken aikaa.

Tartu hetkeen ..

Jos antaa tarkoituksen - päämääriä - elämälleen, elää suorituskeskeisesti ja siitä seuraa, että ihminen on alati tyytymätön. Tyytymätön ihminen on esim. vaativa ja jatkuvasti odottavalla kannalla .. hän ei osaa levätä (olla oma itsensä) ja heittäytyä hetkeen kuin lapsi.

(Tämänkin) ajan vitsaus on pinnallisuus ..

Suorittaessamme jotain emme välttämättä pohdi jälkeenpäin, ovatko teot tehty rakkaudesta vaiko rakkaudettomuudesta/pinnallisuudesta.

Sisällämme on tarkoitus. Sisimpämme on tarkoitus näkyä ja kuulua ja ulkoisilla puitteilla ei ole niin väliä .. paitsi jos pintakiilto kiinnostaa.

Vierailija

Jos elämällä ei olisi mitään tarkoitusta, niin miksi sitten ylipäätänsä on elämää? Miksi elämme? gaz miksi elämme jos elämällä ei ole mitään tarkoitusta? Tietenkin ajattelu elämän tarkoituksesta oikeastaan on aika turhaa.

Asia nyt on vain niin että elämme. Jotta itse kunkin täytyy yrittää tehdä elämästään miellyttävä.

Vierailija
Ayla
Jos elämällä ei olisi mitään tarkoitusta, niin miksi sitten ylipäätänsä on elämää? Miksi elämme? gaz miksi elämme jos elämällä ei ole mitään tarkoitusta? Tietenkin ajattelu elämän tarkoituksesta oikeastaan on aika turhaa.

Asia nyt on vain niin että elämme. Jotta itse kunkin täytyy yrittää tehdä elämästään miellyttävä.

Kommentissani pohdin tuota tarkoitusta ja kyllä sieltä se on luettavissa..

Vierailija
qaz
Ayla
Jos elämällä ei olisi mitään tarkoitusta, niin miksi sitten ylipäätänsä on elämää? Miksi elämme? gaz miksi elämme jos elämällä ei ole mitään tarkoitusta? Tietenkin ajattelu elämän tarkoituksesta oikeastaan on aika turhaa.

Asia nyt on vain niin että elämme. Jotta itse kunkin täytyy yrittää tehdä elämästään miellyttävä.




Kommentissani pohdin tuota tarkoitusta ja kyllä sieltä se on luettavissa..

kyllä luin kirjoituksesi. Mutta elämän tarkoituksella minä tarkoitan kysymystä että miksi elämme? En siis sitä miten elämme. ja tiedän kyllä että kysymykseen, miksi elämme, ei voi vastata, ellei ala filosoimaan, tai yritä perustella kaikkea tieteellisesti. Jotta annetaan kysymykseni olla.

Mutta ehkä tätä voi miettiä....
Millainen "kuva" sinulla on kuolemasta? Siis uskotko, tai toivotko että olisi jonkinlaista elämää kuoleman jälkeen jossakin jossain muotoa?

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat