Numerot ovat menettäneet merkityksensä

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Numeroiden merkitys on aina alusta asti ollut sodankäynnissä yliarvostettu. Numeroille saattaa olla merkitystä metsästyksessä, mutta ei useinkaan sodankäynnissä.

Muinaisessa maailmassa vielä ennen rautaa ja Assyrian valtakautta suurvallat kokosivat valtavia(tuon ajan oloissa)armeijoita taistelemaan toinen toisiaan vastaan. Numeroilla näitä taisteluja ei kuitenkaan ratkaistu, vaikka sotureiden aseet ja taktiikat olivatkin perin alkeelliset. Nimen omaan tästä syystä Egyptin ja Heettien valtakunnan liki vuosisadan jatkuneet taistelut päätyivät lopulta tasapeliin. Vuosisatoja myöhemmin Assyrian imperiumi yritti nimen omaan pelata sotaa numeroilla. Assyria kaatui tuolloin siihen, ettei maan alkeellinen talous ja yhteiskuntaolot yksinkertaisesti kestäneet massiivista asevarustelua!

Myöhemmin heidän jälkeensä sotaa yrittivät numeroille voittaa myös Persialaiset, mutta kärsivät nöyryyttäviä tappioita Kreikassa melkein kokonaisen vuosisadan ajan, kunnes lopulta joutuivat Kreikkalaisen suurkuninkaan Aleksanteri "suuren" ruokalistalle. Kreikkalaiset voittivat, koska he taistelivat hyvällä taktiikalla ja laadulla, Persialaiset puolestaan silkalla massalla.

Vuosisatoja myöhemmin Välimerta hallitsevan Rooman imperiumin voima perustui nimen omaan laadukkaan, noin puolen miljoonan miehen vahvuisen armeijan ylläpitoon tällä alueella. Jo antiikin aikoina sodankäynnissä numerot eivät käytännössä ratkaisseet taistelua, vaan ratkaisempia olivat erikoisaselajit, koulutus ja maaston tuntemus. Tällä ajalla sodassa alkavat jo erikoistua erityiset aselajit. Esim ratsuväen merkitys alkaa nyt selvästi kasvaa. Raskaasti panssaritou taitava ritari saattoi vaivatta vastata kymmentä jalkamiestä, samoin kuin myös esim kuolemaahalveksiva Spartalaissoturi kymmentä Ateenalaista. Numerot ovat etu sinänsä, mutta ne eivät ikinä ole ratkaisseet taistelua. MM Persialaisten sotaretki Kreikkaan 480-luvulla on tästä erinomaisen hyvä esimekki.

Numeroita merkittävämpi seikka sotataidossa tuntuu olevan stragedia, maaston oikea tunteminen ja hyödyntäminen sekä sotilasteknologia. Englantilaiset kykenivät Ranskassa niin sanotun "satavuotisen" sodan aikana lyömään useaan otteeseen heitä peräti kolme kertaa vahvemman ritarijoukon, koska heillä oli näitä parempaa tekniikkaa olevat jouset. Samoin myös Saksalaiset ritarit kärsivät pahoja tappioita pitkin seipäin ja varsijousin aseistautuneille talonpojille 1300-luvun alun Sveitsissä.

Numerot eivät myöskään ratkaisseet taistelua etelä-amerikassa, jossa Hernan Cortesin johtamat Espanjalaisjoukot kukistivat heitä käytännössä 1000-kertaa voimakkaamman vastustajan. Yksi syy Espanjalaisten menestykseen myös etelämässä nykyisen Chilen seutuvilla sijaitsevassa Inkavaltakunnassa olivat intiaanien keskinäisten poliittisten erimielisyyksien lisäksi heidän mukanaan levittämät taudit. On arvioitu, että Eurooppalaisten tahtomattaan tappoivat noin 30% kummankin Amerikan väestöstä sukupuuttoon. Ensi kertaa historiassa havaitaan biologisen sodankäynnin edut laajassa mittakaavassa. Näihin aikoihin alkavat myös yleistyä piiritettäviin kaupunkeihin singottavat jo kuolleiden hevosten saastaiset raadot. Näin yleisestikkin ottaen sodankänyti alkaa tällä kaudella suuresti erikoistua, ja muuttua entistä teknisemmäksi, kalliimmaksi ja raaemmaksi. Niin sanottu "kolmikymmenvuotinen sota"(1618-1648)on ensimmäinen kerta, kun tuliaseita käytettiin Euroopassa laajassa mittakaavassa. Tässä sodankäynnissä numeroilla oli toki jonkin verran merkitystä, mutta kuri ja stragedia toivat silti ratkaisevan merkityksen mm kalliissa ja raskaissa piiritystaisteluissa. Niin sanotun "seitsenvuotisen sodan"(1756-1763)loppuun mennessä sotaa käytiin käytännössä vain tuliaseilla. Tässä taistelussa numeroilla ja taloudellisilla voimavaroilla toki oli hyvin suuri merkitys! Kuitenkin mm merellä laivojen nopeus, ketteryys sekä komentejian neuvokkuus olivat näitäkin ratkaisevimpia tekijöitä, ja mm karussa ja vuoritoisessa Pohjois-Amerikassa maaston tunteminen ratkaisi paljon enemmän.

Ranskan vallankumouksen jälkeen Euroopan tantereelle tuotiin ensi kertaa massiiviset asevelvollisuusarmeijat. Napoleon kuitenkin harvoin voitti vain siksi, että hänellä oli numeroylivoima. Se oli pikemminkin vain sivuseikka. Hän voitti, koska hän osasi KÄYTTÄÄ näitä numeroita edukseen! Hänen joukkonsa olivat maailman parhaiten aseistettuja, ja ne voittivat sotansa kokemuksella ja stragedioilla, eivätkä massiivisilla "aaltohyökkäyksillä" Napoleonin epäonnistuneen Venäjän sotaretken taustalla oli klassinen huollon puute. Kun hänen MASSIIVINEN, liki puolen miljoonan miehen vahvuinen armeijansa ei voinut ryöstää pahoin poltetusta ja talven karumasta maasta elantoaan, se käytännössä kuoli kylmään ja nälkään. Numerot kääntyivät siis kerrankin Napolenia itseään vastaan!

Seuraavan 100-vuoden ajan numeroiden merkitys jatkoi laskemistaan. Preussin käymissä sodissa 1800-luvun keskivaiheilla korostui kuri, täsmällisyys, sekä joukkojen tehokas kuljetus paikasta toiseen, vaikka Preusilla useimmiten olikin myös miesylivoima. Ensimmäinen maailmansota oli viimeinen sota maailmanhistoriassa, joka käytänöllisesti katsoen ratkaistiin numeroilla. Tai oikeammin sota ratkaistiin nimen omaan Yhdysvaltain numeroilla sekä taloudellisella avulla, jota ilman mm Britannia olisi varmasti luhistunut sotaväsymykseen. Oikeastaan tässä sodassa nähtiin jo numeroiden pienenevä merkitys, kun yhtä konekivääripesäkettä vastaan saattoi hyvinkin hyökätä tuhat miestä käytännössä turhaan. Sodan lopussa alettiin kehitellä aivan uusia aseita kuten lentokoneita ja tankkeja, joiden voima perustui tekniikkaan ja kykyyn voittaa esteet pikemminkin kuin silkkaan miesylivoimaan.

Seuraavan 20-vuoden aikana suurvallat pävittivätkin innokkaasti armeijoitaan. Yleinen asevelvollisuus oli toki yhä käytännöllinen väline monestakin syystä. Käytännössä asevelvolliset olivat kuitenkin monessa armeijassa jo niin sanotusti "tykinruokaa" 1940-luvulla. Todellisen ratkaisun tekivät erikoisaselajit, kuten esim Englannin ilmavoimat terroripommotuksillan Dresdeniin ja Yhdysvallat pudottaessaan atomipomminsa Hiroshimaan ja Nagasagiin. Yleinen asevelvollisuus säilyi kuitenkin pitkään useassa maassa sekä teknisistä, taloudellisista ja myös puhtaista tunnetyistä.

1960-luvulle tultaessa miesten määrä armeijoissa oli käytännössä muuttunut lähes merkityksettömäksi. Sodat ratkaiseviksi uusiksi terrori aseiksi tulivat niin sanotut ABC-aseet(Atomi, Biologiset sekä Kemialliset aseet) Tämä korostui entisestään Yhdysvaltain 1980-luvulla tekemässä onnistuneessa armeijauudistuksessa. Yksi Vietnamin sodan pahin virhe olikin asevelvollisten käyttö johtuen näiden kokemattomuudesta ja kykenemättömyydestä sissitaisteluihin, sekä tämän aiheuttamista suurista moraalisista ongelmista.

Tulevaisuuden sodankäynti perustui pieneen, hyvin koulutettuun ammattiarmeijaan, jolla oli valta vallata ja tuhota kokonaisia maita niin halutessaan! Uudeksi ongelmaksi kuitenkin muodostui nimen omaan kohteiden kontrolli eikä niiden tuhoaminen. Sodankäynnin uusi ongelma ei enää ollut riittävän tulivoiman löytäminen, vaan pikemminkin sodan rajoittaminen. Tuhottuja kohteita ei näet voitu miehittää, minkä lisäksi niin sanottujen ABC-aseiden käyttö käytännössä tuhosi lähes kaiken sen mitä sodassa haluttiin saavuttaa. Tämä käytännössä teki MM Neuvostoliiton MASSIIVISISTA yleiseen asevelvollisuuteen perustuvista panssarijoukoista täysin tehottomia.

Kylmän sodan loputtua kehitys kohti "teknoarmeijoita" kävi entistäkin kuumempana. Uutuutena oli nyt myös niin sanottu "neljännen sukupolven sodankäynti" eli käytännössä ABC-aseiden käyttö osana järjestäytynyttä terrorismia.

Nykyään sota onkin tästä syystä muuttunut entistä vaikeammaksi. Yhdysvallat onkin kiitos omien toimiensa Lähi-Idässä tehnyt itsestään maalitaulun alueella. Uusi sodankäynti perustuu myös hyvin pitkälle suoran toiminnan sijaan uhkailuun:vihollista uhataan aseilla, joiden olemassaolosta hänelle ei ole välttämättä täyttä varmuutta. Amerikan yritys suojata itseään niin sanotulla "ohjuspuolustusjärjestelmällä" on puolestaan johtanut entistä suurempaan panostukseen niin sanotun "neljännen sukupolven" aseiden kehittelyssä.

Numerot ovatkin nyt kääntyneet päälaelleen. Vielä Antiikin aikoina yksi Spartalainen soturi saattoi vastata peräti 10-Ateenalaista(ja nämä olivat KAUKANA huonoista tai laiskoista!)Nykyään kuitenkin yksi hyvin motivoitunut itsemurhaterroristi voi parhaimmillaan vastata peräti miljoonaa esim Yhdysvaltain armeijan sotilasta. Tekniikan kehitys onkin siis tavallaan tuhonnut sen mitä me pidämme "sodankäyntinä" Sen tilalle on tullut vain alituinen pelko sekä nykyisyyden että tulevaisuuden aseiden aiheuttamasta tuhosta koko ihmiskunnalle.

Poliittisesti ajattellen suursotia ei olisi pitänyt käydä vuoden 1914 suuren konfliktin jälkeen, koska niiden hinta on kerta kaikkiaan kasvanut liian suureksi. Käytännössä sitä voisi kuvata "nyrkkitappeluksi" joka yhtä äkkiä muuttuukin mielipuoliseksi ammuskeluksi.

Nämä ongelmat eivät tule katoamaan Yhdysvaltojen mahdolliseen romahdukseen tulevaisuudessa. Aseet, työkalut tuhota koko ihmiskunta tulevat olemaan yhä olemassa. Jos me käytämme niitä, koko ihmisen monivuosimiljoonainen evoluutio tulee menettämään merkityksensä. Mutta mitä täytyisi tehdä, ettei näitä aseita käytettäisi enää ikinä koskaan?

Ihmiskunnan on yksinkertaisesti lopetettava tekosyynsä sodalle. Jos näin ei käy, saamme kokea vähintään vielä yhden suuren katastrofin. Niin sanotun "viimeisen sodan" eli Apocalyptisen katastrofin. Aseet joita käytämme ovat vieneet sodasta numerot ja melkein strategiatkin, ja muuttaneet ne vain luovaksi, sairaan mielipuoliseksi kaaokseksi. Tappamisesta on tullut abstraktia taidetta.

Kommentit (6)

Vierailija

Sotimista ei pidä kieltää. Sotiminen on osa ihmisyyttä. Sen syihin pitää pystyä puuttumaan. Estää sotiminen ennenkuin se alkaa.

Sota on joskus jatkoa epäonnistuneelle politiikalle. Joskus edun tavoittelua.

Numeroista. Koskaan aiemmin ei ole armeijan käytössä ollut näin paljon tietotekniikkaa. Tietotekniikka on binäärilukujen matematiikkaa ja logiikkaa. Logiikka ja matematiikka on sääntöjä ja numeroita.

Strategia. Ei stragedia. Sekin on logiikkaa, todennäköisyyksiä ja päättelyä. Ja siinäkin voi käyttää numeroita apuna. Kun sodankäyntivälineet ja -keinot muuttuvat, myös strategia muuttuu.

Off topic: Sotateollisuus tuottaa innovaatioita ja tutkimusta, joka tulee yleensä siviilikäyttöön 1-2 vuosikymmenen viiveellä. Nykyään ehkä nopeamminkin. Ilmeisesti ihmiset ei ole missään niin innovatiivisia, kuin toisen ihmisen kukistamisessa.

Määrä ei korvaa laatua. Siitä olen samaa mieltä.

Olisiko lähdetekstin käännöksen onnahtava tulkinta? Engl. number voi tarkoittaa numeron sijasta joskus myös määrää.

Vierailija

Sama kehitys on nähtävissä myös taloudessa. Ihmistyövoiman korjaavat entistä enemmän koneet, ja työttömyys senkun vain lisääntyy

Vierailija
Toinen tuleminen

Numerot eivät myöskään ratkaisseet taistelua etelä-amerikassa, jossa Hernan Cortesin johtamat Espanjalaisjoukot kukistivat heitä käytännössä 1000-kertaa voimakkaamman vastustajan. Yksi syy Espanjalaisten menestykseen myös etelämässä nykyisen Chilen seutuvilla sijaitsevassa Inkavaltakunnassa olivat intiaanien keskinäisten poliittisten erimielisyyksien lisäksi heidän mukanaan levittämät taudit. On arvioitu, että Eurooppalaisten tahtomattaan tappoivat noin 30% kummankin Amerikan väestöstä sukupuuttoon. Ensi kertaa historiassa havaitaan biologisen sodankäynnin edut laajassa mittakaavassa. Näihin aikoihin alkavat myös yleistyä piiritettäviin kaupunkeihin singottavat jo kuolleiden hevosten saastaiset raadot. Näin yleisestikkin ottaen sodankänyti alkaa tällä kaudella suuresti erikoistua, ja muuttua entistä teknisemmäksi, kalliimmaksi ja raaemmaksi. Niin sanottu "kolmikymmenvuotinen sota"(1618-1648)on ensimmäinen kerta, kun tuliaseita käytettiin Euroopassa laajassa mittakaavassa. Tässä sodankäynnissä numeroilla oli toki jonkin verran merkitystä, mutta kuri ja stragedia toivat silti ratkaisevan merkityksen mm kalliissa ja raskaissa piiritystaisteluissa. Niin sanotun "seitsenvuotisen sodan"(1756-1763)loppuun mennessä sotaa käytiin käytännössä vain tuliaseilla. Tässä taistelussa numeroilla ja taloudellisilla voimavaroilla toki oli hyvin suuri merkitys! Kuitenkin mm merellä laivojen nopeus, ketteryys sekä komentejian neuvokkuus olivat näitäkin ratkaisevimpia tekijöitä, ja mm karussa ja vuoritoisessa Pohjois-Amerikassa maaston tunteminen ratkaisi paljon enemmän.



Taidat puhua Fransesco Pizarron retkestä Inkavaltakuntaan, jossa kys. portugalilainen tutkimusmatkailija käytti Cortezin tapaan hyväksi juuri tuota lopussa mainitsemaasi kilpailumotivaatiota, "jokeri"-tauteja ja ihmisen kärsimystä. Ei tarvita sotaa, että ihminen kärsii, tästä sanottiinkin jo antiikin aikana sotien johtuvan huonosta rauhasta, eli yhteiskunnallisesta pahoinvoinnista tai rauhattomuudesta, josta vaiettiin.

Toinen tuleminen

Ranskan vallankumouksen jälkeen Euroopan tantereelle tuotiin ensi kertaa massiiviset asevelvollisuusarmeijat. Napoleon kuitenkin harvoin voitti vain siksi, että hänellä oli numeroylivoima. Se oli pikemminkin vain sivuseikka. Hän voitti, koska hän osasi KÄYTTÄÄ näitä numeroita edukseen! Hänen joukkonsa olivat maailman parhaiten aseistettuja, ja ne voittivat sotansa kokemuksella ja stragedioilla, eivätkä massiivisilla "aaltohyökkäyksillä" Napoleonin epäonnistuneen Venäjän sotaretken taustalla oli klassinen huollon puute. Kun hänen MASSIIVINEN, liki puolen miljoonan miehen vahvuinen armeijansa ei voinut ryöstää pahoin poltetusta ja talven karumasta maasta elantoaan, se käytännössä kuoli kylmään ja nälkään. Numerot kääntyivät siis kerrankin Napolenia itseään vastaan!



Juuri tässä mentiin hirvittävän vikaan alunalkaen. Keskiajalla pienikokoiset palkka-armeijat menettivät merkitystänsä, koska uuden keksinnön ja yleistyvien tykkien/muskettien takia lukumaarille tuli taas merkitystä. Kuninkaan valtaa merkitsevät ritarijoukot olivat vanhanaikaisia ja tykkimiesten erikoisruokalajia. 30-50 tykin patteri pystyi pysäyttämään hyvällä ajoituksella ja tähtäyksellä jopa noin tuhannen täyspanssarisen ratsuväkirynnäkön, jolla jalkaväki saatiin pakokauhun valtaan. Nyt siis ratsuväki pakeni. Kuninkaat siirsivät sotimisen rasitetta aateliston niskoilta köyhille talonpoikaisille. Suuret armeijat jatkossa merkitsivät huonoja kotihuoltoja, suuret pojat kun eivät osaneet armeijan leivissä pitää itsestään niin hyvää huolta kuin mamma kotipuolessa, ja taudit juoksivat ruton tavoin sotilasleireissä, ja levisivät esim. prostituution kautta hyvin nopeasti myös paikalliseen siviiliväestöön.

Toinen tuleminen

Kylmän sodan loputtua kehitys kohti "teknoarmeijoita" kävi entistäkin kuumempana. Uutuutena oli nyt myös niin sanottu "neljännen sukupolven sodankäynti" eli käytännössä ABC-aseiden käyttö osana järjestäytynyttä terrorismia.

Nykyään sota onkin tästä syystä muuttunut entistä vaikeammaksi. Yhdysvallat onkin kiitos omien toimiensa Lähi-Idässä tehnyt itsestään maalitaulun alueella. Uusi sodankäynti perustuu myös hyvin pitkälle suoran toiminnan sijaan uhkailuun:vihollista uhataan aseilla, joiden olemassaolosta hänelle ei ole välttämättä täyttä varmuutta. Amerikan yritys suojata itseään niin sanotulla "ohjuspuolustusjärjestelmällä" on puolestaan johtanut entistä suurempaan panostukseen niin sanotun "neljännen sukupolven" aseiden kehittelyssä.

Numerot ovatkin nyt kääntyneet päälaelleen. Vielä Antiikin aikoina yksi Spartalainen soturi saattoi vastata peräti 10-Ateenalaista(ja nämä olivat KAUKANA huonoista tai laiskoista!)Nykyään kuitenkin yksi hyvin motivoitunut itsemurhaterroristi voi parhaimmillaan vastata peräti miljoonaa esim Yhdysvaltain armeijan sotilasta. Tekniikan kehitys onkin siis tavallaan tuhonnut sen mitä me pidämme "sodankäyntinä" Sen tilalle on tullut vain alituinen pelko sekä nykyisyyden että tulevaisuuden aseiden aiheuttamasta tuhosta koko ihmiskunnalle.




Nagoya teki muuten 1300-luvulla taktisen virheen joskus Sengokun jälkeen lähettäessään 5000 samuraitaan rynnäköimään Chihayan linnan muureja vastaan vallatakseen linnakkeen näin. linnoitus sijaitsi korkeammalla maastossa, ja sen puolustajat laskivat liikkeelle kymmenisen tukkia, jotka liiskasivat jo sinällään 400 rynnäköijää. Mutta yhä uudelleen spartalaiseen kuriin ja taistelutaitoon kasvaneet samurait rynnäköivät varmaan kuolemaan muurien edustalla vain säilyttääkseen kenraalinsa kunnian.

Kautta historian yhden henkilön vaikutus on vaikuttanut tuhansien elämään. Joskus jopa miljoonien. Muhammed loi uskonnon, jonka seurauksena muutaman sukupolven aikana tuhannet saivat nauttia arabiakveduktien tuomasta raikkaasta vedestä ja varjoisista kupoleista nykyistenkin muslimimaiden alueella. Tämä kuitenkin tapahtui suunnattomien teurastusten varjolla, joista pahamaineisimmat tapahtuivat Egyptissä. Teurastukset olivat raakoja ja julmempia kuin mitä ristiretket aiheuttivat yhteensä molemmille osapuolille samaan aikaan.

Yksi spartalainen saattoi surmata 50 foinikialaista yksin. Tämä johtuu pelottomuudesta ja mielen valjastamisesta tappamiseen. Nykyäänkin vielä ihmiset yleisesti ovat päättömiä, eivätkä osaa olla hetkeäkään vaiti. Yrittäkää vaikka itse. "Älkää tehkö mitään, olkaa noin 15 sekuntia hiljaisuudessa", ja alatte yhtä väkisin puhumaan mielessänne, vaikka motivoisitte itseänne viikon yhtämittaisesti tämän tehtävän suorittamiseen, kuin hengitätte. Itsemurhaterroristit saavat mielenhallintaansa parhaan taistelukoulutuksen, mitä terroristit voivat saavuttaa. Heidän taisteluvahvuudestaan huolehtivat kemian lait, eivät niinkään älykkyys, taito tai tietous. Älykkyydestä, mutta kuitenkin etenkin luontaisesta tunteidenhallinnasta on hyötyä, esim. naiset ovat toisen ketjun mukaan keskimäärin miehiä tehokkaampia pommittajia. Yleisesti itsemurhapommittajilta puuttuu tasapainoinen elämä. Yksi terroristi voi tappaa 5 000 aseetonta tai aseistettua ihmistä, tai yhden Muhammedin kaltaisen suurhenkilön, jolla on päämäärä ja valjastettu mieli.

4. sukupolveen muuten kuulunee myös kiertoradalle asennettava laserkanuuna, jolla tuikittaisiin uhkaavia ydinkärkiä täjähtämään muiden maiden ilmatilaan. ^^

Toinen tuleminen

Poliittisesti ajattellen suursotia ei olisi pitänyt käydä vuoden 1914 suuren konfliktin jälkeen, koska niiden hinta on kerta kaikkiaan kasvanut liian suureksi. Käytännössä sitä voisi kuvata "nyrkkitappeluksi" joka yhtä äkkiä muuttuukin mielipuoliseksi ammuskeluksi.

Nämä ongelmat eivät tule katoamaan Yhdysvaltojen mahdolliseen romahdukseen tulevaisuudessa. Aseet, työkalut tuhota koko ihmiskunta tulevat olemaan yhä olemassa. Jos me käytämme niitä, koko ihmisen monivuosimiljoonainen evoluutio tulee menettämään merkityksensä. Mutta mitä täytyisi tehdä, ettei näitä aseita käytettäisi enää ikinä koskaan?

Ihmiskunnan on yksinkertaisesti lopetettava tekosyynsä sodalle. Jos näin ei käy, saamme kokea vähintään vielä yhden suuren katastrofin. Niin sanotun "viimeisen sodan" eli Apocalyptisen katastrofin. Aseet joita käytämme ovat vieneet sodasta numerot ja melkein strategiatkin, ja muuttaneet ne vain luovaksi, sairaan mielipuoliseksi kaaokseksi. Tappamisesta on tullut abstraktia taidetta.

2060-luvun apokalyptiikkaa... Ilman aseteknologiaakin ihmisen, kuten kaiken muun elämän taival Maaplaneetalla saattaa päättyä muutaman vuosikymmenen sisällä, pienellä todennäköisyydellä.

Vierailija
Toinen tuleminen
Sama kehitys on nähtävissä myös taloudessa. Ihmistyövoiman korjaavat entistä enemmän koneet, ja työttömyys senkun vain lisääntyy

Ei se työttömyys vaan ahneus.

Pride
Seuraa 
Viestejä593
Liittynyt24.5.2005

Hyvin kirjoitettu, enpä olisi uskonut lukevani loppuun - mutta näin kävi.

Näinhän se on, että tekniikan kehittyessä myös tappamisen eli vallan välineet kehittyvät. Ja näin ollen kuka tahansa voi väittää omistavansa ties minkälaisen pommin ja näin "vastata miljoonia miehiä".

Uusimmat

Suosituimmat