Sorvin äärestä suolakaivoksiin ja takaisin

Seuraa 
Viestejä81
Liittynyt26.6.2005

Keskiverto suomalainen vaihtaa työpaikkaa (ja jopa alaa) useammin kuin kerran elämänsä aikana. Kuinka moni täällä kirjoittava uskoo löytäneensä "oman juttunsa", eli sen alan jolla aikoo ja haluaa pysyä? Entäpä uskotko töiden riittävän?

Omalla kohdallani työ ei ole pelkkä välttämättömyys (työ=raha=ruoka, asunto, harrastukset, lomamatkat...), vaan nautin sen tarjoamista haasteista ja itsensäkehittämismahdollisuuksista. Uusia asioita on mukava oppia. On myös hieno huomata, että osaamistani tarvitaan oikeasti ja että siitä ollaan valmiita maksamaan. Kaiken muun hyvän lisäksi harrastukseni ja työni tukevat toisiaan... JA voin/saan/pystyn työskentelemään kotoa käsin.

Työpaikkaa en aio vaihtaa kuin hengen hädässä: jos tulot eivät enää riitä välttämättömimpään, vaikka ne kutistaisi miten minimiin (eikä rikasta aviosiippaakaan ole näköpiirissä). En millään jaksaisi ns. tavallisessa päivätyössä, jota olen myös kokeillut, koska siinä tuntee olevansa vain koneiston osa: työstä ei saa (tai ainakaan minä en saa) minkäänlaista tyydytystä, mikä on pidemmän päälle varsin kuluttavaa. Toisaalta ymmärrän niitäkin, joille työ on pelkkä vapaa-ajan mahdollistava pakko, jonka ei ole tarkoituskaan tuottaa positiivisia kokemuksia tms. Se vain ei sovi minulle.

... and when she was bad, she was horrid.

Kommentit (1)

Vierailija

Minä en myöskään aio työ-alaani vaihtaa. Työpaikan voin koska tahansa vaihtaa, koska työni ei ole varsinaisesti kiinni yhdessä paikassa. Ja paljon työstäni on pakko tehtävä kotona. Palkka on aika hyvä, vaikka työtunteja en aina niin kovin paljoa teekkään viikottain.
Jos on mielenkiintoinen työ, ei sitä silloin noin vain vaihdeta. Tarkoitan nyt siis työ-alaani.

Uusimmat

Suosituimmat