Sinkkiarkku

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

" Eikä tämä kansa ollut myöskään vailla mainehikasta menneisyyttä. Sen verta olivat juoneet Puola, Lützi, Leipzigin ja Narvan multa, sekin oli ollut mukana Ruotsin suuruutta rakentamassa, sillekin oli tuleva jokin lehti Ruotsin suurten kuninkaitten leikkaamista laakereista. Sillä tuo piiri oli vielä liian lähellä Ruotsia ja ruotsalaista kulttuuria voidakseen olla sen kanssa samoilla aseilla - ja ennakkoluuloilla - kilpailematta.

Atlantica! Atlantica! Minä luulen että me nykyään elävät tämän saman suomalais-ugrilaisen heimon lapset annamme jotakuinkin palttua sekä Narvan mullalle että Lützin kukkuloille. Me tiedämme varsin hyvin, että meillä ei ole mitään sotamainehikasta menneisyyttä. Me tiedämme myös, mitä laatua nuo Ruotsin aikaiset sodat olivat ja mitä surullista osaa meidän omat esi-isämme siellä näyttelivät. Suomen kansa ei astunut niihin kuin paraatiin. Se vietiin sinne niin kuin karja teuraspenkkiin, ja jos se siellä joitakin "urhotöitä" teki - hakkasi poikki enemmän tahi vähemmän päitä, niin ei se ainakaan kansana tiennyt niitä tehneensä eikä tekevänsä.

Sota oli aina synkkä onnettomuus suomalaiselle. Runeberg on tehnyt siitä loisteliaan turnausleikin. Ja sitten erityisesti meidän viimeinen sotamme Venäjän kanssa! Pian on sata vuotta kulunut siitä. Pian tullaan kaiketi sitäkin muistoa kansallisilla juhlamenoilla kunnioittamaan. Jos me välttämättä tahdomme jotakin juhlia, niin juhlikaamme sitten Porvoon valtiopäiviä. Siinä on todella jotakin juhlimista.

Mutta itse sota! Me tiedämme hyvin kyllä, että se oli paljon vähemmän kaunis ja kunniakas kuin miksi Runeberg on sen kuvannut, mutta vaikka se olisikin ollut sellainen, ei ainakaan Suomen nousevalla suomalaisella kansalla ole vähintäkään syytä sitä muulla kuin syvällä murheella ajatella. Ruotsalaiset kenraalit, ruotsalaiset päälliköt, ruotsalaiset liput, ruotsalainen sota! Se oli sotaa valloitetusta maasta, sotaa kahden vieraan vallan välillä. Ei mitään pyhää sotaa, ei mitään kansallista taistelua olemassaolosta. Suomen kansalla ei ollut siinä muuta tehtävää kuin olla tykinruokana. Siinä suhteessa puhuvat Vänrikki Stoolin tarinat meille veristä totuutta. " - Eino Leino

Henrik Lax lupasi henkilökohtaisesti olla vastaanottamassa jokaisen sinkkiarkun joka Natoon liittymisestä johtuen tuodaan Suomeen. Jokainen sinkkiarkku on kansallinen häpeä. Jokainen vuodatettu suomalainen veripisara "Narvan mullassa ja Lützin kukkuloilla" on kansallinen häpeä. Samalla tavalla jokainen pakkoruotsiin käytetty tunti ja siitä maksettu ylimääräinen vero, on "sinkkiarkku". On parempi puhua rauhan puolesta kuin sodan. Jokainen ääni kaikkia "Laxeja" vastaan ja mitä se edustaa, on yksi niitti vähemmän sinkkiarkussa.

Kommentit (4)

Vierailija
Matti E Simonaho
" Eikä tämä kansa ollut myöskään vailla mainehikasta menneisyyttä. Sen verta olivat juoneet Puola, Lützi, Leipzigin ja Narvan multa, sekin oli ollut mukana Ruotsin suuruutta rakentamassa, sillekin oli tuleva jokin lehti Ruotsin suurten kuninkaitten leikkaamista laakereista. Sillä tuo piiri oli vielä liian lähellä Ruotsia ja ruotsalaista kulttuuria voidakseen olla sen kanssa samoilla aseilla - ja ennakkoluuloilla - kilpailematta.

Atlantica! Atlantica! Minä luulen että me nykyään elävät tämän saman suomalais-ugrilaisen heimon lapset annamme jotakuinkin palttua sekä Narvan mullalle että Lützin kukkuloille. Me tiedämme varsin hyvin, että meillä ei ole mitään sotamainehikasta menneisyyttä. Me tiedämme myös, mitä laatua nuo Ruotsin aikaiset sodat olivat ja mitä surullista osaa meidän omat esi-isämme siellä näyttelivät. Suomen kansa ei astunut niihin kuin paraatiin. Se vietiin sinne niin kuin karja teuraspenkkiin, ja jos se siellä joitakin "urhotöitä" teki - hakkasi poikki enemmän tahi vähemmän päitä, niin ei se ainakaan kansana tiennyt niitä tehneensä eikä tekevänsä.

Sota oli aina synkkä onnettomuus suomalaiselle. Runeberg on tehnyt siitä loisteliaan turnausleikin. Ja sitten erityisesti meidän viimeinen sotamme Venäjän kanssa! Pian on sata vuotta kulunut siitä. Pian tullaan kaiketi sitäkin muistoa kansallisilla juhlamenoilla kunnioittamaan. Jos me välttämättä tahdomme jotakin juhlia, niin juhlikaamme sitten Porvoon valtiopäiviä. Siinä on todella jotakin juhlimista.

Mutta itse sota! Me tiedämme hyvin kyllä, että se oli paljon vähemmän kaunis ja kunniakas kuin miksi Runeberg on sen kuvannut, mutta vaikka se olisikin ollut sellainen, ei ainakaan Suomen nousevalla suomalaisella kansalla ole vähintäkään syytä sitä muulla kuin syvällä murheella ajatella. Ruotsalaiset kenraalit, ruotsalaiset päälliköt, ruotsalaiset liput, ruotsalainen sota! Se oli sotaa valloitetusta maasta, sotaa kahden vieraan vallan välillä. Ei mitään pyhää sotaa, ei mitään kansallista taistelua olemassaolosta. Suomen kansalla ei ollut siinä muuta tehtävää kuin olla tykinruokana. Siinä suhteessa puhuvat Vänrikki Stoolin tarinat meille veristä totuutta. " - Eino Leino

Henrik Lax lupasi henkilökohtaisesti olla vastaanottamassa jokaisen sinkkiarkun joka Natoon liittymisestä johtuen tuodaan Suomeen. Jokainen sinkkiarkku on kansallinen häpeä. Jokainen vuodatettu suomalainen veripisara "Narvan mullassa ja Lützin kukkuloilla" on kansallinen häpeä. Samalla tavalla jokainen pakkoruotsiin käytetty tunti ja siitä maksettu ylimääräinen vero, on "sinkkiarkku". On parempi puhua rauhan puolesta kuin sodan. Jokainen ääni kaikkia "Laxeja" vastaan ja mitä se edustaa, on yksi niitti vähemmän sinkkiarkussa.

Kuulepas nytten pelle Hermanni. Jos mä päätän että haluan värväytyä tulevaan Suomen NATO-osastoon niin se on täysin minun oma asiani. Vai meinaatko että olet tarpeeksi älykäs ja elitistinen päättämään MINUN omasta valinnastani, johon liittyy ehkä pieni riski palvellessani maailmanlaajuista vapauden ja demokratian toteumista.

Vaikka oletkin ehkä yksilön omaa päätäntävaltaa vastustava tietyn ideologian omaava henkilö, niin me kaikki emme tahdo alistua kollektiiviseen maailmaasi johon kuuluu ääripasifismi.

John Miller kertoi:
"War is an ugly thing, but not the ugliest of things: the decayed and degraded state of moral and patriotic feeling which thinks nothing worth a war, is worse. When a people are used as mere human instruments for firing cannon or thrusting bayonets, in the service and for the selfish purposes of a master, such war degrades a people. A war to protect other human beings against tyrannical injustice; a war to give victory to their own ideas of right and good, and which is their own war, carried on for an honest purpose by their free choice -- is often the means of their regeneration. A man who has nothing which he is willing to fight for, nothing which he cares more about than he does about his personal safety, is a miserable creature, who has no chance of being free, unless made and kept so by the exertions of better men than himself"

Vierailija
NeoKonservatiivi
Kuulepas nytten pelle Hermanni. Jos mä päätän että haluan värväytyä tulevaan Suomen NATO-osastoon niin se on täysin minun oma asiani.

Vastaus on tekstissä: " Se vietiin sinne niin kuin karja teuraspenkkiin, ja jos se siellä joitakin "urhotöitä" teki - hakkasi poikki enemmän tahi vähemmän päitä, niin ei se ainakaan kansana tiennyt niitä tehneensä eikä tekevänsä. "

Vierailija
NeoKonservatiivi
Matti E Simonaho
" Eikä tämä kansa ollut myöskään vailla mainehikasta menneisyyttä. Sen verta olivat juoneet Puola, Lützi, Leipzigin ja Narvan multa, sekin oli ollut mukana Ruotsin suuruutta rakentamassa, sillekin oli tuleva jokin lehti Ruotsin suurten kuninkaitten leikkaamista laakereista. Sillä tuo piiri oli vielä liian lähellä Ruotsia ja ruotsalaista kulttuuria voidakseen olla sen kanssa samoilla aseilla - ja ennakkoluuloilla - kilpailematta.

Atlantica! Atlantica! Minä luulen että me nykyään elävät tämän saman suomalais-ugrilaisen heimon lapset annamme jotakuinkin palttua sekä Narvan mullalle että Lützin kukkuloille. Me tiedämme varsin hyvin, että meillä ei ole mitään sotamainehikasta menneisyyttä. Me tiedämme myös, mitä laatua nuo Ruotsin aikaiset sodat olivat ja mitä surullista osaa meidän omat esi-isämme siellä näyttelivät. Suomen kansa ei astunut niihin kuin paraatiin. Se vietiin sinne niin kuin karja teuraspenkkiin, ja jos se siellä joitakin "urhotöitä" teki - hakkasi poikki enemmän tahi vähemmän päitä, niin ei se ainakaan kansana tiennyt niitä tehneensä eikä tekevänsä.

Sota oli aina synkkä onnettomuus suomalaiselle. Runeberg on tehnyt siitä loisteliaan turnausleikin. Ja sitten erityisesti meidän viimeinen sotamme Venäjän kanssa! Pian on sata vuotta kulunut siitä. Pian tullaan kaiketi sitäkin muistoa kansallisilla juhlamenoilla kunnioittamaan. Jos me välttämättä tahdomme jotakin juhlia, niin juhlikaamme sitten Porvoon valtiopäiviä. Siinä on todella jotakin juhlimista.

Mutta itse sota! Me tiedämme hyvin kyllä, että se oli paljon vähemmän kaunis ja kunniakas kuin miksi Runeberg on sen kuvannut, mutta vaikka se olisikin ollut sellainen, ei ainakaan Suomen nousevalla suomalaisella kansalla ole vähintäkään syytä sitä muulla kuin syvällä murheella ajatella. Ruotsalaiset kenraalit, ruotsalaiset päälliköt, ruotsalaiset liput, ruotsalainen sota! Se oli sotaa valloitetusta maasta, sotaa kahden vieraan vallan välillä. Ei mitään pyhää sotaa, ei mitään kansallista taistelua olemassaolosta. Suomen kansalla ei ollut siinä muuta tehtävää kuin olla tykinruokana. Siinä suhteessa puhuvat Vänrikki Stoolin tarinat meille veristä totuutta. " - Eino Leino

Henrik Lax lupasi henkilökohtaisesti olla vastaanottamassa jokaisen sinkkiarkun joka Natoon liittymisestä johtuen tuodaan Suomeen. Jokainen sinkkiarkku on kansallinen häpeä. Jokainen vuodatettu suomalainen veripisara "Narvan mullassa ja Lützin kukkuloilla" on kansallinen häpeä. Samalla tavalla jokainen pakkoruotsiin käytetty tunti ja siitä maksettu ylimääräinen vero, on "sinkkiarkku". On parempi puhua rauhan puolesta kuin sodan. Jokainen ääni kaikkia "Laxeja" vastaan ja mitä se edustaa, on yksi niitti vähemmän sinkkiarkussa.




Kuulepas nytten pelle Hermanni. Jos mä päätän että haluan värväytyä tulevaan Suomen NATO-osastoon niin se on täysin minun oma asiani. Vai meinaatko että olet tarpeeksi älykäs ja elitistinen päättämään MINUN omasta valinnastani, johon liittyy ehkä pieni riski palvellessani maailmanlaajuista vapauden ja demokratian toteumista.

Täysin samaa mieltä, se on jokaisen oma päätös hakeutuuko näihin erikois tehtäviin jos Suomi liittyy Natoon. Jos toinen on valmis uhraamaan oman henkensä kansanmurhan takia niin mikäs siinä. Se on sitten täysin eri asia jos haluaa tappaa itsensä hyppäämällä kerrostalon katolta alas. Naton tehtävissä hän ainakin kuoli hyvän tarkoituksen takia. Jokainen päättää itse mitä elämällänsä tekee, ei minusta muilla ole siihen paljon puuttumisen varaa, mielipiteitä voi aina esittää.

Vierailija

Eiköhän NATO:oon pääse hommiin vaikkei Suomi kuuluisikaan siihen. Mun puolesta Black hawk kumppaneineen on enemmän ku tervemenneitä rintamalle taistelemaan minkäkin öljy-yhtiön puolesta milloinkin. Mihin te Suomen liittoutumista kaipaatte? Menkää sinne jo nyt hommiin!

Uusimmat

Suosituimmat