Outoihin ihmisiin suhtautuminen

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Kuinka suhtaudutte esim. työpaikalla/opinahjossa erilaisiin, outoihin ihmisiin?

Voitte kertoa omasta suhteestanne outoihin ihmisiin. Pyrittekö kenties auttamaan heitä tai kannustamaan? Vai onko suhtautumisenne muun ryhmän kaltaista, ts. hyljeksitte heitä, koska muutkin hyljeksivät.

Bonuksena joku voisi tietysti määritellä oudon, erilaisen ihmisen. Jokainen on tietysti erilainen.

Sivut

Kommentit (48)

Vierailija

Eräs ystäväni on mielestäni melko outo. Lävistyksiä joidenkin mielestä omituisissa paikoissa, pitkät mustat rastat, parta ja viikset. Näyttää vähän peikolta. Kuuntelee heviä ,tanssii trancea ja soittaa itse koskettimistolla. Rakentelee huoneessaan mitä omituisempia laitteita (nyt on työn alla paranneltu versio seinätaululaptopista). On sosiaalinen, kasvissyöjä, joogaa, meditoi ja opiskelee yliopistossa sähkötekniikan linjalla. Hän on mielestäni esimerkki mukavalla tavalla oudosta ihmisestä (hyvin monet muutkin pitävät häntä vähän outona[pahuksen konservatistit])
Kyseinen oudokki asuu kanssani kolmen hengen "hippikommuunissa".

Minussa joku "outo" herättää yleensä lähinnä positiivisia ajatuksia vaikka voihan sitä olla outo negatiivisellakin tavalla. Kaikki ihmiset on loppujenlopuksi aika outoja jos vaan tutustuu tarkemmin.

Neonomide
Seuraa 
Viestejä13269
Liittynyt23.6.2005

Riippuu vähän millä tavalla henkilö on outo. Sosiaalinen tilanne ratkaisee, pienenä menin usein ensimmäisenä tutustumaan uusiin luokkatovereihin ja vähän syrjäänvetäytyvämpiin tyyppeihin.

Toivoisin että hyvä tapa olisi periytynyt aikuisuuteen, mutta en ole enää niin varma. Tunnen nyt sekopäitä ja puskaröllejä jo vähän liikaakin, että alkaa kiintiö olla täynnä.

En itsekään ole maailman konventionaalisin persoona, joten "normaalit" eivät tule ekana juttelemaan. Siksi en koe kuuluvani kysymyksen kohderyhmään.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Vierailija

Hihii, minä olen outo itse. Nykyisin en enää osoita sitä ulkonäölläni, näytin tuollaiselta peikolta itse ennen, tosin ne persuksiin asti rastat olivat kirkkaanpunaiset. Olen outo käytökseltäni, enkä välitä mitä muut siitä sanovat. Ehkä jopa oudompi kuin silloin kun koetin osoittaa itseäni ulkonäöllä poikkeavaksi. Impulsiivinen, osoitan tunnetilani suoraan ja puhtaasti. Minä olen minä eikä kukaan muu. Joskus kuin kävelevä pyörremyrsky joka kulkee läpi huoneen ja jättää ihmiset jäljessään suu auki toljottamaan. Joskus jopa kämppikseni vaivautuvat minusta jos uudet ihmiset ihmettelevät outouttani. Joskus jopa kokevat tarpeelliseksi selittää mikä olen ja miksi. Minä en itseäni selittele.

Joskus olin outoudestani kiusattu, nyt koen sen voimavaraksi.

Oudot ihmiset ovat mielestäni hyvin mielenkiintoisia, jostain syystä myös kerään sellaisia lähettyvilleni. Kannustan outoja, ja olen kiinnostunut heistä kuin lapsi. Heiltä oppii paljon maailmasta ja näkemyksistä. En missään nimessä hyljeksi, ennakkoluulot ovat p*stä.

Vierailija

Vielä 1800-luvulla Espanjan itärannikolla hoidettiin outoutta
pieksämällä outoa henkilöä julkisesti.

Outous lähti yleensä 20-30 raipan iskulla
ja uhria voitiin välittömästi alkaa jälleen sopeuttamaan
yhteiskuntaan.

Le parte Pes Mërci ? ..eli kuinka tunnistat oudon?

5 tapaa tunnistaa outo ihminen käytöksen perusteella:
Päälyily
Korina
Ei katso silmiin puhuteltaessa
Perääntyy lähestyttäessä
Sössöttää henkilölle, jonka olemassa olo on kyseenalainen

..ja lukuisia muita kummallisia käytösmalleja,
jotka häiritsevät tavallisia kunnon ihmisiä

Vierailija
Perkele
Vielä 1800-luvulla Espanjan itärannikolla hoidettiin outoutta
pieksämällä outoa henkilöä julkisesti.

Outous lähti yleensä 20-30 raipan iskulla
ja uhria voitiin välittömästi alkaa jälleen sopeuttamaan
yhteiskuntaan.


Yritäppä tätä menninkäistä julkisesti kurmoottaa...tulee ruumihia.

Vierailija

Itse olen aina ollut hieman "outo". Olen aina lapsesta lähtien ollut oma itseni. Joissakin tapauksissa olen varovainen. Vanhempani ei paljoakaan pystyneet vaikuttamaan minuun. Menen omia teitäni. En "välitä" mitä muut sanoo. Nuorempana pukeuduinkin aika huomiota herättävästi. Ja taidan herättää huomiota nykyäänkin jonkin verran olemuksellani.

Normaalisti minä en lajittele muita "oudoiksi". Kaikila meillä on "outoja" piirteitä, kunhan vain oppii tuntemaan toisensa. Ja sillä ei ole mitään väliä mielestäni onko "outo" tai ei.

Ihminen joka sopeutuu täysin massaan ulkoisesti ja sisäisesti, ei eroa paljokaan muista. Sellaisella ihmisellä on suuren "massan" mielipiteet, ei siis uskalla tuoda omiaan esille. On siis yksi suuresta massasta.

Toista on "oudoilla". Heidät nähdään ja kuullaan. Asian voi nähdä myös näin. Silloin ei sanasta "outo" lähde negatiivinen ajatus.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä23105
Liittynyt16.3.2005

Olen aika epäsosiaalinen, enkä pyri aktiivisesti tuustumaan sen paremmin outoihin kuin normaaleihinkaan. En minä yleensä outoja syrji, paitsi jos epäilen heistä olevan minulle haittaa. Oudot harrastukset, ulkonäkö ja johonkin rajaan asti tavatkin ovat ok, mutta esimerkiksi hullujen seurassa koen oloni jotenkin kiusaantuneeksi.

Itse olen kanssa pikemminkin outo. Ulkonäköni on mitä sattuu, monet harrastukseni sellaisia, että ei harrastustovereita sattumalta vastaan tule, "normaalit" ajanvietetavat, vaikkapa TV:n katselu ei kiinsota minua, olen epäsosiaalinen ja ujo, mutta uskallan kyllä näyttää erilaisuuden.

Vierailija

Taitaa se olla aika harva joka edes myöntää itselleen olevansa hieman "outo". Saatikka sitten muille. Minä olen kyllä tyytyväinen siitä että olen hieman "outo". En haluaisi olla "normaali" kuten muut,

Vierailija

Itävaltalaisessa tutkimuslaitoksessa Schwarzschaissessa
on kehitetty jo eläinkoevaiheessa oleva lääke outouteen.

Lääkkeen uskotaan parantavan myös homouden
ja tutkijat ovatkin hyvin optimistisia lääkkeen tehokkuudesta.

Kliinisissä testeissä tullaan toteamaan mahdolliset sivuvaikutukset,
joita epäillään muunmuassa olevan silmäkulman nykiminen
ja sisuskalujen särkeminen.

Suurina annoksina otettu lääke saattaa aiheuttaa myös tukkakipuja.

Vierailija

Yliopistossa outojen suhteellinen lukumäärä hipoo jo taivaita. Nojaa onhan normaalit silti enemmistö. Outoja oppii kyllä sietämään täällä.

Vierailija

Outous on suhteellista.

Ja on olemassa kahdenlaista outoutta, positiivista ja negatiivista. Negatiivisesti outoon ihmiseen ei saa kosketusta, ja yleensä tämmöinen henkilö suhtautuu outouteensa myös negatiivisesti. Heitä kutsutaankin yleensä hulluiksi.

Positiivisesti outo henkilö on säilyttänyt kosketuspintansa (ainakin välillä) myös tavallisiin ihmisiin, joten pystyy käsittelemään ja selventämään outouttaan muille.

Yleensä oudot ihmiset pitävät outouttaan sen verran suuressa arvossa, että pitävät itseään tavallisia ihmisiä, hmmm, vaikea keksiä sanaa, ei parempana, mutta ikään kuin vaikka ylimääräisen aistin omaavina, jolta tavis on sitten sokea.

Positiivinen outous ja huumori kulkevat käsi kädessä. Sitä kaikki eivät aina ymmärrä. Ja silloin ainoa kuka hymyilee on outo itse.

Vierailija
Toinen totuus totuudesta
"Yliopistossa outojen suhteellinen lukumäärä hipoo jo taivaita. Nojaa onhan normaalit silti enemmistö. Outoja oppii kyllä sietämään täällä."

Outousprosentti ei koskaan voi olla yli 50%
sillä muuten oudoista tulee normaaleja ja päinvastoin.

Ihanteellinen fifty-sixty tilanne olisi yhteiskunnallinen ihanne,
Josta kuuluisat filosofit muunmuassa Matti Nykänen ovat
luennoineet jo viimevuosituhannen puolella.

Neonomide
Seuraa 
Viestejä13269
Liittynyt23.6.2005
Perkele
Itävaltalaisessa tutkimuslaitoksessa Schwarzschaissessa
on kehitetty jo eläinkoevaiheessa oleva lääke outouteen.

Ei tarvitse osata paljoa saksaa että ymmärtää tuon tutkimuslaitoksen nimityksen outouden...

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Vierailija

Eiköhän tällä palstalla outousprosentti lähentele sataa
Valitettavasti erilaisuus ja outous sekoitetaan usein keskenään. Outohan on yleensä erinomaisen poikkeava. Jotkut oudoista ovat kiinnostavampia kuin toiset, mikä pätee "normaaleihinkin". Jos ei toisen kanssa synkkaa, on ihan sama, onko se tavallinen vai outo.

Vierailija

Ei pelkkä ulkonäkö tee vielä kenestäkään outoa. Jotkut tosi erikoisen näköset kaverit ovat sielultaan täystaviksia . Mutta sitten ne todella oudot... Hui! Esim. psykopaatit ovat todella outoja, heidän kanssaan pystyy jutella normaalisti vain todella lyhyitä aikoja, ja sitten niitä outoja kommentteja alkaa vilahdella, etkä oikein tiedä, pitäisikö niille nauraa vai ottaa tosissaan. Loppujen lopuksi kommentit usein jättää huomioitta, koska ne ovat niiin outoja, ettei niitä voi oikeastaan käsittää saati käsitellä.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat