Pilkkimisen historia

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Tällainen aihe tuli mieleen.

Lueskelin tuossa Päätaloa ja ainakin pulavuosina talvionginta oli näköjään hänen mukaansa tuntematon käsite niillä korkeuksilla joilla tästäkin kalastusmuodosta olisi saatu edes jotenkin leipäpöytään jatkoa. Ruokaa olisi saanut ongittua pöytään varsinkin kevätjäiltä melko nuorikin henkilö.
Juuri silloin kun on suurin ruoan tarve ollut.

Puhuuko Päätalo lööperiä kun kirjoissaan väittää ettei heillä-niin kalarikkaissa vesissä- tunnettu talviongintaa?

Joka on Päätaloa lukenut ja tietää miten nälässä hän on perheineen elänyt
(puhumuttakaan muista perheistä) niin tuo laittaa ihmettelemään.

Haluaisin Aslakin mielipiteen tähän.

Yritin kysellä kuukkelilta mutta tuloksena oli vain pilkkikisoja.

Kommentit (1)

Aslak
Seuraa 
Viestejä9177
Liittynyt2.4.2005

No ei se Päätalo ainakhan minun mielestä puhu lööperiä.
Ei sitä pilkkihommaa meilläkhän tunnettu ennen, son vasta 60 luvun lopulla
ylestyny täällä. Tietenki se joku saatto jo aikasemminki onkia talvela,
mutta ei siittä minulla ole muistikuvvaa.
Sen siijhan mie muistan, ku ihan poikasena jo pyyvethin matheita koukuilla.
Syötteinä oli joskus silahkoista leikattuja palasia, joskus rautusia.
Saattopa jollaki olla makkaranpalasiaki .
Met pyysimmä yhestä pikkujoesta rautusia , Isän kans mathen syöteiksi.
Siinä oli semmonen kivenkoste, ja tyvenempi se virta muutenki.
Siinä meillä oli iso avento. Sen me pijimmä auki koko mathenpyyntikauvven.
Meillä oli riuut jokka panthin avennon yli , heinäsäkki sitte peitoksi , ja lumella homma viimistelthin, ei se kovillakhan pakkasilla jäätyny ku muutaman sentin.
Sitte se pyyvethin matheita monenlaisilla koukku pyyvöillä. Soli semmosia joissa oli kivi painona, ja puolivälistä lähti syöttäsiima, semmonen metrin mittanen jossa oli koukku ja syötti.
Sitte nuista pikkujoista pyyvethin semmosellaki konstilla, se tehthin avanto ja ja panthin pullon päähän siima. Joskus jopa kymmenenki metriä pitkä. Siihen sitte useampiaki koukkuja.
Sen pullonko löysäs jäänalle virran matkhan , se veti ne koukut ja siimat
pitkällekki. Saatto se virtapaikoissa joskus olla mathenkoukussa , jopa ihan oiken taimenki. Mutta soli harvinaista.
Järvistä pyyvethin joskus verkoillaki, mutta soli ennen vanhan seki melko harvinaista. Soli työlästä ja kylmää hommaa. Eikä se kala kovin hyvin menny verkhoin talvipimeällä.Eli se ei ylhens liiku talvella paljoakhan. Sitte se oli kans verkostelulle esthenä, että se oli useana talvena jään päällä vettä, joskus paljonki.
Kutumatheita pyyvethin pienistä luonnon ojistaki, se tehthin pato matheille , ylhens riuista jokka oli parkattu hohtavan puhthaiksi.
Veen alla ne loistethin valkosina, se houkutteli matheita.
Oja ku pavothin se jätethin keskelle pieni kulkuväylä, siihen laitethin pärepöhnä pyythön. Jos soli vastatehty ja pärhet ei olhet kerinhet
tummua , se saatto olla joka kokemalla kymmeniäki matheita pöhnässä.
Parempi soli pärepöhnä ku nykhyinen katiskaverkosta tehty.
Samalla lailla se pyyvethin järvistäki matheita. Se saatethin ohuen jään aikana , pohjhan takoa pysthön riukuja , niin että soli jopa kymmenenki
metriä pitkä pato matheille. Siihenki jätethin aukko pöhnälle, ja pavon päihin kans panthin pöhnät pyythön.

Mutta että joku olis ennen pilkkiny , niinku nykysin ?
Sitä mie en muista enkä ole kuullu kenenkhän tehnhen.
Niin että kyllä son ollu tuntematonta hommaa täällä.
Vasta son 60 luvulla ylestyny, seki kalastuksen laji.
Mie muuten muistelen yhen kalamiehistä kertovan sananlaskun mejän perältä. JOKA KESÄT ONKII JA UISTATTAA, SILLÄ TALVEN NÄLKÄ PERSETTÄ RONKII JA PUISTATTAA.

Uusimmat

Suosituimmat