Kaikkein aikojen kamalin tauti.

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Maailmassa on miljoonia jokainen toistaan kamalampia tauteja. Jos voisit saada yhteen tautiin tabletin, jonka ansiosta et ikinä sairastuisi ks. tautiin, niin minkä tabletin ottaisit? Mukaan luetaan kaikki harvinaisetkin diagnoosit. ELI unohda realismi näiltä osin, heittäydy keskustelemaan!

Tähän vielä sen verran, että et voi antaa tabua toiselle, et voi monistaa sitä, eikä se tabletti muutenkaan tee mitään yhteshyvää. Myöskään tabletilla ei ole ominaisuutta poistaa "syöpää" vaan se deletoi vai yhden syöpätyypin.

Eli mikä on mielestäsi maailmankaikkeudin kamalin tauti/syndrooma tms..
(haen viestillä erilaisia näkemyksiä miten ihmiset suhtautuvat erialisiin sairauksiin. Tämä ei siis ole mikään kauhullamässäilyviestiketju.)

Itse valitsisin tabletin ALS;iin. Äkillisen, nopean taikka suht kivuttoman kuoleman vielä ottaisin, mutta Amyotrofinen Lateraali Skleroosi on jo liikaa...

Sivut

Kommentit (45)

Vierailija

Olisin vastannut syöpä, mutta koska niin ei saa vastata niin sitten vaikka alzheimer. Skarppina katkeraan loppuun saakka.

Vierailija

Elämä. Ainoa tauti josta voi kärsiä yli sata vuotta.

EDIT: Sitä ei voi edes ehkäistä omalta osaltaan, jälkipolvilta kylläkin.

Paul M
Seuraa 
Viestejä8558
Liittynyt16.3.2005

Pahin mahdollinen on korvasieni.

Hiirimeluexpertti. Majoneesitehtailija. Luonnontieteet: Maailman suurin uskonto. Avatar on halkaistu tykin kuula

Devil
Seuraa 
Viestejä1328
Liittynyt16.3.2005

Aika pahan kuuloisia vaihtoehtoja, mutta mutta... Flunssakuumeen kanssa on mulla ainakin mitta tullut jo täyteen. Semmosen torjuva nappi tänne kiitos.

X

Vaari
Seuraa 
Viestejä3297
Liittynyt22.3.2005

Voiko sairauksia tai ihmisten kärsimyksiä vertailla? Ei. Tämä täyttää kuitenkin minun ajatuksissani paikan, jota kysymykselläsi haet. Olen nähnyt sairauden kaukaa, en läheisissäni. Silti riisun kenkäni. Se paikka on pyhä.

INCL Infantiili neuronaali seroidilipofuskinoosi eli varhaislapsuuden neuronaalinen seroidilipofuskinoosi, peittyvästi periytyvä sairaus, joka aiheiuttaa isoaivokuoren hermokudoksen tuhoutumisen. Sairaus tappaa 9-11 vuoden ikäisenä. Kuollessaan lapsen aivot ovat kuroutuneet lapsen nyrkin kokoisiksi. Seuraavassa lainauksia INCL-yhdistyksen sivulta http://www.incl.fi/

"Infantiili neuronaali seroidilipofuskinoosi on varhaislapsuuden etenevä keskushermostotauti. Pienten lasten vaikeista aivotaudeista INCL on maassamme yleisin. Silti tauti on harvinainen; vuosittain todetaan keskimäärin 3 uutta INCL-lasta. Tieto taudin harvinaisuudesta ei lohduta, jos joutuu kohtaamaan sen omassa lapsessaan.

INCL-lapsi kehittyy aluksi kuten muutkin lapset. Hän oppii seisomaan, ehkä sanomaan sanoja ja kävelemään. 1 - 1,5 vuoden iässä lapsen kehitys alkaa oudosti hidastua. Lapsi muutuu itkuiseksi ja alkaa nukkua huonosti.

Lapsen näkö rupeaa heikkenemään, hän muuttuu totiseksi ja hymy katoaa. Lapselle alkaa tulla kutomista tai pesemistä muistuttavia pakkoliikkeitä ja lihasnykäykset sekä tasapainon epävarmuus voivat haitata kävelyä.

2 - 3 vuoden iässä INCL-lapsi on menettänyt kaikki oppimansa taidot. Hän on vaikeasti vammautunut niin henkisesti kuin fyysisestikin ja sokeutuu vähitellen. Kuulo sen sijaan pysyy hyvänä, samoin tuntoaisti. Tässä iässä INCL-lapset ovat usein hyvin levottomia ja itkuisia. Hiukan alle 3 vuotiaana puhkeaa myös epilepsia. Monet vanhemmat ovat kertoneet, että 3 - 4 vuoden iässä lapsen hymy on palannut. Se antaa voimia ja on pieni onnenhetki taudin muuten niin synkässä kulussa."

"Jos sanon olevani väärässä siinä että Jumala on olemassa, väitän samalla Jumalan olevan väärässä, mitä hän taas ei voi olla. Olen siis oikeassa m.o.t." (LivingHeart)

Vierailija
Vaari
Voiko sairauksia tai ihmisten kärsimyksiä vertailla? Ei. Tämä täyttää kuitenkin minun ajatuksissani paikan, jota kysymykselläsi haet. Olen nähnyt sairauden kaukaa, en läheisissäni. Silti riisun kenkäni. Se paikka on pyhä.

Totta turajat Vaariseni. Olen kanssasi samaa mieltä että kärsimystä ei voi mitata koska se subjektiivinen kokemus. Ja mukavaa että ymmärsit mitä hain takaa!
Töissä tapaa kerta toisensa jälkeen karmivimpia tapauksia. Mutta se mikä on ihmeellistä on se kuinka ihminen suhtautuu kohtaloonsa. Vielä paremmin ehkä se kuinka omaiset suhtautuvat.
Siunausta ja voimia kaikille jotka näiden kanssa joutuvat elämään.

Vierailija

Ihan empimättä ALS. Sivusta olen seurannut, onneksi en läheisiäni ja sydän siinä murtuu. Vaikka pidänkin elämästä, tuon diagnoosin jos saisin niin tietäisin, mitä tekisin.

INCL:n tunnen ja tiedän. Silloin viimeistään kysyy elämän tarkoitusta. Voimia heille, tuntemattomille lähetän ajatuksissani

Mummo

Vierailija

Eräällä tuttavallani epäillään ALS:ia. Neurologiset tutkimustulokset tulevat pian. Toistaiseksi hänellä on vain puheongelmia.

Mitä on odotettavissa, jos diagnoosi on ALS?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä23134
Liittynyt16.3.2005
Neiti
Maailmassa on miljoonia jokainen toistaan kamalampia tauteja. Jos voisit saada yhteen tautiin tabletin, jonka ansiosta et ikinä sairastuisi ks. tautiin, niin minkä tabletin ottaisit? Mukaan luetaan kaikki harvinaisetkin diagnoosit. ELI unohda realismi näiltä osin, heittäydy keskustelemaan!

Miten on, onko se sepelvaltimon kovettumajuttu, joka aiheuttaa verenpainetta, sydänkohtauksia, keuhkovikoja ja välillisesti vaikka mitä tässä yhteydessä yksittäinen sairaus. Siihen kun saisi rokotteen, niin voisi syödä huoletta vain parhaita safkoja.

Ei kai tuo mitenkään pahin mahdollinen tauti ole, mutta tuo on kuitenkin varsin todennäköinen. Mitä ihmeen hyötyä on suojautua joltakin, joka tappaa yhden miljoonasta. Voihan sitä aina vetää itsensä narun jatkoksi, jos ennuste kuulostaa liian pahalta. Silloin se tuskin aikaansaa omaisissakaan pahoja syyllisyydentunteita. Päin vastoin, he voivat surra aikansa ja alkaa puhtaalta pöydältä uuden elämän sen sijaan, että stressaisivat katkeroituneen meikäläisen kanssa odottaen pahimmillaan vuosikausia vääjäämätöntä kuolemaani.

Vierailija

Lihastautiliitto käsittääkseni ajaa ALS potilaiden asemaa. Sielta saa parasta infoa. Lihastaudistahan tarkkaan ottaen ei ole kyse vaan hermojen (neuronien) viasta.

Parannusta tautiin ei ole, mutta paljon voidaan oloa lievittää. Tietotaso vaihtelee sairauden suhteen uskomattoman paljon lääkärien keskuudessa.

Hannu Laaksovirta, neurologi, on alan paras, ja humaaneinkin asiantuntija Suomessa

Vierailija

Tähän piti harkita vastausta jo jonkin aikaa, neliraaja/kokovartalohalvaus on varmaan kamalinta mitä minä tiedän.
Sairauksia voi olla useampia jotka sen aiheuttaa.

Mutta luin tässä uudelleen Oliver Sacksin kirjaa "Mies joka luuli vaimoaan hatuksi."

Siinä kerrotaan harvinaisesta sairaudesta: Ruumiiton nainen, s.55.

Seuraavassa vapaita lainauksia kirjasta:kirjassa kutsutaan häntä nimellä Christina, hän oli huonossa kunnossa.
Seisomisesta ei tullut mitään ellei hän katsonut jalkoihinsa, hän ei pystynyt syömään, kädet osuivat harhaan.
Hän pystyi tuskin istumaan vuoteessa.

Häneltä puuttui proprioseptiikka elikkä asentotunto. Täydellisesti puuttui sekä lihas- jänne- että niveltunto. Selkäydinnestetutkimus paljasti äkillisen polyneuriitin, monihermotulehduksen.

C saattoi kadottaa kätensä, jalkansa, koko ruumiinsa ellei hän pidä niitä silmällä koko ajan. Aivan konkreettisesti jos hän sulki silmänsä hän lyyhistyi kasaan.
Hän saattoi "kadottaa" käsivartensa, luulla että ne ovatkin täällä mutta ne eivät löydykään täältä vaan "sieltä".

En referoi enempää, en osaa kuvata tarpeeksi hyvin muutamassa lauseessa tuota tilaa.

Vierailija

Bilharzia-loinen on mitä en tahtoisi kokea. Muistaakseni se meni jotenkin että se tarttuu jopa vedessä kahlatessa, sellanen jouhimainen mato joka menee jalan ihosta läpi ja verisuonia pitkin luikertelee silmämunaan pesimään ja sokeuttaa ihmisen. Sitten en tiedä mitä tapahtu, että mistä ne pikkutoukat tulee ihmisestä ulos.

Vierailija

Kyllä jonkun mielisairauden jättäisin välistä jos saisi valita. Työssäni näen sellaisia jonkun verran, ja tuntuu että psyykkinen sairaus todella romuttaa toimintakyvyn ja siltikään ei vieläkään niitä oteta sillä tavalla tosissaan kuin "fyysisiä" sairauksia. Joku skitsofrenia- tai vakava masennus -estopilleri siis minulle! Kai fyysistenkin kipujen kanssa aina pärjää ja ainakin saa sääliä ja sympatiaa, mutta jos pää pettää, ei sille oikein nykyinen lääketiede eikä kuntoutusmaailma mahda mitään.

Olen joskus ajatellut että olis oikeestaan aika cool ottaa ja kuolla johonkin oikein harvinaiseen (vaikkain tuskalliseen) tautiin, tyyliin Suomen eka ebola?!

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat