Presidentimme arvomaailma

Seuraa 
Viestejä5601
Liittynyt9.9.2005

Tasavaltamme presidentin arvomaailma

Meneillään olevassa presidentinvaalissa on puheita, selostuksia ja kosiskelua niin vähäosaisia, veteraaneja, maaseutuväestöä kuin työtätekeviä kohtaan. Presidenttimme valtuudet kohdistuvat armeijamme ylipäällikkyyteen, ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan sekä kaupalliseen edustamiseen maamme hyväksi ja eduksi. Odotamme lisäksi presidentiltämme korkeaa moraalia ja arvomaailmaa, jossa annetaan mm. kunnioitusta maamme Itsenäisyydelle ja heille, jotka tekivät mahdottomasta mahdollisen.

Suomen viimeinen sini-valkoinen ääni poistui viimeiselle iltahuudolle 26.helmikuuta 2004. Koko kansan kunnioittama, jalkaväen kenraali Mannerheim-ristin ritari, Aadolf Ehrnrooth poistui tuolloin riveistämme.

Kenraali Ehrnrooth muistetaan rintamamiesten uskollisena puolustajana ja Suomen Itsenäisyyteen vannoneena herrasmiehenä, joka asetti Suomen toivon nuorisoon. Kenraali nautti varauksetonta kunnioitusta läpi koko Suomen kansan. Hän oli Suomen Itsenäisyyspäivän presidentinlinnan vastaanoton etuoikeutettu avaaja, ollen aina ensimmäisenä Ritarien harvenevassa rivistössä gentlemannina tervehtimässä tavallansa Suomen tasavallan presidenttiä.

Viimeisen matkan koittaessa, presidentin kansliasta pyydettiin kohteliaasti saada täyttää kenraalin toive viimeisestä matkastaan tykinlavetilla. Pyyntö on ollut oikeutettu, sillä kenraali Ehrnrooth oli viimeinen sotiemme kenraali ja hänen tinkimätön taistelutahtonsa oli aina esimerkkinä sotilaille, jotka tekivät mahdottomasta mahdollisen. Hän oli pelastamassa osaltansa Suomelle Itsenäisyyttämme.

Suomen Tasavallan presidentin kansliasta ilmoitettiin pyyntöön lyhyesti: "tykkilavetti haluttiin säästää valtionpäämiestason hautajaisiin". Sotilaskäskyasioissa viimeisen tahdon sanelee armeijamme ylipäällikkö, joka on tunnetusti istuva presidentti, tapahtumasta on nyt kulunut kaksi vuotta.

Voi arvailla mitä Suomen kansalaiset olisivat vastanneet, mikäli heillä olisi ollut mahdollisuus sanansa sanomiseen. Kuka voisi olla sellainen valtiomies, joka tänä tai huomispäivänä olisi ansaitsemassa sotilaallista, pyydetyn kaltaista kunnianosoitusta, viimeiselle matkalleen? Miksi tätä pyyntöä ei voitu toteuttaa, olisihan se ollut virallisen Suomen kunniakysymys ja jopa velvollisuus.

Suomen kansa seurasi kenraalin hautajaisia paikan päällä ja televisioista. Tapahtuma oli koruton ja lämmin, sillä kyseessä oli Suomen suuri mies, johon luotettiin horjumattomana Isänmaansa puolustajana niin sodassa kuin rauhassa.

Kirjoittaneella oli kunnia tavallisena Suomen kansalaisena olla läsnä Helsingin Suurkirkossa hiljaisena todistamassa koko kansan kenraalin viimeista matkaa. Isänmaamme ääni oli vaiennut. Tämä tarina oli tosi.

Ilkka Luoma

Ilkka Luoma

"Sanat ovat vaillinaisuutta, mutta yritettävä on ~ kunnes kuvat aukeavat mieliin harmonisena jatkumona. Tajunnanvirta on ajallista vilinää sielun peilissä - silmissä, mutta jäikö yhteys ymmärrykseen ja mieleen saavuttamatta? ..."

Sivut

Kommentit (39)

Vierailija

Vasurina Halonen luonnollisesti kulissien takana halveksii suunnattomasti sotiemme veteraaneja ja tekee heidän kiusakseen kaiken mahdollisen mitä kiinni jäämättä voi. Miksi hän muuten mielummin lusmuilee jonkun saatanan kommunistisen banaanivaltion AY-liikkeen juhlassa kuin osallistuu veteraanien muistotilaisuuteen, johon kaikki presidentit ovat tähän mennessä osallistuneet?

Homot ja lesbot muuten innostuivat suuresti Halosen valinnasta vuonna 2000:

http://gaytoday.badpuppy.com/garchive/w ... 0800wo.htm

Vierailija

No voi elämä. Tähän saakka en ole jaksanut vastata floodauksiisi mutta tämä on kyllä kaiken huippu. Mielivaltaisesti yhdistät Adolf Ehrnrootin hautajaiset ja Tarja Halosen arvomaailman. Ihan kuin kuin Halosella olisi jotain tekemistä jonkin protokollasäädöksen kanssa. Oikeasti Ilkka...

Vierailija

http://punainenlanka.blogspot.com/

Tarja Halonen kenen joukoissa seisot?

Maarit: Te kirjoititte ylioppilaaksi Helsingin Kalliosta vuonna 62, mitkä arvot oli teille nuorenan tyttönä kaikkein tärkeimpiä, siinä vaiheessa kun poliitikon urasta ei ollut vielä tietoakaan?

Tarja: Kyllä kai ne oli ne kodin arvot, se ett piti olla ahkera ja vaatimaton ja työteliäs ja ajatella muita ja sit oli se salainen salainen niiku.. tai ei oikeastaan salainenkaan mut sellainen oma oma niinku oma maailma joka oli sitten sitä niinku taidehistoria piirtämistä ja sen tapaista.

Maarit: Yksi tämänpäivän paljon käytetyistä iskulauseista on ajatus että ihmisen pitää muuttua (hänen arvonsa pitää muuttua) kun maailma muuttuu, missä asioissa teidän arvonne ovat heittäneet kuperkeikkaa vuosikymmenien aikana?

Tarja: Ei oikeastaa kuperkeikkaa, mut se mikä on tullut aikuisena vasta, nii on tämä yksilöllisyyden korostaminen, ymm eli se sen lisäksi että ihmisen pitää ajatella muita ja ajatella sitä että olla solidaarinen tekee toisten puolesta ja eikä itse aina ensimmäisenä ja on tullut sellainen sallivuus suorastaan kannustaminen siihen että ihminen on oma persoonallisuutensa ja että nimenomaan se et ihmiset ovat erilaisia nii se tekee meistä sen sen niinku sen rikkauden ja voiman ää kansakuntana ja pienempänä yhteisönä.

Maarit: Eli yksilönoikeudet ovat hyvin tärkeitä!

Maarit: Onko vastakohtien aika ohitse politiikassa kuten Sauli Niinistön kamppanjassa väitetään?

Tarja: Ei ne minun mielestä sillätavalla ole ohitse, mut silloin kun tulee niitä vastakohtaisuuksia silloin tulee löytää löytää se yhteinen tie kompromissi sopimuseli mun mielestä tää on niinku sopimisyhteiskunta myönteisessä mielessä ja sopiminen merkitsee sitä että sinulla ja minulla on erilaisia näkökohtia, meidän pitää löytää se mikä on yhteistä.

Maarit: Mut onks ristiriita esim. työntekijän ja työnantajan välillä, onko se katoamassa vai vahvistumassa?

Tarja: Sekä että, tavallaan, mut se trendi se suuntaus on ollut pitkään se työntekijän oikeudet työelämässä on kasvaneet ja kun samanaikaisesti ihmisen arvo yhteiskunnassa on noussu, niin ihmisten vaatimukset sen suhteen miten heitä kohdellaan työelämässä on myös samalla kasvaneet, kaikki hyvin tähän asti, mut nyt sit tää koveneva kansainvälinen kilpailu, tällainen rahalle odotettavat niinku nopeat tulokset nii se aiheuttaa sit sen kun kaikilla tuotannontekijöillä niistä kilpaillaa ja yritetään saada mahdollisimman suuri teho ulos niin sit sitten sitä myöden ihmisten asema on muuttunut turvattomammaksi ja on tullut irtisanomisia enemmän, työpaikat ei oo pelkästään niinku vaihtuneet suomessa, joillakin on kadonnut ulkomaille, ammattialat on muuttuneet, ihmiset kokevat sillä tavoin itsensä turvattomiksi.

Maarit: Eli ristiriita on itseasiassa osin vahvistumassa?

Tarja: Näiltä osin kyllä!

Optioita, tuloeroja ja muita rahanarvoisia etuja

Maarit: Te olette ilmoittaneet haluavanne presidenttinä toimia arvojohtajana, tarkoittaako se käytännössä että te haluatte määrätä ylhäältäpäin minkälaiset arvot suomalaisilla on?

Tarja: Ööö ensin vähän niinku korjata, tietääkseni minä olen sanonut niinku että olen mielelläni arvovaikuttaja, mutta en, mut mää niinku oon vierastanut kokoajan käsitystä arvojohtajasta, olishan se aika onnetonta jos tänä modernin länsimaisen demokratian aikana niinku joku olis arvojohtaja.

Maarit: uum... mut kenen arvoissa olisi eniten korjaamisen varaa?

Tarja: Jokaisen, aina silloin tällöin, mutta minun mielestä tällä hetkellä niin ... niin jos sanoon niinpäin etten personoi, vaan sanon sen asiana, must taloudelliset arvot on saanut viimevuosina korostuneen merkityksen, mitenkään aliarvioimatta sitä että että rahalla on paljon vaikutusta ja se se on monta kertaa se resurssi se voimavara millä näitä asioita voidaan rakentaa, mut se on keino, se ei oo päämäärä.

Maarit: Eli pörssiyritysten johtajien arvot menisi ensimmäisenä telakalle kun teistä tulisi uudelleen presidentti?

Tarja: No ei se sillä tavalla ole, pörssiyritysten johtajat niin hekin tekee omaa työtään ja kyllä siellä voi olla kovat arvot sellaisella yrityksellä joka ei oo pörssissä, mut pörssi on sellainen kuumemittari joka hyvin helpolla kertoo tän tuloksen, mut että sanotaan niinpäin että he tekee omaa työtään, mut nää heidän arvonsa pitää yhteensovittaa yhteiskunnan muiden arvojen kanssa.

Maarit: Olivatko teidän mielestänne fortumin toimitusjohtajan Mikael Liliuksen saamat jättioptiot liian suuret?

Tarja: Minusta ne ei olleet.. se ei ollut oikein ne oli liian suuret mutta mun mielestä se oli niinku sanalla sanoen, ei ehkä niin viisas sopimus joka oli tehtyja siitä pitää sitten oppia tulevaisuuttaa kohden.

Maarit: Mutta liian suuret joka tapuksessa?

Tarja: Kyllä kyllä ja lisäksi sillä tavalla väärin mitoitettut että mää en tiedä kuvasko se nyt niin kauheesti sitä johtamisen... kuvasko se sitä johtamista vai kuvasko se niinku sitä energian hintaa markkinoilla. ymm..

Maarit: Mut moni suomalainen on myös sitä mieltä että rikastuminen ei ole rikos eikä se ole keneltäkään pois! Mitä mieltä te olette?

Tarja: Se ei ole rikos, mutta se on joltakin pois! siis

Maarit: Keneltä se on pois?

Tarja: Siis se on pois yleensä siitä kun lasketaan siitä yhteisestä kassasta, et kuinka paljon riittää kenellekkin, niin siinä on kohtuusraja olemassa, siis mää en ollenkaa aja tasapalkkausta enkä sitä kaikkien pitäisi olla just, semmoset aikakaudet on varmaan ja järjestelmät takanapäin et pitää olla kannustimia, et semmonen joka haluaa tehdä enemmän niinku saa siitä niinku yrittämisestään ja ahkeruudestaan ja kaikesta tälläisestä koulutuksestaan niin saa siitä sitten niinku palkkiota se kannustaa ihmistä, mut jos on oikein isot tuloerot, on todettu että se ei ensinnäkään luo sitä yhteistä henkeä se ei luo käsitystä että me ollaan yhdessä jasit sitten siinä on on ihan yksinkertaisesti että ettei raha oo mitenkään rajaton resurssi vaan kyl se sitten on jostain muualta pois.

Maarit: Eli teidän mielestänne tuloeroja pitää pikemmin kaventaa kuin suurentaa?

Tarja: Kyllä mutta tuloerojen kaventamisessa tietysti nii presidentti on kyllä enintään niinkun arvojohtaja.

Maarit: Mut eikös tästä näkökulmasta vois ajatella silloin niin et nämä nyt tehdyt veronkevennykset, ne olivat suuri virhe?

Tarja: Taitaa olla niin että minä olen tästä asiasta lausunut jo teoreettisen julkisen mielipiteeni, joka aiheutti melkoisen keskustelun siitä että sotkeutuuko presidentti vaivalla kokoon saatuun pakettiin, mä sanoin silloin sen, että että jos presidentti olis itse päättänyt jotain, mää olisin itse miettinyt vähän erinäköistä pakettia, se aiheutti tavattoman suuren ongelman jo tälläinen teoreettinen lausahdus kun koitin sanoa että ettei presidentti voi ihan vapaasti liikkua tällä arvojohtamisenkaan puolella.

Maarit: Mut yrityselämä on sitä mieltä että nimenomaan matalalla verotuksella, hyvillä palkkioilla saadaan lahjakkaat ihmiset töihin suomeen, eiks tämä ole ihan ristiriidassa tämän tuloerojen kaventamisen politiikan kanssa?

Tarja: No tää on nyt hänen... Mut mää kutsun tätä uusliberatilistiseksi ajatteluksi kun ajatellaan niin että talous pyöriin ja ja nii niinku näillä niiku vahvoilla ihmisillä menee hyvin sit muillekin jää lopulta jotakin kun se kokonaiskakku kasvaa niinpaljon enemmän.

Maarit: Mut syntyy työpaikkoja jos tulee uusia yrittäjiä...

Tarja: Joo... joo tää on sen toinen puoli, mut sit taas kun tiedämme jos sen jättää ihan näitten markkinavoimien varaan, niin siinä tapuksessa siihen tulee taas vinouma toiseen päähän koska ei se niin nopeasti jos ollenkaan aina se ... se niinku hyvinvointi siirry sitten koko väestöön.

Maarit: Mut eiks raha ole se ainoa ja paras kannustin millä ihmiset saadaan tekemään töitä?

Tarja: Ei ei ei ei sen näkee ihan nuortenkin sijoittumisesta, on osa ihmisiä jotka niinku.. joilla on sellainen käsitys että kaikki mulle heti ja mieluite yhdeltä luukulta.

Maarit: Mut kyllähän AY-liikekkin, jatkuvastihan se rahastahan puhuu...

Tarja: Kyl se puhuu kaikesta muusta, ammattiyhdistysliike puhuu palkasta, työsuhteen ehdoista, siis siitä kuinka kestävä tai minkälaiset työolosuhteet on mutta sitten taas, kun se raha on rajallinen resurssi niin sitten pitää miettiä kuinka paljon olemme valmiita yhdessä maksamaan veroja esimerkiks, jotta me saamme vanhuksille hyvät palvelut, jotta me saamme lapsille kunnon koulutuksen, jotta me saamme saamme tätä tutkimusta ja ja tuotekehittelyä, ja kun me tehdää tää tulos yhdessä, tätä kautta, kun se yritys ei elä niinku missään tyhjiössä niin sen takia sen yrityksen tulee ottaa osaa sihen yhteiskuntaan ja tuntea se yhteiskunnallinen vastuunsa, sen ensisijaisen primääritehtävä on toimia hyvänä kengän tekijänä taikka hyvänä makkaran valmistajana mutta se pitää tämän yrityksen omistajien ja johtajan niin myöskin miettiä sitä että et minkälainen osa yhteiskuntaa se on, tässä on oikeestaan mielenkiintoinen kehitys 1970-luvulla jolloin mää olin vielä ammattiyhdistysliikkeessä niin niin työnatajapuolikin vielä opetti aina näitä että yritykselläkin on tälläiset intressiryhmät, mutta voi olla että siinä on opetukset vähän muuttuneet.

Maarit: Onko teidän viestinne jos teistä tulee presidentti ja toimitte arvovaikuttajana onko viesti suomalaisille siis se että ettei raha ole tärkeintä?

Tarja: Mää sanoisin että raha ei ole tärkeintä, (Maarit: "on muitakin asioita") on muitakin asioita että rahankin tarkoituksena on ihmisen hyvinvointi.

Kun Haloselta hajosi hammas ja miten se korjataan

Maarit: Onko proteknionismi eli se ajatus että oman maan yrityksiä pitää suojella kansainväliseltä kilpailukyvyltä, onko se aina tuomittava?

Tarja: hhh oikein pitkä huokasu... ei se aina ole tuomittavaa, mutta sellaisissa kehittyneissä yhteiskunnassa niinku suomi ja sellaisilla niin kun sanois toiminta mahdollisuuksilla mitä meillä on kun me ollaan jo vuosikymmeniä vuosikymmeniä rikastuttu noin kansakuntana sillä että me valmistetaan jotain sellaista jota muutkin haluaa ostaa, eli meillä on ollut ulkomaankauppa tavattoman tärkeetä, siinä meidän on vaikea olla protektionisteja. Ja me olemme euroopanunioninkin jäseniä sen pohjalta että me katsotaan että sellainen suhteellisen reilu vaihdanta mitä sitten eu:n sisämarkkinoilla on on peiniä ongelmia, mutta kuitenkin yritetään saada aikaiseksi, niin niin se on tärkeempi asia koska koska tiettyyn rajaan asti kilpailuhan tekee parempia tuloksia.

Maarit: Tämä on hyvin mielenkiintoista, ja sen takia mun pitää tehdä yksi intiimi kysymys, milloin te olette viimeksi käynyt hammaslääkärissä ihan omalla rahalla?

Tarja: Mulle ei työnantaja ei maksa.

Maarit: Yhy, eli te tiedätte kuinka kallista on käydä hammaslääkärissä?

Tarja: Joo tiedän joo tiedän, mä tiedän se, mulle ei oo mulle ei työnantaja ei oo maksanut näitä, mää oon ollut 5 vuotiaasta asti yksityisellä hammaslääkärillä, koska mulla on ollut tällaiset pula-ajan hampaat.

Maarit: Eli te tiedätte hyvin että se on kallista touhua?

Tarja: Se on kallista, kyllä

Maarit: Että sinne julkisellepuolelle on pitkät jonot?

Tarja: Joo ja että suussani oleva yks implantti joka niitä salaisia vielä tutkimattomia henkilöön kohdistuvia asioita.

Maarit: Hyvä että se tuli nyt juuri ilmi

Tarja: Joo se tuli ilmi mitään ei ole niinku pilattu, se oli silloin kun Esko Ahon hallitus alkoi ensimmäiset säästöleikkaukset purasinhampaani niin hyvin yhteen ja vanha juuripaikka hajos ja siitä tuli implantti se maksoi silloisissa markoissa se maksoi jotain 18000. Ja ja mää tiedän miten kallista tää on ja tiedän myös sen että niillä paikkakunnilla jossa kunnallinen hammastoimi ei toimi niin niin siellä on niin valtavat jonot sinne kunnalliselle puolelle, nekin hammaslääkärit jotka nyt sitten ovat tällä kunnallisella puolella, hyvät hammaslääkärit nehän ovat tukehtua työhön.

Maarit: Mutta ei hätää, asiaan on keksitty ratkaisu, nimittäin joulun alla ruotsissa syntyi aika vilkas keskustelu siitä että muutamat puolalaiset hammaslääkärit tulivat ruotsiin ja perustivat oman yrityksensä ja vastaanottonsa Ruotsiin ja möivät hammaslääkäripalveluja puoleen hintaa, eiks ole erinomainen keksintö

Tarja: Se on vähän niinku suomalaisten optiikkapalvelujen osto virosta.

Maarit: yym.. onks siinä jotain tuomittavaa siis sehän on sitä avointa kilpailua ja silloin kansalainen saa halvemmalla sen palvelun ja pääsee hammaslääkärille?

Tarja: Tää on aika mielenkiintoinen, mää todellakin haluaisin tutustua tuohon, mutta sellaista että olis ihan yksityinen ja joka kilpailisi silti hinnalla. Kuulosta hyvin mielenkiintoiselta mutta haluaisin tietää mitkä epäkohdat siinä on.

Maarit: Mut eu:ssahan on aika kova taisto siitä että kun puhutaan tästä palveludirektiivistä ja sisämarkkinoiden avaamisesta kilpailulle, ymmärtäisin että aika huomattava osa teidän tukijakunnastanne on sitä mieltä että esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalvelujen puolella ei pidä sallia kilpailua?

Tarja: Joo se on nimittäin sen takia mä sanoin että mää haluaisin tutustua tuohon.

Maarit: Mut toisaalta voisi ajatella että nää Puolalaiset hammaslääkärit on hyvä esimerkki myös siitä että tämmönen avoin kilpailu tosiaan voi olla myös kuluttajan etu?

Tarja: Niin me voitaisiin keskustella siitä pidempään, USA:ssahan on ollut kans tämmönen että siinähän on aina nää laatukriteerit, sit kysytty sitä että saaks sitten loppujen lopuksi samalla rahalla pitkän päälle sen saman hintaisen palvelun, mää oon niinku sillä tavalla kyllä ja ei.

Hyvinvoivan pahoinvointi, eli missä on vika, kun suksi ei luista?

Maarit: Hoitotietojen perusteella lasten ja nuorten psykiatriset ongelmat ovat lähes kaksinkertaistuneet kymmenessä vuodessa, mikä on teidän mielestänne syynä hyvinvointi yhteiskunnan pahoinvoiniin?

Tarja: Lamakausi tavallaan jätti sellasen sellaisen tuota synkän varjon se on yks, toinen on se että tää yhteiskunnan ee yhteiskunnassa niin ku tapahtuneet arvo ja muut muutokset niin aiheuttaa sen että että lasten lastenhoito on tässä mielessä siis tän psykiatrian puoli niin ei oo tota ei oo ennaltaehkäisevä puhe ei oo luultavasti riittävästi kiinnitetty huomiota.

Maarit: Mitä nämä arvomuutokset ovat teidän mielestä?

Tarja: Se on juuri nämä korostetut taloudelliset arvot että sekä ihmiset joutuvat tekemään kovin paljon työtä saavuttaakseen ne elämän niinku taloudelliset tavoitteet mitä pidetään riittävinä, mää en ollenkaan tuomitse, tässä jossakin tapauksissa se on kovaa työtä.

Maarit: Eli tää kilpailua korostava yhteiskunta?

Tarja: Kilpailua... Joo kyllä tämä kova kilpailu tää että vahvat pärjää, ja sit siinä on mun mielest osittain kai sellai.. kyllä mää haluaisin nähdä yhdenkin positiivisen puolen se on se että kyl kai sit kuitenkin kiinnitetään nyt enemmän huomiota kaiken tämän negatiivisen niinku asian niiku lisäks niin minun mielestä ihmiset kiinnittävät nyt nyt enemmän huomiota siis mistä se johtuu ett laps ei voi hyvin.

Maarit: Te olette myös koko elämänne ajan ajanut naisten oikeuksia, onko tämä naisten tasa-arvotaistelu runnonut lapset alleen, onko lapsista tullut jotenkin toissijaisia kun naiset ovat puolustaneet omia oikeuksia?

Tarja: Toivottavasti se vois sanoa niin päin että toivottavasti lapset ei kärsi siitä että samalla kun naisten oikeudet on kasvanut, että sitten jos miesten elämän malli ei ole muuttunut, sen takia että lapsen koti on isä ja äiti, ja maailmassa on naisia ja miehiä ja mehän tiedetään mää puhui mää viittasin siihen jo aikasemmin että että kun puhutaan tasa-arvosta, niin niin pitää joskus pitää sanoa hyvin selkeesti, että naisen asemaa pitää parantaa, mutta jotta se sopisi paremmin siihen miehen perinteiseen malliin niin muutoksia pitää tapahtua molemmilla.

Maarit: Mut kun ei tapahdu, silloinhan lapsi kärsii

Tarja: No oisko sit vastaus et naisen pitäis niinku

Maarit: Mennä takaisin vaikka sinne kotiin

Tarja: eeh taikka sanotaanko vaikka että miehenkö ei pitäisi muuttua? Siitäkö lähdettäisiin?

Maarit: En tiedä

Tarja: Minun mielestä ei, minun mielestä sekä naisen että miehen pitää pitää muuttua siten että molemmilla olis mahdollisuuksiasekä työelämään että kotielämään ja tää on niinku se pohjarakenne, ja molempien pitää kasvaa myöskin vanhemmuuteen

Maarit: Tässä ajassahan on elänyt jo pitkään voimakas eetos, että ihmisen elämän tarkoitus on itsensä toteuttaminen ei saa uhrautua muiden hyväksi onks tää vaarallinen eetos lasten kannalta?

Tarja: Kyl se on vaarallinen jos sitä jos näkee vain itsensä niinku maailman napana ja se on lapsellekkin vaarallinen jos lapsi näkee itsensä vain maailman napana siinä pitää kyllä niin ku laps pienestä pitäen kasvattaa ottamaan huomioon muut.

Maarit: Mut eikös se kasvattamin ole hankalaa jos se oma malli on ristiriidassa kasvatuksen kanssa, eli meidän täytyis elää toisin?

Tarja: Kyllä joo, ettei sanois niin kuin se vanha pappi että että että älä elä niin kuin minä elän vaan niin kuin minä saarnaan.

Maarit: Työn ja perheen yhteensovittaminen on käytännössä aika hankalaa koska samaan aikaan ikäänkuin pitäisi kantaa vastuutasuomen kansantaloudesta ja sitoutua työhönsä ja olla valmis matkustamaan ja reissaamaan ja antamaan kaikkensa työelämälle.

Tarja: ja sit moudostuu vyöryksi perheelle vähitellen.

Maarit: eikö se ole sovittamaton ristiriita, miten tästä päästään yli?

Tarja: Mun mielestä minun mielestä on niin vaikka se se elikeinoelämässä talous on tärkeää sit mun mielestä se on keino eli tärkeetä on se ihmisten hyvinvointi, sen takia mun mielestä meillä pitää olla varaa siihen et kun ei niin ku monilapsisia perheitä ni pitäis olla aikaa silloin kun se lapsi on pieniniin aikaa ja mahdollisuuksia, ja ilman huonoa omaatuntoa ja olla niiden lasten kanssa ja minä olen kyllä vahvasti sitä mieltä et sit sen naisen lisäksi sitten se mies.

Maarit: Kansantaloudellisesti hyvinvointivaltiota ei voi ylläpitää jollei koko kansa tee hikipäässä töitä.

Tarja: Eiih se Tässä mä vastustan ei se oo niin, mun mielestä se on niin että että siit hyötyy kaikki että ihmillä on niinku tasapainoinen tilanneoman elämänsä kanssa.

Maarit: Mutta jos ajattelee näiden kasvavia lasten ja nuorten mielenterveysongelmia eivätkö ne selkeästi kerro siitä ettemme elä missään hyvinvointi yhteiskunnassa vaan itseasiaassa pahoinvointi yhteiskunnassa?

Tarja: No siis sana hyvinvointiyhteiskunta ei tarkoita sitä että kaikki olisi maailmassa hyvin.

Maarit: Mut mää tarkoitan sitä että jos pahoinvointia alkaa ilmetä tässä mittakaavassa niin eiks silloin pitäis jo huolestua siitä että onko meillä väärä järjestelmä tässä maassa?

Tarja: Se ei ainakaan parane sillä että me siirrytään rahan yhteiskuntaan, vaan mää olen samaa mieltä siinä että näitä tunnusmerkkejä ja singnaaleja pitää kokoajan seurata.

Maarit: Mut yks kuudesosa suomalais nuorista elää tänäpäivänä kokonaan tai osin toimeentulotuen varassa. Eiks tässä tule vääjäämättä mieleen se ajatus että osa meidän nuorisostamme käyttää tätä järjestelmää hyväksi.

Tarja: Tää yks sellainen asia joka minua todella kiinnostaa, miks edelleenkin on näitä, onks kuinka paljon kysymys toimeentulotuen aukoista tai se on liian byrokraattista tai siitä että ihmiset ei sitte yritä itse enempää, toisaalta mää tiedän itsekkin että ainakin opiskelijoista iso osa käy töissä jopa siinä määrin että se haittaa heidän opiskeluja että pikemmin pitäisi sanoa pudottakaa elintasoa ja valmistukaa ajoissa.

Maarit: Mut 23% alle 25v helsingissä on toimeentulotuen varassa

Tarja: Se on must kyllä hurjan iso onhan se hurja mää en itse olis uskonut et se on noin iso 23%

Maarit: Pitäisikö niinku presidentin arvovaikuttajana ja -johtajana tulevaisuudessa enemmän sen sijaan että korostaisi yksilön oikeuksia alkaa puhua rohkeasti yksilön velvollisuuksista.

Tarja: Kyllä toki ja ja siinä on se jännä asia nimittäin että, näistä yksilön oikeuksissa siinä niinkuin laajentuma ihmisoikeuksista, joka välillä vähän valuu niin kuin vähän kattilan ylikin mutta mutta minun mielestäni on kuitenkin niin että pitää katsoa näitä syitä mikä mikä siinä on takana, koska mun mielestä pitää tehdä itse piitä niinku itse yrittää ja pitää pitää niin ku tehdä niin sanotusti kovasti töitä.

Maarit: Eli ahkeruus ja kova työntekoko?

Tarja: Nää on nää vanhat omatki perhearvoni, mutta siinä sit voi olla kyllä semmoisia asioita jotka vaatii niinku pidemmälle selvittelyjä mistä se mistä nää johtuu, että kun minun mielestä tuo luku oli korkea niin mä lupaan mennä katsomaan mikä on sen takana jutella lisää siitä.

Maarit: Mutta entäs jos hyvinvointivaltio ja yhteiskunta tuottaa ikäänkuin tämän tyyppisiä arvoja ja asenteita

Tarja: No en mää usko siihen, tää hyvinvointiyhteiskuntakin on tarkoitettu suojaverkoiksi silloin kun ei onnistu, kyl siinä on tarkoituksenakin se et kyl sen ihmisen pitää yrittää ja onnistuukin ja kannustaakin siihen että näin voi olla, kun puhuttiin kadehtimiseta niitten niinku optioiden suhteen niin se on toisaalta luonut semmoisen mallin että rahaa vois hankkii nopeesti tekemättä työtä, ja ja silloin vois kysyy ei se oo hyvinvointiyhteiskunnanmalli se on niinku sen malli että sitä vaan tulee tosta jostakin et sitä pitää olla paljon ettei kannata mennä töihin jos ei sitä tule paljon ja sit siinä on vielä sekin että ettei nää ole suomalaisia arvoja meillä on kansainvälinen viihdeteollisuus ja mainostaminen ja kaikki muut joka kertoo kokoajan sitä että että on hyvä ihminen semmoinen joka kuluttaa paljon ja mieluiten minun mielestä sitten jos kuluttaa sit pitää kuluttaa palveluja koska ne on kotimaisia

Maarit: Kuulostamme aikalailla taantumuksen tantoilta.

Tarja: No eei ehkä me vaan ollaan kokeneita naisihmisiä, jotka näkee sen että elämässä on monta vaihetta.

Presidentti vientiteollisuuden myyntitykki

Maarit: Sammon konsernijohtaja Björn Wahlroos on useamman kerran julkisuudessa todennut että ainoa etiikanlaji jota yrityksiltä voi vaatia joka näkyy viivan alla, eli tulos ja voiton maksimointi, oletteko samaa mieltä?

Tarja: En ole samaa mieltä.

Maarit: Eli minkälaista etiikkaa te yrityksiltä edellytätte.

Tarja: En mää edellytän yritysten henkilöt, yritys sinänsä on tietysti tälläinen abstrakti, että yrityksessä kunnioitetaan samoja arvoja kuinyrityksen ulkopuolellakin eli demokratiaa, ihmisoikeuksia, oikeusvaltiota ja jossakin tietyssä määrin sosiaalista oikeudenmukaisuuttaaeli ettei ihmistä saa niinku käyttää hyväksi.

Maarit: Eikös tää oo niin kuin valtion hommaa, eikös yrityksen tehtävä ole ihan totta tuottaa voittoa.

Tarja: Se on sen niin sanottu primääritehtävä mutta se on tehtävä niin sanotusti säällisellä tavalla.

Maarit: Onks teillä monia semmosia arvokysymyksiä, joissa te olette niin sanotusti sukset vastakkain yritysjohtajien kanssa

Tarja: Ei kaikki yritysjohtajat ole Björn Wahlrooseja siis on semmosia yritysjohtajia jotka julkisesti puhuvat tälläsestä yk:n sisällä pitämästä global compact ajattelusta, siis siitä että yritysmaailman mukaan tulo tämän maailman parantamiseenniin on se mitä tarvitaan, sen vuoksi tästä on tehty uusia toimintatapoja, hyvä yritys esimerkiksi hyvä suomalainen yritys ulkomailla voi toimia ihan näiden samojen asioiden edistäjänä, olemalla sellainen hyvä työnantaja joka kyllä saa sen viivanalle riittävät luvut, mutta myöskin toimii hyvänä työnantajana ottaa ympäristöasiat huomioon ja mahdollisesti eritavoin on sitoutunut siihen yhteiskuntaan jossa toimii.

Maarit: Te ette ollut virkakauden alussa kovin innostunut näistä yritysjohtajien kanssa tehtävistä yhteisistä vienninedistämismatkoista, mutta alussa te epäilitte että sellainen presidentti joka myy jäänmurtajia maailmalla ei ole uskottava te muutitte mielipiteenne.

Tarja: Ei ei siinä ollut ihan näin, mä sanoin ensinnäkin niin että presidentti Ahtisaari kävi siinä loppuvaiheessa kävi aika paljon näillä matkoilla, me sovittiin työnatajapuolen liike-elämän kanssa voiko sanoa näin elinkeinoelämän kanssa siitä pohditaan sitä mitä näillä halutaan me sovimme pelisäännöt, presidentti on presidentti ja yritysjohtaja on yritysjohtaja.

Maarit: Eikö se ole hieman ristiriitaista että kun te noin voimakkaasti ikään kuin arvostelette kansainvälistä kilpailukykyä ja tälläistä hyvin markkinakeskeistä maailmankuvaa samalla te joudutte myymään sitä aatetta näillä vienninedistämiskursseilla.?

Tarja: Kyllä mää edistän edistän näillä vienninedistämiskursseillakin minä edistän sitä ajatusta että hyvinvointiyhteiskunta pärjää myös kilpailussa, siellä paitsi ihmiset voi hyvin ja niin niin siellä myös yritykset kasvaa.

Maarit: Onks sit jos Presidentti menee Kiinaan ja kehuu Kiinassa Suomalaisia kännyköitä onko se myös suomalaisen palkansaajan etu?

Tarja: Siis Presidentti ei kehu Suomalaisia kännyköitä, presidentti kehuu että meillä on hyvä yhteiskunta jossa näin pieni porukka on myöskin kehittänyt näin maailman kuulut kännykät, siinä samassa kun se kännykkä firma hoitaa sitä omaa bisnestään, siinä samalla suomen presidentti kertoo kiinalaiselle presidentille mites teillä on viimeaikoina tämä hyvä hallinto ja ja nää demokratia prosessit kehittyneet, tiedättekös että kuinka hyvä vaikutus siihen että maan talouselämä kasvaa hyvin ja ei tule sosiaalisia epäkohtia sen kasvulle

Maarit: Niin kiinassahan te kehuitte kiinan ihmisoikeuksia

Tarja: Minä en kehunut siten kuten väitettiin eräässä iltapäivälehdessä vaan minulta kysyttiin sieltä, onko kiina edistynyt sitten ensitapaamisen, ja minä vastasin että kyllä on ja kyllä ne ovatkin kehittyneet kiina on tehnyt paljon sellaista kansainvälistä sitoutuista jota silloin kun ensimmäisen kerran ulkoministerinä tapasin kiinalaiset oli vasta tulevaisuudennäköpiirissä.

Maarit: Mutta teloitettujen määrät ovat lisääntyneet

Tarja: Voi olla, siinä on suhteessa Kiina ja USA ovat ongelmalliset

Maarit: Molemmissa loukataan ihmisoikeuksia

Tarja: Tässä mielessä mitä eurooppalaiset ajattelee, että euroopan unionin jäseneksi ei pääse jos on kuolemantuomio käytäntä voimassamutta se on eurooppalainen näkökulma minä puolustan sitä eurooppalaista näkökulmaa mutta ei kukaan ole edellyttänyt meillä sen takia olisi kauppaboikotti.

Maarit: Mutta jos ajattelee hieman toiselta kantilta Kiina ilmiötä tai Intia imiötä eikö voisi ajatella että Nokia ja Elcoteq ovat parantaneet kiinalaisten ja intialaisten elintasoa huomattavasti tehokkaamin kuin kaikki se suomalainen kehitysapu jota kansalaisten veromarkkoina on suoraan syydätty vuosikaudet?

Tarja: Tää tais olla suoraan Elcoteqin johtajan lausuma

Maarit: Ei kyllä tää oli ihan oma keksimä

Tarja: Ei kyllä Piippo on sanonut ihan samalla tavalla

Maarit: Pitäisikö teidän mielestänne niinku Nokian Ollila jotenkin palkita tämmöisestä yhteiskunnallisesta hyväntekevyydestä?

Tarja: Emme kyllä ihan siitä lähtis, mun mielestä Nokia on ollut suomelle hyvä brändi se on ollut laatutae, me ollaan myyty muittekin osaamista sanomalla että ne tulee samasta maasta kuin Nokia, ja ja mää oon itse sanonut aika avoimesti senkin että että minun mielestäni on myös hienoasia että Nokian pääkonttori on edelleen suomessa toivottavasti se on jatkossakin, koska ei kaikki elämässä Nokian puhelimia osteta tietysti tiedetä että se on nokian puhelin mutta silloin kun tiedetään niin silloin se lisää niinku meidän haluttavuutta.

Maarit: Mitä mieltä te olette tästä viimeaikojen ilmiöstä että tämmöset osinkoa suomessa jakavat yritykset ja voittoa tuottavat yritykset ovat samaanaikaan irtisanoneet suomalaisia työntekijöitä ja siirtäneet tuotantoa ulkomaille.?

Tarja: No se on esimerkki juuri siitä että voi olla taloudellisesti niin sanotusti nopean rahan aikana ollu järkevä toimenpide mutta.

Maarit: Onko se moraalisesti arveluttavaa?

Tarja: No sanoisin ettei se ole minun mielestäni pidemmällä aikavälillä niin viisasta, siinä nää ihmiset on ponnistelleet ne ovat firman miehiä samalla tavoinnaisia kuten mitä johtajatkin ne on puhaltaneet yhteen hiileen ja ne on saaneet hyvät tulokset aikaiseksi ja jos sitten siitä huolimatta että ollaansaatu hyvät tulokset tai sitten ehkä sen takia että on ollut edullista myydä osa siitä hyvään hintaan ja siirtää toimintaa ulkomaillesiinä on jotain sellaista joka on ihmisten oikeudenmukaisuus käsitystä vastaan. Mutta silloin voidaan ajatella niinpäin että tekeeks ihmiset kovin montaa kertaa.

Maarit: Eli laskeeko heikentääkö se jotenkin yleistä työmoraalia?

Tarja: Niin tai sitä halua ajaa sitä yhteistä asiaa, tai tuleeks siihen ajatteluun että ettei nekään välitä minusta noin noillekkin kävijos minäkin otan vaan sen osan jonka tästä saan.

Maarit: Ilman dynaamista vientiteollisuutta ei olisi hyvinvointivaltiota.

Tarja: Ilman DYNAAMISTA TALOUTTA!! ja yhteiskuntaa ei olisi hyvinvointi tulevaisuutta, siis vientiteollisuus on yks osa se on puolet, toinen puolitätä kotimaista meidän palvelutuotantoa niin ja se työllistää ja tuottaa sen toisen puolen kakusta.

Maarit: Nyt tulee empatiat esti, tehän olette tunnetusti kohtuullisen nuuka ihminen, eikö totta?

Maarit: Eräälla suomalaisella metalliteollisuusalan yrityksellä on toimintaa Helsingissä, Tallinnassa ja Pietarissa, Helsingissä yhden työntekijän tuntitaksa työvoimakustannuksineen on 27 euroa, Tallinnassa se 4 euroa, Pietarissa se on 1 euro, jos te olisitte metallialan yrittäjä missä kaupungissa te työn teettäisitte?

Tarja: Minä kertoisin teille sen että haluaisin tietää tämän yrityksen kokonaisuuden, ja se mitä varten minä puhuin yhteiskunnallisestavastuusta on se tavoite tietää kuinka paljon tämä yritys on saanut esimerkiksi Tekekseltä ja muiden kautta suomalaista yhteiskunnallista panosta tullakseen siihen asemaan mikä se tällähetkellä on.

Maarit: Mutta tosiasia varmaan yrittäjän näkökulmasta kyllä on että 27 eurolla täytyy saada todella paljon parempaa laatua kuin sillä 1 eurolla

Tarja: Joo ja siinä suhteessa varmaan niin osa meidän niinku teollisuustuotannosta sellaisesta joka ei vaadi kauheen suurta osaamista, se tulee siirtymään pois, sen takia meille on tavattoman tärkeää se jos me kerran aiotaan pitää työtä täällä, sen pitää olla jotain sellaistajossa me ollaan muita parempia reilusti parempia, silloin me puhutaan laadusta, silloin me puhumme osaamisesta tuotannon kaikilla tasoilla ei pelkästään huipputeknologiasta.

Tuntematon sotilas Afrikassa

Maarit: Näiden presidentin vaalien aikan on paljon kinasteltu Natosta, minä haluaisin teiltä kuulla suoraan se mitä kauheaa kamalaa suomelle tapahtuisi jos suomi liittyisi Natoon?

Tarja: Mun nähdäkseni kysymystä ei pidä lähteä näin päin, en mää tiedä tapahtuuko mitään kauheaa, mut kysymys on niin päin et minkä takia meidän tulisi liittyä mihinkin järjestöön nyt tässä tapauksessa natoon. Onks meillä jotain sellaista mitä me tarvitaan tai jota heiltä puuttuu?

Maarit: Kun minä olen keskustellut monen perus kansalaisen kanssa varsinkin äitien ja isoäitien kanssa, heillä tuntuu olevan suurinuhkakuva se että jos suomi menee natoon, niin heidän lapsenlapsensa kuolevat taistelukentällä jossain mustassa Afrikassa. Onks tämä riittävä syy vastustaa Natoa?

Tarja: Heidän kannaltaa varmaan on, mut jos katsotaan asiaa kokonaisuutena niin kysymys on siitä minkäläinen kansainvälinenvastuu meillä on eli kun minä puhun niinku täällä siviilielämän puolella yhteistä laista ja yhteisestä vastuusta, en minä puolestani sano niin että tästä sotilaallisessa puolesta riittää se että meillä on oma uskottava puolustus ja sitten meillä on sellaiset kriisinhallintajoukot jotka ovat yhteensopivia muiden kanssa ja sit me päätämme lähi-idän euroopanunionin maidenkanssa yhdessä että kuinka paljon me annetaan apua mihin ja kuinka me toivomme mekin voitas saada apua sitten jos tarvitaan.

Maarit: Hannu Lehtilän kirjassa toteatte että te suhtaudutte hyvin suurella varauksella humanitaarisiin interventioihin siis aseelliseen väliintuloon maassa jota uhkaa kansanmurha, humanitaarinen interventio on lääke jolla on erittäin pahat sivuvaikutukset, mitä te tarkoitatte?

Tarja: Kiitoksia. Se tarkoittaa sitä vastoin yleistä luuloa, niin kansanmurha ei synny yhtä-äkkiä niin kuin lumipyry yhdessä yössä sitä ei tapahdu, vaan kansanmurha tapahtuu yleensä sellaisen kehityskulun myötä johon olisi pitänyt puuttua paljon aikaisemmin.

Maarit: Mut otetaan esimerkki, ruandassa afrikassa kuoli 1994 sadassa päivässä miljoona ihmistä, ruandassa olis tarvittu silloin ja he kanssa myöskin pyysi apua, nopeantoiminnan joukkoja, estämään tämä kansanmurha, mutta mikään maa ei ollut kiinnostunut.

Tarja: Sen takia tää kehitettiin, sen takia nyt kehitetään näitä uusia, koska mää sanon voi olla tilanteita jossa sitten kuitenkin tarvitaan.

Maarit: Eli Itseasissa vaikka emme mene Natoon niin meidän poikamme joutuvat tulevaisuudessa mahdollisesti taistelemaan ruandan kaltaisissa afrikan pienissä maissa.

Tarja: Kyllä tähän astikkin on ollut mahdollista että me olemme sellaisissa paikoissa jossa on henki vaarassa, se koskee näitä sotilaita samallatavallatai sairaanhoitajia taikka muita kehitysyhteistyöntekijöitä jotka menee vaarallisiin olosuhteisiin, eli siinä mielessä nyt voi sanoa nyt niin että näissä on aina riskinsä, mutta ne sotilaalliset riskit joita me aiotaan ottaa on mitoitettu siihen osaamisen mihin meidän nuoret miehet ja naisetovat koulutettu ja se on vapaaehtoista.

Maarit: Jos puhutaan yhteisvastuusta sehän on tietysti tietyssä mielessä helppoa puhetta, mut eiks se käytännössä tarkoita että pitäähyväksyä se että suomalaiset sotilaat saattavat kuolla maailmalla sen takia että he pelastavat afrikkalaisten lasten henkiä.

Tarja: Se on sanottu jo useamman kerran että kerran silloin kun me puhuttiin tästä kriisinhallintalaista ja puhuttiin siitä minkälaiseen tilanteeseen me menemme silloin muistaakseni jo ulkoministeriö on sanonut että tästä kannattaa puhua silloin näistä sinkkiarkuista kun niissä ei ole kylttiä. Ja ja me olemme ottaneet niinku rajoitetun vastuun tästä, sellaiseen toimintaan kuin verrataan tätä ruandan vaikkapa irakiin, sellaiseen toimintaanme emme ole olleet valmiita enkä sitä suosittelekkaan että tavallaan hyökkäys tyyppisellä sotilaallisella iskulla lähdetään puolustamaan sinne hyviä arvoja, mut pitää olla yhtä mieltä silloin, eikä niin että me otetaan sellainen käsitys et tuo diktaattori on sellainen jonka kimppuun käydään, tuo on sellainen jota voitais sietään et tuon kohdalla pitää miettiä öljyvaroja.

Maarit: Mut Saddam Hussein sai aika kauan tappaa kurdeja ilman että kansainvälinen yhteisö tosissaan puuttui asiaan tai kykeni puuttumaan, nyt meillä on Irak?

Tarja: Niin ja meillä on irak joka toivottavasti menee eteenpäin

Maarit: Poliittinen realisti vai haihatteleva maailmanparanta, kumpi te olette?

Tarja: Ei vaan minä olen tota poliittinen realisti, koska oikeudenmukaisemman maailman tekeminen on sitä työtä jota poliittisen realistin mukaan pitää tehdä.

Maarit: Kumpi teidän mielestänne on suurempi uhka Venäjä vai ympäristökatastrofi?

Tarja: Ympäristö, mutta tässä suhteessa Suomi ei ole missään suhteessa erityisessä ympäristöongelmassa me ollaan vaan yks maa tällä maapallolla ja sen takia tää tuota tää ilmasto kysymys on meille tietysti tärkeä siinä ku

Maarit: Te haluatte säällisen toimeentulon kaikille maailman ihmisille mutta onko se ekologisesti mahdollista että maailman ihmiset voisivat saavuttaa edes keskimäärin sen elintason mikä meillä on nyt?

Tarja: Onko teidän ratkaisunne tämän kysymyksenne sisällä siis se että vois valita jonkun osan ihmiskunnasta jonka pitää elää sen takia kurjuudessa ja huonoissa olosuhteissa vai että voitaan ratkaista ekologinen kysymys, mun mielestä kysymyksen asettelu ei ole oikein, kysymyksen asettelu pitää tehdä toisella tavalla.

Maarit: Vai pitäisikö ajatella niin että meidän suomalaisten on pakko lähitulevaisuudessa tottua ajatukseen että meidän on pakko tinkiä omasta elintasosta ekologian takia.

Tarja: Meidän pitää ehkä muuttaa kulutustottumuksia mutta mitään sellaista että me oltais vähänajan päästä köyhyydessäei ei semmoista kauhukuvaa kannata maalata.

Maarit: Mutta kasvunrajat kirja, sen päivitetty versio, siinä kirjassa ja näissä tutkijoiden skenaariossa on tultu siihen tulokseen että jos ei tehdä hyvin radikaaleja muutoksia meidän hyvinvointimme romahdusmaisesti laskee vuonna 2050 ja sen jälkeen jos tää tuhlaus ja tää elämäntapa jatkuu ennallaan, olisko aika että se tuleva presidentti uskaltaisi nostaa näin hankalan kysymyksen julkisuuteen ottaa vakavasti ympäristöongelmat

Tarja: Kyllä näin mun mielestä pitää ottaa, ja toivon että tässäkin istuva presidentti on jo omaa osuttaan tehnyt, mää olen tehnyt sitä tämän Kioton sopimuksen joka on ensimmäinen askel tähän asiaan, olen erittäin iloinen että Venäjä on hyväksynyt Kioton sopimukset. Tiedän että presidentti Bush ei tule tai arvaan että hän ei tule tällä toisellakaan kaudella viemään usata kiotoon mukaan koskahe eivät ole hyväksyneet näitä kansainvälisiä sopimuksia, mutta tiedän myös sen että sekä republikaanit ja demokraatit usassa ovat erittäin halukkaita juuri tämän yhteisen tietoisuuden nimissä muilla tavoilla tulemaan tähän niin sanottuun saman mielisten prosessiin.

Maarit: Napajäätiköt sulavat, otsonikerros ohenee, ilmasto todistettavasti lämpenee, ja nää hurrigaanitkin tuntuvat lisääntyvät, meillä ei oopaljon aikaa siis odotella sitä että Bushkin allekirjoittaa Kioton sopimuksen tai keksitään jotakin, eiks olis nyt jo aika pistää töpinäksi.

Tarja: Tilanne on vielä paljon pahempi tilanne on sillälailla paha vaikka me ryhtyisimme huomenna tekemään kaikki, niin tämäpä maapallopa lämpenee vielä aika pitkän aikaa, eli siinä mielessä itseasiassa meillä ei ole tietoa siitä olemmeko myöhässä, mutta jos me lykkäämmetätä tilannetta vielä vähän silloin olemme varmasti myöhässä.

Maarit: Mut onks poliitikon mahdotonta myydä kansalaisilleen sellaista ilosanomaa että arvoisat kansalaiset teidän on vähitellen luovuttava nykyisestä elintasosta jos haluatte säilyttää tämän pallon?

Tarja: Mää en vieläkään usko tähän, mää väitän niin että jos me pidämme omat vaatimuksemme sillä tavoin kohtuullisena emme halua että se kasvaa jatkuvasti samaa vauhtia me ollaan jo silloin hyvällä tiellä.

Maarit: Hyvinvoinnilla on suomen historiassa yleensä tarkoitettu materiaalista hyvinvointia, mut tekeekö korkea elintaso ihmisiä onnelliseksi?

Tarja: Tietty määrä materiaalia on tarpeellista, köyhyys ei niinku tunnetusti tuo onnea, myöskään onnea ei tuo se että tulee vain taloudellista puolta.

Maarit: Kun EVA kysyi suomalaislta noin vuosi sitten tämmöisessä onnellisuus raportissa, mitä asioita suomalaiset pitivät tärkeinä oman elämänsä onnen osatekijöinä, oli aika mielenkiintoista että vain 4% piti hyviä tuloja, varakkuuta, ja korkeaa elintasoa erittäin tärkeinä, suurin osa ehdoton enemmistä arvosti perhettäomaa terveyttä, pysyvää työpaikkaa, eiks yhteiskunta ole väärillä jäljillä kun se kokoajan laskee euroja, eiks hyvinvointi taida tulla muista asiosita?

Tarja: Kyllä minä ihan kohtuudella haluan että ihmisillä saa olla toiveta jotka on taloudellisia, mutta pitää nähdä että ne eivät ole ne ainoat, jos elämässävain rahaa kerää, mää luulen että vanhana on paljon taskussa.

Maarit: Onko suomalaiset tekopyhiä jos he tässä tutkimuksessa vastaavat että raha ei merkitse heille juuri mitään

Tarja: Se on todennäköisesti useimmilla ihmisillä on sellainen elintaso ettei että se ole ihan päivittäinen ongelma, mutta meillä on tätä uutta köyhyyttä lähinnä otin sen takia tän esille yksinhuoltaja äidin tässä esille, koska yksinhuolta äidit ja monilapsisten perheiden vanhemmat ne on siinä tilanteessa että niillä on sellainen tunne että ne voivat lisätä omaa ja lastensa onnea, niinku lainausmerkeissä että niillä olis hiukan parempi hyvinvointi, et niiden lapsilla olis mahdollisuus harrastaa ja niillä olis mahdollisuus tehdä erilaisia asioita yhdessä ettei tää ole mustavalkoinen kysymys, mutta se kellä on jo kohtuullisesti rahaa niin niin hänen kohdalla tilanne on toinen, tottakai meillä on sellaisia ihmisiä joilla ei ole koskaan tarpeeksi rahaa sellaisia ihmisiä joille mahtuis vähän lisää rahaa ja vielä olis hyvin asiat jota vois tehdä. Mut se ois sit taas meidän yhteiskunnan asia jota meidän yhteisenjärjestelmä asia ettei suosi sellaisten ihmisten arvojen pönkittämistä tai levittämistä.

Maarit: Kertokaapa tähän ihan lopuksi jos teistä tulee tämän valtakunnan seuraava presidentti joka pitää hyvää huolta meidän arvoistaniin nykyihminen haluaa nopean reseptin sille miten tehdään hyvä elämä?

Tarja: Siihen ei ole lyhyttä reseptiä, mutta yks hyvä ainesosa on se elämän keskeinen sisältö on elämä itse ja se että rakastamme toinen toisiamme.

Katso videona Maarit Tastulan haastattelu Tarja Halosesta Ylen sivuilta alla olevasta linkistä

http://ra.yle.fi/ramgen/tv2/a2/puna240106.rm

Vierailija

Kyllä tuosta uutisoitiin jonkin verran Kenraalin kuoltua ja itsekin ihmettelin tykinlavetin puutetta seuratessani hänen hautajaisiaan TV:stä.

Halosella lienee jäänyt jotain hampaankoloon, koska Kenraali uskalsi puhua torjuntavoitosta silloin kun vasemmisto lanseerasi ajopuuteorian - nyt kymmeniä vuosia myöhemmin kunnioitamme Kenraalin suoraselkäisyyttä.

Ylipäällikköjä Kenraali ei koskaan arvostellut negatiivisesti, mutta kertoi myös ettei arvosta takinkääntäjiä, millä hän tarkoitti kaiketi kahta presidenttiämme.

Voimme halutessamme ottaa itse kantaa onko toinen näistä takinkääntäjistä nykyinen valtionpäämiehemme.

Vierailija
suuri kurpitsa
Kyllä tuosta uutisoitiin jonkin verran Kenraalin kuoltua ja itsekin ihmettelin tykinlavetin puutetta seuratessani hänen hautajaisiaan TV:stä.
Niin, mutta miten se tykinlavan puute Kenraalin kuoltua kertoo helvettiäkään Halosen arvomaailmasta? Jos kyseessä on joku protokollasäädös niin tuskin Halonen on voinut asiaan vaikuttaa puhumattakaan jostain Ilkka Luoman spekulaatiosta että Tarja Halonen olisi epäisänmaallinen tai että halveksuisi veteraaneja tämän perusteella.

Vierailija

Ihmisillä on mielenkiintoinen rituaalimaailma, jolla sitten luetaan ihmisen arvoa. Tykkilavetti valtionpäämiehille, sankarivainajille arkku höyläämättömästä laudasta. Itsenäisyyspäivän vastaanotto kansakunnan kermalle. Ja enemmän kuin me ´tavalliset pulliaiset´ kansakunnan kerma miettii, kuka saa sankarilliset hautajaiset tai kutsun Linnaan. Heille se saattaa olla kohtalon kysymys, me katsomme vain hyvää sirkusohjelmaa.

Ei äänruut siitä lavetittomuudesta välittänyt, kuollut mies.

Vierailija
Echi
suuri kurpitsa
Kyllä tuosta uutisoitiin jonkin verran Kenraalin kuoltua ja itsekin ihmettelin tykinlavetin puutetta seuratessani hänen hautajaisiaan TV:stä.
Niin, mutta miten se tykinlavan puute Kenraalin kuoltua kertoo helvettiäkään Halosen arvomaailmasta? Jos kyseessä on joku protokollasäädös niin tuskin Halonen on voinut asiaan vaikuttaa puhumattakaan jostain Ilkka Luoman spekulaatiosta että Tarja Halonen olisi epäisänmaallinen tai että halveksuisi veteraaneja tämän perusteella.

Yleisessä palvelusohjesäännössä on määritetty sotilashautajaiset, tässäpä linkki - 525. ohje sivulla 116:
http://www.mil.fi/reservilainen/pdf/YlPalvO.pdf

Tässä kerrotaan, että kenraalille ja amiraalille voidaan asetta tykkilavetti vetäjineen vainajan kuljettamista varten, mikä oli myös Kenraalin toivomus.

Ylipäällikkö Halonen tämän kuitenkin kielsi, minkä syitä voimme miettiä. - Halonen taitaa tietää kuka oli tuo toinen Kenraalin tarkoittama takinkääntäjä.

Niinpä niin, jokaisessa Halosen kannattajassa asuu pieni Marco Bjuström.

Vierailija
suuri kurpitsa
Echi
suuri kurpitsa
Kyllä tuosta uutisoitiin jonkin verran Kenraalin kuoltua ja itsekin ihmettelin tykinlavetin puutetta seuratessani hänen hautajaisiaan TV:stä.
Niin, mutta miten se tykinlavan puute Kenraalin kuoltua kertoo helvettiäkään Halosen arvomaailmasta? Jos kyseessä on joku protokollasäädös niin tuskin Halonen on voinut asiaan vaikuttaa puhumattakaan jostain Ilkka Luoman spekulaatiosta että Tarja Halonen olisi epäisänmaallinen tai että halveksuisi veteraaneja tämän perusteella.



Yleisessä palvelusohjesäännössä on määritetty sotilashautajaiset, tässäpä linkki - 525. ohje sivulla 116:
http://www.mil.fi/reservilainen/pdf/YlPalvO.pdf

Tässä kerrotaan, että kenraalille ja amiraalille voidaan asetta tykkilavetti vetäjineen vainajan kuljettamista varten, mikä oli myös Kenraalin toivomus.

Ylipäällikkö Halonen tämän kuitenkin kielsi, minkä syitä voimme miettiä. - Halonen taitaa tietää kuka oli tuo toinen Kenraalin tarkoittama takinkääntäjä.

Niinpä niin, jokaisessa Halosen kannattajassa asuu pieni Marco Bjuström.

Onko olemassa mitään näyttöä siitä että Halonen olisi henkilökohtaisesti varsinaisesti kieltänyt tykkilavetin käytön? Kaikki puhe siitä että Halosella olisi jotain hampaankolossa tai että hän olisi tahallaan halunnut väheksyä Ehrnrootiaa on puhdasta spekulointia. Ja mitä tarkoitit tuolla että Halosen kannattajissa asuu pieni Marco Bjuström? En oikein ymmärtänyt.

Vierailija

Halonen ylipäällikkönä tykkilavetin käytön kielsi, perustelutkin hänellä oli siitä. Tarkin juttu asiasta taisi olla Suomen Sotilaassa.

Marco Bjuströmillä tarkoitan tosiasioiden kieltäjää, Marcolla asia kulminoituu ihan henkilökohtaisella tasolla.

Vierailija
suuri kurpitsa
Halonen ylipäällikkönä tykkilavetin käytön kielsi, perustelutkin hänellä oli siitä. Tarkin juttu asiasta taisi olla Suomen Sotilaassa.

Marco Bjuströmillä tarkoitan tosiasioiden kieltäjää, Marcolla asia kulminoituu ihan henkilökohtaisella tasolla.

Hienoa että tarkistit asian. Voisitko seuraavaksi esittää ihan näin julkisestikin ne perustelut ja kokonaisen artikkelin jossa asia esitetään. En ymmärrä edelleenkään miten Bjuström on jotenkin kieltänyt tosiasioita, tai miten tuo sinun huomautuksesi liittyi edes koko asiaan.

Vierailija

Kun virastossa päätetään jotain niin johtaja on vastuussa. Johtaja voi kulissien takana jakaa vastuuta eteenpäin, mutta kun sisäasianministeriö möhlii, se on Kari Rajamäen vastuulla tai kun viinaveron alennuksella on "odottamattomia sivuvaikutuksia" se on Liisa Hyssälän vastuulla. Sama pätee presidentin kansliaan. Henkilökohtaisesti minua eivät kiinnosta tykkilavat, mutta jos Luoman kertomus on totta, on se Halosen vastuulla.

Ja se että se on Halosen vastuulla tarkoittaa joko sitä että:
a) Halonen henkilökohtaisesti kielsi
b) Halonen ei ole millään lailla tietoinen siitä, mitä hänen johtamassaan virastossa tapahtuu
c) Halosen asenne asiaan oli tyyliä:"no ei v*ttu kiinnosta!"

Minusta vaihtoehdot huononevat alaspäin mentäessä.

Vierailija
Echi
suuri kurpitsa
Halonen ylipäällikkönä tykkilavetin käytön kielsi, perustelutkin hänellä oli siitä. Tarkin juttu asiasta taisi olla Suomen Sotilaassa.

Marco Bjuströmillä tarkoitan tosiasioiden kieltäjää, Marcolla asia kulminoituu ihan henkilökohtaisella tasolla.

Hienoa että tarkistit asian. Voisitko seuraavaksi esittää ihan näin julkisestikin ne perustelut ja kokonaisen artikkelin jossa asia esitetään. En ymmärrä edelleenkään miten Bjuström on jotenkin kieltänyt tosiasioita, tai miten tuo sinun huomautuksesi liittyi edes koko asiaan.

Jos oikeasti olet kiinnostunut artikkelista käyppä Suomen Sotilaan webbisivuilla, josta löytynee artikkeliluottelo. Tuskinpa Kenraalista on kovin montaa juttua vuonna 2004. Asia oli kyllä esillä tuolloin muissakin lehdissä.

Bjuströmillä on ongelmia oman identiteettinsä kanssa. Samoin on monilla muilla Halosen kannattajilla - he eivät ole sitä mitä kertovat olevansa.
Halonen on luonut kuvan itsestään "Muumimammana" , joka on todella kaukana siitä mitä hän todellisuudessa on. Halosessakin asuu siis pieni Marco Bjurstöm.

Vierailija
NeoKonservatiivi
http://punainenlanka.blogspot.com/

Tarja Halonen kenen joukoissa seisot?

Maarit: Te kirjoititte ylioppilaaksi Helsingin Kalliosta vuonna 62, mitkä arvot oli teille nuorenan tyttönä kaikkein tärkeimpiä, siinä vaiheessa kun poliitikon urasta ei ollut vielä tietoakaan?

Tarja: Kyllä kai ne oli ne kodin arvot, se ett piti olla ahkera ja vaatimaton ja työteliäs ja ajatella muita ja sit oli se salainen salainen niiku.. tai ei oikeastaan salainenkaan mut sellainen oma oma niinku oma maailma joka oli sitten sitä niinku taidehistoria piirtämistä ja sen tapaista.

Maarit: Yksi tämänpäivän paljon käytetyistä iskulauseista on ajatus että ihmisen pitää muuttua (hänen arvonsa pitää muuttua) kun maailma muuttuu, missä asioissa teidän arvonne ovat heittäneet kuperkeikkaa vuosikymmenien aikana?

Tarja: Ei oikeastaa kuperkeikkaa, mut se mikä on tullut aikuisena vasta, nii on tämä yksilöllisyyden korostaminen, ymm eli se sen lisäksi että ihmisen pitää ajatella muita ja ajatella sitä että olla solidaarinen tekee toisten puolesta ja eikä itse aina ensimmäisenä ja on tullut sellainen sallivuus suorastaan kannustaminen siihen että ihminen on oma persoonallisuutensa ja että nimenomaan se et ihmiset ovat erilaisia nii se tekee meistä sen sen niinku sen rikkauden ja voiman ää kansakuntana ja pienempänä yhteisönä.

Maarit: Eli yksilönoikeudet ovat hyvin tärkeitä!

Maarit: Onko vastakohtien aika ohitse politiikassa kuten Sauli Niinistön kamppanjassa väitetään?

Tarja: Ei ne minun mielestä sillätavalla ole ohitse, mut silloin kun tulee niitä vastakohtaisuuksia silloin tulee löytää löytää se yhteinen tie kompromissi sopimuseli mun mielestä tää on niinku sopimisyhteiskunta myönteisessä mielessä ja sopiminen merkitsee sitä että sinulla ja minulla on erilaisia näkökohtia, meidän pitää löytää se mikä on yhteistä.

Maarit: Mut onks ristiriita esim. työntekijän ja työnantajan välillä, onko se katoamassa vai vahvistumassa?

Tarja: Sekä että, tavallaan, mut se trendi se suuntaus on ollut pitkään se työntekijän oikeudet työelämässä on kasvaneet ja kun samanaikaisesti ihmisen arvo yhteiskunnassa on noussu, niin ihmisten vaatimukset sen suhteen miten heitä kohdellaan työelämässä on myös samalla kasvaneet, kaikki hyvin tähän asti, mut nyt sit tää koveneva kansainvälinen kilpailu, tällainen rahalle odotettavat niinku nopeat tulokset nii se aiheuttaa sit sen kun kaikilla tuotannontekijöillä niistä kilpaillaa ja yritetään saada mahdollisimman suuri teho ulos niin sit sitten sitä myöden ihmisten asema on muuttunut turvattomammaksi ja on tullut irtisanomisia enemmän, työpaikat ei oo pelkästään niinku vaihtuneet suomessa, joillakin on kadonnut ulkomaille, ammattialat on muuttuneet, ihmiset kokevat sillä tavoin itsensä turvattomiksi.

Maarit: Eli ristiriita on itseasiassa osin vahvistumassa?

Tarja: Näiltä osin kyllä!

Optioita, tuloeroja ja muita rahanarvoisia etuja

Maarit: Te olette ilmoittaneet haluavanne presidenttinä toimia arvojohtajana, tarkoittaako se käytännössä että te haluatte määrätä ylhäältäpäin minkälaiset arvot suomalaisilla on?

Tarja: Ööö ensin vähän niinku korjata, tietääkseni minä olen sanonut niinku että olen mielelläni arvovaikuttaja, mutta en, mut mää niinku oon vierastanut kokoajan käsitystä arvojohtajasta, olishan se aika onnetonta jos tänä modernin länsimaisen demokratian aikana niinku joku olis arvojohtaja.

Maarit: uum... mut kenen arvoissa olisi eniten korjaamisen varaa?

Tarja: Jokaisen, aina silloin tällöin, mutta minun mielestä tällä hetkellä niin ... niin jos sanoon niinpäin etten personoi, vaan sanon sen asiana, must taloudelliset arvot on saanut viimevuosina korostuneen merkityksen, mitenkään aliarvioimatta sitä että että rahalla on paljon vaikutusta ja se se on monta kertaa se resurssi se voimavara millä näitä asioita voidaan rakentaa, mut se on keino, se ei oo päämäärä.

Maarit: Eli pörssiyritysten johtajien arvot menisi ensimmäisenä telakalle kun teistä tulisi uudelleen presidentti?

Tarja: No ei se sillä tavalla ole, pörssiyritysten johtajat niin hekin tekee omaa työtään ja kyllä siellä voi olla kovat arvot sellaisella yrityksellä joka ei oo pörssissä, mut pörssi on sellainen kuumemittari joka hyvin helpolla kertoo tän tuloksen, mut että sanotaan niinpäin että he tekee omaa työtään, mut nää heidän arvonsa pitää yhteensovittaa yhteiskunnan muiden arvojen kanssa.

Maarit: Olivatko teidän mielestänne fortumin toimitusjohtajan Mikael Liliuksen saamat jättioptiot liian suuret?

Tarja: Minusta ne ei olleet.. se ei ollut oikein ne oli liian suuret mutta mun mielestä se oli niinku sanalla sanoen, ei ehkä niin viisas sopimus joka oli tehtyja siitä pitää sitten oppia tulevaisuuttaa kohden.

Maarit: Mutta liian suuret joka tapuksessa?

Tarja: Kyllä kyllä ja lisäksi sillä tavalla väärin mitoitettut että mää en tiedä kuvasko se nyt niin kauheesti sitä johtamisen... kuvasko se sitä johtamista vai kuvasko se niinku sitä energian hintaa markkinoilla. ymm..

Maarit: Mut moni suomalainen on myös sitä mieltä että rikastuminen ei ole rikos eikä se ole keneltäkään pois! Mitä mieltä te olette?

Tarja: Se ei ole rikos, mutta se on joltakin pois! siis

Maarit: Keneltä se on pois?

Tarja: Siis se on pois yleensä siitä kun lasketaan siitä yhteisestä kassasta, et kuinka paljon riittää kenellekkin, niin siinä on kohtuusraja olemassa, siis mää en ollenkaa aja tasapalkkausta enkä sitä kaikkien pitäisi olla just, semmoset aikakaudet on varmaan ja järjestelmät takanapäin et pitää olla kannustimia, et semmonen joka haluaa tehdä enemmän niinku saa siitä niinku yrittämisestään ja ahkeruudestaan ja kaikesta tälläisestä koulutuksestaan niin saa siitä sitten niinku palkkiota se kannustaa ihmistä, mut jos on oikein isot tuloerot, on todettu että se ei ensinnäkään luo sitä yhteistä henkeä se ei luo käsitystä että me ollaan yhdessä jasit sitten siinä on on ihan yksinkertaisesti että ettei raha oo mitenkään rajaton resurssi vaan kyl se sitten on jostain muualta pois.

Maarit: Eli teidän mielestänne tuloeroja pitää pikemmin kaventaa kuin suurentaa?

Tarja: Kyllä mutta tuloerojen kaventamisessa tietysti nii presidentti on kyllä enintään niinkun arvojohtaja.

Maarit: Mut eikös tästä näkökulmasta vois ajatella silloin niin et nämä nyt tehdyt veronkevennykset, ne olivat suuri virhe?

Tarja: Taitaa olla niin että minä olen tästä asiasta lausunut jo teoreettisen julkisen mielipiteeni, joka aiheutti melkoisen keskustelun siitä että sotkeutuuko presidentti vaivalla kokoon saatuun pakettiin, mä sanoin silloin sen, että että jos presidentti olis itse päättänyt jotain, mää olisin itse miettinyt vähän erinäköistä pakettia, se aiheutti tavattoman suuren ongelman jo tälläinen teoreettinen lausahdus kun koitin sanoa että ettei presidentti voi ihan vapaasti liikkua tällä arvojohtamisenkaan puolella.

Maarit: Mut yrityselämä on sitä mieltä että nimenomaan matalalla verotuksella, hyvillä palkkioilla saadaan lahjakkaat ihmiset töihin suomeen, eiks tämä ole ihan ristiriidassa tämän tuloerojen kaventamisen politiikan kanssa?

Tarja: No tää on nyt hänen... Mut mää kutsun tätä uusliberatilistiseksi ajatteluksi kun ajatellaan niin että talous pyöriin ja ja nii niinku näillä niiku vahvoilla ihmisillä menee hyvin sit muillekin jää lopulta jotakin kun se kokonaiskakku kasvaa niinpaljon enemmän.

Maarit: Mut syntyy työpaikkoja jos tulee uusia yrittäjiä...

Tarja: Joo... joo tää on sen toinen puoli, mut sit taas kun tiedämme jos sen jättää ihan näitten markkinavoimien varaan, niin siinä tapuksessa siihen tulee taas vinouma toiseen päähän koska ei se niin nopeasti jos ollenkaan aina se ... se niinku hyvinvointi siirry sitten koko väestöön.

Maarit: Mut eiks raha ole se ainoa ja paras kannustin millä ihmiset saadaan tekemään töitä?

Tarja: Ei ei ei ei sen näkee ihan nuortenkin sijoittumisesta, on osa ihmisiä jotka niinku.. joilla on sellainen käsitys että kaikki mulle heti ja mieluite yhdeltä luukulta.

Maarit: Mut kyllähän AY-liikekkin, jatkuvastihan se rahastahan puhuu...

Tarja: Kyl se puhuu kaikesta muusta, ammattiyhdistysliike puhuu palkasta, työsuhteen ehdoista, siis siitä kuinka kestävä tai minkälaiset työolosuhteet on mutta sitten taas, kun se raha on rajallinen resurssi niin sitten pitää miettiä kuinka paljon olemme valmiita yhdessä maksamaan veroja esimerkiks, jotta me saamme vanhuksille hyvät palvelut, jotta me saamme lapsille kunnon koulutuksen, jotta me saamme saamme tätä tutkimusta ja ja tuotekehittelyä, ja kun me tehdää tää tulos yhdessä, tätä kautta, kun se yritys ei elä niinku missään tyhjiössä niin sen takia sen yrityksen tulee ottaa osaa sihen yhteiskuntaan ja tuntea se yhteiskunnallinen vastuunsa, sen ensisijaisen primääritehtävä on toimia hyvänä kengän tekijänä taikka hyvänä makkaran valmistajana mutta se pitää tämän yrityksen omistajien ja johtajan niin myöskin miettiä sitä että et minkälainen osa yhteiskuntaa se on, tässä on oikeestaan mielenkiintoinen kehitys 1970-luvulla jolloin mää olin vielä ammattiyhdistysliikkeessä niin niin työnatajapuolikin vielä opetti aina näitä että yritykselläkin on tälläiset intressiryhmät, mutta voi olla että siinä on opetukset vähän muuttuneet.

Maarit: Onko teidän viestinne jos teistä tulee presidentti ja toimitte arvovaikuttajana onko viesti suomalaisille siis se että ettei raha ole tärkeintä?

Tarja: Mää sanoisin että raha ei ole tärkeintä, (Maarit: "on muitakin asioita") on muitakin asioita että rahankin tarkoituksena on ihmisen hyvinvointi.

Kun Haloselta hajosi hammas ja miten se korjataan

Maarit: Onko proteknionismi eli se ajatus että oman maan yrityksiä pitää suojella kansainväliseltä kilpailukyvyltä, onko se aina tuomittava?

Tarja: hhh oikein pitkä huokasu... ei se aina ole tuomittavaa, mutta sellaisissa kehittyneissä yhteiskunnassa niinku suomi ja sellaisilla niin kun sanois toiminta mahdollisuuksilla mitä meillä on kun me ollaan jo vuosikymmeniä vuosikymmeniä rikastuttu noin kansakuntana sillä että me valmistetaan jotain sellaista jota muutkin haluaa ostaa, eli meillä on ollut ulkomaankauppa tavattoman tärkeetä, siinä meidän on vaikea olla protektionisteja. Ja me olemme euroopanunioninkin jäseniä sen pohjalta että me katsotaan että sellainen suhteellisen reilu vaihdanta mitä sitten eu:n sisämarkkinoilla on on peiniä ongelmia, mutta kuitenkin yritetään saada aikaiseksi, niin niin se on tärkeempi asia koska koska tiettyyn rajaan asti kilpailuhan tekee parempia tuloksia.

Maarit: Tämä on hyvin mielenkiintoista, ja sen takia mun pitää tehdä yksi intiimi kysymys, milloin te olette viimeksi käynyt hammaslääkärissä ihan omalla rahalla?

Tarja: Mulle ei työnantaja ei maksa.

Maarit: Yhy, eli te tiedätte kuinka kallista on käydä hammaslääkärissä?

Tarja: Joo tiedän joo tiedän, mä tiedän se, mulle ei oo mulle ei työnantaja ei oo maksanut näitä, mää oon ollut 5 vuotiaasta asti yksityisellä hammaslääkärillä, koska mulla on ollut tällaiset pula-ajan hampaat.

Maarit: Eli te tiedätte hyvin että se on kallista touhua?

Tarja: Se on kallista, kyllä

Maarit: Että sinne julkisellepuolelle on pitkät jonot?

Tarja: Joo ja että suussani oleva yks implantti joka niitä salaisia vielä tutkimattomia henkilöön kohdistuvia asioita.

Maarit: Hyvä että se tuli nyt juuri ilmi

Tarja: Joo se tuli ilmi mitään ei ole niinku pilattu, se oli silloin kun Esko Ahon hallitus alkoi ensimmäiset säästöleikkaukset purasinhampaani niin hyvin yhteen ja vanha juuripaikka hajos ja siitä tuli implantti se maksoi silloisissa markoissa se maksoi jotain 18000. Ja ja mää tiedän miten kallista tää on ja tiedän myös sen että niillä paikkakunnilla jossa kunnallinen hammastoimi ei toimi niin niin siellä on niin valtavat jonot sinne kunnalliselle puolelle, nekin hammaslääkärit jotka nyt sitten ovat tällä kunnallisella puolella, hyvät hammaslääkärit nehän ovat tukehtua työhön.

Maarit: Mutta ei hätää, asiaan on keksitty ratkaisu, nimittäin joulun alla ruotsissa syntyi aika vilkas keskustelu siitä että muutamat puolalaiset hammaslääkärit tulivat ruotsiin ja perustivat oman yrityksensä ja vastaanottonsa Ruotsiin ja möivät hammaslääkäripalveluja puoleen hintaa, eiks ole erinomainen keksintö

Tarja: Se on vähän niinku suomalaisten optiikkapalvelujen osto virosta.

Maarit: yym.. onks siinä jotain tuomittavaa siis sehän on sitä avointa kilpailua ja silloin kansalainen saa halvemmalla sen palvelun ja pääsee hammaslääkärille?

Tarja: Tää on aika mielenkiintoinen, mää todellakin haluaisin tutustua tuohon, mutta sellaista että olis ihan yksityinen ja joka kilpailisi silti hinnalla. Kuulosta hyvin mielenkiintoiselta mutta haluaisin tietää mitkä epäkohdat siinä on.

Maarit: Mut eu:ssahan on aika kova taisto siitä että kun puhutaan tästä palveludirektiivistä ja sisämarkkinoiden avaamisesta kilpailulle, ymmärtäisin että aika huomattava osa teidän tukijakunnastanne on sitä mieltä että esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalvelujen puolella ei pidä sallia kilpailua?

Tarja: Joo se on nimittäin sen takia mä sanoin että mää haluaisin tutustua tuohon.

Maarit: Mut toisaalta voisi ajatella että nää Puolalaiset hammaslääkärit on hyvä esimerkki myös siitä että tämmönen avoin kilpailu tosiaan voi olla myös kuluttajan etu?

Tarja: Niin me voitaisiin keskustella siitä pidempään, USA:ssahan on ollut kans tämmönen että siinähän on aina nää laatukriteerit, sit kysytty sitä että saaks sitten loppujen lopuksi samalla rahalla pitkän päälle sen saman hintaisen palvelun, mää oon niinku sillä tavalla kyllä ja ei.

Hyvinvoivan pahoinvointi, eli missä on vika, kun suksi ei luista?

Maarit: Hoitotietojen perusteella lasten ja nuorten psykiatriset ongelmat ovat lähes kaksinkertaistuneet kymmenessä vuodessa, mikä on teidän mielestänne syynä hyvinvointi yhteiskunnan pahoinvoiniin?

Tarja: Lamakausi tavallaan jätti sellasen sellaisen tuota synkän varjon se on yks, toinen on se että tää yhteiskunnan ee yhteiskunnassa niin ku tapahtuneet arvo ja muut muutokset niin aiheuttaa sen että että lasten lastenhoito on tässä mielessä siis tän psykiatrian puoli niin ei oo tota ei oo ennaltaehkäisevä puhe ei oo luultavasti riittävästi kiinnitetty huomiota.

Maarit: Mitä nämä arvomuutokset ovat teidän mielestä?

Tarja: Se on juuri nämä korostetut taloudelliset arvot että sekä ihmiset joutuvat tekemään kovin paljon työtä saavuttaakseen ne elämän niinku taloudelliset tavoitteet mitä pidetään riittävinä, mää en ollenkaan tuomitse, tässä jossakin tapauksissa se on kovaa työtä.

Maarit: Eli tää kilpailua korostava yhteiskunta?

Tarja: Kilpailua... Joo kyllä tämä kova kilpailu tää että vahvat pärjää, ja sit siinä on mun mielest osittain kai sellai.. kyllä mää haluaisin nähdä yhdenkin positiivisen puolen se on se että kyl kai sit kuitenkin kiinnitetään nyt enemmän huomiota kaiken tämän negatiivisen niinku asian niiku lisäks niin minun mielestä ihmiset kiinnittävät nyt nyt enemmän huomiota siis mistä se johtuu ett laps ei voi hyvin.

Maarit: Te olette myös koko elämänne ajan ajanut naisten oikeuksia, onko tämä naisten tasa-arvotaistelu runnonut lapset alleen, onko lapsista tullut jotenkin toissijaisia kun naiset ovat puolustaneet omia oikeuksia?

Tarja: Toivottavasti se vois sanoa niin päin että toivottavasti lapset ei kärsi siitä että samalla kun naisten oikeudet on kasvanut, että sitten jos miesten elämän malli ei ole muuttunut, sen takia että lapsen koti on isä ja äiti, ja maailmassa on naisia ja miehiä ja mehän tiedetään mää puhui mää viittasin siihen jo aikasemmin että että kun puhutaan tasa-arvosta, niin niin pitää joskus pitää sanoa hyvin selkeesti, että naisen asemaa pitää parantaa, mutta jotta se sopisi paremmin siihen miehen perinteiseen malliin niin muutoksia pitää tapahtua molemmilla.

Maarit: Mut kun ei tapahdu, silloinhan lapsi kärsii

Tarja: No oisko sit vastaus et naisen pitäis niinku

Maarit: Mennä takaisin vaikka sinne kotiin

Tarja: eeh taikka sanotaanko vaikka että miehenkö ei pitäisi muuttua? Siitäkö lähdettäisiin?

Maarit: En tiedä

Tarja: Minun mielestä ei, minun mielestä sekä naisen että miehen pitää pitää muuttua siten että molemmilla olis mahdollisuuksiasekä työelämään että kotielämään ja tää on niinku se pohjarakenne, ja molempien pitää kasvaa myöskin vanhemmuuteen

Maarit: Tässä ajassahan on elänyt jo pitkään voimakas eetos, että ihmisen elämän tarkoitus on itsensä toteuttaminen ei saa uhrautua muiden hyväksi onks tää vaarallinen eetos lasten kannalta?

Tarja: Kyl se on vaarallinen jos sitä jos näkee vain itsensä niinku maailman napana ja se on lapsellekkin vaarallinen jos lapsi näkee itsensä vain maailman napana siinä pitää kyllä niin ku laps pienestä pitäen kasvattaa ottamaan huomioon muut.

Maarit: Mut eikös se kasvattamin ole hankalaa jos se oma malli on ristiriidassa kasvatuksen kanssa, eli meidän täytyis elää toisin?

Tarja: Kyllä joo, ettei sanois niin kuin se vanha pappi että että että älä elä niin kuin minä elän vaan niin kuin minä saarnaan.

Maarit: Työn ja perheen yhteensovittaminen on käytännössä aika hankalaa koska samaan aikaan ikäänkuin pitäisi kantaa vastuutasuomen kansantaloudesta ja sitoutua työhönsä ja olla valmis matkustamaan ja reissaamaan ja antamaan kaikkensa työelämälle.

Tarja: ja sit moudostuu vyöryksi perheelle vähitellen.

Maarit: eikö se ole sovittamaton ristiriita, miten tästä päästään yli?

Tarja: Mun mielestä minun mielestä on niin vaikka se se elikeinoelämässä talous on tärkeää sit mun mielestä se on keino eli tärkeetä on se ihmisten hyvinvointi, sen takia mun mielestä meillä pitää olla varaa siihen et kun ei niin ku monilapsisia perheitä ni pitäis olla aikaa silloin kun se lapsi on pieniniin aikaa ja mahdollisuuksia, ja ilman huonoa omaatuntoa ja olla niiden lasten kanssa ja minä olen kyllä vahvasti sitä mieltä et sit sen naisen lisäksi sitten se mies.

Maarit: Kansantaloudellisesti hyvinvointivaltiota ei voi ylläpitää jollei koko kansa tee hikipäässä töitä.

Tarja: Eiih se Tässä mä vastustan ei se oo niin, mun mielestä se on niin että että siit hyötyy kaikki että ihmillä on niinku tasapainoinen tilanneoman elämänsä kanssa.

Maarit: Mutta jos ajattelee näiden kasvavia lasten ja nuorten mielenterveysongelmia eivätkö ne selkeästi kerro siitä ettemme elä missään hyvinvointi yhteiskunnassa vaan itseasiaassa pahoinvointi yhteiskunnassa?

Tarja: No siis sana hyvinvointiyhteiskunta ei tarkoita sitä että kaikki olisi maailmassa hyvin.

Maarit: Mut mää tarkoitan sitä että jos pahoinvointia alkaa ilmetä tässä mittakaavassa niin eiks silloin pitäis jo huolestua siitä että onko meillä väärä järjestelmä tässä maassa?

Tarja: Se ei ainakaan parane sillä että me siirrytään rahan yhteiskuntaan, vaan mää olen samaa mieltä siinä että näitä tunnusmerkkejä ja singnaaleja pitää kokoajan seurata.

Maarit: Mut yks kuudesosa suomalais nuorista elää tänäpäivänä kokonaan tai osin toimeentulotuen varassa. Eiks tässä tule vääjäämättä mieleen se ajatus että osa meidän nuorisostamme käyttää tätä järjestelmää hyväksi.

Tarja: Tää yks sellainen asia joka minua todella kiinnostaa, miks edelleenkin on näitä, onks kuinka paljon kysymys toimeentulotuen aukoista tai se on liian byrokraattista tai siitä että ihmiset ei sitte yritä itse enempää, toisaalta mää tiedän itsekkin että ainakin opiskelijoista iso osa käy töissä jopa siinä määrin että se haittaa heidän opiskeluja että pikemmin pitäisi sanoa pudottakaa elintasoa ja valmistukaa ajoissa.

Maarit: Mut 23% alle 25v helsingissä on toimeentulotuen varassa

Tarja: Se on must kyllä hurjan iso onhan se hurja mää en itse olis uskonut et se on noin iso 23%

Maarit: Pitäisikö niinku presidentin arvovaikuttajana ja -johtajana tulevaisuudessa enemmän sen sijaan että korostaisi yksilön oikeuksia alkaa puhua rohkeasti yksilön velvollisuuksista.

Tarja: Kyllä toki ja ja siinä on se jännä asia nimittäin että, näistä yksilön oikeuksissa siinä niinkuin laajentuma ihmisoikeuksista, joka välillä vähän valuu niin kuin vähän kattilan ylikin mutta mutta minun mielestäni on kuitenkin niin että pitää katsoa näitä syitä mikä mikä siinä on takana, koska mun mielestä pitää tehdä itse piitä niinku itse yrittää ja pitää pitää niin ku tehdä niin sanotusti kovasti töitä.

Maarit: Eli ahkeruus ja kova työntekoko?

Tarja: Nää on nää vanhat omatki perhearvoni, mutta siinä sit voi olla kyllä semmoisia asioita jotka vaatii niinku pidemmälle selvittelyjä mistä se mistä nää johtuu, että kun minun mielestä tuo luku oli korkea niin mä lupaan mennä katsomaan mikä on sen takana jutella lisää siitä.

Maarit: Mutta entäs jos hyvinvointivaltio ja yhteiskunta tuottaa ikäänkuin tämän tyyppisiä arvoja ja asenteita

Tarja: No en mää usko siihen, tää hyvinvointiyhteiskuntakin on tarkoitettu suojaverkoiksi silloin kun ei onnistu, kyl siinä on tarkoituksenakin se et kyl sen ihmisen pitää yrittää ja onnistuukin ja kannustaakin siihen että näin voi olla, kun puhuttiin kadehtimiseta niitten niinku optioiden suhteen niin se on toisaalta luonut semmoisen mallin että rahaa vois hankkii nopeesti tekemättä työtä, ja ja silloin vois kysyy ei se oo hyvinvointiyhteiskunnanmalli se on niinku sen malli että sitä vaan tulee tosta jostakin et sitä pitää olla paljon ettei kannata mennä töihin jos ei sitä tule paljon ja sit siinä on vielä sekin että ettei nää ole suomalaisia arvoja meillä on kansainvälinen viihdeteollisuus ja mainostaminen ja kaikki muut joka kertoo kokoajan sitä että että on hyvä ihminen semmoinen joka kuluttaa paljon ja mieluiten minun mielestä sitten jos kuluttaa sit pitää kuluttaa palveluja koska ne on kotimaisia

Maarit: Kuulostamme aikalailla taantumuksen tantoilta.

Tarja: No eei ehkä me vaan ollaan kokeneita naisihmisiä, jotka näkee sen että elämässä on monta vaihetta.

Presidentti vientiteollisuuden myyntitykki

Maarit: Sammon konsernijohtaja Björn Wahlroos on useamman kerran julkisuudessa todennut että ainoa etiikanlaji jota yrityksiltä voi vaatia joka näkyy viivan alla, eli tulos ja voiton maksimointi, oletteko samaa mieltä?

Tarja: En ole samaa mieltä.

Maarit: Eli minkälaista etiikkaa te yrityksiltä edellytätte.

Tarja: En mää edellytän yritysten henkilöt, yritys sinänsä on tietysti tälläinen abstrakti, että yrityksessä kunnioitetaan samoja arvoja kuinyrityksen ulkopuolellakin eli demokratiaa, ihmisoikeuksia, oikeusvaltiota ja jossakin tietyssä määrin sosiaalista oikeudenmukaisuuttaaeli ettei ihmistä saa niinku käyttää hyväksi.

Maarit: Eikös tää oo niin kuin valtion hommaa, eikös yrityksen tehtävä ole ihan totta tuottaa voittoa.

Tarja: Se on sen niin sanottu primääritehtävä mutta se on tehtävä niin sanotusti säällisellä tavalla.

Maarit: Onks teillä monia semmosia arvokysymyksiä, joissa te olette niin sanotusti sukset vastakkain yritysjohtajien kanssa

Tarja: Ei kaikki yritysjohtajat ole Björn Wahlrooseja siis on semmosia yritysjohtajia jotka julkisesti puhuvat tälläsestä yk:n sisällä pitämästä global compact ajattelusta, siis siitä että yritysmaailman mukaan tulo tämän maailman parantamiseenniin on se mitä tarvitaan, sen vuoksi tästä on tehty uusia toimintatapoja, hyvä yritys esimerkiksi hyvä suomalainen yritys ulkomailla voi toimia ihan näiden samojen asioiden edistäjänä, olemalla sellainen hyvä työnantaja joka kyllä saa sen viivanalle riittävät luvut, mutta myöskin toimii hyvänä työnantajana ottaa ympäristöasiat huomioon ja mahdollisesti eritavoin on sitoutunut siihen yhteiskuntaan jossa toimii.

Maarit: Te ette ollut virkakauden alussa kovin innostunut näistä yritysjohtajien kanssa tehtävistä yhteisistä vienninedistämismatkoista, mutta alussa te epäilitte että sellainen presidentti joka myy jäänmurtajia maailmalla ei ole uskottava te muutitte mielipiteenne.

Tarja: Ei ei siinä ollut ihan näin, mä sanoin ensinnäkin niin että presidentti Ahtisaari kävi siinä loppuvaiheessa kävi aika paljon näillä matkoilla, me sovittiin työnatajapuolen liike-elämän kanssa voiko sanoa näin elinkeinoelämän kanssa siitä pohditaan sitä mitä näillä halutaan me sovimme pelisäännöt, presidentti on presidentti ja yritysjohtaja on yritysjohtaja.

Maarit: Eikö se ole hieman ristiriitaista että kun te noin voimakkaasti ikään kuin arvostelette kansainvälistä kilpailukykyä ja tälläistä hyvin markkinakeskeistä maailmankuvaa samalla te joudutte myymään sitä aatetta näillä vienninedistämiskursseilla.?

Tarja: Kyllä mää edistän edistän näillä vienninedistämiskursseillakin minä edistän sitä ajatusta että hyvinvointiyhteiskunta pärjää myös kilpailussa, siellä paitsi ihmiset voi hyvin ja niin niin siellä myös yritykset kasvaa.

Maarit: Onks sit jos Presidentti menee Kiinaan ja kehuu Kiinassa Suomalaisia kännyköitä onko se myös suomalaisen palkansaajan etu?

Tarja: Siis Presidentti ei kehu Suomalaisia kännyköitä, presidentti kehuu että meillä on hyvä yhteiskunta jossa näin pieni porukka on myöskin kehittänyt näin maailman kuulut kännykät, siinä samassa kun se kännykkä firma hoitaa sitä omaa bisnestään, siinä samalla suomen presidentti kertoo kiinalaiselle presidentille mites teillä on viimeaikoina tämä hyvä hallinto ja ja nää demokratia prosessit kehittyneet, tiedättekös että kuinka hyvä vaikutus siihen että maan talouselämä kasvaa hyvin ja ei tule sosiaalisia epäkohtia sen kasvulle

Maarit: Niin kiinassahan te kehuitte kiinan ihmisoikeuksia

Tarja: Minä en kehunut siten kuten väitettiin eräässä iltapäivälehdessä vaan minulta kysyttiin sieltä, onko kiina edistynyt sitten ensitapaamisen, ja minä vastasin että kyllä on ja kyllä ne ovatkin kehittyneet kiina on tehnyt paljon sellaista kansainvälistä sitoutuista jota silloin kun ensimmäisen kerran ulkoministerinä tapasin kiinalaiset oli vasta tulevaisuudennäköpiirissä.

Maarit: Mutta teloitettujen määrät ovat lisääntyneet

Tarja: Voi olla, siinä on suhteessa Kiina ja USA ovat ongelmalliset

Maarit: Molemmissa loukataan ihmisoikeuksia

Tarja: Tässä mielessä mitä eurooppalaiset ajattelee, että euroopan unionin jäseneksi ei pääse jos on kuolemantuomio käytäntä voimassamutta se on eurooppalainen näkökulma minä puolustan sitä eurooppalaista näkökulmaa mutta ei kukaan ole edellyttänyt meillä sen takia olisi kauppaboikotti.

Maarit: Mutta jos ajattelee hieman toiselta kantilta Kiina ilmiötä tai Intia imiötä eikö voisi ajatella että Nokia ja Elcoteq ovat parantaneet kiinalaisten ja intialaisten elintasoa huomattavasti tehokkaamin kuin kaikki se suomalainen kehitysapu jota kansalaisten veromarkkoina on suoraan syydätty vuosikaudet?

Tarja: Tää tais olla suoraan Elcoteqin johtajan lausuma

Maarit: Ei kyllä tää oli ihan oma keksimä

Tarja: Ei kyllä Piippo on sanonut ihan samalla tavalla

Maarit: Pitäisikö teidän mielestänne niinku Nokian Ollila jotenkin palkita tämmöisestä yhteiskunnallisesta hyväntekevyydestä?

Tarja: Emme kyllä ihan siitä lähtis, mun mielestä Nokia on ollut suomelle hyvä brändi se on ollut laatutae, me ollaan myyty muittekin osaamista sanomalla että ne tulee samasta maasta kuin Nokia, ja ja mää oon itse sanonut aika avoimesti senkin että että minun mielestäni on myös hienoasia että Nokian pääkonttori on edelleen suomessa toivottavasti se on jatkossakin, koska ei kaikki elämässä Nokian puhelimia osteta tietysti tiedetä että se on nokian puhelin mutta silloin kun tiedetään niin silloin se lisää niinku meidän haluttavuutta.

Maarit: Mitä mieltä te olette tästä viimeaikojen ilmiöstä että tämmöset osinkoa suomessa jakavat yritykset ja voittoa tuottavat yritykset ovat samaanaikaan irtisanoneet suomalaisia työntekijöitä ja siirtäneet tuotantoa ulkomaille.?

Tarja: No se on esimerkki juuri siitä että voi olla taloudellisesti niin sanotusti nopean rahan aikana ollu järkevä toimenpide mutta.

Maarit: Onko se moraalisesti arveluttavaa?

Tarja: No sanoisin ettei se ole minun mielestäni pidemmällä aikavälillä niin viisasta, siinä nää ihmiset on ponnistelleet ne ovat firman miehiä samalla tavoinnaisia kuten mitä johtajatkin ne on puhaltaneet yhteen hiileen ja ne on saaneet hyvät tulokset aikaiseksi ja jos sitten siitä huolimatta että ollaansaatu hyvät tulokset tai sitten ehkä sen takia että on ollut edullista myydä osa siitä hyvään hintaan ja siirtää toimintaa ulkomaillesiinä on jotain sellaista joka on ihmisten oikeudenmukaisuus käsitystä vastaan. Mutta silloin voidaan ajatella niinpäin että tekeeks ihmiset kovin montaa kertaa.

Maarit: Eli laskeeko heikentääkö se jotenkin yleistä työmoraalia?

Tarja: Niin tai sitä halua ajaa sitä yhteistä asiaa, tai tuleeks siihen ajatteluun että ettei nekään välitä minusta noin noillekkin kävijos minäkin otan vaan sen osan jonka tästä saan.

Maarit: Ilman dynaamista vientiteollisuutta ei olisi hyvinvointivaltiota.

Tarja: Ilman DYNAAMISTA TALOUTTA!! ja yhteiskuntaa ei olisi hyvinvointi tulevaisuutta, siis vientiteollisuus on yks osa se on puolet, toinen puolitätä kotimaista meidän palvelutuotantoa niin ja se työllistää ja tuottaa sen toisen puolen kakusta.

Maarit: Nyt tulee empatiat esti, tehän olette tunnetusti kohtuullisen nuuka ihminen, eikö totta?

Maarit: Eräälla suomalaisella metalliteollisuusalan yrityksellä on toimintaa Helsingissä, Tallinnassa ja Pietarissa, Helsingissä yhden työntekijän tuntitaksa työvoimakustannuksineen on 27 euroa, Tallinnassa se 4 euroa, Pietarissa se on 1 euro, jos te olisitte metallialan yrittäjä missä kaupungissa te työn teettäisitte?

Tarja: Minä kertoisin teille sen että haluaisin tietää tämän yrityksen kokonaisuuden, ja se mitä varten minä puhuin yhteiskunnallisestavastuusta on se tavoite tietää kuinka paljon tämä yritys on saanut esimerkiksi Tekekseltä ja muiden kautta suomalaista yhteiskunnallista panosta tullakseen siihen asemaan mikä se tällähetkellä on.

Maarit: Mutta tosiasia varmaan yrittäjän näkökulmasta kyllä on että 27 eurolla täytyy saada todella paljon parempaa laatua kuin sillä 1 eurolla

Tarja: Joo ja siinä suhteessa varmaan niin osa meidän niinku teollisuustuotannosta sellaisesta joka ei vaadi kauheen suurta osaamista, se tulee siirtymään pois, sen takia meille on tavattoman tärkeää se jos me kerran aiotaan pitää työtä täällä, sen pitää olla jotain sellaistajossa me ollaan muita parempia reilusti parempia, silloin me puhutaan laadusta, silloin me puhumme osaamisesta tuotannon kaikilla tasoilla ei pelkästään huipputeknologiasta.

Tuntematon sotilas Afrikassa

Maarit: Näiden presidentin vaalien aikan on paljon kinasteltu Natosta, minä haluaisin teiltä kuulla suoraan se mitä kauheaa kamalaa suomelle tapahtuisi jos suomi liittyisi Natoon?

Tarja: Mun nähdäkseni kysymystä ei pidä lähteä näin päin, en mää tiedä tapahtuuko mitään kauheaa, mut kysymys on niin päin et minkä takia meidän tulisi liittyä mihinkin järjestöön nyt tässä tapauksessa natoon. Onks meillä jotain sellaista mitä me tarvitaan tai jota heiltä puuttuu?

Maarit: Kun minä olen keskustellut monen perus kansalaisen kanssa varsinkin äitien ja isoäitien kanssa, heillä tuntuu olevan suurinuhkakuva se että jos suomi menee natoon, niin heidän lapsenlapsensa kuolevat taistelukentällä jossain mustassa Afrikassa. Onks tämä riittävä syy vastustaa Natoa?

Tarja: Heidän kannaltaa varmaan on, mut jos katsotaan asiaa kokonaisuutena niin kysymys on siitä minkäläinen kansainvälinenvastuu meillä on eli kun minä puhun niinku täällä siviilielämän puolella yhteistä laista ja yhteisestä vastuusta, en minä puolestani sano niin että tästä sotilaallisessa puolesta riittää se että meillä on oma uskottava puolustus ja sitten meillä on sellaiset kriisinhallintajoukot jotka ovat yhteensopivia muiden kanssa ja sit me päätämme lähi-idän euroopanunionin maidenkanssa yhdessä että kuinka paljon me annetaan apua mihin ja kuinka me toivomme mekin voitas saada apua sitten jos tarvitaan.

Maarit: Hannu Lehtilän kirjassa toteatte että te suhtaudutte hyvin suurella varauksella humanitaarisiin interventioihin siis aseelliseen väliintuloon maassa jota uhkaa kansanmurha, humanitaarinen interventio on lääke jolla on erittäin pahat sivuvaikutukset, mitä te tarkoitatte?

Tarja: Kiitoksia. Se tarkoittaa sitä vastoin yleistä luuloa, niin kansanmurha ei synny yhtä-äkkiä niin kuin lumipyry yhdessä yössä sitä ei tapahdu, vaan kansanmurha tapahtuu yleensä sellaisen kehityskulun myötä johon olisi pitänyt puuttua paljon aikaisemmin.

Maarit: Mut otetaan esimerkki, ruandassa afrikassa kuoli 1994 sadassa päivässä miljoona ihmistä, ruandassa olis tarvittu silloin ja he kanssa myöskin pyysi apua, nopeantoiminnan joukkoja, estämään tämä kansanmurha, mutta mikään maa ei ollut kiinnostunut.

Tarja: Sen takia tää kehitettiin, sen takia nyt kehitetään näitä uusia, koska mää sanon voi olla tilanteita jossa sitten kuitenkin tarvitaan.

Maarit: Eli Itseasissa vaikka emme mene Natoon niin meidän poikamme joutuvat tulevaisuudessa mahdollisesti taistelemaan ruandan kaltaisissa afrikan pienissä maissa.

Tarja: Kyllä tähän astikkin on ollut mahdollista että me olemme sellaisissa paikoissa jossa on henki vaarassa, se koskee näitä sotilaita samallatavallatai sairaanhoitajia taikka muita kehitysyhteistyöntekijöitä jotka menee vaarallisiin olosuhteisiin, eli siinä mielessä nyt voi sanoa nyt niin että näissä on aina riskinsä, mutta ne sotilaalliset riskit joita me aiotaan ottaa on mitoitettu siihen osaamisen mihin meidän nuoret miehet ja naisetovat koulutettu ja se on vapaaehtoista.

Maarit: Jos puhutaan yhteisvastuusta sehän on tietysti tietyssä mielessä helppoa puhetta, mut eiks se käytännössä tarkoita että pitäähyväksyä se että suomalaiset sotilaat saattavat kuolla maailmalla sen takia että he pelastavat afrikkalaisten lasten henkiä.

Tarja: Se on sanottu jo useamman kerran että kerran silloin kun me puhuttiin tästä kriisinhallintalaista ja puhuttiin siitä minkälaiseen tilanteeseen me menemme silloin muistaakseni jo ulkoministeriö on sanonut että tästä kannattaa puhua silloin näistä sinkkiarkuista kun niissä ei ole kylttiä. Ja ja me olemme ottaneet niinku rajoitetun vastuun tästä, sellaiseen toimintaan kuin verrataan tätä ruandan vaikkapa irakiin, sellaiseen toimintaanme emme ole olleet valmiita enkä sitä suosittelekkaan että tavallaan hyökkäys tyyppisellä sotilaallisella iskulla lähdetään puolustamaan sinne hyviä arvoja, mut pitää olla yhtä mieltä silloin, eikä niin että me otetaan sellainen käsitys et tuo diktaattori on sellainen jonka kimppuun käydään, tuo on sellainen jota voitais sietään et tuon kohdalla pitää miettiä öljyvaroja.

Maarit: Mut Saddam Hussein sai aika kauan tappaa kurdeja ilman että kansainvälinen yhteisö tosissaan puuttui asiaan tai kykeni puuttumaan, nyt meillä on Irak?

Tarja: Niin ja meillä on irak joka toivottavasti menee eteenpäin

Maarit: Poliittinen realisti vai haihatteleva maailmanparanta, kumpi te olette?

Tarja: Ei vaan minä olen tota poliittinen realisti, koska oikeudenmukaisemman maailman tekeminen on sitä työtä jota poliittisen realistin mukaan pitää tehdä.

Maarit: Kumpi teidän mielestänne on suurempi uhka Venäjä vai ympäristökatastrofi?

Tarja: Ympäristö, mutta tässä suhteessa Suomi ei ole missään suhteessa erityisessä ympäristöongelmassa me ollaan vaan yks maa tällä maapallolla ja sen takia tää tuota tää ilmasto kysymys on meille tietysti tärkeä siinä ku

Maarit: Te haluatte säällisen toimeentulon kaikille maailman ihmisille mutta onko se ekologisesti mahdollista että maailman ihmiset voisivat saavuttaa edes keskimäärin sen elintason mikä meillä on nyt?

Tarja: Onko teidän ratkaisunne tämän kysymyksenne sisällä siis se että vois valita jonkun osan ihmiskunnasta jonka pitää elää sen takia kurjuudessa ja huonoissa olosuhteissa vai että voitaan ratkaista ekologinen kysymys, mun mielestä kysymyksen asettelu ei ole oikein, kysymyksen asettelu pitää tehdä toisella tavalla.

Maarit: Vai pitäisikö ajatella niin että meidän suomalaisten on pakko lähitulevaisuudessa tottua ajatukseen että meidän on pakko tinkiä omasta elintasosta ekologian takia.

Tarja: Meidän pitää ehkä muuttaa kulutustottumuksia mutta mitään sellaista että me oltais vähänajan päästä köyhyydessäei ei semmoista kauhukuvaa kannata maalata.

Maarit: Mutta kasvunrajat kirja, sen päivitetty versio, siinä kirjassa ja näissä tutkijoiden skenaariossa on tultu siihen tulokseen että jos ei tehdä hyvin radikaaleja muutoksia meidän hyvinvointimme romahdusmaisesti laskee vuonna 2050 ja sen jälkeen jos tää tuhlaus ja tää elämäntapa jatkuu ennallaan, olisko aika että se tuleva presidentti uskaltaisi nostaa näin hankalan kysymyksen julkisuuteen ottaa vakavasti ympäristöongelmat

Tarja: Kyllä näin mun mielestä pitää ottaa, ja toivon että tässäkin istuva presidentti on jo omaa osuttaan tehnyt, mää olen tehnyt sitä tämän Kioton sopimuksen joka on ensimmäinen askel tähän asiaan, olen erittäin iloinen että Venäjä on hyväksynyt Kioton sopimukset. Tiedän että presidentti Bush ei tule tai arvaan että hän ei tule tällä toisellakaan kaudella viemään usata kiotoon mukaan koskahe eivät ole hyväksyneet näitä kansainvälisiä sopimuksia, mutta tiedän myös sen että sekä republikaanit ja demokraatit usassa ovat erittäin halukkaita juuri tämän yhteisen tietoisuuden nimissä muilla tavoilla tulemaan tähän niin sanottuun saman mielisten prosessiin.

Maarit: Napajäätiköt sulavat, otsonikerros ohenee, ilmasto todistettavasti lämpenee, ja nää hurrigaanitkin tuntuvat lisääntyvät, meillä ei oopaljon aikaa siis odotella sitä että Bushkin allekirjoittaa Kioton sopimuksen tai keksitään jotakin, eiks olis nyt jo aika pistää töpinäksi.

Tarja: Tilanne on vielä paljon pahempi tilanne on sillälailla paha vaikka me ryhtyisimme huomenna tekemään kaikki, niin tämäpä maapallopa lämpenee vielä aika pitkän aikaa, eli siinä mielessä itseasiassa meillä ei ole tietoa siitä olemmeko myöhässä, mutta jos me lykkäämmetätä tilannetta vielä vähän silloin olemme varmasti myöhässä.

Maarit: Mut onks poliitikon mahdotonta myydä kansalaisilleen sellaista ilosanomaa että arvoisat kansalaiset teidän on vähitellen luovuttava nykyisestä elintasosta jos haluatte säilyttää tämän pallon?

Tarja: Mää en vieläkään usko tähän, mää väitän niin että jos me pidämme omat vaatimuksemme sillä tavoin kohtuullisena emme halua että se kasvaa jatkuvasti samaa vauhtia me ollaan jo silloin hyvällä tiellä.

Maarit: Hyvinvoinnilla on suomen historiassa yleensä tarkoitettu materiaalista hyvinvointia, mut tekeekö korkea elintaso ihmisiä onnelliseksi?

Tarja: Tietty määrä materiaalia on tarpeellista, köyhyys ei niinku tunnetusti tuo onnea, myöskään onnea ei tuo se että tulee vain taloudellista puolta.

Maarit: Kun EVA kysyi suomalaislta noin vuosi sitten tämmöisessä onnellisuus raportissa, mitä asioita suomalaiset pitivät tärkeinä oman elämänsä onnen osatekijöinä, oli aika mielenkiintoista että vain 4% piti hyviä tuloja, varakkuuta, ja korkeaa elintasoa erittäin tärkeinä, suurin osa ehdoton enemmistä arvosti perhettäomaa terveyttä, pysyvää työpaikkaa, eiks yhteiskunta ole väärillä jäljillä kun se kokoajan laskee euroja, eiks hyvinvointi taida tulla muista asiosita?

Tarja: Kyllä minä ihan kohtuudella haluan että ihmisillä saa olla toiveta jotka on taloudellisia, mutta pitää nähdä että ne eivät ole ne ainoat, jos elämässävain rahaa kerää, mää luulen että vanhana on paljon taskussa.

Maarit: Onko suomalaiset tekopyhiä jos he tässä tutkimuksessa vastaavat että raha ei merkitse heille juuri mitään

Tarja: Se on todennäköisesti useimmilla ihmisillä on sellainen elintaso ettei että se ole ihan päivittäinen ongelma, mutta meillä on tätä uutta köyhyyttä lähinnä otin sen takia tän esille yksinhuoltaja äidin tässä esille, koska yksinhuolta äidit ja monilapsisten perheiden vanhemmat ne on siinä tilanteessa että niillä on sellainen tunne että ne voivat lisätä omaa ja lastensa onnea, niinku lainausmerkeissä että niillä olis hiukan parempi hyvinvointi, et niiden lapsilla olis mahdollisuus harrastaa ja niillä olis mahdollisuus tehdä erilaisia asioita yhdessä ettei tää ole mustavalkoinen kysymys, mutta se kellä on jo kohtuullisesti rahaa niin niin hänen kohdalla tilanne on toinen, tottakai meillä on sellaisia ihmisiä joilla ei ole koskaan tarpeeksi rahaa sellaisia ihmisiä joille mahtuis vähän lisää rahaa ja vielä olis hyvin asiat jota vois tehdä. Mut se ois sit taas meidän yhteiskunnan asia jota meidän yhteisenjärjestelmä asia ettei suosi sellaisten ihmisten arvojen pönkittämistä tai levittämistä.

Maarit: Kertokaapa tähän ihan lopuksi jos teistä tulee tämän valtakunnan seuraava presidentti joka pitää hyvää huolta meidän arvoistaniin nykyihminen haluaa nopean reseptin sille miten tehdään hyvä elämä?

Tarja: Siihen ei ole lyhyttä reseptiä, mutta yks hyvä ainesosa on se elämän keskeinen sisältö on elämä itse ja se että rakastamme toinen toisiamme.

Katso videona Maarit Tastulan haastattelu Tarja Halosesta Ylen sivuilta alla olevasta linkistä

http://ra.yle.fi/ramgen/tv2/a2/puna240106.rm[/quote]no voi juku.

Vierailija

Näistä on tullut omituisimmat vaalit mitä tähän asti on nähty. Varsinkin kun keksitään syitä Halosen mustamaalaukseen, niin mielikuvituksella ei ole rajaa.

Osa vastustaa Halosta, koska hän on kommari.
Osa vastustaa Halosta, koska hän on ökyporvari.
Ja nyt vedetään tykkilavetti esille.

Ei tiedä nauraisiko vai itkisikö.
Onneksi huomisen jälkeen on enää jälkipyykin pesu jäljellä. Sitten voidaankin vetää esille uudet salaliittoteoriat. Onko mainittu vielä näitä Heinolasta lumihangesta löytyneitä äänestyslappuja? Miksi ne siellä lojuivat? Ja olivatko ne todella ainoat? Mikä numero lapuissa oli? Siinä olisi voliohattuisille taas pohtimista.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat