Vanhenemisen vaikutus luonteeseen/käytökseen.

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Onko normaalin vanhenemisen todettu vaikuttavan ihmisen
luonteenpiirteisiin/moraaliin ?

Esim. Jos nuorempana on ollut tarkka vaikkapa roskien heittelystä tms. vanhettuaan voi alkaa kylvää niitä oikein urakalla.

Tai aiheuttaako jokin hormonitoiminnan muutos agressiivisuutta?
Jos on ennen ollut rauhallinen ja vanhemmiten voi toisinaan "räjähtää" pienenkin ulkoisen ärsykkeen takia.

Miten suuria muutoksia voi vanhemmiten odottaa omassa käytöksessään, että ne ovat vielä "normaaleja" eivätkä aiheudu esim jostain sairaudesta?

Jos elää koko nuoruusaikansa varoen ja hilliten todelliset tunteensa/reaktionsa niin voiko odottaa vanhemmuuden tuovan eräänlaisen vastareaktion käytöksessä? Siis alkaa käyttäytyä omien "oppiensa" vastaisesti?

Tarkoitamme vanhemmuudella esim yli viisikymppistä.
Kaikki yli 50:t älkää suuttuko!

Kommentit (13)

Vierailija

Viidenkympin villitys? En ole 50, mutta luulen että
tuo voisi johtua siitä, että ajattelee olevansa jo niin
vanha, että millään ei ole enää oikeastaan mitään
väliä. Sitten ihminen avautuu estoistaan ja huomaa
että lapsellinen käytös on oikeastaan hauskaa ja
että vanhusta kukaan ei oikeastaan edes tuomitse...
Niinkuin ei kukaan ole pampulla päähän lyömässä
sitä roskaavaa nuorisoakaan toisaalta. Joten
siitäkös tämä 50-vuotias innostuu heittäytymään
vanhuuden tekosyyllä lapselliseksi / moraalittomaksi,
mikä on hänen mielestään jännää ja hauskaa.
Mutta minun mielestäni pelkästään lapsellisuutta
ja moraalittomuutta. Sellaisen kanssa en halua olla
tekemisissä.

Toisaalta estoistaan vapautumisella
on myös positiivisia puolia, eli vanhukset juttelevat
enemmän, ovat enemmän hyväntuulisia ja
vieraanvaraisia jne.... Paitsi sitten jotkut tiukkapipot,
jotka eivät vapaudu estoistaan vaan sulkeutuvat
kuoriinsa yhä tiukemmin ja tiukemmin - kenties
syrjäytymisen takia.

Vierailija

Hyvänä esimerkkinä on vanhemmat mieshenkilöt liikenteessä/julkisilla paikoilla.
Ovat tärppinä huomauttamassa esim liikennerikkomuksista ikäänkuin olisivat poliiseja tms.
Annappa olla jos erehdyt pysäköimään vaikka invapaikalle!
Kohta on joku papparainen huutamassa epäkohdasta ja pysäköi oman autonsa niin ettet pääse eteen et taakse!

Tai jos unohdat vilkuttaa niin että papparainen joutuu odottamaan sinua niin kyllä tietää tehneensä väärin!

Saattaa olla kyseessä tuo vanhemmuuden "suojiin" tukeutuminen?
Kukaan ei viitsi nousta vanhempaansa vastaan hyvän käytöksen johdosta...Jota sitten taas otetaan takaisin omassa vanhemmuudessa??

Vierailija

Luonteen muuttuminen/katkeroituminen on varmaan ihan yksilökohtainen juttu. Joillakin kova elämä kovettaa, jotkut muuttuvat entistä lempeämmiksi. Saattaa olla samanlainen juttu, kuin onnellisuus. Jotkut ovat onnellisia ilman syytä, jotkut eivät osaa olla hyvällä syylläkään.

Vierailija

Eläkeläisillä on tietysti niin vähän mitään muuta
murhetta elämässään, että niinkin pieni asia kuin
jonkun vilkun käyttämättä jättäminen tuntuu suurelta
asialta, josta "pitää" hikeentyä oikein huolella.
Mutta nuorempien aikuisten pitää huolehtia työasioista,
kaupankäynnistä, perheen asioista, lapsistaan,
veloista, harrastuksista, lasten harrastuksista,
jne.., jolloin he eivät enää edes kykene huolehtimaan
joidenkin ajotavoista... Tosin onhan niitä poikkeuksia
nuoremmissakin, esim. kirotaan joku kiilaajaksi
jo heti jos joku kehtaa vaikka vaihtaa kaistaa hänen eteen
tms..

Vierailija

Ihminen on jo pienestä pitäen omanlainen persoonallisuutensa. Persoonallisuus voidaan määritellä henkilön tavaksi reagoida elämäntapahtumiin. Persoonallisuus muodostuu ihmisen sisäisestä luonteesta (temperamentista) sekä ulkoisesta käyttäytymisestä. Tutkimusten mukaan elämäntapahtumien käsittelyt ovat pysyviä siirryttäessä keski-iästä vanhuuteen. Ikäihmiset käsittelevät esim. stressiä samoin kuin nuoremmatkin. Ikääntyvät käyttävät kuitenkin nuoria vähemmän "epäkypsiä" tapoja, kuten vihamielistä suhtautumista. Ikä ei selitä jonkin yksilön käyttäytymistä vaan ihmisen persoonallisuus, jos ihminen on terve. Alzheimerin tauti, dementia ja muutkin sairaudet saattavat saada ihmisen käyttäytymään oudosti.

Kunkun tapaama papparainen ei käyttäytynyt ikänsä takia kuten käyttäytyi, vaan hänen käytöksensä on oletettavasti ollut aggressiivista jo nuorena.

Voisi tietenkin esittää vastakysymyksen. Huomautin nuorelle koirantaluttajalle, joka antoi koiransa kakkia portinpieleeni, että korjaisi kakan pois. Vastauksena oli haistattelua. Ovatko siis kaikki nuoret aggressiivisia haistattelijoita? Eivät tietenkään. Tälläiset yksilöt vain muistaa paremin.

Vierailija

Luulen, että tuo persoonan muutos kumpuaa lähinnä olojen muuttumisesta, eikä varsinaisesti iästä. Papat ja mummot eivät hyväksy kännyköitä, tietokoneita tai muuta kehitystä, sen takia koska eivät itse "vanhoina hyvinä aikoina" sellaisia ole tarvinneet. Silti hyväksytään sen oman nuoruusajan uudet mekaaniset keksinnöt, kuten vaikka uudenlaiset ompelukoneet tai autot. Nykyään jos autot uudistuvat, niin "mitä noilla kaikenmaailman hömpötyksillä tekee autossa, kyllä vanhassa Talbotissa on vara parempi".

Mikäli koko ihmiskunta olisi aina ajatellut pelkästään noin, niin olisimme vieläkin kivikaudella emmekä edistyisi ollenkaan. Tuskinpa pyörääkään olisi keksitty tuolla ajattelutavalla.

Vierailija

Onko ihminen PC vai NPC tässä todellisuudessa? Siinä tapauksessa, että on, niin statsit vaikuttaa aika paljon, mutta muusta en tiedä.

Vierailija

Toissa syksynä yksi lyhytpinnainen papparainen kaarassaan yritti tehdä minusta pannukakkua ylittäessäni suojatietä. Kaasutti tahallisesti ja lähti tulemaan kovaa päälle. Parin metrin hyppyni pelasti kolhulta, mutta oli siinä loikassa tekemistä sateenvarjon ja kantamusten kanssa. Papparainen nauroi autossaan, vaimo oli kalpeana vieressä. Ukkeli oli kuitenkin poikkeustapaus. Mielestäni ihmisistä tulee vanhemmiten pikemminkin viisaampia, kärsivällisiä ja suvaitsevaisia, mutta meitä on moneksi.

Hormoonit vaikuttavat hyvin paljon. Eritoten testosteroni, mutta naisilla myös keltarauhashormooni. Pari tätiäni olivat muutama vuosi sitten hormoonikorvaushoidossa. Keltarauhashormoonivaiheessa he olivat hyvin aktiivisesti puuttumassa kaikkiin epäkohtiin, loukkaantuivat helposti ja olivat hyvin lyhytpinnaisia. Silloin päätin, etten moisiin korvaushoitoihin itse tulevaisuudussa ryhdy, jos nimittäin taipumus kulkee suvussa...

Testosteronin eritys vähenee iän myötä. Miehet tulevatkin mielestäni lauhkeammiksi vanhemmiten.

Vierailija

Kai v. Fieandt sanoi aikanaan luennolla, että ihminen tulee ikääntyessään yhä enemmän itsensä kaltaiseksi.

Tässä taisi olla suuri totuus, koska nykyään tiedetään, että monet geeneissä olevat käyttäytymispiirteet tulevat parhaiten näkyviin vanhemmalla iällä.

Juoni
Seuraa 
Viestejä1461
Liittynyt20.10.2005
kookoo
Kai v. Fieandt sanoi aikanaan luennolla, että ihminen tulee ikääntyessään yhä enemmän itsensä kaltaiseksi.

Tässä taisi olla suuri totuus, koska nykyään tiedetään, että monet geeneissä olevat käyttäytymispiirteet tulevat parhaiten näkyviin vanhemmalla iällä.

Erittäin totta. Nuorempana on vielä enemmän tai vähemmän muilta
-koulusta, kotoa- opittujen käytösmallien varassa. Tämäkin riippuu tietysti perimän ja lapsuuden kombinaatiosta että miten herkästi kukin reagoi tai ottaa mallia muiden käytösmalleista.

Vierailija
kunkku
Onko normaalin vanhenemisen todettu vaikuttavan ihmisen
luonteenpiirteisiin/moraaliin ?

Kyllä yleisesti ottaen on jotain trendiä nähtävissä.

Erään lähestymistavan mukaan persoonallisuus koostuu viidesta piirteestä (big five; joilla tosin on vielä lisää alapiirteitä). Piirteet ovat: neuroottisuus (taipumus kokea kielteisiä tunteita), ekstroversio (mm. taipumus kokea positiivisia tunteita, ärsykehakuisuus), sovinnollisuus (mm. samanmielisyys, luottavaisuus), tunnollisuus (mm. järjestyshaluisuus, kunnianhimoisuus) ja avoimuus (mm. mielikuvitusrikkaus, joustavat arvot). Lähestymistapa on ns. piirreteoreettinen, eikä kerro kauheasti psyykkisestä dynamiikasta ja yksilöllisestä kehityshistoriasta.

Tutkimuksissa on yleisesti havaittu että tunnollisuus ja sovinnollisuus lisääntyvät ikäännyttäessä, kun taas neuroottisuus vähenee ikäännyttäessä. Eli käytännössä esim. vastuullisuus ja toisista ihmisistä välittäminen liisääntyisi, kun taas samalla ikävien asioiden märehtiminen vähenisi. Tämä menee varmaan ihan hyvin yhteen erilaisten elämänvaiheiden kanssa; omien lasten saannin myötä fokus siirtyy itsestä lapsiin, ja myöhemmin fokus voi siirtyä omasta perheestä laajemmin suvun jatkumoon. Tässä ollaan taas läheisesti tekemisissä Kohlbergin moraaliteorian kanssa; moraali olisi siis universaalimpaa ja sosiaalisemmin vastuullista vanhemmalla iällä, ei niin yksilön näkökulmaan sidottua kuin nuorempana.

Mainittuihin piirteisiin liittyen yhteiskunnallisten sääntöjen kunnioittaminen varmaan myös kasvaa, mikä voi sitten johtaa konflikteihin holtittomien nuorukaisten kanssa. Itselleni on huomauteltu pyöräilemisestä, ja mietin, että osasyynä voi olla vanhusten reaktioiden hidastuminen; pelkäävät, kun eivät ehdi ennakoida pyöräilijöiden liikkeitä..

Voimakasta vastareaktiota esim. Kunkun mainitseman siisteyden suhteen ei ole siis tietääkseni havaittu, arvelisin että hyvin voimakas efekti olisi tullut esille tutkimuksissa. Varmasti yksilöllisiä kombinaatioita näissä on persoonallisuuden piirteiden yhdistelmien, iän ja elämäntapahtumien välillä, mutta luulen ettei niitä tunneta kovin hyvin.

Vierailija
kunkku
Onko normaalin vanhenemisen todettu vaikuttavan ihmisen
luonteenpiirteisiin/moraaliin ?

Esim. Jos nuorempana on ollut tarkka vaikkapa roskien heittelystä tms. vanhettuaan voi alkaa kylvää niitä oikein urakalla.

Tai aiheuttaako jokin hormonitoiminnan muutos agressiivisuutta?
Jos on ennen ollut rauhallinen ja vanhemmiten voi toisinaan "räjähtää" pienenkin ulkoisen ärsykkeen takia.

Miten suuria muutoksia voi vanhemmiten odottaa omassa käytöksessään, että ne ovat vielä "normaaleja" eivätkä aiheudu esim jostain sairaudesta?

Jos elää koko nuoruusaikansa varoen ja hilliten todelliset tunteensa/reaktionsa niin voiko odottaa vanhemmuuden tuovan eräänlaisen vastareaktion käytöksessä? Siis alkaa käyttäytyä omien "oppiensa" vastaisesti?

Tarkoitamme vanhemmuudella esim yli viisikymppistä.
Kaikki yli 50:t älkää suuttuko!

Jos ei koskaan uskalla elää vapautuneesti voi iän lisääntyminen tuoda mukanaan katkeruuden. Katkeroitunut ihminen ei ole koskaan elänyt omien toiveidensa mukaan, ympäristö, muut ihmiset tai henkilön oma ajattelu on tämän estänyt.

Kun sitä 50+ ikäisenä alkaa kelailla elämäänsä, huomaa sen, että sopiiko oma persoonallisuus omaan käytökseen, ts. vastaavako oma käsitys itsestä käyttäytymistä. Jos oma pään sisäinen roolihahmo ei vastaa ulkoista käyttäytymistä seuraa vaikeuksia, kukaan ei jaksa esittää elämäänsä jotain muuta kuin todellisuudessa on.

Viimeistään tuossa 50+ jälkeen alkavat nämä oikeat luurangot tulla esiin kaapista, sillä mitä millään on väliä kun elämä on kuitenkin piakkoin ohitse. Mitä ¤&&#"#I) väliä, jos sukulaiset näkevät sinun pukeutuvan pinkkeihin korkokenkiin. (Jos olet nainen niin ei todennäköisesti mitään.)

Ihmisten pitäisi siis olla oma itsensä, eikä esittää mitään muuta kuin ovat. Minkähän vuoksi vanhemmat henkilöt aina kertovat, jotta ole vain oma itsesi, niin kyllä se siitä.

Ja, jos se käyttäytyminen nyt niin kovasti alkaa muuttumaan, niin se tarkoittaa vain; Mölyt on laskettava joskus pois mahasta, ts. kuppi tulee täyteen ja se täytyy purkaa jollain tavoin.

Toivottavasti kukaan vanhempi henkilö ei ota nokkiinsa tällaisen parikymppisen kaverin kirjoituksista.

Uusimmat

Suosituimmat