Suomalainen metsäteollisuus on mätä ja turmeltunut

Seuraa 
Viestejä41238
Liittynyt16.3.2005

Maatalous- ja metsätieteitten tohtori Lauri Vaaran kirjassa Metsä kaaoksessa on 70 isokokoisella fontilla kirjoitettua sivua. Sen ahmaisee hyvä lukija parissa tunnissa. Tuota ahmaisua suosittelen jokaiselle, jota kiinnostaa tietää miksi suomalainen metsäteollisuus on syytä kyseenalaistaa lähes kaikissa toimissaan, ja miksi ja miten sen näennäistehokkuus on luotu ja pidetty voimissaan, ja mihin tuon konnantyön kulut ja tehottomuus on kätketty.

Kuulostaa hurjalta, eikö?

Nyt voimme kuitenkin kaikki luopua heti kättelyssä sellaisten termien kuin vaikkapa ‘viherpipertely’ viljelystä, koska kyseessä ei ole luonnonsuojelun hätähuuto, vaan vain ja ainoastaan metsätaloudellinen katsaus siihen, kuinka ryöstömetsätalous olisi muutettavissa tehokkaaksi kestäväksi taloudeksi, ja kuinka metsissämme humisevasta omaisuudesta olisi otettavissa irti huomattavasti enemmän, kuin mihin nykyisellä –60-luvulle fossiilisoituneella, korruptoituneella ja monopolisoituneella järjestelmällä pystytään.

Vaara kirjoittaa: “Metsätalous on vajonnut syvälle tehottomuuden, vaikenemisen, sensuurin ja osittaisen korruption suohon. Vajoamisen ovat aiheuttaneet metsätalouden vääristyneet rakenteet: markkinatalouden so. yrittäjien ja kilpailun puuttuminen, korporatiivinen (eturyhmien) hallinto ja metsänomistajien ammattiliiton puuttuminen. Vääristyneet rakenteet palvelevat metsäammattikunnan tarkoitusperiä. Niiden taustalla on ammattikunnan tavoite itsenäisestä so. maatalouden ikeestä vapautetusta metsätaloudesta.”

En missään tapauksessa voi tässä kuin raapaista Vaaran kirjan todisteluita, perusteluita ja selkokielistä kerrontaa. Jokainen jota asia aidosti kiinnostaa painelee lähimpään kirjastoon ja lainaa opuksen itselleen (tai ostaa sen itselleen vaikkapa netistä). Takaan, että kyseessä on äärimmäisen viihdyttävä, pöyristyttävä ja hiukset pystyyn nostattava lukukokemus. Miksi tuhlata aikaansa bushien yms. koiruuksiin, kun aivan vastaavaa vilunkipeliä löytyy omastakin pesästä.

Lauri Vaaran väitöskirja on vuodelta –98, ja sen nimi on “Toimitus- ja pystykauppapuun hintasuhteet ja puunkorjuun rationaalisuus”. On uskomatonta, että tuo kyseinen väitöskirja oli ensimmäinen ja tiettävästi ainut selvitys (Vaaran muita kirjoituksia lukuunottamatta), jota koskaan on Suomessa tehty puunkorjuun kustannuksista. Järki sanoisi, ettei se voi olla mahdollista; ettei noin suuri toimija kuin metsäteollisuus yksinkertaisesti voi jättää noin merkittäviä kuluja pois tuottavuutta tarkastelevista laskuistaan, mutta väitöskirjassa ilmenneiden todisteiden valossa asia on niin. Puunkorjuun todellisia kustannuksia ei ehkä edes tiedetä, ainakaan niitä ei kenellekään kerrota.

Vaara kirjoittaa:
“Suomen metsätaloutta (puuntuotantoa) väitetään tehokkaaksi kahdella perusteella. Ensiksi Suomen metsäteollisuus on tehokas ja kansainvälisesti kilpailukykyinen. Toiseksi metsien puumäärä ja kasvu ovat lisääntyneet voimakkaasti 1950-luvulta nykypäivään.”

“Nämä eivät ole metsätalouden tehokkuuden tuloksia. Metsien puuston ja kasvun lisääntymisestä yli puolet tulee soiden ojituksen suurentamalta metsäalalta ja loppuosa siitä, että osa kasvusta on jäänyt kartuttamaan puustopääomaa, koska hakkuut ovat olleet metsien kasvua pienemmät. Metsäteollisuuden hyvä kilpailukyky johtuu muun muassa puun ja sähkön matalista hinnoista. Teollisuus tosin väittää puun hinnan olevan Suomessa korkean.”

“Metsätalouden tehottomuus kätketään vääristelemällä käsitteitä. Ensin on puuntuotannon käsite siten vääristynyt että puunkorjuuta, joka Suomessa on metsäyhtiöiden monopoli, ei lueta puuntuotannoksi, siihen luetaan vain metsän perustaminen ja kasvatus. Maatalouden alalle sovellettuna se merkitsisi sitä, että viljan tuotantoa olisi vain viljan kylvö ja kasvatus mutta ei sadonkorjuu ja maidon tuotantoa olisi vain karjan kasvatus ja hoito mutta ei maidon lypsy.”

“Sitten on tehokkuuden käsitekin vääristynyt. Puunkorjuun tehokkuutta mitataan korjuukoneen tunnissa käsittelemällä puumäärällä ja metsänkasvatuksen tehokkuutta metsänviljelyalan hehtaareilla. Oikea tehokkuus on matalia kustannuksia, joita mitataan markkoina (kirja on vuodelta 2001) kuutiometriä kohden. Nyt ne on metsäalan tehokkuuden arvioinnissa lähes kokonaan sivuutettu.”

“Kustannusten sivuuttaminen puunkorjuussa ja metsänhoidossa on mahdollista, koska metsäalalla ei ole itsenäisiä työpalvelun yrityksiä, jotka kilpailisivat työpalvelujen myynnistä metsänomistajille. Yritysten tilalla on kaksi monopolia. Metsäyhtiöt myyvät metsänomistajille puunkorjuun palveluja ja metsänhoitoyhdistykset metsänhoidon palveluja itse asettamillaan hinnoilla. Koneyrittäjät ovat työsuhteen luonteisessa sopimussuhteessa yhtiöihin.”

“Olisi vallakumouksellinen saavutus, taloustieteen Nobel-palkinnon arvoinen, jos mallikelpoisen tehokkaaksi osoittautuisi sellainen metsätalous, jossa ei ole yrittäjiä eikä kilpailua. Sellaista taloutta on harjoitettu vain sosialistisissa maissa huonoin tuloksin.”

“Vääristynyt tehokkuusajattelu on aiheuttanut Suomen suurimman talous- ja yhteiskuntapoliittisen virheratkaisun, maatilojen koneiden korvaamisen massiivisilla metsäkoneilla. Se oli ratkaiseva syy maaseudun syvään lamakauteen 1960 –luvun lopulla, minkä seurauksia oli maaseudun väen Suuri Muutto kaupunkeihin ja Ruotsiin. Väärä koneratkaisu aiheuttaa yhäkin joka vuosi yli miljardin markan tuhlauksen metsätaloudessa.”

“Metsäalan vääristymät pysyvät piilossa, sillä toiminta on tehokkaasti suojattu. Hallinnon valvonta on estetty korvaamalla demokraattinen (puolueiden) hallinto korporatiivisella (eturyhmien) itsehallinnolla. Metsänomistajien arvostelu on estetty alistamalla heidän edunvalvonnan yhdistyksensä hallinnon valvontaan.”

“Tuloksena on metsätalous, joka muistuttaa sosialististen maiden keskitetyn talouden, keskitetyn hallinnon ja keskitetyn tiedotuksen järjestelmää.”

TEHOTONTA PUUNKORJUUTA

“Suomi on Euroopan ainoa maa, jossa yksityismetsien puu korjataan vain metsäkoneilla. Muiden maiden yksityismetsissä maataloustraktoreita käytetään runsaasti. Suomen pieniä puita pienistä yksityismersistä keräämässä massiiviset koneet ovat kuin norsu lasikaapissa tulitikkuja keräämässä.”

“Maataloustraktorin torjuminen puunkorjuusta on Suomessa niin ehdotonta, että sitä ei oteta puunkorjuun urakointiin edes korjuun ruuhkakausina. Ruuhkakausien korjuu teetetään koneyrittäjien käytöstä poistamilla ns. kakkoskoneilla. Miksi näin ehdoton torjunta?”

“Selitys lienee siinä, että korjuun erikoiskoneiden käyttöönotto on osoittautunut jättimäiseksi virheeksi ja sen paljastuminen pyritään estämään. Siksi maataloustraktoreita ei päästetä näyttämään käytännössä edullisuuttaan. Kallis korjuu ei rasita yhtiöiden taloutta, sillä yhtiöt perivät kaikki korjuun kustannukset puunmyyjiltä vähentämällä ne puun hinnasta.”

-Maataloustraktorit tulivat mukaan puunkorjuuseen jo –50 –luvulla.
-60 –luvun puolivälissä ne haluttiin korvata suurtehokoneilla osana jo 1800 –luvulla käynnistynyttä suunnitelmaa metsätalouden erottamisesta itsenäiseksi toimialaksi maataloudesta.
-Tässä yhteydessä puunkorjuun tehokkuus ymmärrettiin väärin. Kustannustehokkuuden (mk/m3) sijasta se ymmärrettiin työn tuottavuutena (M3/t). Pääteltiin yksinkertaisesti niin, että koska metsätraktorilla miehen työtulos tunnissa on kymmenen ja maataloustraktorilla vain kuusi kuutiometriä, on puunkorjuu metsätraktorilla 80% tehokkaampaa kuin maataloustraktorilla.

“Metsäkoneisiin siirtyminen –60 –luvulla pakotti siirtymään ympärivuotiseen puunkorjuuseen ja luopumaan jäätyneen maan antamista eduista. Koneiden korkeat pääomakustannukset pakottavat virittämään koneiden käyttöasteen äärimmilleen. Puunkorjuu on muuttunut liukuhihnatyöksi, jota tehdään vuorotyönä vuoden ympäri vesisateessa ja pimeässä, lumipyryssä ja pakkasella.”

“Koneyrittäjä joutuu suostumaan liukuhihnatyön käytäntöön, sillä kallis kone, suuret velat ja yhtiön laskemat maksuperusteet eivät anna hänelle muuta vaihtoehtoa. Yhtiö ei salli koneyrittäjän valita urakointikoneeksi maataloustraktoria tai muuta halvempaa konetta, joka ei hintansa vuoksi vaadi liukuhihnatyötä, mutta silti soveltuisi ympärivuotiseen puunkorjuuseen – jos sitä tarvitaan – yhtä hyvin kuin metsäkonekin.”

Maaseutu autioitui 60 ja 70 luvun vaihteessa, koska Metsäteollisuus onnistui uuden, entistä kalliimman korjuujärjestelmän avulla eriyttämään metsätalouden lopullisesti maataloudesta. Tämän prosessin vuoksi maatilat menettivät suuren osan tuloistaan ja työtunneistaan. Lainarahalla metsänhoitoon varustetut maataloustraktorit kävivät tarpeettomiksi ja niiden käyttökapasiteetti kutistui pelkkiin kesällä suoritettaviin maataloustöihin; talvien työsesonki (metsätyöt) lakkasivat yksinkertaisesti olemasta.

“Maatilojen uusi verotuskäytäntö ja maataloustraktoreiden torjuminen puunkorjuusta lisäsivät yhdessä maatilojen koneiden tehotonta käyttöä. Uusi verolaki suosi koneiden hankintaa maatiloille, mutta samanaikaisesti ne saatettiin entistäkin vajaakäyttöisemmiksi. Mutta itsenäinen metsätalous elää tuhlailevaa elämää maatiloista autioituvalla maaseudulla.”

PYSTYKAUPOILLA METSÄKONEIDEN MONOPOLI

“Yhtiöt eivät pyri pystykauppoihin torjuakseen hankintapuuta vaan torjuakseen hankintapuun korjuukoneita, maataloustraktoreita. Jos metsäkoneiden työtä ei tarvitsisi suojella, ei olisi tarvetta pystykauppoihin, ei korjuun keskittämiseen eikä puunmyynnin savujakoon. Puunoston hintakartellikaan ei pystykauppaa tarvitse.”

“Pystykauppa on kauppatapa, jolla metsätalouden harjoittajalta, yrittäjältä otetaan oikeus päättää kasvattamansa puusadon korjuusta. Yrittäjän oikeuksien kumoamisella kumotaan samalla markkinatalous.”

“Euroopasta ei vastaavaa järjestelmää löydy. Sen sijaan Meksikossa intiaanien sokeriruokosadon korjuu vähän aikaa sitten päättyneellä diktatuurin kaudella muistutti suomalaista puun pystykauppaa. Siellä intiaanit kasvattivat pienillä tiloilla sokeriruokoa, mutta eivät saaneet korjata satoa itse. Monopolin asemassa oleva sokeritehdas, jonka usein omistivat poliitikot, leikkasi ruokosadon, kuljetti sen tehtaalle ja laskutti tilanpitäjiä leikkuusta, kuljetuksesta ja palstojen vartioinnista.”

“Näiden toiminnallisten yhtäläisyyksien lisäksi voidaan Suomen metsätalouden, Neuvostoliiton ja Meksikon välillä havaita tärkeä yhtäläisyys siinä, että kaikista puuttuvat itsenäiset ammattiliitot. Neuvostoliitossa ja Meksikossa valtio valvoi ammattiliittoja ja Suomessa metsänomistajien ammattiliittoa (metsänhoitoyhdistyksiä) valvoo metsätalouden hallinto, metsäkeskukset.”

METSÄNHOITOA KONEIDEN EHDOILLA

“Liioittelu metsänviljelyssä ja taimikonhoidossa näkyy havainnollisesti kaskikaudella syntyneissä metsissä. Ei kasketuille maille metsiä viljelty eikä syntyneitä taimikoita harvennettu. Silti kaikki kaskimaat ovat metsittyneet ja niillä kasvavat männyt ja koivut ovat laadultaan huippuluokkaa. Vuokila kirjoittaa: ‘Kaskeamiskaudella ovat syntyneet ne metsiköt, jotka ovat muodostaneet itsenäisen Suomen metsien selkärangan’”

“Maallikonkin on helppo nähdä, kuinka avohakatulla alueella maan tuottokyky tuhlaantuu pitkäksi ajaksi heinien ja ruohojen kasvun hyväksi. Avohakkuualue on puuntuotannon kannalta vajaatuottoinen noin 20 vuoden ajan. Myöhempi runsaskaan kasvu ei korvaa taimikkovaiheen vähäistä kasvua. Avohakkuualueelle istutetaan kustannusten nousun hillitsemiseksi vain 1800-2000 tainta/ha. Harvassa kasvavista taimista tulee niin paksuoksaisia, ettei niistä kasva hyvälaatuisia sahatukkeja.”

“Metsäkone vaati luopumaan metsien korkean kasvun ja hyvälaatuisen puun kasvattamisen tavoitteista. Kone vaati suuria leimikoita, suuria hakkuukertymiä pieneltä alalta ja suuria puita, mihin päästiin avohakkuilla, voimakkailla harvennuksilla ja suurilla käyttöpuun vähimmäismitoilla. Metsänhoidon oli mukauduttava näihin vaatimuksiin.”

-Suomalainen metsä uudistuu erittäin hyvin luontaisesti. Vain hyvin harvoissa tilanteissa todella tarvittaisiin taimittamista.
-Suomen laki kieltää metsien hävittämisen (avohakkuut).
-Suomen laki vaatii hävitetyn metsän uudistamista.
-Hävitetyn metsien uudistaminen ei ole hävittäjän (ostajan, hävitystyön tekijän) velvollisuus, vaan laki määrää sen metsänomistajan velvollisuudeksi.
-Taimettaminen on hyvin kallista, ja luontaisen uudistamisen käyttökelpoisuuden ja toimivuuden vuoksi enimmäkseen tarpeetonta.
-Metsäyhtiöt ovat pääosakkaita taimitarhoissa.
-Ensin siis metsä ostetaan pilkkahintaan (muuhun Eurooppalaiseen hintatasoon verrattuna. Esim. Saksassa puusta maksetaan 70% enemmän kuin Suomessa), sitten se kaadetaan hävittämällä se kokonaan (korjuukulut on vähennetty ostosummasta), sitten metsänomistaja velvoitetaan korvaamaan omalla kustannuksellaan syntynyt vahinko, mahdollisesti vieläpä moneen kertaan, mikäli istutettu taimikko kuolee tai suuri osa siitä kuolee. Valitusmahdollisuutta metsänomistajalla ei käytännössä ole. Kun hän on päättänyt puunkorjuun ajankohdasta (ainoa asia johon hän voi metsäyhtiöiden kanssa kauppoja hieroessaan vaikuttaa), hän on menettänyt oikeutensa omaan metsäänsä.

SUOMALAINEN RYÖSTÖMETSÄTALOUS

“Ryöstömetsätalous ei muutu kestäväksi siitä, että metsänomistaja lakisääteisesti velvoitetaan metsittämään ryöstöhakattu metsä korkeilla kustannuksilla. Metsätalous on ryöstömetsätaloutta aina, kun korjuukustannusten minimoinnin tavoite sivuuttaa puuntuotannon kannattavuuden tavoitteen, metsähehtaarin nettotuoton maksimoinnin.”

“Kestävää metsätaloutta harjoittavissa maissa ei ostajavastuista puunkorjuuta, puun pystykauppaa, ole käytännössä lainkaan. Vain Ruotsissa niitä on, mutta vain kymmenen prosenttia hakkuumääristä (Suomessa 80%). Pieni osuus ei johda ryöstöhakkuisiin, koska puukaupan päämuotona olevat tienvarsikaupat muodostavat vertailukohteen pystykauppojen puunkorjuulle.”

“Suomessa massiiviset metsäkoneet vaativat siirtymään ostajavastuiseen puunkorjuuseen, mikä toi metsiin ryöstömetsätalouden. Se on romahduttanut Suomen metsätalouden kehitysmaan metsätaloudeksi sillä erolla, että Suomessa paikalliset asukkaat, metsänomistajat, on velvoitettu nopeasti metsittämään ryöstöhakatut metsät.”

KESKITETTY TALOUS JA KESKITETTY HALLINTO – TOTALITARISMI

“Toiminnan järjestäminen on välttämätöntä, mutta liian pitkälle vietynä se johtaa epäjärjestykseen – kaaokseen. Metsätaloudessa vallitsee niin hyvä järjestys, että tuloksena on kaaos. Äärimmilleen viety organisointi on hävittänyt alalta uudistumisen ja luovuuden ja tuonut tilalle kivettymän, mammutin fossiilin.”

Metsätalouden hallinnon laitokset selvittävät yksityisten metsänomistajien metsäomaisuutta ja valvovat sen käyttöä ja antavat metsänhoidollisia ohjeita ja suosituksia. Ne myös ohjaavat suunnitelmien ja ohjeiden toimeenpanoa. Metsänomistajien taloudenpitoa ohjanneet ammattimieht eivät ole olleet vastuullisia taloudenpidon tuloksista. “Siitä on seurauksena kustannuksia tuhlaileva, taloudellisesti tehoton ja metsiä ruhjova metsätalous”.

Kyseessä on keskitetysti ohjattu talousjärjestelmä. “Sitä osoittavat tehokkaan ohjauksen lisäksi itsenäisten yritysten ja niiden välisen kilpailun puuttuminen puunhankinnasta ja työpalveluista. Yritysten tilalla on kaksi laitosta, joista toisella on puunkorjuun, toisella metsänhoidon työpalvelujen monopoli. Puunkorjuu on kollektiivitaloutta.”

“Keskitetyt taloudet ovat kaikkialla epäonnistuneet taloudenpidossa. Niin myös Suomen metsätaloudessa.”

Lisäksi kirjan käsiinsä hankkivat voivat lukea Metsäteollisuuden totalitaristisesta hallintojärjestelmästä (demokratian ja itsenäisten ammattiliittojen puuttuminen), metsätalouden korporatismista ja metsänomistajien oikeusturvan puuttumisesta (“Metsänomistajilla ei ole oikeusturvaa, sillä etujärjestön alistamisen vuoksi heidän on vaikea saada metsäasiantuntijan apua valitustensa tueksi.”) Tämä kaikki on liian laaja kokonaisuus tiivistettäväksi (minun taidoillani) ymmärrettävästi tähän.

MTK on metsäklusterin yksi perustajajäsenistä. Se tukee järjestelmällisesti puun pystykauppaa ja metsänhoitoyhdistysten ja suurteollisuuden asiaa. Samanaikaisesti se ei voi valvoa sekä metsänomistajan että sen vastapuolen etuja.

METSÄTALOUS YRITYSTALOUDEKSI

“Yrittäjät toisivat puunkorjuun palvelujen tarjontaan hinta- ja laatukilpailun, mikä lopettaisi korjuupalvelun sokkona ostamisen yhtiöltä. Yrittäjä esittelisi tarjoamansa korjuutyön havainnollisesti viemällä asiakkaan katsomaan aiempia töitään. Silloin voisi kuka tahansa metsänomistaja itse valita haluamansa laatuista puunkorjuuta siitä sovittavalla hinnalla.”

“Pystykauppojen lopettaminen palauttaisi Suomeen kustannustehokkaan puunkorjuun, hyvän metsänhoidon, puun monipuolisen jalostamisen ja metsäympäristön huolenpidon. Metsissä päästäisiin tekemään oikeaa työtä oikeaan aikaan oikeilla koneilla ja oikealla työvoimalla. Puunjalostuksessa päästäisiin ostamaan oikeaa puuta oikeaan aikaan oikeaan käyttöön. Pienet yritykset ja ihmisten työllisyys lisääntyisi, maatilojen kannattavuus ja metsien näkymät paranisivat.”

TOIMENPITEET

Toimenpiteinä Vaara esittää normaalien yhteiskuntarakenteiden palauttamista Suomen metsätalouteen. Palauttaminen voi hänen mukaansa alkaa mistä perusrakenteesta tahansa, “sillä rakenteiden keskinäinen yhteys on niin kiinteä, että yhden muuttaminen käynnistäisi muutoksen muissakin rakenteissa.” Demokraattisen hallinnon palauttaminen kuuluu eduskunnan tehtäviin. Markkinatalouden palauttaminen kuuluu kilpailuviranomaisille, ja käytännössä se tarkoittaa puun pystykaupan kieltämistä kilpailulain edistämislain vastaisena kauppatapana (pystykauppa on puukuutioiden ja korjausmenetelmän kytkykauppaa).

“Hallinnon normalisointiin ja samalla kilpailun edistämiseen kuuluu myös lakisääteisen metsänhoitomaksun lakkauttaminen. Metsänhoitoyhdistykset voivat jatkaa toimintaansa metsänomistajien osuuskuntina.”

Itsenäisen ammattiliiton luominen on metsänomistajien itsensä tehtävä. Tämän tarpeen aktiivinen toteuttaminen viriää siitä, kun metsänomistajien sitominen metsänhoitoyhdistyksiin lopetetaan pakollisen jäsenmaksun lakkauttamisella.

“Kun näiden toimenpiteiden lisäksi vielä metsälaki uudistettaisiin tukemaan kannattavan metsätalouden harjoittamista, käynnistyisi kehitys kohti sellaista metsätaloutta, jossa toimitaan markkinatalouden sääntöjen mukaisesti. Siinä olisivat perusyrityksiä Suomen yhteiskunnallisiin ja luonnonoloihin sopeutuneet maa- ja metsätalouden yritykset. Niiden tehokas toiminta yhdessä puun monipuolisen käytön ja jalostuksen kanssa nostaisivat metsä- ja puutalouden uuteen nousuun yhdeksi kansantalouden tuottavimmaksi toimialaksi.”

LOPPUSANAT

Tässä esitettyjen asioiden ymmärtäminen vaatinee laajempaa tutustumista aineistoon. Tähän olen voinut tiivistää vain osan, ja pelkäänpä tehneeni sen pahasti Vaaran alkuperäisteosta ruhjoen. Olen tekstin paisumisen vuoksi joutunut jättämään pois oleellisia perusteluita, esimerkkitapauksia ja luultavasti myös aivan olennaisia asioita, joiden tärkeyttä kokonaisuudelle en ole ymmärtänyt. Siksi suosittelen vielä kerran tämän kirjan käsiin kaivamista ja sen lukemista. 70 sivuun puristetussa tekstissä tuskin on mitään liikaa, joten tämän minun tiivistelmäni on pakko olla auttamattoman puutteellinen, ja puutteineen siis myös virheellinen. Lisäksi minun itseni kirjoittamiin kappaleisiin (niihin jotka eivät ole lainausmerkeissä) on syytä suhtautua harrastelijamaisuudestani johtuen varauksella.

Mikäli tämä aihe virittää keskustelua tuhahtelun sijaan, osallistun siihen mielelläni. Jonkinlainen apu asiallisuuden säilyttämiselle olisi se, että metsäteollisuuden omaan propagandaan ja tutkimustietoihin tähän asti (ja todennäköisesti vastaisuudessakin) luottaneet sallisivat itselleen sen, että uskottaisiin tässä esitettyihin väitteisiin edes sen verran, että naurettaisiin ne kuoliaaksi vasta sitten, kun ne on todellisuuteen pohjautuvin tiedoin osoitettu virheellisiksi, tai edes epäilyttäviksi.

Salaliittoteorioiden ystäville haluan jo tässä vaiheessa sanoa, ettei kyse varsinaisesti ole mistään sellaisesta. Kyseessä on äärimmilleen, kaaokseen asti viritetty ja organisoitu järjestelmä, osin monopoli ja kartelli, jonka pääasiallinen tehtävä on pitää koneet käynnissä ja metsäammattilaiset töissä. Kyse vain on siitä, että nuo metsiä kaatavat koneet ovat vääriä, ja niiden ja ammattilaisten työ suuntautuu väärään tavoitteeseen; ei metsistä saatavan varallisuuden maksimointiin, vaan metsästä saatavien puukuutioiden maksimointiin. Kyse on koneiden ehdoilla tehtävästä työstä, joka polkee hyvän ja tehokkaan metsänhoidon ja markkinatalouden etuja. Ja kyse on myös siitä, että nämä puutteet ja ilmiselvät väärinkäytökset tapahtuvat yksityisten metsänomistajien ja metsän kustannuksella.

Lisäksi on muistutettava, ettei tällä tarkoiteta sitä, että kaikki metsäteollisuudessa työskentelevät olisivat pahoja ja kieroja ihmisiä. Suuri osa heistä varmasti uskoo aidosti asiaansa ja tekee parhaansa toimivaksi uskomansa järjestelmän hyväksi. Mutta kokonaisuuden lankoja käsissään pitelevät tietävät todennäköisesti asian heitä paremmin. Vaara kirjoittaa: “Käytännön työssä toimivien ammattimiesten joukossa on muutamia, jotka näkevät metsätalouden vääristymät. Heidän asemansa on vaikea, sillä ei ole areenaa, jossa epäkohdista voitaisiin keskustella ilman julkisuutta ja ilman valvojien läsnäoloa. Julkinen keskustelu taas katsotaan työnantajan etujen loukkaamiseksi. Kun vaikuttamisen mahdollisuutta ei ole, he kyynisinä alistuvat tekemään työtään mekaanisesti päivästä toiseen.”

Hyvät ystävät, niin se vain taitaa olla; Suomi on metsätalouden takapajula, kehitysmaa. Hunter S. Thompsonia mukaillen: Suomen metsätalous on mätä ja turmeltunut. Totalitäärinen ja korruptoitunut järjestelmä kätkee todellisuuden miljoonia euroja nielevän tutkimusten tekemiseksi ja julkaisemiseksi naamioidun markkinoinnin ja mainospropagandan alle. Tieteellistä tutkimusta ei voi olla sellainen, jossa ensin päätetään tulokset joita halutaan, ja sitten sovitaan keinoista joilla niihin päädytään. “Metsäntutkimuksessa sovelletaan pitkälle tutkija P. Alhojärven kokemia vaatimuksia: ‘Tutkimustiedon pitää tukea nykyisiä hyväksi koettuja ratkaisuja.’ Siksi vaihtoehtojen tutkimus torjutaan.”

Teuvo: "Aweb on tosi tyhmä eikä Hänen tyhmempää ole kuin Phony, asdf, Mummo"

Sivut

Kommentit (636)

Vierailija

Ajatuksia herättäviä mielipiteitä (en kylläkään voi ymmärtää, miten tuollainen voi mennä läpi väitöskirjana; ovatko kyseisen tiedekunnan muutkin väitöskirjat samanlaisia mielipidekirjoituksia?). En kylläkään ole samaa mieltä taimittamisen tarpeettomuudesta; ilman taimitusta "metsä" on kohta pajupusikkoa.

Avohakkuissa on nykyisin pelisäännöt aivan hukassa. Esim. hakkuualueen ja autotien väliin pitäisi jättää suojavyöhyke, ja aukealle riittävästi hyvälaatuisia siemenpuita. Missä nykyisin näkee näitä sääntöjä noudatettavan? Esimerkiksi Lapin metsien valtaviksi aukeiksi parturoiminen on suorastaan rikollista, siellä ei siemenpuita tai suojavyöhykkeitä näy, vaikka metsä kasvaa muutenkin huonommin.

Lisäksi suomalainen metsätalous on "kunnostautunut" mm. tuhoamalla sademetsiä muualla maailmassa, kun tollot eivät tajunneet, ettei indonesialainen vastaa suomalaista metsäpohjaa...

Kosh
Seuraa 
Viestejä21228
Liittynyt16.3.2005
Merteuil
Ajatuksia herättäviä mielipiteitä (en kylläkään voi ymmärtää, miten tuollainen voi mennä läpi väitöskirjana; ovatko kyseisen tiedekunnan muutkin väitöskirjat samanlaisia mielipidekirjoituksia?).

Ei tuo olekaan mikään väittäri, vaikka Aweb niin joko luulee tai koettaa valehdella. Kyseessä on nyt vain jonkun satunnaisen metsätohtorin mielipidekirjanen. Ilmeisesti Aweb luulee, että kaikki mitä tohtorit kirjoittavat, ovat väitöskirjoja.

Käyn ehkä myöhemmin läpi noita huuhaaväitteitä, jos jaksan. En tiedä viitsinkö, ne ovat ainakin päällisin puolin vilkaistuna niin räikeitä.

Se oli kivaa niin kauan kuin sitä kesti.

Vierailija
Aweb
Maatalous- ja metsätieteitten tohtori Lauri Vaaran kirjassa Metsä kaaoksessa on 70 isokokoisella fontilla kirjoitettua sivua. Sen ahmaisee hyvä lukija parissa tunnissa. Tuota ahmaisua suosittelen jokaiselle, jota kiinnostaa tietää miksi suomalainen metsäteollisuus on syytä kyseenalaistaa lähes kaikissa toimissaan, ja miksi ja miten sen näennäistehokkuus on luotu ja pidetty voimissaan, ja mihin tuon konnantyön kulut ja tehottomuus on kätketty.

Kuulostaa hurjalta, eikö?

Nyt voimme kuitenkin kaikki luopua heti kättelyssä sellaisten termien kuin vaikkapa ‘viherpipertely’ viljelystä, koska kyseessä ei ole luonnonsuojelun hätähuuto, vaan vain ja ainoastaan metsätaloudellinen katsaus siihen, kuinka ryöstömetsätalous olisi muutettavissa tehokkaaksi kestäväksi taloudeksi, ja kuinka metsissämme humisevasta omaisuudesta olisi otettavissa irti huomattavasti enemmän, kuin mihin nykyisellä –60-luvulle fossiilisoituneella, korruptoituneella ja monopolisoituneella järjestelmällä pystytään.

Vaara kirjoittaa: “Metsätalous on vajonnut syvälle tehottomuuden, vaikenemisen, sensuurin ja osittaisen korruption suohon. Vajoamisen ovat aiheuttaneet metsätalouden vääristyneet rakenteet: markkinatalouden so. yrittäjien ja kilpailun puuttuminen, korporatiivinen (eturyhmien) hallinto ja metsänomistajien ammattiliiton puuttuminen. Vääristyneet rakenteet palvelevat metsäammattikunnan tarkoitusperiä. Niiden taustalla on ammattikunnan tavoite itsenäisestä so. maatalouden ikeestä vapautetusta metsätaloudesta.”

En missään tapauksessa voi tässä kuin raapaista Vaaran kirjan todisteluita, perusteluita ja selkokielistä kerrontaa. Jokainen jota asia aidosti kiinnostaa painelee lähimpään kirjastoon ja lainaa opuksen itselleen (tai ostaa sen itselleen vaikkapa netistä). Takaan, että kyseessä on äärimmäisen viihdyttävä, pöyristyttävä ja hiukset pystyyn nostattava lukukokemus. Miksi tuhlata aikaansa bushien yms. koiruuksiin, kun aivan vastaavaa vilunkipeliä löytyy omastakin pesästä.

Lauri Vaaran väitöskirja on vuodelta –98, ja sen nimi on “Toimitus- ja pystykauppapuun hintasuhteet ja puunkorjuun rationaalisuus”. On uskomatonta, että tuo kyseinen väitöskirja oli ensimmäinen ja tiettävästi ainut selvitys (Vaaran muita kirjoituksia lukuunottamatta), jota koskaan on Suomessa tehty puunkorjuun kustannuksista. Järki sanoisi, ettei se voi olla mahdollista; ettei noin suuri toimija kuin metsäteollisuus yksinkertaisesti voi jättää noin merkittäviä kuluja pois tuottavuutta tarkastelevista laskuistaan, mutta väitöskirjassa ilmenneiden todisteiden valossa asia on niin. Puunkorjuun todellisia kustannuksia ei ehkä edes tiedetä, ainakaan niitä ei kenellekään kerrota.

Vaara kirjoittaa:
“Suomen metsätaloutta (puuntuotantoa) väitetään tehokkaaksi kahdella perusteella. Ensiksi Suomen metsäteollisuus on tehokas ja kansainvälisesti kilpailukykyinen. Toiseksi metsien puumäärä ja kasvu ovat lisääntyneet voimakkaasti 1950-luvulta nykypäivään.”

“Nämä eivät ole metsätalouden tehokkuuden tuloksia. Metsien puuston ja kasvun lisääntymisestä yli puolet tulee soiden ojituksen suurentamalta metsäalalta ja loppuosa siitä, että osa kasvusta on jäänyt kartuttamaan puustopääomaa, koska hakkuut ovat olleet metsien kasvua pienemmät. Metsäteollisuuden hyvä kilpailukyky johtuu muun muassa puun ja sähkön matalista hinnoista. Teollisuus tosin väittää puun hinnan olevan Suomessa korkean.”

“Metsätalouden tehottomuus kätketään vääristelemällä käsitteitä. Ensin on puuntuotannon käsite siten vääristynyt että puunkorjuuta, joka Suomessa on metsäyhtiöiden monopoli, ei lueta puuntuotannoksi, siihen luetaan vain metsän perustaminen ja kasvatus. Maatalouden alalle sovellettuna se merkitsisi sitä, että viljan tuotantoa olisi vain viljan kylvö ja kasvatus mutta ei sadonkorjuu ja maidon tuotantoa olisi vain karjan kasvatus ja hoito mutta ei maidon lypsy.”

“Sitten on tehokkuuden käsitekin vääristynyt. Puunkorjuun tehokkuutta mitataan korjuukoneen tunnissa käsittelemällä puumäärällä ja metsänkasvatuksen tehokkuutta metsänviljelyalan hehtaareilla. Oikea tehokkuus on matalia kustannuksia, joita mitataan markkoina (kirja on vuodelta 2001) kuutiometriä kohden. Nyt ne on metsäalan tehokkuuden arvioinnissa lähes kokonaan sivuutettu.”

“Kustannusten sivuuttaminen puunkorjuussa ja metsänhoidossa on mahdollista, koska metsäalalla ei ole itsenäisiä työpalvelun yrityksiä, jotka kilpailisivat työpalvelujen myynnistä metsänomistajille. Yritysten tilalla on kaksi monopolia. Metsäyhtiöt myyvät metsänomistajille puunkorjuun palveluja ja metsänhoitoyhdistykset metsänhoidon palveluja itse asettamillaan hinnoilla. Koneyrittäjät ovat työsuhteen luonteisessa sopimussuhteessa yhtiöihin.”

“Olisi vallakumouksellinen saavutus, taloustieteen Nobel-palkinnon arvoinen, jos mallikelpoisen tehokkaaksi osoittautuisi sellainen metsätalous, jossa ei ole yrittäjiä eikä kilpailua. Sellaista taloutta on harjoitettu vain sosialistisissa maissa huonoin tuloksin.”

“Vääristynyt tehokkuusajattelu on aiheuttanut Suomen suurimman talous- ja yhteiskuntapoliittisen virheratkaisun, maatilojen koneiden korvaamisen massiivisilla metsäkoneilla. Se oli ratkaiseva syy maaseudun syvään lamakauteen 1960 –luvun lopulla, minkä seurauksia oli maaseudun väen Suuri Muutto kaupunkeihin ja Ruotsiin. Väärä koneratkaisu aiheuttaa yhäkin joka vuosi yli miljardin markan tuhlauksen metsätaloudessa.”

“Metsäalan vääristymät pysyvät piilossa, sillä toiminta on tehokkaasti suojattu. Hallinnon valvonta on estetty korvaamalla demokraattinen (puolueiden) hallinto korporatiivisella (eturyhmien) itsehallinnolla. Metsänomistajien arvostelu on estetty alistamalla heidän edunvalvonnan yhdistyksensä hallinnon valvontaan.”

“Tuloksena on metsätalous, joka muistuttaa sosialististen maiden keskitetyn talouden, keskitetyn hallinnon ja keskitetyn tiedotuksen järjestelmää.”

TEHOTONTA PUUNKORJUUTA

“Suomi on Euroopan ainoa maa, jossa yksityismetsien puu korjataan vain metsäkoneilla. Muiden maiden yksityismetsissä maataloustraktoreita käytetään runsaasti. Suomen pieniä puita pienistä yksityismersistä keräämässä massiiviset koneet ovat kuin norsu lasikaapissa tulitikkuja keräämässä.”

“Maataloustraktorin torjuminen puunkorjuusta on Suomessa niin ehdotonta, että sitä ei oteta puunkorjuun urakointiin edes korjuun ruuhkakausina. Ruuhkakausien korjuu teetetään koneyrittäjien käytöstä poistamilla ns. kakkoskoneilla. Miksi näin ehdoton torjunta?”

“Selitys lienee siinä, että korjuun erikoiskoneiden käyttöönotto on osoittautunut jättimäiseksi virheeksi ja sen paljastuminen pyritään estämään. Siksi maataloustraktoreita ei päästetä näyttämään käytännössä edullisuuttaan. Kallis korjuu ei rasita yhtiöiden taloutta, sillä yhtiöt perivät kaikki korjuun kustannukset puunmyyjiltä vähentämällä ne puun hinnasta.”

-Maataloustraktorit tulivat mukaan puunkorjuuseen jo –50 –luvulla.
-60 –luvun puolivälissä ne haluttiin korvata suurtehokoneilla osana jo 1800 –luvulla käynnistynyttä suunnitelmaa metsätalouden erottamisesta itsenäiseksi toimialaksi maataloudesta.
-Tässä yhteydessä puunkorjuun tehokkuus ymmärrettiin väärin. Kustannustehokkuuden (mk/m3) sijasta se ymmärrettiin työn tuottavuutena (M3/t). Pääteltiin yksinkertaisesti niin, että koska metsätraktorilla miehen työtulos tunnissa on kymmenen ja maataloustraktorilla vain kuusi kuutiometriä, on puunkorjuu metsätraktorilla 80% tehokkaampaa kuin maataloustraktorilla.

“Metsäkoneisiin siirtyminen –60 –luvulla pakotti siirtymään ympärivuotiseen puunkorjuuseen ja luopumaan jäätyneen maan antamista eduista. Koneiden korkeat pääomakustannukset pakottavat virittämään koneiden käyttöasteen äärimmilleen. Puunkorjuu on muuttunut liukuhihnatyöksi, jota tehdään vuorotyönä vuoden ympäri vesisateessa ja pimeässä, lumipyryssä ja pakkasella.”

“Koneyrittäjä joutuu suostumaan liukuhihnatyön käytäntöön, sillä kallis kone, suuret velat ja yhtiön laskemat maksuperusteet eivät anna hänelle muuta vaihtoehtoa. Yhtiö ei salli koneyrittäjän valita urakointikoneeksi maataloustraktoria tai muuta halvempaa konetta, joka ei hintansa vuoksi vaadi liukuhihnatyötä, mutta silti soveltuisi ympärivuotiseen puunkorjuuseen – jos sitä tarvitaan – yhtä hyvin kuin metsäkonekin.”

Maaseutu autioitui 60 ja 70 luvun vaihteessa, koska Metsäteollisuus onnistui uuden, entistä kalliimman korjuujärjestelmän avulla eriyttämään metsätalouden lopullisesti maataloudesta. Tämän prosessin vuoksi maatilat menettivät suuren osan tuloistaan ja työtunneistaan. Lainarahalla metsänhoitoon varustetut maataloustraktorit kävivät tarpeettomiksi ja niiden käyttökapasiteetti kutistui pelkkiin kesällä suoritettaviin maataloustöihin; talvien työsesonki (metsätyöt) lakkasivat yksinkertaisesti olemasta.

“Maatilojen uusi verotuskäytäntö ja maataloustraktoreiden torjuminen puunkorjuusta lisäsivät yhdessä maatilojen koneiden tehotonta käyttöä. Uusi verolaki suosi koneiden hankintaa maatiloille, mutta samanaikaisesti ne saatettiin entistäkin vajaakäyttöisemmiksi. Mutta itsenäinen metsätalous elää tuhlailevaa elämää maatiloista autioituvalla maaseudulla.”

PYSTYKAUPOILLA METSÄKONEIDEN MONOPOLI

“Yhtiöt eivät pyri pystykauppoihin torjuakseen hankintapuuta vaan torjuakseen hankintapuun korjuukoneita, maataloustraktoreita. Jos metsäkoneiden työtä ei tarvitsisi suojella, ei olisi tarvetta pystykauppoihin, ei korjuun keskittämiseen eikä puunmyynnin savujakoon. Puunoston hintakartellikaan ei pystykauppaa tarvitse.”

“Pystykauppa on kauppatapa, jolla metsätalouden harjoittajalta, yrittäjältä otetaan oikeus päättää kasvattamansa puusadon korjuusta. Yrittäjän oikeuksien kumoamisella kumotaan samalla markkinatalous.”

“Euroopasta ei vastaavaa järjestelmää löydy. Sen sijaan Meksikossa intiaanien sokeriruokosadon korjuu vähän aikaa sitten päättyneellä diktatuurin kaudella muistutti suomalaista puun pystykauppaa. Siellä intiaanit kasvattivat pienillä tiloilla sokeriruokoa, mutta eivät saaneet korjata satoa itse. Monopolin asemassa oleva sokeritehdas, jonka usein omistivat poliitikot, leikkasi ruokosadon, kuljetti sen tehtaalle ja laskutti tilanpitäjiä leikkuusta, kuljetuksesta ja palstojen vartioinnista.”

“Näiden toiminnallisten yhtäläisyyksien lisäksi voidaan Suomen metsätalouden, Neuvostoliiton ja Meksikon välillä havaita tärkeä yhtäläisyys siinä, että kaikista puuttuvat itsenäiset ammattiliitot. Neuvostoliitossa ja Meksikossa valtio valvoi ammattiliittoja ja Suomessa metsänomistajien ammattiliittoa (metsänhoitoyhdistyksiä) valvoo metsätalouden hallinto, metsäkeskukset.”

METSÄNHOITOA KONEIDEN EHDOILLA

“Liioittelu metsänviljelyssä ja taimikonhoidossa näkyy havainnollisesti kaskikaudella syntyneissä metsissä. Ei kasketuille maille metsiä viljelty eikä syntyneitä taimikoita harvennettu. Silti kaikki kaskimaat ovat metsittyneet ja niillä kasvavat männyt ja koivut ovat laadultaan huippuluokkaa. Vuokila kirjoittaa: ‘Kaskeamiskaudella ovat syntyneet ne metsiköt, jotka ovat muodostaneet itsenäisen Suomen metsien selkärangan’”

“Maallikonkin on helppo nähdä, kuinka avohakatulla alueella maan tuottokyky tuhlaantuu pitkäksi ajaksi heinien ja ruohojen kasvun hyväksi. Avohakkuualue on puuntuotannon kannalta vajaatuottoinen noin 20 vuoden ajan. Myöhempi runsaskaan kasvu ei korvaa taimikkovaiheen vähäistä kasvua. Avohakkuualueelle istutetaan kustannusten nousun hillitsemiseksi vain 1800-2000 tainta/ha. Harvassa kasvavista taimista tulee niin paksuoksaisia, ettei niistä kasva hyvälaatuisia sahatukkeja.”

“Metsäkone vaati luopumaan metsien korkean kasvun ja hyvälaatuisen puun kasvattamisen tavoitteista. Kone vaati suuria leimikoita, suuria hakkuukertymiä pieneltä alalta ja suuria puita, mihin päästiin avohakkuilla, voimakkailla harvennuksilla ja suurilla käyttöpuun vähimmäismitoilla. Metsänhoidon oli mukauduttava näihin vaatimuksiin.”

-Suomalainen metsä uudistuu erittäin hyvin luontaisesti. Vain hyvin harvoissa tilanteissa todella tarvittaisiin taimittamista.
-Suomen laki kieltää metsien hävittämisen (avohakkuut).
-Suomen laki vaatii hävitetyn metsän uudistamista.
-Hävitetyn metsien uudistaminen ei ole hävittäjän (ostajan, hävitystyön tekijän) velvollisuus, vaan laki määrää sen metsänomistajan velvollisuudeksi.
-Taimettaminen on hyvin kallista, ja luontaisen uudistamisen käyttökelpoisuuden ja toimivuuden vuoksi enimmäkseen tarpeetonta.
-Metsäyhtiöt ovat pääosakkaita taimitarhoissa.
-Ensin siis metsä ostetaan pilkkahintaan (muuhun Eurooppalaiseen hintatasoon verrattuna. Esim. Saksassa puusta maksetaan 70% enemmän kuin Suomessa), sitten se kaadetaan hävittämällä se kokonaan (korjuukulut on vähennetty ostosummasta), sitten metsänomistaja velvoitetaan korvaamaan omalla kustannuksellaan syntynyt vahinko, mahdollisesti vieläpä moneen kertaan, mikäli istutettu taimikko kuolee tai suuri osa siitä kuolee. Valitusmahdollisuutta metsänomistajalla ei käytännössä ole. Kun hän on päättänyt puunkorjuun ajankohdasta (ainoa asia johon hän voi metsäyhtiöiden kanssa kauppoja hieroessaan vaikuttaa), hän on menettänyt oikeutensa omaan metsäänsä.

SUOMALAINEN RYÖSTÖMETSÄTALOUS

“Ryöstömetsätalous ei muutu kestäväksi siitä, että metsänomistaja lakisääteisesti velvoitetaan metsittämään ryöstöhakattu metsä korkeilla kustannuksilla. Metsätalous on ryöstömetsätaloutta aina, kun korjuukustannusten minimoinnin tavoite sivuuttaa puuntuotannon kannattavuuden tavoitteen, metsähehtaarin nettotuoton maksimoinnin.”

“Kestävää metsätaloutta harjoittavissa maissa ei ostajavastuista puunkorjuuta, puun pystykauppaa, ole käytännössä lainkaan. Vain Ruotsissa niitä on, mutta vain kymmenen prosenttia hakkuumääristä (Suomessa 80%). Pieni osuus ei johda ryöstöhakkuisiin, koska puukaupan päämuotona olevat tienvarsikaupat muodostavat vertailukohteen pystykauppojen puunkorjuulle.”

“Suomessa massiiviset metsäkoneet vaativat siirtymään ostajavastuiseen puunkorjuuseen, mikä toi metsiin ryöstömetsätalouden. Se on romahduttanut Suomen metsätalouden kehitysmaan metsätaloudeksi sillä erolla, että Suomessa paikalliset asukkaat, metsänomistajat, on velvoitettu nopeasti metsittämään ryöstöhakatut metsät.”

KESKITETTY TALOUS JA KESKITETTY HALLINTO – TOTALITARISMI

“Toiminnan järjestäminen on välttämätöntä, mutta liian pitkälle vietynä se johtaa epäjärjestykseen – kaaokseen. Metsätaloudessa vallitsee niin hyvä järjestys, että tuloksena on kaaos. Äärimmilleen viety organisointi on hävittänyt alalta uudistumisen ja luovuuden ja tuonut tilalle kivettymän, mammutin fossiilin.”

Metsätalouden hallinnon laitokset selvittävät yksityisten metsänomistajien metsäomaisuutta ja valvovat sen käyttöä ja antavat metsänhoidollisia ohjeita ja suosituksia. Ne myös ohjaavat suunnitelmien ja ohjeiden toimeenpanoa. Metsänomistajien taloudenpitoa ohjanneet ammattimieht eivät ole olleet vastuullisia taloudenpidon tuloksista. “Siitä on seurauksena kustannuksia tuhlaileva, taloudellisesti tehoton ja metsiä ruhjova metsätalous”.

Kyseessä on keskitetysti ohjattu talousjärjestelmä. “Sitä osoittavat tehokkaan ohjauksen lisäksi itsenäisten yritysten ja niiden välisen kilpailun puuttuminen puunhankinnasta ja työpalveluista. Yritysten tilalla on kaksi laitosta, joista toisella on puunkorjuun, toisella metsänhoidon työpalvelujen monopoli. Puunkorjuu on kollektiivitaloutta.”

“Keskitetyt taloudet ovat kaikkialla epäonnistuneet taloudenpidossa. Niin myös Suomen metsätaloudessa.”

Lisäksi kirjan käsiinsä hankkivat voivat lukea Metsäteollisuuden totalitaristisesta hallintojärjestelmästä (demokratian ja itsenäisten ammattiliittojen puuttuminen), metsätalouden korporatismista ja metsänomistajien oikeusturvan puuttumisesta (“Metsänomistajilla ei ole oikeusturvaa, sillä etujärjestön alistamisen vuoksi heidän on vaikea saada metsäasiantuntijan apua valitustensa tueksi.”) Tämä kaikki on liian laaja kokonaisuus tiivistettäväksi (minun taidoillani) ymmärrettävästi tähän.

MTK on metsäklusterin yksi perustajajäsenistä. Se tukee järjestelmällisesti puun pystykauppaa ja metsänhoitoyhdistysten ja suurteollisuuden asiaa. Samanaikaisesti se ei voi valvoa sekä metsänomistajan että sen vastapuolen etuja.

METSÄTALOUS YRITYSTALOUDEKSI

“Yrittäjät toisivat puunkorjuun palvelujen tarjontaan hinta- ja laatukilpailun, mikä lopettaisi korjuupalvelun sokkona ostamisen yhtiöltä. Yrittäjä esittelisi tarjoamansa korjuutyön havainnollisesti viemällä asiakkaan katsomaan aiempia töitään. Silloin voisi kuka tahansa metsänomistaja itse valita haluamansa laatuista puunkorjuuta siitä sovittavalla hinnalla.”

“Pystykauppojen lopettaminen palauttaisi Suomeen kustannustehokkaan puunkorjuun, hyvän metsänhoidon, puun monipuolisen jalostamisen ja metsäympäristön huolenpidon. Metsissä päästäisiin tekemään oikeaa työtä oikeaan aikaan oikeilla koneilla ja oikealla työvoimalla. Puunjalostuksessa päästäisiin ostamaan oikeaa puuta oikeaan aikaan oikeaan käyttöön. Pienet yritykset ja ihmisten työllisyys lisääntyisi, maatilojen kannattavuus ja metsien näkymät paranisivat.”

TOIMENPITEET

Toimenpiteinä Vaara esittää normaalien yhteiskuntarakenteiden palauttamista Suomen metsätalouteen. Palauttaminen voi hänen mukaansa alkaa mistä perusrakenteesta tahansa, “sillä rakenteiden keskinäinen yhteys on niin kiinteä, että yhden muuttaminen käynnistäisi muutoksen muissakin rakenteissa.” Demokraattisen hallinnon palauttaminen kuuluu eduskunnan tehtäviin. Markkinatalouden palauttaminen kuuluu kilpailuviranomaisille, ja käytännössä se tarkoittaa puun pystykaupan kieltämistä kilpailulain edistämislain vastaisena kauppatapana (pystykauppa on puukuutioiden ja korjausmenetelmän kytkykauppaa).

“Hallinnon normalisointiin ja samalla kilpailun edistämiseen kuuluu myös lakisääteisen metsänhoitomaksun lakkauttaminen. Metsänhoitoyhdistykset voivat jatkaa toimintaansa metsänomistajien osuuskuntina.”

Itsenäisen ammattiliiton luominen on metsänomistajien itsensä tehtävä. Tämän tarpeen aktiivinen toteuttaminen viriää siitä, kun metsänomistajien sitominen metsänhoitoyhdistyksiin lopetetaan pakollisen jäsenmaksun lakkauttamisella.

“Kun näiden toimenpiteiden lisäksi vielä metsälaki uudistettaisiin tukemaan kannattavan metsätalouden harjoittamista, käynnistyisi kehitys kohti sellaista metsätaloutta, jossa toimitaan markkinatalouden sääntöjen mukaisesti. Siinä olisivat perusyrityksiä Suomen yhteiskunnallisiin ja luonnonoloihin sopeutuneet maa- ja metsätalouden yritykset. Niiden tehokas toiminta yhdessä puun monipuolisen käytön ja jalostuksen kanssa nostaisivat metsä- ja puutalouden uuteen nousuun yhdeksi kansantalouden tuottavimmaksi toimialaksi.”

LOPPUSANAT

Tässä esitettyjen asioiden ymmärtäminen vaatinee laajempaa tutustumista aineistoon. Tähän olen voinut tiivistää vain osan, ja pelkäänpä tehneeni sen pahasti Vaaran alkuperäisteosta ruhjoen. Olen tekstin paisumisen vuoksi joutunut jättämään pois oleellisia perusteluita, esimerkkitapauksia ja luultavasti myös aivan olennaisia asioita, joiden tärkeyttä kokonaisuudelle en ole ymmärtänyt. Siksi suosittelen vielä kerran tämän kirjan käsiin kaivamista ja sen lukemista. 70 sivuun puristetussa tekstissä tuskin on mitään liikaa, joten tämän minun tiivistelmäni on pakko olla auttamattoman puutteellinen, ja puutteineen siis myös virheellinen. Lisäksi minun itseni kirjoittamiin kappaleisiin (niihin jotka eivät ole lainausmerkeissä) on syytä suhtautua harrastelijamaisuudestani johtuen varauksella.

Mikäli tämä aihe virittää keskustelua tuhahtelun sijaan, osallistun siihen mielelläni. Jonkinlainen apu asiallisuuden säilyttämiselle olisi se, että metsäteollisuuden omaan propagandaan ja tutkimustietoihin tähän asti (ja todennäköisesti vastaisuudessakin) luottaneet sallisivat itselleen sen, että uskottaisiin tässä esitettyihin väitteisiin edes sen verran, että naurettaisiin ne kuoliaaksi vasta sitten, kun ne on todellisuuteen pohjautuvin tiedoin osoitettu virheellisiksi, tai edes epäilyttäviksi.

Salaliittoteorioiden ystäville haluan jo tässä vaiheessa sanoa, ettei kyse varsinaisesti ole mistään sellaisesta. Kyseessä on äärimmilleen, kaaokseen asti viritetty ja organisoitu järjestelmä, osin monopoli ja kartelli, jonka pääasiallinen tehtävä on pitää koneet käynnissä ja metsäammattilaiset töissä. Kyse vain on siitä, että nuo metsiä kaatavat koneet ovat vääriä, ja niiden ja ammattilaisten työ suuntautuu väärään tavoitteeseen; ei metsistä saatavan varallisuuden maksimointiin, vaan metsästä saatavien puukuutioiden maksimointiin. Kyse on koneiden ehdoilla tehtävästä työstä, joka polkee hyvän ja tehokkaan metsänhoidon ja markkinatalouden etuja. Ja kyse on myös siitä, että nämä puutteet ja ilmiselvät väärinkäytökset tapahtuvat yksityisten metsänomistajien ja metsän kustannuksella.

Lisäksi on muistutettava, ettei tällä tarkoiteta sitä, että kaikki metsäteollisuudessa työskentelevät olisivat pahoja ja kieroja ihmisiä. Suuri osa heistä varmasti uskoo aidosti asiaansa ja tekee parhaansa toimivaksi uskomansa järjestelmän hyväksi. Mutta kokonaisuuden lankoja käsissään pitelevät tietävät todennäköisesti asian heitä paremmin. Vaara kirjoittaa: “Käytännön työssä toimivien ammattimiesten joukossa on muutamia, jotka näkevät metsätalouden vääristymät. Heidän asemansa on vaikea, sillä ei ole areenaa, jossa epäkohdista voitaisiin keskustella ilman julkisuutta ja ilman valvojien läsnäoloa. Julkinen keskustelu taas katsotaan työnantajan etujen loukkaamiseksi. Kun vaikuttamisen mahdollisuutta ei ole, he kyynisinä alistuvat tekemään työtään mekaanisesti päivästä toiseen.”

Hyvät ystävät, niin se vain taitaa olla; Suomi on metsätalouden takapajula, kehitysmaa. Hunter S. Thompsonia mukaillen: Suomen metsätalous on mätä ja turmeltunut. Totalitäärinen ja korruptoitunut järjestelmä kätkee todellisuuden miljoonia euroja nielevän tutkimusten tekemiseksi ja julkaisemiseksi naamioidun markkinoinnin ja mainospropagandan alle. Tieteellistä tutkimusta ei voi olla sellainen, jossa ensin päätetään tulokset joita halutaan, ja sitten sovitaan keinoista joilla niihin päädytään. “Metsäntutkimuksessa sovelletaan pitkälle tutkija P. Alhojärven kokemia vaatimuksia: ‘Tutkimustiedon pitää tukea nykyisiä hyväksi koettuja ratkaisuja.’ Siksi vaihtoehtojen tutkimus torjutaan.”

Onko tämä tulkittavissa tekijänoikeuksien rikkomiseksi? Jos kyseinen kirja on 70-sivuinen ja suurella fontilla kirjoitettu, tuossa on ainakin muutama prosentti siitä. Oikeuden mukaisuuden nimissä vaadin moderaattoria ainakin tutkimaan asiaa.

Vierailija

Saisiko tuon aloitus viestin tiivistettyä muutamaan virkeeseen? Kannattaisi ottaa asiasta perus/ tärkeimmät kohdat ja ne pistää. Ei pidä mennä laittamaan noin pitkiä viestejä, kun ei niitä kukaan jaksa lukea. Jossakin täällä tieteen foorumissa oliko mode vai joku muu iso herra sanoi että lyhet viestit luetaan todennäköisemmin kuin pitkät. Eli lyhyempiä viestejä, kiitos.

installer
Seuraa 
Viestejä9908
Liittynyt16.9.2005
Aweb
Maatalous- ja metsätieteitten tohtori Lauri Vaaran kirjassa Metsä kaaoksessa on 70 isokokoisella fontilla kirjoitettua sivua. Sen ahmaisee hyvä lukija parissa tunnissa. Tuota ahmaisua suosittelen jokaiselle, jota kiinnostaa tietää miksi suomalainen metsäteollisuus on syytä kyseenalaistaa lähes kaikissa toimissaan, ja miksi ja miten sen näennäistehokkuus on luotu ja pidetty voimissaan, ja mihin tuon konnantyön kulut ja tehottomuus on kätketty.

Kuulostaa hurjalta, eikö?

Nyt voimme kuitenkin kaikki luopua heti kättelyssä sellaisten termien kuin vaikkapa ‘viherpipertely’ viljelystä, koska kyseessä ei ole luonnonsuojelun hätähuuto, vaan vain ja ainoastaan metsätaloudellinen katsaus siihen, kuinka ryöstömetsätalous olisi muutettavissa tehokkaaksi kestäväksi taloudeksi, ja kuinka metsissämme humisevasta omaisuudesta olisi otettavissa irti huomattavasti enemmän, kuin mihin nykyisellä –60-luvulle fossiilisoituneella, korruptoituneella ja monopolisoituneella järjestelmällä pystytään.

Vaara kirjoittaa: “Metsätalous on vajonnut syvälle tehottomuuden, vaikenemisen, sensuurin ja osittaisen korruption suohon. Vajoamisen ovat aiheuttaneet metsätalouden vääristyneet rakenteet: markkinatalouden so. yrittäjien ja kilpailun puuttuminen, korporatiivinen (eturyhmien) hallinto ja metsänomistajien ammattiliiton puuttuminen. Vääristyneet rakenteet palvelevat metsäammattikunnan tarkoitusperiä. Niiden taustalla on ammattikunnan tavoite itsenäisestä so. maatalouden ikeestä vapautetusta metsätaloudesta.”

En missään tapauksessa voi tässä kuin raapaista Vaaran kirjan todisteluita, perusteluita ja selkokielistä kerrontaa. Jokainen jota asia aidosti kiinnostaa painelee lähimpään kirjastoon ja lainaa opuksen itselleen (tai ostaa sen itselleen vaikkapa netistä). Takaan, että kyseessä on äärimmäisen viihdyttävä, pöyristyttävä ja hiukset pystyyn nostattava lukukokemus. Miksi tuhlata aikaansa bushien yms. koiruuksiin, kun aivan vastaavaa vilunkipeliä löytyy omastakin pesästä.

Lauri Vaaran väitöskirja on vuodelta –98, ja sen nimi on “Toimitus- ja pystykauppapuun hintasuhteet ja puunkorjuun rationaalisuus”. On uskomatonta, että tuo kyseinen väitöskirja oli ensimmäinen ja tiettävästi ainut selvitys (Vaaran muita kirjoituksia lukuunottamatta), jota koskaan on Suomessa tehty puunkorjuun kustannuksista. Järki sanoisi, ettei se voi olla mahdollista; ettei noin suuri toimija kuin metsäteollisuus yksinkertaisesti voi jättää noin merkittäviä kuluja pois tuottavuutta tarkastelevista laskuistaan, mutta väitöskirjassa ilmenneiden todisteiden valossa asia on niin. Puunkorjuun todellisia kustannuksia ei ehkä edes tiedetä, ainakaan niitä ei kenellekään kerrota.

Vaara kirjoittaa:
“Suomen metsätaloutta (puuntuotantoa) väitetään tehokkaaksi kahdella perusteella. Ensiksi Suomen metsäteollisuus on tehokas ja kansainvälisesti kilpailukykyinen. Toiseksi metsien puumäärä ja kasvu ovat lisääntyneet voimakkaasti 1950-luvulta nykypäivään.”

“Nämä eivät ole metsätalouden tehokkuuden tuloksia. Metsien puuston ja kasvun lisääntymisestä yli puolet tulee soiden ojituksen suurentamalta metsäalalta ja loppuosa siitä, että osa kasvusta on jäänyt kartuttamaan puustopääomaa, koska hakkuut ovat olleet metsien kasvua pienemmät. Metsäteollisuuden hyvä kilpailukyky johtuu muun muassa puun ja sähkön matalista hinnoista. Teollisuus tosin väittää puun hinnan olevan Suomessa korkean.”

“Metsätalouden tehottomuus kätketään vääristelemällä käsitteitä. Ensin on puuntuotannon käsite siten vääristynyt että puunkorjuuta, joka Suomessa on metsäyhtiöiden monopoli, ei lueta puuntuotannoksi, siihen luetaan vain metsän perustaminen ja kasvatus. Maatalouden alalle sovellettuna se merkitsisi sitä, että viljan tuotantoa olisi vain viljan kylvö ja kasvatus mutta ei sadonkorjuu ja maidon tuotantoa olisi vain karjan kasvatus ja hoito mutta ei maidon lypsy.”

“Sitten on tehokkuuden käsitekin vääristynyt. Puunkorjuun tehokkuutta mitataan korjuukoneen tunnissa käsittelemällä puumäärällä ja metsänkasvatuksen tehokkuutta metsänviljelyalan hehtaareilla. Oikea tehokkuus on matalia kustannuksia, joita mitataan markkoina (kirja on vuodelta 2001) kuutiometriä kohden. Nyt ne on metsäalan tehokkuuden arvioinnissa lähes kokonaan sivuutettu.”

“Kustannusten sivuuttaminen puunkorjuussa ja metsänhoidossa on mahdollista, koska metsäalalla ei ole itsenäisiä työpalvelun yrityksiä, jotka kilpailisivat työpalvelujen myynnistä metsänomistajille. Yritysten tilalla on kaksi monopolia. Metsäyhtiöt myyvät metsänomistajille puunkorjuun palveluja ja metsänhoitoyhdistykset metsänhoidon palveluja itse asettamillaan hinnoilla. Koneyrittäjät ovat työsuhteen luonteisessa sopimussuhteessa yhtiöihin.”

“Olisi vallakumouksellinen saavutus, taloustieteen Nobel-palkinnon arvoinen, jos mallikelpoisen tehokkaaksi osoittautuisi sellainen metsätalous, jossa ei ole yrittäjiä eikä kilpailua. Sellaista taloutta on harjoitettu vain sosialistisissa maissa huonoin tuloksin.”

“Vääristynyt tehokkuusajattelu on aiheuttanut Suomen suurimman talous- ja yhteiskuntapoliittisen virheratkaisun, maatilojen koneiden korvaamisen massiivisilla metsäkoneilla. Se oli ratkaiseva syy maaseudun syvään lamakauteen 1960 –luvun lopulla, minkä seurauksia oli maaseudun väen Suuri Muutto kaupunkeihin ja Ruotsiin. Väärä koneratkaisu aiheuttaa yhäkin joka vuosi yli miljardin markan tuhlauksen metsätaloudessa.”

“Metsäalan vääristymät pysyvät piilossa, sillä toiminta on tehokkaasti suojattu. Hallinnon valvonta on estetty korvaamalla demokraattinen (puolueiden) hallinto korporatiivisella (eturyhmien) itsehallinnolla. Metsänomistajien arvostelu on estetty alistamalla heidän edunvalvonnan yhdistyksensä hallinnon valvontaan.”

“Tuloksena on metsätalous, joka muistuttaa sosialististen maiden keskitetyn talouden, keskitetyn hallinnon ja keskitetyn tiedotuksen järjestelmää.”

TEHOTONTA PUUNKORJUUTA

“Suomi on Euroopan ainoa maa, jossa yksityismetsien puu korjataan vain metsäkoneilla. Muiden maiden yksityismetsissä maataloustraktoreita käytetään runsaasti. Suomen pieniä puita pienistä yksityismersistä keräämässä massiiviset koneet ovat kuin norsu lasikaapissa tulitikkuja keräämässä.”

“Maataloustraktorin torjuminen puunkorjuusta on Suomessa niin ehdotonta, että sitä ei oteta puunkorjuun urakointiin edes korjuun ruuhkakausina. Ruuhkakausien korjuu teetetään koneyrittäjien käytöstä poistamilla ns. kakkoskoneilla. Miksi näin ehdoton torjunta?”

“Selitys lienee siinä, että korjuun erikoiskoneiden käyttöönotto on osoittautunut jättimäiseksi virheeksi ja sen paljastuminen pyritään estämään. Siksi maataloustraktoreita ei päästetä näyttämään käytännössä edullisuuttaan. Kallis korjuu ei rasita yhtiöiden taloutta, sillä yhtiöt perivät kaikki korjuun kustannukset puunmyyjiltä vähentämällä ne puun hinnasta.”

-Maataloustraktorit tulivat mukaan puunkorjuuseen jo –50 –luvulla.
-60 –luvun puolivälissä ne haluttiin korvata suurtehokoneilla osana jo 1800 –luvulla käynnistynyttä suunnitelmaa metsätalouden erottamisesta itsenäiseksi toimialaksi maataloudesta.
-Tässä yhteydessä puunkorjuun tehokkuus ymmärrettiin väärin. Kustannustehokkuuden (mk/m3) sijasta se ymmärrettiin työn tuottavuutena (M3/t). Pääteltiin yksinkertaisesti niin, että koska metsätraktorilla miehen työtulos tunnissa on kymmenen ja maataloustraktorilla vain kuusi kuutiometriä, on puunkorjuu metsätraktorilla 80% tehokkaampaa kuin maataloustraktorilla.

“Metsäkoneisiin siirtyminen –60 –luvulla pakotti siirtymään ympärivuotiseen puunkorjuuseen ja luopumaan jäätyneen maan antamista eduista. Koneiden korkeat pääomakustannukset pakottavat virittämään koneiden käyttöasteen äärimmilleen. Puunkorjuu on muuttunut liukuhihnatyöksi, jota tehdään vuorotyönä vuoden ympäri vesisateessa ja pimeässä, lumipyryssä ja pakkasella.”

“Koneyrittäjä joutuu suostumaan liukuhihnatyön käytäntöön, sillä kallis kone, suuret velat ja yhtiön laskemat maksuperusteet eivät anna hänelle muuta vaihtoehtoa. Yhtiö ei salli koneyrittäjän valita urakointikoneeksi maataloustraktoria tai muuta halvempaa konetta, joka ei hintansa vuoksi vaadi liukuhihnatyötä, mutta silti soveltuisi ympärivuotiseen puunkorjuuseen – jos sitä tarvitaan – yhtä hyvin kuin metsäkonekin.”

Maaseutu autioitui 60 ja 70 luvun vaihteessa, koska Metsäteollisuus onnistui uuden, entistä kalliimman korjuujärjestelmän avulla eriyttämään metsätalouden lopullisesti maataloudesta. Tämän prosessin vuoksi maatilat menettivät suuren osan tuloistaan ja työtunneistaan. Lainarahalla metsänhoitoon varustetut maataloustraktorit kävivät tarpeettomiksi ja niiden käyttökapasiteetti kutistui pelkkiin kesällä suoritettaviin maataloustöihin; talvien työsesonki (metsätyöt) lakkasivat yksinkertaisesti olemasta.

“Maatilojen uusi verotuskäytäntö ja maataloustraktoreiden torjuminen puunkorjuusta lisäsivät yhdessä maatilojen koneiden tehotonta käyttöä. Uusi verolaki suosi koneiden hankintaa maatiloille, mutta samanaikaisesti ne saatettiin entistäkin vajaakäyttöisemmiksi. Mutta itsenäinen metsätalous elää tuhlailevaa elämää maatiloista autioituvalla maaseudulla.”

PYSTYKAUPOILLA METSÄKONEIDEN MONOPOLI

“Yhtiöt eivät pyri pystykauppoihin torjuakseen hankintapuuta vaan torjuakseen hankintapuun korjuukoneita, maataloustraktoreita. Jos metsäkoneiden työtä ei tarvitsisi suojella, ei olisi tarvetta pystykauppoihin, ei korjuun keskittämiseen eikä puunmyynnin savujakoon. Puunoston hintakartellikaan ei pystykauppaa tarvitse.”

“Pystykauppa on kauppatapa, jolla metsätalouden harjoittajalta, yrittäjältä otetaan oikeus päättää kasvattamansa puusadon korjuusta. Yrittäjän oikeuksien kumoamisella kumotaan samalla markkinatalous.”

“Euroopasta ei vastaavaa järjestelmää löydy. Sen sijaan Meksikossa intiaanien sokeriruokosadon korjuu vähän aikaa sitten päättyneellä diktatuurin kaudella muistutti suomalaista puun pystykauppaa. Siellä intiaanit kasvattivat pienillä tiloilla sokeriruokoa, mutta eivät saaneet korjata satoa itse. Monopolin asemassa oleva sokeritehdas, jonka usein omistivat poliitikot, leikkasi ruokosadon, kuljetti sen tehtaalle ja laskutti tilanpitäjiä leikkuusta, kuljetuksesta ja palstojen vartioinnista.”

“Näiden toiminnallisten yhtäläisyyksien lisäksi voidaan Suomen metsätalouden, Neuvostoliiton ja Meksikon välillä havaita tärkeä yhtäläisyys siinä, että kaikista puuttuvat itsenäiset ammattiliitot. Neuvostoliitossa ja Meksikossa valtio valvoi ammattiliittoja ja Suomessa metsänomistajien ammattiliittoa (metsänhoitoyhdistyksiä) valvoo metsätalouden hallinto, metsäkeskukset.”

METSÄNHOITOA KONEIDEN EHDOILLA

“Liioittelu metsänviljelyssä ja taimikonhoidossa näkyy havainnollisesti kaskikaudella syntyneissä metsissä. Ei kasketuille maille metsiä viljelty eikä syntyneitä taimikoita harvennettu. Silti kaikki kaskimaat ovat metsittyneet ja niillä kasvavat männyt ja koivut ovat laadultaan huippuluokkaa. Vuokila kirjoittaa: ‘Kaskeamiskaudella ovat syntyneet ne metsiköt, jotka ovat muodostaneet itsenäisen Suomen metsien selkärangan’”

“Maallikonkin on helppo nähdä, kuinka avohakatulla alueella maan tuottokyky tuhlaantuu pitkäksi ajaksi heinien ja ruohojen kasvun hyväksi. Avohakkuualue on puuntuotannon kannalta vajaatuottoinen noin 20 vuoden ajan. Myöhempi runsaskaan kasvu ei korvaa taimikkovaiheen vähäistä kasvua. Avohakkuualueelle istutetaan kustannusten nousun hillitsemiseksi vain 1800-2000 tainta/ha. Harvassa kasvavista taimista tulee niin paksuoksaisia, ettei niistä kasva hyvälaatuisia sahatukkeja.”

“Metsäkone vaati luopumaan metsien korkean kasvun ja hyvälaatuisen puun kasvattamisen tavoitteista. Kone vaati suuria leimikoita, suuria hakkuukertymiä pieneltä alalta ja suuria puita, mihin päästiin avohakkuilla, voimakkailla harvennuksilla ja suurilla käyttöpuun vähimmäismitoilla. Metsänhoidon oli mukauduttava näihin vaatimuksiin.”

-Suomalainen metsä uudistuu erittäin hyvin luontaisesti. Vain hyvin harvoissa tilanteissa todella tarvittaisiin taimittamista.
-Suomen laki kieltää metsien hävittämisen (avohakkuut).
-Suomen laki vaatii hävitetyn metsän uudistamista.
-Hävitetyn metsien uudistaminen ei ole hävittäjän (ostajan, hävitystyön tekijän) velvollisuus, vaan laki määrää sen metsänomistajan velvollisuudeksi.
-Taimettaminen on hyvin kallista, ja luontaisen uudistamisen käyttökelpoisuuden ja toimivuuden vuoksi enimmäkseen tarpeetonta.
-Metsäyhtiöt ovat pääosakkaita taimitarhoissa.
-Ensin siis metsä ostetaan pilkkahintaan (muuhun Eurooppalaiseen hintatasoon verrattuna. Esim. Saksassa puusta maksetaan 70% enemmän kuin Suomessa), sitten se kaadetaan hävittämällä se kokonaan (korjuukulut on vähennetty ostosummasta), sitten metsänomistaja velvoitetaan korvaamaan omalla kustannuksellaan syntynyt vahinko, mahdollisesti vieläpä moneen kertaan, mikäli istutettu taimikko kuolee tai suuri osa siitä kuolee. Valitusmahdollisuutta metsänomistajalla ei käytännössä ole. Kun hän on päättänyt puunkorjuun ajankohdasta (ainoa asia johon hän voi metsäyhtiöiden kanssa kauppoja hieroessaan vaikuttaa), hän on menettänyt oikeutensa omaan metsäänsä.

SUOMALAINEN RYÖSTÖMETSÄTALOUS

“Ryöstömetsätalous ei muutu kestäväksi siitä, että metsänomistaja lakisääteisesti velvoitetaan metsittämään ryöstöhakattu metsä korkeilla kustannuksilla. Metsätalous on ryöstömetsätaloutta aina, kun korjuukustannusten minimoinnin tavoite sivuuttaa puuntuotannon kannattavuuden tavoitteen, metsähehtaarin nettotuoton maksimoinnin.”

“Kestävää metsätaloutta harjoittavissa maissa ei ostajavastuista puunkorjuuta, puun pystykauppaa, ole käytännössä lainkaan. Vain Ruotsissa niitä on, mutta vain kymmenen prosenttia hakkuumääristä (Suomessa 80%). Pieni osuus ei johda ryöstöhakkuisiin, koska puukaupan päämuotona olevat tienvarsikaupat muodostavat vertailukohteen pystykauppojen puunkorjuulle.”

“Suomessa massiiviset metsäkoneet vaativat siirtymään ostajavastuiseen puunkorjuuseen, mikä toi metsiin ryöstömetsätalouden. Se on romahduttanut Suomen metsätalouden kehitysmaan metsätaloudeksi sillä erolla, että Suomessa paikalliset asukkaat, metsänomistajat, on velvoitettu nopeasti metsittämään ryöstöhakatut metsät.”

KESKITETTY TALOUS JA KESKITETTY HALLINTO – TOTALITARISMI

“Toiminnan järjestäminen on välttämätöntä, mutta liian pitkälle vietynä se johtaa epäjärjestykseen – kaaokseen. Metsätaloudessa vallitsee niin hyvä järjestys, että tuloksena on kaaos. Äärimmilleen viety organisointi on hävittänyt alalta uudistumisen ja luovuuden ja tuonut tilalle kivettymän, mammutin fossiilin.”

Metsätalouden hallinnon laitokset selvittävät yksityisten metsänomistajien metsäomaisuutta ja valvovat sen käyttöä ja antavat metsänhoidollisia ohjeita ja suosituksia. Ne myös ohjaavat suunnitelmien ja ohjeiden toimeenpanoa. Metsänomistajien taloudenpitoa ohjanneet ammattimieht eivät ole olleet vastuullisia taloudenpidon tuloksista. “Siitä on seurauksena kustannuksia tuhlaileva, taloudellisesti tehoton ja metsiä ruhjova metsätalous”.

Kyseessä on keskitetysti ohjattu talousjärjestelmä. “Sitä osoittavat tehokkaan ohjauksen lisäksi itsenäisten yritysten ja niiden välisen kilpailun puuttuminen puunhankinnasta ja työpalveluista. Yritysten tilalla on kaksi laitosta, joista toisella on puunkorjuun, toisella metsänhoidon työpalvelujen monopoli. Puunkorjuu on kollektiivitaloutta.”

“Keskitetyt taloudet ovat kaikkialla epäonnistuneet taloudenpidossa. Niin myös Suomen metsätaloudessa.”

Lisäksi kirjan käsiinsä hankkivat voivat lukea Metsäteollisuuden totalitaristisesta hallintojärjestelmästä (demokratian ja itsenäisten ammattiliittojen puuttuminen), metsätalouden korporatismista ja metsänomistajien oikeusturvan puuttumisesta (“Metsänomistajilla ei ole oikeusturvaa, sillä etujärjestön alistamisen vuoksi heidän on vaikea saada metsäasiantuntijan apua valitustensa tueksi.”) Tämä kaikki on liian laaja kokonaisuus tiivistettäväksi (minun taidoillani) ymmärrettävästi tähän.

MTK on metsäklusterin yksi perustajajäsenistä. Se tukee järjestelmällisesti puun pystykauppaa ja metsänhoitoyhdistysten ja suurteollisuuden asiaa. Samanaikaisesti se ei voi valvoa sekä metsänomistajan että sen vastapuolen etuja.

METSÄTALOUS YRITYSTALOUDEKSI

“Yrittäjät toisivat puunkorjuun palvelujen tarjontaan hinta- ja laatukilpailun, mikä lopettaisi korjuupalvelun sokkona ostamisen yhtiöltä. Yrittäjä esittelisi tarjoamansa korjuutyön havainnollisesti viemällä asiakkaan katsomaan aiempia töitään. Silloin voisi kuka tahansa metsänomistaja itse valita haluamansa laatuista puunkorjuuta siitä sovittavalla hinnalla.”

“Pystykauppojen lopettaminen palauttaisi Suomeen kustannustehokkaan puunkorjuun, hyvän metsänhoidon, puun monipuolisen jalostamisen ja metsäympäristön huolenpidon. Metsissä päästäisiin tekemään oikeaa työtä oikeaan aikaan oikeilla koneilla ja oikealla työvoimalla. Puunjalostuksessa päästäisiin ostamaan oikeaa puuta oikeaan aikaan oikeaan käyttöön. Pienet yritykset ja ihmisten työllisyys lisääntyisi, maatilojen kannattavuus ja metsien näkymät paranisivat.”

TOIMENPITEET

Toimenpiteinä Vaara esittää normaalien yhteiskuntarakenteiden palauttamista Suomen metsätalouteen. Palauttaminen voi hänen mukaansa alkaa mistä perusrakenteesta tahansa, “sillä rakenteiden keskinäinen yhteys on niin kiinteä, että yhden muuttaminen käynnistäisi muutoksen muissakin rakenteissa.” Demokraattisen hallinnon palauttaminen kuuluu eduskunnan tehtäviin. Markkinatalouden palauttaminen kuuluu kilpailuviranomaisille, ja käytännössä se tarkoittaa puun pystykaupan kieltämistä kilpailulain edistämislain vastaisena kauppatapana (pystykauppa on puukuutioiden ja korjausmenetelmän kytkykauppaa).

“Hallinnon normalisointiin ja samalla kilpailun edistämiseen kuuluu myös lakisääteisen metsänhoitomaksun lakkauttaminen. Metsänhoitoyhdistykset voivat jatkaa toimintaansa metsänomistajien osuuskuntina.”

Itsenäisen ammattiliiton luominen on metsänomistajien itsensä tehtävä. Tämän tarpeen aktiivinen toteuttaminen viriää siitä, kun metsänomistajien sitominen metsänhoitoyhdistyksiin lopetetaan pakollisen jäsenmaksun lakkauttamisella.

“Kun näiden toimenpiteiden lisäksi vielä metsälaki uudistettaisiin tukemaan kannattavan metsätalouden harjoittamista, käynnistyisi kehitys kohti sellaista metsätaloutta, jossa toimitaan markkinatalouden sääntöjen mukaisesti. Siinä olisivat perusyrityksiä Suomen yhteiskunnallisiin ja luonnonoloihin sopeutuneet maa- ja metsätalouden yritykset. Niiden tehokas toiminta yhdessä puun monipuolisen käytön ja jalostuksen kanssa nostaisivat metsä- ja puutalouden uuteen nousuun yhdeksi kansantalouden tuottavimmaksi toimialaksi.”

LOPPUSANAT

Tässä esitettyjen asioiden ymmärtäminen vaatinee laajempaa tutustumista aineistoon. Tähän olen voinut tiivistää vain osan, ja pelkäänpä tehneeni sen pahasti Vaaran alkuperäisteosta ruhjoen. Olen tekstin paisumisen vuoksi joutunut jättämään pois oleellisia perusteluita, esimerkkitapauksia ja luultavasti myös aivan olennaisia asioita, joiden tärkeyttä kokonaisuudelle en ole ymmärtänyt. Siksi suosittelen vielä kerran tämän kirjan käsiin kaivamista ja sen lukemista. 70 sivuun puristetussa tekstissä tuskin on mitään liikaa, joten tämän minun tiivistelmäni on pakko olla auttamattoman puutteellinen, ja puutteineen siis myös virheellinen. Lisäksi minun itseni kirjoittamiin kappaleisiin (niihin jotka eivät ole lainausmerkeissä) on syytä suhtautua harrastelijamaisuudestani johtuen varauksella.

Mikäli tämä aihe virittää keskustelua tuhahtelun sijaan, osallistun siihen mielelläni. Jonkinlainen apu asiallisuuden säilyttämiselle olisi se, että metsäteollisuuden omaan propagandaan ja tutkimustietoihin tähän asti (ja todennäköisesti vastaisuudessakin) luottaneet sallisivat itselleen sen, että uskottaisiin tässä esitettyihin väitteisiin edes sen verran, että naurettaisiin ne kuoliaaksi vasta sitten, kun ne on todellisuuteen pohjautuvin tiedoin osoitettu virheellisiksi, tai edes epäilyttäviksi.

Salaliittoteorioiden ystäville haluan jo tässä vaiheessa sanoa, ettei kyse varsinaisesti ole mistään sellaisesta. Kyseessä on äärimmilleen, kaaokseen asti viritetty ja organisoitu järjestelmä, osin monopoli ja kartelli, jonka pääasiallinen tehtävä on pitää koneet käynnissä ja metsäammattilaiset töissä. Kyse vain on siitä, että nuo metsiä kaatavat koneet ovat vääriä, ja niiden ja ammattilaisten työ suuntautuu väärään tavoitteeseen; ei metsistä saatavan varallisuuden maksimointiin, vaan metsästä saatavien puukuutioiden maksimointiin. Kyse on koneiden ehdoilla tehtävästä työstä, joka polkee hyvän ja tehokkaan metsänhoidon ja markkinatalouden etuja. Ja kyse on myös siitä, että nämä puutteet ja ilmiselvät väärinkäytökset tapahtuvat yksityisten metsänomistajien ja metsän kustannuksella.

Lisäksi on muistutettava, ettei tällä tarkoiteta sitä, että kaikki metsäteollisuudessa työskentelevät olisivat pahoja ja kieroja ihmisiä. Suuri osa heistä varmasti uskoo aidosti asiaansa ja tekee parhaansa toimivaksi uskomansa järjestelmän hyväksi. Mutta kokonaisuuden lankoja käsissään pitelevät tietävät todennäköisesti asian heitä paremmin. Vaara kirjoittaa: “Käytännön työssä toimivien ammattimiesten joukossa on muutamia, jotka näkevät metsätalouden vääristymät. Heidän asemansa on vaikea, sillä ei ole areenaa, jossa epäkohdista voitaisiin keskustella ilman julkisuutta ja ilman valvojien läsnäoloa. Julkinen keskustelu taas katsotaan työnantajan etujen loukkaamiseksi. Kun vaikuttamisen mahdollisuutta ei ole, he kyynisinä alistuvat tekemään työtään mekaanisesti päivästä toiseen.”

Hyvät ystävät, niin se vain taitaa olla; Suomi on metsätalouden takapajula, kehitysmaa. Hunter S. Thompsonia mukaillen: Suomen metsätalous on mätä ja turmeltunut. Totalitäärinen ja korruptoitunut järjestelmä kätkee todellisuuden miljoonia euroja nielevän tutkimusten tekemiseksi ja julkaisemiseksi naamioidun markkinoinnin ja mainospropagandan alle. Tieteellistä tutkimusta ei voi olla sellainen, jossa ensin päätetään tulokset joita halutaan, ja sitten sovitaan keinoista joilla niihin päädytään. “Metsäntutkimuksessa sovelletaan pitkälle tutkija P. Alhojärven kokemia vaatimuksia: ‘Tutkimustiedon pitää tukea nykyisiä hyväksi koettuja ratkaisuja.’ Siksi vaihtoehtojen tutkimus torjutaan.”

Mikäs nykyisessä systeemissä estää metsänomistajaa tekemään itse hakkuutyötä?

"Kenet jumalat tahtovat tuhota, sen he lyövät ensiksi sokeudella. "

.
Seuraa 
Viestejä846
Liittynyt10.9.2005

Taitaa olla "iso vaihde" päällä, Aweb!
Copypastesit sitte koko artikkelin.

Tosiasiassa suomalaiset metsäyhtiöt rakentavat ja investoivat eteläamerikkaan ja kiinaan kilpaan nykyään, miksi?
(Jos olet vaivautunu lukemaan viime vuosien uutisia)

Halpa työvoima ja helvetin hyvät puun kasvuolosuhteet.

Jos olen oikein ymmärtänyt, tarkoitus EI ole kaataa sademetsiä vaan tuottaa selluloosa bambukuidusta.
Kasvunopeus 100+ kertainen pohjoisen puulle.
Joten jos homma toimii, niin pohjoisen puut saavat olla rauhassa seuraavat 1000 vuotta.

Tai hetkinen, oletkin itse metsänomistaja
Siksi tämä vuodatus.

Aweb
Seuraa 
Viestejä41238
Liittynyt16.3.2005

installer kirjoitti:
Mikäs nykyisessä systeemissä estää metsänomistajaa tekemään itse hakkuutyötä?

Aloitusviesti todellakin oli pitkä, siitä pahoitteluni, mutta kokonaisuus sisälsi niin paljon oleellista asiaa, ettei kaikkea sitä voinut jättää pois.

Mikäkö estää? Ei mikään.
Paitsi että kuten Vaara kirjoittaa, hankintapuusta maksetaan pienempi hinta kuin puun pystykaupasta.
Lisäksi hankintapuuta voidaan jopa kieltäytyä ostamasta.
Suomeksi: saat enemmän rahaa kun myyt puusi korjuun kytkykauppana. Suhteessa muun Euroopan tasoon saat luonnollisestikin silti vähemmän, koska puun korjuun maksat joka tapauksessa omasta lompsastasi.
Tämä kaikki oli kylläkin perusteellisemmin aloituksessa, juuri siksi se venyi.

Teuvo: "Aweb on tosi tyhmä eikä Hänen tyhmempää ole kuin Phony, asdf, Mummo"

Aweb
Seuraa 
Viestejä41238
Liittynyt16.3.2005

piste kirjoitti:
Taitaa olla "iso vaihde" päällä, Aweb!
Copypastesit sitte koko artikkelin.

En tehnyt niin. Lainasin vain oleellisiksi katsomiani kohtia referoimastani kirjasta.

Ja:
Tosiasiassa suomalaiset metsäyhtiöt rakentavat ja investoivat eteläamerikkaan ja kiinaan kilpaan nykyään, miksi?

Koska selluloosalle on valtavasti enemmän kysyntää kuin mitä Suomen metsissä pystytään tuottamaan. Tämä ei kuulu ollenkaan aloituksen aiheeseen. Suomen metsiä ei todellakaan olla jättämässä rauhaan 1000 vuodeksi.

Jos olet metsänomistaja, sinun todella kannattaisi miettiä aloituksessa mainittuja asioita tarkemmin. Sinun asiaasihan se on.

Koshin asiattomat höpinät voi unohtaa, kunnes hän ryhtyy tietoihin ja todellisuuteen perustuvin argumentein kumoamaan Vaaran väitteitä, edes oleellisimpia niistä. Voisi aloittaa vaikkapa korjuu- ja neuvontamonopolin kiistämisestä perusteluiden ja lähdetietojen kera.

Teuvo: "Aweb on tosi tyhmä eikä Hänen tyhmempää ole kuin Phony, asdf, Mummo"

Aweb
Seuraa 
Viestejä41238
Liittynyt16.3.2005

Wizard kirjoitti:
Onko tämä tulkittavissa tekijänoikeuksien rikkomiseksi? Jos kyseinen kirja on 70-sivuinen ja suurella fontilla kirjoitettu, tuossa on ainakin muutama prosentti siitä. Oikeuden mukaisuuden nimissä vaadin moderaattoria ainakin tutkimaan asiaa.

Ei ole tulkittavissa. Kyseessä on tietyn kirjan sisältöä koskeva referaatti ja esitelmä, johon on lainattu joitakin sen oleellisimmista tiedoista. Joitakin laajoja kohtia olen käsitellyt omin sanoin. Kirjoitukseni oli n. 10 A4:sta, ja siitä ehkä hieman yli puolet oli suoria lainauksia. Kopioimisesta ei ole kysymys, tai ainakin yritin sitä välttää.

Teuvo: "Aweb on tosi tyhmä eikä Hänen tyhmempää ole kuin Phony, asdf, Mummo"

Aweb
Seuraa 
Viestejä41238
Liittynyt16.3.2005

Kosh kirjoitti:
Hallelujaa. Uskonnollinen herätys on aina yhtä hellyttävää.

Ymmärrän kankeutesi tekstimassan edessä. En odota enkä edes toivo sinun käyvän paloittelemaan koko aloitusta, koska minulla tuskin on aikaa sellaisen kommentointiin. Voisit sen sijaan valita räikeimmiksi katsomiasi epäkohtia ja puuttua niihin. Älä kuitenkaan mielellään tämän ensimmäisen viestisi tyylillä, koska tuosta on vain askel asiattomuuksiin ja tukkanuottasiin. Et voi puhua tämän viestin kohdalla mistään 'herätyksestä' koska viestissä ei ole mitään sellaista mistä en olisi keskustellut kanssasi jo vuosikausia; onpahan vain hieman täsmennetympää tietoa asiantuntijan vinkkelistä.

Teuvo: "Aweb on tosi tyhmä eikä Hänen tyhmempää ole kuin Phony, asdf, Mummo"

Aweb
Seuraa 
Viestejä41238
Liittynyt16.3.2005

Merteuil kirjoitti:
Ajatuksia herättäviä mielipiteitä

Itse asiassa varsinaiset mielipiteet rajoittuivat tekstin alkuun ja loppuun. Suurin osa kirjoituksesta on ihan asiatietoa, joka perustuu olemassaoleviin faktoihin ja tutkimustietoihin.

Ja:
(en kylläkään voi ymmärtää, miten tuollainen voi mennä läpi väitöskirjana; ovatko kyseisen tiedekunnan muutkin väitöskirjat samanlaisia mielipidekirjoituksia?)

Kyse oli siis kirjasta Metsä kaaoksessa. Se väitöskirja, jota laadittaessa hankittuihin tuloksiin ja tietoihin tämä pamfletti perustuu, on ihan eri asia. Tietenkään tällainen kirja ei menisi läpi väitöskirjana. Se ei silti tarkoita sitä, ettäkö siinä esitetyt varsinaiset tiedot olisivat vääriä. Eiväthän ne ole.

Ja:
En kylläkään ole samaa mieltä taimittamisen tarpeettomuudesta; ilman taimitusta "metsä" on kohta pajupusikkoa.

Ei Vaara ole metsänhoitoa kieltämässä, siviilliammatiltaan äijä on eläkkeellä oleva metsänhoitaja itsekin. Jos metsä halutaan saada tuottavasti kasvamaan, pajukko täytyy tietenkin poistaa. Edes harvennuksia Vaara ei ole kieltämässä vaan toteaa itsekin niiden tärkeyden, mutta (sinun täytyisi lukea se kirja, en tietenkään saanut mahtumaan kaikkea aloitukseen, vaikka siltä voisikin näyttää) perustelee oikein hyvin biologisilla tosiseikoilla, miksi nykyinen harvennus, joka tehdään koneiden ehdoilla, on puuaineksen ja maan ravinteiden valtaisaa haaskuuta.

Teuvo: "Aweb on tosi tyhmä eikä Hänen tyhmempää ole kuin Phony, asdf, Mummo"

Aweb
Seuraa 
Viestejä41238
Liittynyt16.3.2005

Kosh kirjoitti:
Ei tuo olekaan mikään väittäri, vaikka Aweb niin joko luulee tai koettaa valehdella.

En ole väittänyt, että tuo olisi mikään väitöskirja. Kirjoitan ensimmäisessä lauseessa: "Maatalous- ja metsätieteitten tohtori Lauri Vaaran kirjassa Metsä kaaoksessa on 70 isokokoisella fontilla kirjoitettua sivua." Kyseessä on kirja, ei väitöskirja.

Ja:
Kyseessä on nyt vain jonkun satunnaisen metsätohtorin mielipidekirjanen.

Kuten jo mainitsin, mielipiteet rajoittuvat alkuun ja loppuun, suurin osa kirjoituksesta sisältää asiatietoa ja faktaa, joiden pohjalta mielipiteet esitetään. Ne ovat juuri niitä, joita sinä kutsut perusteluiksi.

Ja:
Ilmeisesti Aweb luulee, että kaikki mitä tohtorit kirjoittavat, ovat väitöskirjoja.

Jos aiot jatkaa vittuilua viestistä toiseen, niin tästä tulee aika rasittavaa. Voisitko siis mitenkään vaihtaa tyyliäsi?

Ja:
Käyn ehkä myöhemmin läpi noita huuhaaväitteitä, jos jaksan. En tiedä viitsinkö, ne ovat ainakin päällisin puolin vilkaistuna niin räikeitä.

Odotan suurella mielenkiinnolla. Aloita kertomalla, millainen metsäteollisuuden rakenne oikeasti on. Tai ei, aloita hommaamalla käsiisi ko. kirja ja lukemalla se. Siinä on paljon sellaista, joita minä en parissa lainauksessani mitenkään voinut tuoda ilmi. Mm. historiaa, esimerkkitapauksia, nimiä, numeroita, kaavioita, laskelmia...

Teuvo: "Aweb on tosi tyhmä eikä Hänen tyhmempää ole kuin Phony, asdf, Mummo"

Kosh
Seuraa 
Viestejä21228
Liittynyt16.3.2005
Aweb
Kosh kirjoitti:
Hallelujaa. Uskonnollinen herätys on aina yhtä hellyttävää.

Ymmärrän kankeutesi tekstimassan edessä. En odota enkä edes toivo sinun käyvän paloittelemaan koko aloitusta, koska minulla tuskin on aikaa sellaisen kommentointiin.




Ahaa, eli ajattelit siis yrittää taktiikkana ylivoimaisella työmäärällä vyöryttämistä ja laadun korvaamista määrällä. Kun et argumentoiamllakaan pärjää. Aivan yks lysti minulle.

Aweb

Voisit sen sijaan valita räikeimmiksi katsomiasi epäkohtia ja puuttua niihin. Älä kuitenkaan mielellään tämän ensimmäisen viestisi tyylillä, koska tuosta on vain askel asiattomuuksiin ja tukkanuottasiin.



Nin on siitäkin, että avaat kilometrin mittaisella copypaste-julistuksella uuden keskustelun aiheesta jota olemme puineet jo hyvän aikaa toisess aketjussa.

Aweb

Et voi puhua tämän viestin kohdalla mistään 'herätyksestä' koska viestissä ei ole mitään sellaista mistä en olisi keskustellut kanssasi jo vuosikausia;

Voinpas, sillä tämän kirjanhan sinä olet omien sanojesi mukaan lukenut vastikään, ja hyväksynyt sen kyseenalaistamattomaksi totuudeksi, suoratsaan ilmoitukseksi joka vahvistaa aiemmat uskomuksesi. Vähän niinkuin pitkään uskonasioita pohtinut valaistuu lukiessaan jonkun tietyn Raamatun kirjan tai pitkään yhteiskuntaa pohtinut valaistuu Pääoman lukiessaan. Samanlainen uskonnollisuus, jopa hurmoksellisuus, tästä sinun missiostasi välittyy, ja nyt eritoten.

Se oli kivaa niin kauan kuin sitä kesti.

Kosh
Seuraa 
Viestejä21228
Liittynyt16.3.2005
Aweb
Kosh kirjoitti:
Ei tuo olekaan mikään väittäri, vaikka Aweb niin joko luulee tai koettaa valehdella.

En ole väittänyt, että tuo olisi mikään väitöskirja. Kirjoitan ensimmäisessä lauseessa: "Maatalous- ja metsätieteitten tohtori Lauri Vaaran kirjassa Metsä kaaoksessa on 70 isokokoisella fontilla kirjoitettua sivua." Kyseessä on kirja, ei väitöskirja.




Niin, mutta silti sotket asiaa, ja kuvittelet niiden olevan jotenkin kiinteästi yhteydessä toisiinsa. Toisessa ketjussa syytit minua väitöskirjojen ja koko tieteellisen tarkastus- ja tutkintoprosessin mollaamisesta ja halveksumisesta kun kritisoin tuon nimenomaisen kirjasen väitteitä jne.

Aweb

Ja:
Kyseessä on nyt vain jonkun satunnaisen metsätohtorin mielipidekirjanen.

Kuten jo mainitsin, mielipiteet rajoittuvat alkuun ja loppuun, suurin osa kirjoituksesta sisältää asiatietoa ja faktaa, joiden pohjalta mielipiteet esitetään. Ne ovat juuri niitä, joita sinä kutsut perusteluiksi.




Saisiko niitäkin siis näkyville?

Aweb

Ja:
Ilmeisesti Aweb luulee, että kaikki mitä tohtorit kirjoittavat, ovat väitöskirjoja.

Jos aiot jatkaa vittuilua viestistä toiseen, niin tästä tulee aika rasittavaa. Voisitko siis mitenkään vaihtaa tyyliäsi?




Heti kun annat siihen aihetta. Tektimassalla vyöryttäminen ja uuden aiheen avaaminen keskustelun korvikkeena on minun näkövinkkelistäni puhdasta vittuilua sekin.

Aweb

Ja:
Käyn ehkä myöhemmin läpi noita huuhaaväitteitä, jos jaksan. En tiedä viitsinkö, ne ovat ainakin päällisin puolin vilkaistuna niin räikeitä.

Odotan suurella mielenkiinnolla. Aloita kertomalla, millainen metsäteollisuuden rakenne oikeasti on.

Tästä meillä olikin jo hyvän matkaa keskustelua toisessa ketjussa. Jospa jatketaan siellä?

Se oli kivaa niin kauan kuin sitä kesti.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat