Nyt nostetaan aspartaami pöydälle

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Aspartaamin ja muiden tuotteiden vaarallisuudesta on jahkailtu tsiljoonaan otteeseen ja niistä on jopa järjestetty tutkimuksia, joiden mukaan aspartaami aikaansaisi syöpää koe-eläimillä jopa daily intake toleranssien sisällä.

Mutta miten asia on oikeasti? Katsotaanpa tuota Ramazzinin studya:

http://www.ramazzini.it/ricerca/pdfUplo ... d_2010.pdf

http://img690.imageshack.us/img690/8742/aspartaami.png

Jos tulkitsin taulukoita oikein, syöpien määrä lisääntyi irrationaalisesti aspartaamin määrän lisääntyessä kaksinkertaiseksi, joissakin tapauksissa jopa laskien ja eräissä tapauksissa ilman aspartaamia ollut ryhmä oli vähiten sairas.

Sitten on vielä toinen "omatutkimus" suoritettu asiasta jonkun yksityisen tahon toimesta, joka selventää aspartaamin käyttäytymistä:

Triviatietona mainittakoon ensin, että vanhin keinotekoinen makeutusaine, sakariini, on sattuman kautta syntynyt keksintö. Kemisti ja lääkäri Ira Remsen sattui nimittäin nuoleskelemaan sormiaan vuonna 1879 erään kivihiilitervajohdosten kanssa viettämänsä päivän jälkeen ja totesi ne oudon makeiksi. Tuo makeus johtui huonosti pestyihin käsiin jääneestä hapettumistuotteesta, jonka Remsen myöhemmin nimesi sakariiniksi.

Aspartaami on vähäkalorinen, 200 kertaa sokeria makeampi makeutusaine. Sen löysi kemisti James Schlatter vuonna 1965 jälleen sormia nuoleskelemalla, yrittäessään kehitellä mahahaavalääkettä! (Kummaa porukkaa nuo kemistit, kun eivät osaa töissä pitää nakkejaan pois suustaan!)

Elimistössä se hajoaa asparagiinihapoksi, fenyylialaniiniksi sekä metanoliksi, joita kaikkia esiintyy luonnostaankin ravinnossa ja ihmiselimistössä. Vähäinen metanolimäärä myöskin hajoaa ja poistuu aineenvaihdunnan tuloksena elimistöstä nopeasti.

Aspartaami on ollut markkinoilla yli 20 vuotta ja aspartaamin sekä sen hajoamistuotteiden turvallisuutta on tutkittu runsaasti sekä eläimillä että ihmisillä sekä ennen hyväksymistä markkinoille, että sen jälkeen löytämättä vakuuttavia todisteita siitä että aspartaami aiheuttaisi hyvin suurillakaan annoksilla syöpää tai vaurioittaisi DNA:ta.

Muutama aspartaamin syöpäriskiin liittyvä tutkimus on kuitenkin herättänyt huolta makealle persossa ihmiskunnassa.

15 vuotta aspartaamin hyväksymisen jälkeen USA:ssa sai julkisuutta rottakokeeseen nojannut artikkeli, jonka mukaan aivosyöpätapaukset ovat lisääntyneet yhtä jalkaa aspartaamin käytön kanssa. Artikkelin johtopäätökset olivat kuitenkin tiedeyhteisön mukaan hätiköityjä, eikä rottakokeen tulosta pystytty muissa vastaavissa koeasetelmissa toistamaan. Aspartaamin käyttö ja aivosyöpätapaukset lisääntyivät samanaikaisesti, ilman viivettä jonka syöpien kehittyminen altistumisen jälkeen vaatii. Kriitikoiden mukaan aivosyöpäriskin olisikin yhtä lailla voinut yhdistää vaikka videonauhureihin -nekin yleistyivät yhdessä aivosyöpätapausten kanssa. Myöskään tämän jälkeen ihmisillä tehty tapaus-verrokki -tutkimus aivosyöpien osalta ei näyttänyt yhteyttä aspartaamin ja aivosyövän välillä.

Vastaavaa aspartaamin käytön ja rintasyövän lisääntymisen välistä yhteyttä epäiltiin myös myöhemmin, mutta tarkastellessa ajankulua tarkemmin, todetiin, että rintasyöpä alkoikin lisääntyä jo ennen aspartaamin hyväksymistä ja taas myöhemmin väheni aspartaamin käytön muuttumatta.

Laajoja tapaus-verrokki -tutkimuksia ihmisillä on tehty myös myöhemmin, mutta niissä yleensä yksittäisen makeutusaineen aiheuttamaa riskiä ei ole pystytty erittelemään, koska keinotekoisesti makeutetuissa tuotteissa yleensä käytetään maun parantamiseksi usean eri makeutusaineen seoksia.

Reilu kymmenen vuotta sitten eräässä tutkimuksessa todettiin hyvin runsaan, sekalaisen makeutusaineiden käytön lisäävän hiukan virtsarakon syövän riskiä -samansuuruisen riskinlisäyksen aiheutti runsas kahvinjuonti ja yksi tai kaksi sairastettua virtsarakkoinfektiota. (Yksin aspartaamiin ei kyseistä riskinlisää ole voitu yhdistää.)

Viimeisin aspartaamin turvallisuutta epäilevä tutkimus tuli italialaisesta Ramazzini -keskuksesta vuonna 2005. Siinä rottapopulaatioille syötettiin rehun mukana aspartaamia ja todettiin erityisesti naarasrotissa hiukan tavallista enemmän lymfoomia, leukemioita, virtsaelinten syöpiä sekä molemmilla sukupuolilla ääreishermojen kasvaimia.

Mm. EFSA (European Food Safety Authority) pyrki arvioimaan tulosten luotettavuutta. Työryhmän mukaan tutkimuksessa on heikkouksia, jotka asettavat sen tulokset kyseenalaiseksi. Erityisesti rottien keuhkoissa ja muissa keskeisissä elimissä esiintyneitä kroonisia tulehdusmuutoksia sekä joidenkin kasvaintyyppien diagnoosien virheellisyyttä pidettiin merkittävinä sekoittavina tekijöinä. Myöskin aspartaamin annostelun ja kasvaimien esiintyvyyden väliltä puuttui selkeä annos-vaste -suhde.

Lymfoomien ja leukemioiden vähäisen lisääntymisen katsottiin liittyvän populaatiossa esiintyneeseen krooniseen infektiosairastavuuteen, joka tiedetään mainittujen syöpien riskitekijäksi. (Infektioiden syynä pidettiin mm. liian suurta rottatiheyttä/häkki, eikä yhteyttä aspartaamiannosteluun löydetty.) Virtsaelinten syöpien taas todettiin olevan aiemmin tunnetusti vain jyrsijöillä ilmenevä piirre. Ääreishermostokasvaimien vähäisesti lisääntyneen määrän vuoksi päätettiin tehdä mm. kudosopillisen diagnoosin varmistavia lisätutkimuksia.

Kaikenkaikkiaan työryhmä ei nähnyt syytä muuttaa aspartaamin käyttöohjeita tai suositeltua maksimiannosta (40mg painokiloa kohti päivässä), joka harvoin ylittyy runsaastikaan keinotekoisesti makeutettavia tuotteitakaan käyttävillä.

Aspartaami ja muut "tekomakeat" taitavat jatkaa kuluttajien päiden vaivaamista tulevaisuudessakin jopa mitä merkillisimmiksi salaliitto- ja aivovaurioteorioiksi asti. Itse taidan kuitenkin jättää syyttämättä aspartaamia pineosytoomastani tai lymfoomastani ja edelleen vähentää E951:llä sokerinkäyttöäni, vedoten siihen, että aineen syöpäriski vaikuttaa tähän mennessä tehtyjen asiallisten tutkimusten ja katsausten perusteella hyvin vähäpätöiseltä tai jopa olemattomalta. Sen sijaan liikalihavuus on yhdistetty moniin eri syöpiin ja sairauksiin varsin vahvasti. (Ja mullahan on jo syöpä, joten hittojakos tässä enää yhdestä aspartaamista välittämään...

Kiinnostuneille asiallisuuteen pyrkivää lisätietoa:
Annals of Oncologyn katsausartikkeli vuodelta 2004 käsittelee laajemminkin muitakin keinotekoisia makeutusaineita ja niiden turvallisuutta. http://annonc.oxfordjournals.org/conten ... /1460.full

EFSA:n tiivistelmä Ramazzini -keskuksen tutkimusta koskien. http://www.efsa.europa.eu/en/efsajournal/pub/356.htm

Suomeksi Eviran (Elintarviketurvallisuusviraston) yhteenveto aspartaamista. http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvi ... spartaami/




Joka tapauksessa, lopputulos näyttää olevan se, että aspartaami tai makeutusaineet sellaisenaan eivät ole haitallisia, vaan niiden hajoamistuotteet. Moska hajoaa mm. metanoliksi, joka ilmeisesti taas muuntuu formaldehydiksi, joka on karsinogeeninen.

Nyt tulee vain kymmenen pisteen kysymys: alkoholin hajoamistuotteista osa, esim. asetaldehydi, on luokiteltu 1. luokan karsinogeeneiksi jo aikoja sitten, itse alkoholin lisäksi, mutta vaikka alkoholia kulutetaan globaalisti aivan järjettömiä määriä, niihin liittyvä syöpäkuolleisuus on suhteettoman matala verrattuna niihin ryhmiin, jotka alkoholia eivät ollenkaan kuluta. Edelleen, alkoholi liittyy tähän siksi, että metanolia ja formaldehydiä esiintyy ilmeisesti sekä alkoholin että aspartaamin hajoamistuotteissa. Alkoholia vain litkitään vuodessa helposti kymmeniä tuhansia grammoja, kun aspartaamilla makeutetuissa juomissa näitä aineita on tai syntyy elimistössä vain joitakin grammoja, johtuen aineiden vähyydestä itse juomissa.

Siksi on perusteltua epäillä, että keinotekoiset makeutusaineet aiheuttaisivat taikka edesauttaisivat syöpien syntyä sellaisella tavalla, joka olisi muita karsinogeenisiä tekijöitä, kuten ilman pienhiukkasia, luonnon taustasäteilyä taikka muita seikkoja merkittävämpi. Lauseen sanansolmut avattuna: jos aspartaamin hajoamistuotteina syntyvät metanoli- ja formaldehydimilligrammat aiheuttaisivat syöpää, jokaisen alkoholia edes kohtuudella käyttävän pitäisi kuolla ennen 30. ikävuottaan syöpään.

Sivut

Kommentit (39)

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Asia kiinnostaa koska olisi suotavaa että ihmisillä on vaihtoehtoja hampaita mädättävälle ja kaikenlaista pahempaa tautia suuremmassa käytössä aiheuttavalle hiilarishaisselle nimeltä sokeri. Makeanhimoa ei apinoiden sukulaisista voida koskaan juuria pois, joten jos kehitys kehittyy ja makeutta saadaan aikaiseksi muullakin tavalla kuin hiilari-sokerilla, niin hyvä. Tiedän ihmisiä jotka suorastaan suuttuvat kun näkevät paketissa merkinnän "aspartaami", heidän silmissään siinä lukee "rotanmyrkky". Yritä siinä sitten syyllistymättä selittää sitä miksi moisia elintarvikkeita kaapistani löytyy ja että minullakin tekee välillä makeaa mieli, mutta en oikein voisi syödä sokerilla kyllästettyjä tuotteita läjäpäin.

Mikäköhän kumma siinä onkaan että kaikki asiat joista ihmisille on suuresti hyötyä ovat "aina" näitä syöpäpommeja...?

Se toki mietityttää että aspartaamia ei saa sekoittaa yli 30-asteiseen ruokaan tai juomaan. Jos teen kaakaon johon laitan kylmää maitoa, epäilen että en kyllä saa siitä alle 30-asteista - kuka sitä haaleaa litkua joisikaan. Mutta jos ihmiset tosiaan voivat kitata viinoja formaldehydeineen tuosta noin vaan saamatta ainakaan kaikki syöpää, niin miksipä sitten stressata?

Puuhevonen
Seuraa 
Viestejä5275
Liittynyt9.1.2011
Rousseau
Asia kiinnostaa koska olisi suotavaa että ihmisillä on vaihtoehtoja hampaita mädättävälle ja kaikenlaista pahempaa tautia suuremmassa käytössä aiheuttavalle hiilarishaisselle nimeltä sokeri

Älä loukkaa hiilarishaissea kutsumalla sokeria hiilariksi. Sillä ei ole juuri mitään tekemistä biokemiallisesti hiilareiden kanssa, vaan maksa käsittelee prosessoidun sokerin pääasiassa alkoholina, eli myrkkynä.

Eli, tokihan jos sokeriin verrataan, niin mikä tahansa on terveellisempää. Myös aspartaami, joskaan en suosittelisi kyllä pepsi maxin kittaamista litratolkulla. Juokaa luomumaitoa mieluummin.

»According to the general theory of relativity space without aether is unthinkable.»

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009
Puuhevonen
Rousseau
Asia kiinnostaa koska olisi suotavaa että ihmisillä on vaihtoehtoja hampaita mädättävälle ja kaikenlaista pahempaa tautia suuremmassa käytössä aiheuttavalle hiilarishaisselle nimeltä sokeri

Älä loukkaa hiilarishaissea kutsumalla sokeria hiilariksi. Sillä ei ole juuri mitään tekemistä biokemiallisesti hiilareiden kanssa, vaan maksa käsittelee prosessoidun sokerin pääasiassa alkoholina, eli myrkkynä.

Eli, tokihan jos sokeriin verrataan, niin mikä tahansa on terveellisempää. Myös aspartaami, joskaan en suosittelisi kyllä pepsi maxin kittaamista litratolkulla. Juokaa luomumaitoa mieluummin.




No tämä oli kyllä tyystin uutta. Aina kun on käyty hiilarit läpi jossain ravintoa koskevassa keskustelussa (varsinkin VHH-dieettiä ajatellen), on sokerit ja vehnä rinnastettu surutta toisiinsa eikä kukaan ole koskaan sanonut että niissä olisi joku merkittävä ero. (En tarkoita keskusteluja nimenomaan tällä foorumilla, vaan noin yleensä.)

Enivei, tässä taannoin hermostuin chatissa siitä että jonkun mielestä aivot tarvitsevat nimenomaan sokeria. Hän oli listannut kaikki aineet mitä aivot hänen mielestään tarvitsivat, ja hedelmät oli erikseen ja sokeri erikseen. Yritin kysellä että luuletko tosiaan että ennenmuinoin kasvoi sokeripaloja puissa, mutta muuta vastausta en yleisessä älämölössä saanut kuin että luolamiehet eivät eläneet kuin 30-vuotiaaksi (mikä on ilmeisesti joidenkin mielestä merkki siitä että vehnä ja sokeri ovat erittäin tarpeellisia ravinnonlähteitä...)

Tuppu L 2.0
Seuraa 
Viestejä3156
Liittynyt25.5.2009

Eikä se korkea verensokeri edes ole aina hyvä asia, kunhan nyt sitä verensokeria on. Sama on verenpaineenkin kanssa. Elimistö kyllä osaa sen verensokerin itse säätää riittävästi, ettei sitä tarvitse mitenkään erikseen jatkuvasti nostaa. Monet kuvittelevat sen luontaisen tason olevan liian matala. Tosin kyllä elimistö joutuu tottumaan korkeaan verensokeriinkin, jos se siihe aina pakotetaan. samoin jos alkaa käyttämään opiaatteja, niin kyllä se elimistö siihenkin tottuu. Sitten kun ulkoinen opiaattien saanti loppuu, niin elmistö joutuu sopeutumaan taas siihe luontaiseen tilaansa. ihmisille ja eläimille on luontaista, että on jopa useita päiviä syömättä, eikä silti kuole ainakaan liian matalaan verensokeriin. Aivot kyllä saavat tarvitsemansa sokerin, hapen ja kaikki muutkin, ei siitä tarvitse terveen ihmisen huolehtia, kunhan vain ei ole puutostiloja. Kyllä elimistö vuosimiljardin aikana on melko hyvin sopeutunut ja karaistunut, ettei ainakaan mistään perusaineenvaihdunnasta tarvitse murehtia.

taucalm
Seuraa 
Viestejä7047
Liittynyt3.9.2009
Rousseau
No tämä oli kyllä tyystin uutta. Aina kun on käyty hiilarit läpi jossain ravintoa koskevassa keskustelussa (varsinkin VHH-dieettiä ajatellen), on sokerit ja vehnä rinnastettu surutta toisiinsa eikä kukaan ole koskaan sanonut että niissä olisi joku merkittävä ero. (En tarkoita keskusteluja nimenomaan tällä foorumilla, vaan noin yleensä.)
mikäli viittaat hiilarikeskusteluun jota Heikkilä pitää yllä niin Heikkilä ei tee eroa matalan glykeemisen indeksin ja korkean glykeemisen indeksin hiilareiden välille. Heikkilä ts. siis pitää esim. sokeria ja pavuista yms. sellaisesta terveellisestä saatavia hiilareja samana asiana ja yhtä pahana.

"Everything is backwards; everything is upside down. Doctors destroy health, lawyers destroy justice, universities destroy knowledge, governments destroy freedom, the major media destroy information and religions destroy spirituality."

Vierailija
Rousseau
Puuhevonen
Rousseau
Asia kiinnostaa koska olisi suotavaa että ihmisillä on vaihtoehtoja hampaita mädättävälle ja kaikenlaista pahempaa tautia suuremmassa käytössä aiheuttavalle hiilarishaisselle nimeltä sokeri

Älä loukkaa hiilarishaissea kutsumalla sokeria hiilariksi. Sillä ei ole juuri mitään tekemistä biokemiallisesti hiilareiden kanssa, vaan maksa käsittelee prosessoidun sokerin pääasiassa alkoholina, eli myrkkynä.

Eli, tokihan jos sokeriin verrataan, niin mikä tahansa on terveellisempää. Myös aspartaami, joskaan en suosittelisi kyllä pepsi maxin kittaamista litratolkulla. Juokaa luomumaitoa mieluummin.




No tämä oli kyllä tyystin uutta. Aina kun on käyty hiilarit läpi jossain ravintoa koskevassa keskustelussa (varsinkin VHH-dieettiä ajatellen), on sokerit ja vehnä rinnastettu surutta toisiinsa eikä kukaan ole koskaan sanonut että niissä olisi joku merkittävä ero. (En tarkoita keskusteluja nimenomaan tällä foorumilla, vaan noin yleensä.)



Eipä niillä olekkaan kuin Puuhevosen mielikuvituksessa. Sakkaroosi eli tavallinen pöytäsokeri hajoaa ensimmäiseksi ohutsuolessa entsyymien vaikutuksesta glukoosiksi ja fruktoosiksi. Fruktoosi muuntuu toki maksassa glukoosiksi, mutta se ei tarkoita että se olisi mikään sen erikoisempi myrkky.

Sakkaroosia löytyy ihan esimerkiksi porkkanasta sellaisenaan.

Glukoosi puolestaan on veren sokeri, siis se jota kaikki solut käyttävät elääkseen, ja joksi elimistö kaiken ruoan pyrkii hajottamaan, ja joka on samalla yksinkertaisin hiilihydraatti jota löytyy esimerkiksi juurikin sen vehnän tärkkelyksestä.

Vierailija

No siis kalori on aina kalori, sen olen itse empiirisesti todennut kokeilemalla - laihtumalla noin kilon viikossa syömällä ihan kokeeksi pelkkää prodejauhoa, jäätelöä ja sokeroituja limuja, ja lopputuleman perusteella paino lähti 95-prosenttisesti läskeistä pois. Sikäli matalan ja korkean GI:n ruoilla ei ole käytännössä muuta eroa kuin kylläisyyden tunne - minulla on tietotaito sekä mahdollisuus laskea helposti ja nopeasti ruoka-aineiden energiapitoisuudet, makroaineet sekä päivän energiamaksimi, joten tiedän, että jos vedän pari purkkia jäätelöä ja ison pullon colaa, päivän energiantarve onkin jo siinä. Kylläiseksi siitä ei ehkä tule, mutta en ole nälkääkään joutunut näkemään.

Sokeri sen sijaan ei itsessään ole alkoholi, vaan kyseessä on nimenomaan hiilihydraattirakenne. Sokerialkoholit eli polyolit ovat sitten kokonaan oma ryhmänsä, ja niihin kuuluvat mm. Erytritoli, glyseroli, maltitoli ja isomaltitoli, laktitoli, mannitoli, sorbitoli, ksylitoli jne. Myytti siitä, että sokeri käyttäytyisi maksassa kuin alkoholi perustuu luultavasti siihen, että nykyään jopa nuorilla on todettu rasvamaksaisuutta, joka taas johtuu lihomisesta, joka taas edelleen johtuu rankasta energiaylikuormasta. Voi olla, että nopeilla hiilareilla, kuten glukoosilla ja vastaavilla, on tekemistä maksan glykogeenivarastojen ja rasvamaksan kanssa, mutta tällainen rasvamaksa lähtee käytännössä aina laihduttamalla pois, jonka vuoksi se ei ole siltikään sama asia kuin viinalla raiskattu maksa.

Hiilihydraatteja yhdistävä tekijä kuitenkin on se, että se on ainoa makroaine, jota ilman ihminen tulee toimeen. Hiilihydraatteja vain on niin laajalti ja helposti saatavilla, että kapasiteetti niiden käyttöön on aikanaan kehittynyt ja hyvä olla siten olemassa.

Keskustelua ei kuitenkaan ole tarkoitus käydä anti- ja pro - heikkilän-kaalit - kannattajien välillä, vaan keskustella ASPARTAAMISTA ja muista keinotekoisista makeutusaineista, niiden käyttäytymisestä elimistössä sekä niiden mahdollisesta karsinogeenisyydestä.

Puuhevonen
Seuraa 
Viestejä5275
Liittynyt9.1.2011
Rousseau
No tämä oli kyllä tyystin uutta. Aina kun on käyty hiilarit läpi jossain ravintoa koskevassa keskustelussa (varsinkin VHH-dieettiä ajatellen), on sokerit ja vehnä rinnastettu surutta toisiinsa eikä kukaan ole koskaan sanonut että niissä olisi joku merkittävä ero.

Tällaisessa yksinkertaistamisessa ei ole mitään uutta. Esimerkiksi vallitsevan käsityksen mukaan ei ole mitään eroa sillä syötkö puuron raakana vai keitettynä tai syötkö taikinaa raakana vai leivän paistettuna.

Sen sijaan jostain kumman syystä me silti haluamme keittää ruuan ja äiditkin sanoo aina että pitäisi syödä lämmintä ruokaa. Miksi ihmeessä? Koskaan äidit eivät perustele tieteellisesti sitä, eikä ravintosuositukset tee ravitsemuksellista eroa raa-an ruuan ja keitetyn/paistetun ruuan välille.

Ravitsemusoppihan on siitä kaikkein sairain, että se tosiaankin ajattelee, että joule on joule, vaikka voissa paistais. Eli kyllä, jouleilla on eroja. Pelkästään joulen paistaminen muuttaa joulen arvoa!

tässä taannoin hermostuin chatissa siitä että jonkun mielestä aivot tarvitsevat nimenomaan sokeria.

Aivot eivät tarvitse sokeria, vaan glukoosia. Tällä on melkoinen ero. Itse yleensä makeutan aamun maitokahvikaakaon glukoosilla. Ja sillä on piristävä vaikutus.

Sokeria sen sijaan jos syö, niin sillä on veren glukoosipitoisuuksia laskeva vaikutus. Eron huomaa siinä, että jos syöt kilon sokerikaramellia, niin saa vain huonon olon, kun veren glukoosipitoisuudet laskee.

Jos maksa käsittelisi sokerin kuten hiilarit, niin sitten veren glukoosipitoisuus ei missään olosuhteissa voisi laskea. Eli hiilareista poiketen, koko elimistö pystyy käsittelemään hiilareita. Sen sijaan sokeria pystyy prosessoimaan vain maksa. Jopa etanoli on elimistölle helpommin käsiteltävä aine kuin sokeri! Koska etanolia voidaan käyttää energianlähteenä myös muualla elimistössä. Vain kolmannes etanolista käsitellään samaa ja siis elimistölle myrkyllistä reittiä pitkin maksassa kuin sokeri.

»According to the general theory of relativity space without aether is unthinkable.»

Vierailija
Bushmaster

Keskustelua ei kuitenkaan ole tarkoitus käydä anti- ja pro - heikkilän-kaalit - kannattajien välillä, vaan keskustella ASPARTAAMISTA ja muista keinotekoisista makeutusaineista, niiden käyttäytymisestä elimistössä sekä niiden mahdollisesta karsinogeenisyydestä.



Aloitusviestissä vastasit aika tyhjentävästi, joten paljoakaan keskustelemista aspartaamista ei jäänyt.

Vierailija
Puuhevonen

Sokeria sen sijaan jos syö, niin sillä on veren glukoosipitoisuuksia laskeva vaikutus. Eron huomaa siinä, että jos syöt kilon sokerikaramellia, niin saa vain huonon olon, kun veren glukoosipitoisuudet laskee.




Itseasiassa sokerilla, tai tarkemmin ottaen siitä muodostuvalla fruktoosilla, on insuliinitasojen kannalta vähentävä vaikutus pelkkään glukoosin syömiseen nähden. Vähemmän insuliinia tietää enemmän glukoosia veressä, kun solut eivät saa signaalia sen käyttämiseen.

Puuhevonen
Seuraa 
Viestejä5275
Liittynyt9.1.2011

Veikko, vain ehkä vain kymmenen prosenttia prosessoidusta fruktoosin lähteestä muunnetaan glukoosiksi. Sen sijaan kun glukoosiksi muuntamisen raja tulee vastaan, niin sekä fruktoosi, että glukoosi ohjataan samaan rasvan valmistussynteesi kuin etanoli maksassa. Ja tästä johtuu siis, että jos syöt puolikiloa karkkia, niin veren glukoosipitoisuudet laskee. Maksa ei pysty muuntamaan kuin ehkä 20 grammaa fruktoosia glukoosiksi vuorokaudessa. Vaikka tätä määrää on vaikea saada luonnon antimista, ehkä hunajaa lukuunottamatta, niin prosessoitu sokeri on ihan eritavalla saatavilla.

Siksipä näkisin, että aspartaami olisi suositeltavaa sokerin sijaan. Kenties ideaalista olisi käyttää maltoosin ja sokerin sekoitusta ja lisätä hieman aspartaamia makeuden säätämiseksi. Nythän sokerittomissa tuotteissa on se vika ettei niissä ole energiaa.

»According to the general theory of relativity space without aether is unthinkable.»

Vierailija

Syöpää tai ei. Olen "AINA" ollut sitä mieltä että keinotekoiset makeutusaineet ovat täysin turhia! Elimistö vaan ei yksinkertaisesti suostu huijattavaksi makeutusaineilla.
Kevytlimuja juovat korvaavat vaistomaisesti puuttuvat kalorit ahmimalla muuta ruokaa
vähintään vastaavan määrän enemmän. Eli jos tykkää makeista kalorittomista juomista,
niin on syytä pitää tiukkaa itsekuria energiatankkauksen suhteen.
Mutta pitääkö aikuisen ihmisen lipitellä kokoajan imeliä juomia?
Itse juon mieluummin olutta.

Puuhevonen
Seuraa 
Viestejä5275
Liittynyt9.1.2011
Veikko
Puuhevonen
prosessoidusta fruktoosin lähteestä

Mitä tämä tarkoittaa?

Aivanniin mutta kalorihan on kalori... Eikä sillä ole väliä missä muodossa kalorin saa elimistöönsä.

»According to the general theory of relativity space without aether is unthinkable.»

Vierailija

Tulipa mieleen kysymys aspartaamista. Miten suun bakteerit reagoivat aspartaamiin ja aiheuttaako se happohyökkäystä? Jos aspartaami ja muut keinomakeutusaineet eivät aiheuta happohyökkäystä, niin miksi ksylitolia hehkutetaan niin paljon? Mitä erikoista ksylitolissa on verrattuna esim. aspartaamiin?

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat