HAKKAPELIITTOJEN ENSIMMÄINEN VOITTO

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Otetaanpas tämä asia ihan aiheen arvoisesti palstalle, kun se tuli esille Tsingisiä käsitetltäessä, ja kun juuri sitä ei muuten sotaisassa Suomen historiankirjoituksessa ole kansalle juurikaan kerrottu.

Suomen ratsuväen järjestely oli siis Kustaa II Aadolfin vuoden 1625
Liivinmaan sotaretkeen mennessä saatu päätökseen. Miehet olivat valikoituja hyviä, ja hevoset mongolianhevosia, jotka olivat tulossa
myös suomenhevosten varsinaiseksi kannaksi. Ne eivät olleet mitään
tyypillisiä ruotsalaisia poneja, joita mm. Lützenin taistelussa käytti Smoolannin ratsurykmentti. Säilyneiden tietojen mukaan suomalaisten ratsuhevosten mittavaatimuksen olivat suuremmat kuin ruotsalaisten yleensä. Uudet suomenhevoset olivat sekä vahvoja ja sitkeitä että ajan yleiseen läntiseen eurooopplaiseen tasoon verrattuna nopeita.

Vuodenvaihteeseen 1625/1626 mennessä Väinäjoki oli jäätynyt, ja
Kustaa Aadolfin joukot, n. 5000, olivat asettuneet paikkakunnalle saksankieliisessä nimiasussaan Kokenhusen. Näistä oli uutta suomalaista ratsuväkeä 12 komppania, noin tuhat miestä. Suomalaista jalkaväkeä ei ollut mukana. Wallhofin, tämäkin saksaa, kentän laitamilla 7. tammikuuta vastaisena yönä kohdattiin Sapiehan puolalaiset, vain 3500, mutta siihen asti pelättyjä ratsumiehiä 2500. Taistelu käytiin 7:nnen aamuna. Suomalaisten ratsumiesten komentaja taistelussa oli Kustaa Horn.
Puolalaiset olivat vielä uudelleen ryhmittymässä, kun suomalaiset
suorittivat rajun yllättävän rynnäkön. - Tämäkin kumoaa väitteen, että suomalaiset olisivat ratsastaneet mitättömillä poneilla. - Ruotsinmaan puolelta ei taisteluun muita joukkoja osallistunutkaan. Puolalaiset menettivät kaatuneina 600 miestä, suomalaiset eivät yhtään. Kyseessä ei ollut siis oikeastaan kahden osapuolen taistelu, vaan yllätys ja sen seurauksena puolalaisten ratsumiesten pako. Takaa-ajo jatkui kahden peninkulman päähän, ja sotasaaliiksi joutui myös puolalaisten koko kuormasto.

Noin siis ratsuväen nokkimisjärjestys oli vaihtunut Liivinmaan-Puolan sodassa.

Lähde. Armas Luukko, Suomen historia 1617 - 1721 ( Suomen historia VIII osa), s.182.

Sivut

Kommentit (26)

Vierailija

Hakkapeliittojen hevoset olivat kiitolaukassa pysäyttämättömiä. Kun sitten hurjasti huutava resuinen joukko pienten hevosten selässä ryntäsi kohti, oli se viholliselle usein kestämätön paikka.
Suomalaisten sotahuudosta syntyi suomalaiselle ratsuväelle nimi, jolla heidät Euroopassa tunnettiin. Englanninkielisessä kuvauksessa "haggabells", latinankielisessä haccapelites. Suomalaiset itse eivät tuota nimeä itsestään käyttäneet.
Kieli eristi heidät muista ja avoin maasto taistelutantereena oli heille uusi ja pelottava kokemus. Pakko heidän oli turvata toisiinsa.
Tuo oli vapaasti lainattu Veijo Meren "Maassa taivaan saranat".

Suomalaisen sotilaan kova maine on kai perua noilta ajoilta.
Ruotsalaiset taas omassa sotahistoriassaan taitavasti unohtavat suomalaisten osuuden 30-vuotisessa sodassa, tai ehkä laskevat suomalaiset ruotsiin kuuluvaksi, niin kuin tietysti silloin kuuluivatkin eivätkä näin ollen tarvitse erillistä mainintaa.

Vierailija
K. K.
Hakkapeliittojen hevoset olivat kiitolaukassa pysäyttämättömiä. Kun sitten hurjasti huutava resuinen joukko pienten hevosten selässä ryntäsi kohti, oli se viholliselle usein kestämätön paikka.
Suomalaisten sotahuudosta syntyi suomalaiselle ratsuväelle nimi, jolla heidät Euroopassa tunnettiin. Englanninkielisessä kuvauksessa "haggabells", latinankielisessä haccapelites. Suomalaiset itse eivät tuota nimeä itsestään käyttäneet.
Kieli eristi heidät muista ja avoin maasto taistelutantereena oli heille uusi ja pelottava kokemus. Pakko heidän oli turvata toisiinsa.
Tuo oli vapaasti lainattu Veijo Meren "Maassa taivaan saranat".

Suomalaisen sotilaan kova maine on kai perua noilta ajoilta.
Ruotsalaiset taas omassa sotahistoriassaan taitavasti unohtavat suomalaisten osuuden 30-vuotisessa sodassa, tai ehkä laskevat suomalaiset ruotsiin kuuluvaksi, niin kuin tietysti silloin kuuluivatkin eivätkä näin ollen tarvitse erillistä mainintaa.

Ei suomalaiset ratsuhevosiksi olleet pieniä. Tietysti ne olivat pieniä verrattuna eurooppalaisiin työhevosrotuihin, raskaimmat kehittyivät
jopa kaksitonnisiksi, mutta niillä ei ratsuväki ratsastanut. Niitä voitiin käyttää kyllä raskaiden tykkien vetämiseen, semmoisten, joita Tillyllä oli Breitenfeldin taistelussa.

Resuisiako, se käsitys varmaan tulee topeliaanisista tyylittelyistä.
Suomaliset olivat omaksuneet myös mongolimallisen nahkahaarniskan.
Sitä vahvistettiinkin teräslevyin. Koska mm. Ståhlhandsken osasto oli kevyttä ratsuväkeä, se ei tietenkään vointu käyttää varsinaisia teräshaarniskoja. Näitä oli kyllä ruotsalaisillakin musketein aseistetuilla ratsumiehillä 30-vuotisessa sodassa.

Sen sijana mm. suomlaisen jalkväen vaatetus ja muonituskin olivat ongelmia vielä Liivinmaan sodassa. Ja niinpä ainakin historioijain mukaan miehet olivat onnellisia päästyään Saksan aineiseen runsauteen.

Hakkapeliittain nimitys siis tulee sotahuudosta " Hakkaa päälle!".
Kirosanan aseman saanut Jumalauta! puolestaan on väännös kaarlelaisen armeijan sotahuudosta.

Balladi Minä vaivana maan mato oon ratsumies, sekin Saksassa tehty
kertoo suomalaisesta ratsumiehestä. Täällä siitä Suuren Pohjan sotaan mennessä väännettiin virallien luterilainen virsi Minä vaivainen maan mato oon matkamies. Sitä aina on muistettu esittää köyhiä ja kurjia haudattaessa, varmaan myös Suurinka kuolonvuosina enne Suurta Pohjan sotaa ja Suurin nälkävuosina 1860-luvulla.

Vierailija

Luin tässä joku aika sitten ruotsalaisen historioitsijan ja kirjailija Peter Englundin kirjan: Suuren sodan vuodet. Kertoo 30-vuotisesta sodasta. Koko tiiliskiven paksuisen kirjan aikana, hän mainitsi kerran hakapeliitta sanan ja sillonkin negatiivisessa yhteydessä: suomalainen hakkapeliitta raiskasi talonpojan vaimon.
Tosin hän eräässä yhteydessä mainitsi osaston, jonka kärkijoukkona oli "suomalaisia ratsumiehiä". Muuten hän ei paljonkaan suomalaisia muistanut.
Kirja on muuten hyvä ja historialliselta kannalta tuntui varsin luotettavalta.
Siitä sai käsityksen, ettei koko ruotsin armeija ollut kovinkaan kaukana resuisesta joukosta. Esim. yhtenäistä sotilasasua ei Ruotsin armeijalla, edes upseereilla, hänen mukaansa ollut.
Kuinka sitten lienee?

Vierailija

Epäilemättä yhtenäinen ruotsinmaalainen sotilasasu toteutettiin muiden seikkojen ohella vasta Kaarle XIn aikana.

On ilmeisesti mennyt Ruotsinmaan " suurvalta" myös Peter Englundille päähän. Lukemani suomennettukin teos Poltavan taistelusta sentään oli jokseenkin asiallinen. Ei siinä kyllä suomalaisia juurikaan mainittu.

Vierailija
IsoJussi
Vaan ollaan me rakuunat silti kovaa sakkia :twisted:

Hakkaa päälle!

Rakuunoilla kyllä alunperin, mm. 30-vuotisen sodan aikaan, tarkoitettiin ratsastavaa jalkaväkeä. Aseistuksena siis musketit ja keihäät.
Breitenfeldin tqaistelussa semmosia 2000 oli Ståohlhansken ja Wunnschin joukon apuna.

Keski-Euroopassa oli puutetta kunnon ratsuhevosista. On siinä valossa jopa luultavaa, että haarniskoiduille raskaille ratsumeihille ja rakuunoille annettiinkin alustaksi työhevosia. Vahvojahan ne tietysti olivat, mutta liikkuvuus oli surkea. Nopeat suomalaiset ja muutkin ruotsalaiset pitelivät liikkuvina yhä uudestaan heitä pahoin.

Eivät kaikki vastapuolellakaan ratsastaneet heikoilla länsiseurooppalaisilla.
Kuululla Pappenheimilla oli Breitenfeldissä, hyökkäämässä juuri suomlaisia ynnä heitä tukevaa rakuunajoukkoa vastaan, 3000 ratsumiestä, pääsoin kroaatteja. Nämä oli värvätty Unkarin kuningaskunnan puolelta, ja käyttivät siis unkarinhevosia. Kustaa II Aadolfin ohella myös Pappenheim kaatui Lützenissä.

Vierailija

Miten Pappenheim oli kuuluisa? Jokin sanotakin on pappenheimiläisitä.. en muista miten se meni ja mihin asiayhteyteen se liittyi?

Vierailija
K. K.
Miten Pappenheim oli kuuluisa? Jokin sanotakin on pappenheimiläisitä.. en muista miten se meni ja mihin asiayhteyteen se liittyi?

Suomessa Pappenheimin teki kuuluisaksi Maamme-kirjan tekijä Sakari Topelius. Niin kertoi Breitenfeldista: seitsemän kertaa Pappenheim hyökkäsi, ja joka kerta lyötiin takaisin, kunnes viimeisen kerran jälkeen pakeni. Sitten suomalaiset valtasivat katolisten tykistön. Lützenin taisteluun sen kestäessä Pappenheim saapui kuin kiljuva jalopeura.

kytoann
Seuraa 
Viestejä1868
Liittynyt16.3.2005

Sanonta kuuluu jotenkin "tuntea pappenheimilaisensa". Esim. opettaja kehottaa luokkaansa hiihtämään tai muuten ulkoilemaan viikonloppuna, kun on hyvä sää luvassa. Oppilaat lupailevat auliisti, mutta opettaja huokaisee myöhemmin opettajien huoneessa: " tietokoneen tai telkkarin vieressä ne kumminkin istuvat, minä tunnen pappenheimiläiseni."

Sanonta on varmaan lähtöisin Topeliuksen Välskärin kertomuksista, pitääpä oikein tarkistaa mistä kohdasta.

Tyhmyydelle minä olen vihainen kuin rakkikoira; mutta viisaus ei ole kaikille suotu.

Vierailija
ArKos itse
Epäilemättä yhtenäinen ruotsinmaalainen sotilasasu toteutettiin muiden seikkojen ohella vasta Kaarle XIn aikana.

On ilmeisesti mennyt Ruotsinmaan " suurvalta" myös Peter Englundille päähän. Lukemani suomennettukin teos Poltavan taistelusta sentään oli jokseenkin asiallinen. Ei siinä kyllä suomalaisia juurikaan mainittu.

Kaarle XI:n aikaan käytiin osana Skoonen sotaa Pohjoismaiden verisin taistelu: Lundin taistelu (1676). Suomalaisia ratsuväkijoukkoja oli mukana Hämeestä ja Etelä-Karjalasta. Näiden osuudesta tuntuu olevan mahdotonta löytää tietoa netistä, enää. Joskus muutama vuosi sitten luin englanninkielisestä artikkelista, että suomalaiset, jotka sotivat "viimeiseen mieheen" ratkaisivat taistelun.

http://en.wikipedia.org/wiki/Battle_of_Lund

Tässä ruotsinkielisessä linkissä taas vähätellään suomalaista ratsuväkeä:
http://www.algonet.se/~hogman/slb_slag_ ... und%201676
"Även Budbergs finska dragoner hamnade i en besvärlig situation och skingrades efter ett danskt anfall. De finska dragonerna var nyrekryterade och saknade stridserfarenhet. "

Vierailija

Koskaan en tule unohtamaan lukion historianopettajani soolona esittämää joukkotaistelua kyseiseen sotaan liittyen.
Kirjoitettuna turha, mutta hänen suustaan tulleena suomalaisten miehekäs "HAKKAA PÄÄLLE!", jonka seurana ruotsalaisten hevosmiesten "Hakka peele, hakka peele" vetää edelleen hampaitani ympäröivän iho-, ja lihaskudoksen virneeseen.
Tämä oli hänen teoriansa hakkapeliitta-nimestä, ruåtsalaisten kirvoittama 'hakkaa päälle'-huuto.

Vierailija

Lainaus:
Kaarle XI:n aikaan käytiin osana Skoonen sotaa Pohjoismaiden verisin taistelu: Lundin taistelu (1676). Suomalaisia ratsuväkijoukkoja oli mukana Hämeestä ja Etelä-Karjalasta. Näiden osuudesta tuntuu olevan mahdotonta löytää tietoa netistä, enää. Joskus muutama vuosi sitten luin englanninkielisestä artikkelista, että suomalaiset, jotka sotivat "viimeiseen mieheen" ratkaisivat taistelun.

Näihän siinä kävi.Tuo yksikkö,joka kaatui viimeiseen mieheen,tunnetaan
Mustana Rykmenttinä.Savolaisista koottu 400:n ratsumiehen yksikkö
johtajaan Herman von Burghausen viivytti vihollista ja antoi aikaa
järjestää järjestää kaaokseen joutuneet joukot uudestaan,mikä käänsi taistelun kulun Kaarlen eduksi.Ikävä kyllä,kaaoksen synnyssäkin oli
mukana suomalaisia yksiköitä.Heti taistelun alussa lähtivät pakoon
Budbergin ja Baranovin suomalaiset rakuunaosastot.Mutta kuten mainittu,
Musta Rykmentti pelasti voiton.Aihe tuli tuossa sukututkimuksen yhteydessä vastaan.Yksi Mustan Rykmentin rakuunoista oli esi-isäni
Juho Ollinpoika R....

Vierailija
Ärrimurri
Lainaus:
Kaarle XI:n aikaan käytiin osana Skoonen sotaa Pohjoismaiden verisin taistelu: Lundin taistelu (1676). Suomalaisia ratsuväkijoukkoja oli mukana Hämeestä ja Etelä-Karjalasta. Näiden osuudesta tuntuu olevan mahdotonta löytää tietoa netistä, enää. Joskus muutama vuosi sitten luin englanninkielisestä artikkelista, että suomalaiset, jotka sotivat "viimeiseen mieheen" ratkaisivat taistelun.

Näihän siinä kävi.Tuo yksikkö,joka kaatui viimeiseen mieheen,tunnetaan
Mustana Rykmenttinä.Savolaisista koottu 400:n ratsumiehen yksikkö
johtajaan Herman von Burghausen viivytti vihollista ja antoi aikaa
järjestää järjestää kaaokseen joutuneet joukot uudestaan,mikä käänsi taistelun kulun Kaarlen eduksi.Ikävä kyllä,kaaoksen synnyssäkin oli
mukana suomalaisia yksiköitä.Heti taistelun alussa lähtivät pakoon
Budbergin ja Baranovin suomalaiset rakuunaosastot.Mutta kuten mainittu,
Musta Rykmentti pelasti voiton.Aihe tuli tuossa sukututkimuksen yhteydessä vastaan.Yksi Mustan Rykmentin rakuunoista oli esi-isäni
Juho Ollinpoika R....

Kuten myös minun, ja suvulle tuli palkkioksi maapaikka Kaakkois-Suomesta. Minunkin esi-isäni oli siis noista mustan ratsuväkirykmentin joukoista. Oletkohan sukua minulle?

Vierailija

En tosiaan tiedä oliko isoisoisoisoisoisoisoisoisäni juuri tuossa mustassa rykmentissä, veljeni väittää niin, koska se kuulostaa hyvältä. Mutta tosiasia on, että Lundin taistelun tuloksena silloinen isoisoiso-jne isäni sai palkkiona maaomaisuutta Kaakkois-Suomesta. Luulen oikeasti kuitenkin, että se isisosiosio-jne. palveli karjalan(eli viipurin) ratsuväkirykmentissä.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat