Innostusta ruoka-aiheiselle ketjulle?

Seuraa 
Viestejä10403
Liittynyt16.3.2005

Jou!

Olen useamman tovin miettinyt, olisiko hyödyllistä perustaa tänne jonkinlainen gastronomiaketju. Tällä palstalla aina silloin tällöin käsitellään ruoka-aiheita, vaihdetaan reseptejä, kiistellään resepteistä, jne.

Jos kyseisen ketjun pistäisi vireille, siellä voisi vaihtaa mielipiteitä ruoka-aineista, valmistustavoista, ruokajuomista, ruoanlaittovälineistä, hyvistä/huonoista ravintoloista, oikeastaan kaikesta mahdollisesta. Aina sushista suurusteeseen tai teriyakista teroituspuikkoihin.

Mitäs tykkäisitte?

Sivut

Kommentit (172)

Vierailija
asdf
Jou!

Olen useamman tovin miettinyt, olisiko hyödyllistä perustaa tänne jonkinlainen gastronomiaketju. Tällä palstalla aina silloin tällöin käsitellään ruoka-aiheita, vaihdetaan reseptejä, kiistellään resepteistä, jne.

Jos kyseisen ketjun pistäisi vireille, siellä voisi vaihtaa mielipiteitä ruoka-aineista, valmistustavoista, ruokajuomista, ruoanlaittovälineistä, hyvistä/huonoista ravintoloista, oikeastaan kaikesta mahdollisesta. Aina sushista suurusteeseen tai teriyakista teroituspuikkoihin.

Mitäs tykkäisitte?

Itse en osaisi mitään kummempia ruokaan liittyviä ohjeita antaa mutta mieluusti lukisin niitä. Jotakin osaan laittaa mutta ne liittyvät aivan suomalaiseen perusruokaan.

Ainakin yksi nyt löytyy joka on kiinnostunut, toivottavasti muitakin.

Vierailija

Kyllä kiinnostaa! Luen varmasti ruoka-aiheisen ketjun ja osallistun keskusteluunkin, mikäli on jotakin sanottavaa. Ja tästä aiheesta monesti on.

Joka päivä en kylläkään netissä roiku, mutta jos vähintään joka kolmas päivä, niin sekin varmaan riittää mukanaoloksi.

Vierailija

Portviinissä marinoidut viikunat:

Tarvikkeet: portviiniä, punaviiniä, kanelitanko, vaniljatanko, 8 viikunaa ja 200g sokeria, joka paahdotetaan, lisätään muut aineet, keitetään siirappimaiseksi, lisätään viikunat ja haudutetaan hetki. Annetaan maustua yön yli.

Tämä on ylimalkainen resepti. Söin kerran Ravintola Savoyssa ja ne olivat tosi herkullisia. Löysinkin ohjeen Deko-lehdestä. Tässä on nyt tekstiviesti-versio samasta.

Gourmet-lisuke melkein minkä tahansa pääruokalajin kanssa, mutta ennen kaikkea hyvän sisäfilepihvin, riistan, jos yleensä on lihan ystävä.
Kasvisruokiinkin käy erinomaisesti.
Jälkiruokana esim. parfeen tai jäätelön kera plus jokin hyvä jälkiruokaviini. Kahviksi käy kaffe brutal (kahvi+konjakki) tai esim. rommikaakaocappuccino.

Vierailija

Ruuanlaitto on parhaimmillaan, kun sitä tehdään soveltamalla. Ohjeet siis sivuun ja tavaraa pannuun oman maun mukaan.

seuraava ohje ei varmaan toteuta mitään gastronomian määritelmiä, mutta on hyvää sapuskaa jos pitää tulisesta. Nämä eivät ole mitkään hifi ohjeet, mutta näillä pitäisi ensikertalaisenkin onnistua. Valmistukseen menee suurinpiirtein 30min.

Meksikonpadan tyyppinen mättö:

-400g jauhelihaa (normi sikanauta on ihan ok, vähärasvaisiin joutuu varmaan jossain vaiheessa lisäämään öljyä tai voita).
-2 nyrkinkokoista sipulia.
-2-4 valkosipulinkynttä.
-1 paprika (iso makea paprika, eikä mikään tulinen).
-1 purkki kidneypapuja
-1 purkki tomaattimurskaa.
-jalopenon siivuja 10+
-tabascoa tai vastaavaa tulista kastiketta maun mukaan.
-Erilaisten paprikoiden lisäys on plussaa, mutta ei välttämätöntä.

Liesi täysille ja jauheliha paistinpannuun. Matalasta tavara tulee yli, joten ota kasari. Ruskistetaan jauheliha, ei kuitenkaan liikaa vaan jätetään jauheliha sopivan pehmeäksi. Seuraavaksi paloiteltu (ei silputtu tai tulee mössöä) sipuli ja ohueksi viipaloitu valkosipuli joukkoon. Paistellaan näitä hetki yhdessä että rasva tarttuu sipuleihin ja sipulit vähän pehmenee. Sitteen lisätään paloiteltu paprika ja paistetaan taas näitä hetki yhdessä, että paprikakin vähän pehmenee. Näitä voi vielä paistella kannen kanssa, kun nestettä ei ole liiaksi.

Muutaman minuutin jälkeen lisätään pavut joukkoon. Pavut kannatta pistää joukkoon siivilän kautta tai mättöön tulee liikaa nestettä. Lieden tehoa kannattaa viimeistään tässä vaiheessa vähän lieventää. Omalla liedellä nelonen tuntuu olevan ihan ok, mutta näissä on vähän vaihtelua. Hetken aikaa annetaan taas hautua ja sen jälkeen lisätään tomaattimurska joukkon. Jos aikaisemmin on tuntunut, että homma palaa pohjaan niin viimeistään tässä vaiheessa tulee niin paljon nestettä, ettei niin pääse käymään.

Paistellaan edelleen melko kovalla lämmöllä ilman kantta, että nesteet haihtuisi. Heitetään tarvittava määrä jalopenon siivuja joukkoon ja odotellaan niin kauan ettei homma muistuta soppaa vaan pataruokaa. Jos sipuli tai paprika tuntuu jäävän liian kovaksi niin lämpöä pienemmälle ja lisätään paistoaikaa. Kun mättö ei enää ui nesteessä otetaan lämmöt liedeltä pois ja jätetään ruoka vähäksi aikaa pannuun jäähtymään.

Tabascoa tai vastaavaa tulista kastiketta kannattaa lisätä vasta melko myöhäisessä vaiheessa ruuanlaittoa, koska tuntuu siltä että lämpö hävittää tavaran potentiaalia. Muista lisäillä suolaa myös jo jauhelihaan ja myöhemmissäkin vaiheissa maun mukaan. Tärkeätä on maistella ruokaa koko laiton ajan ja lisäillä kaikkea tavaraa maun mukaan.

Ruokaa tulee melko reippasti, joten yksin siitä ei kerralla selviä mitenkään. Aineikset on valittu siten, että niitä voi kaupasta ostaa helposti eikä jääkaappiin jää mitään vajaita purkkeja (pl. jalopenot ja tabasco, mutta nehän säilyy). Valmis ruoka on kohtalaisen lähellä valmiita meksikonpata pussiruokia, mutta ilman riisiä. Syömisen jälkeen ruoansulatus toimii nopeammin, kuin Tokion metro , Bon voyage.

Vierailija

Vasta-alkajan jauhelihakastike
tarvit:400g jauhelihaa, Koskenlaskija-juuston, sipulin, suolaa, pippuria(=rouhittua mustaapippuria), ruokaöljyä ja rohkeutta.
Kun et kerran oo ennen ruokaa tehny,nii kokeileppa tätä:
Paat liedelle paistinpannun ja kattilan. Molemmat kolomoselle. Molempiin
ruokaöljyä 1-2 ruokalusikallista. Kuori ja pieni silpuksi sipuli, pane kattilaan ruskistumaan. Nosta paistinpannun lämpötila neloseen (1-6 lukee nappulasa). Sitte paat osan jauhelihasta paistinpannulle, ehkä neljänneksen. Paista sitä söyrien, ympäriinsä pyöritellen, kunnes väri on muuttunut erilaiseksi. Tässä vaiheessa viimeistään näet eron kypsän ja raa"an (mun tietokonehella ei ollukkaan heittomerkkiä,mua on huijattu)jauhelihan välillä. Tuoksu on erilainen, maku myös. Tee samoin loppujen kolmen neljänneksen kans. Paistettu jauheliha aina kattilaan sipulien päälle.Välillä voit lurauttaa puoli kaffikupillista vettä paistinpannulle ja antaa sen lämmetä. Paistetun jauhelihan päälle kattilaan. Kun kaikki jauheliha on paistettu, laitat suolaa ja rouhittua mustaapippuria. Murennat Koskenlaskija-juuston, ihan sama mitä sorttia, siihen päälle.Sitte paat kattilan kakkoselle.Sekottelet jollakin, lusikalla tai kauhalla, sitä sörsseliä. Lisäät maun mukaan suolaa ja rouhittua mustaapippuria. Gourmet on sitä, että sää ihte maistelet sitä koko ajan. Vähän kerrassaan. Koko ajan. Panit ehkö jo vähän aikasemmin kiehuun perunoita tai riisiä tai pastaa.

Vierailija

Joistain sipuleista lähtee kuori melkein ajatuksen voimalla, mutta sitten on näitä, joiden kanssa saa kyntensä verille ennen kuin keltainen kuori on nyljetty pois. Ken tietää miten sipulinkuorimista voi helpottaa noiden kinkkisten sipuleiden kohdalla, kertokoon tietonsa.

Vierailija

Leikkaa sipulista kanta ja latvatupsu pois.

Ota sitten sipuli käpälään ja laita molemmat lämpimän, juoksevan vesihanan alle. Kuori hämääntyy niin, että antaa riisua itsensä kynsien kärsimättä. Tepsii myös valkosipulin käsittelyyn.

Vierailija

Näin ylistettynä vielä pari vinkkiä:

- Jos laitat ruokaan curry- tai paprikajauhetta, anna sen ensin hieman paistua rasvassa, ennen kuin lisäät nesteen. Maku on oleellisesti mehevämpi.

- Kun lisäät ruokaan tomaattimurskaa tai -pyrettä, laita aina n. teelusikallinen sokeria tai hunajaa mukaan. Leikkaa tomaatin karvauden.

Vierailija
Deckers
Ruuanlaitto on parhaimmillaan, kun sitä tehdään soveltamalla. Ohjeet siis sivuun ja tavaraa pannuun oman maun mukaan.

seuraava ohje ei varmaan toteuta mitään gastronomian määritelmiä, mutta on hyvää sapuskaa jos pitää tulisesta. Nämä eivät ole mitkään hifi ohjeet, mutta näillä pitäisi ensikertalaisenkin onnistua. Valmistukseen menee suurinpiirtein 30min.

Ruuanlaittoon suhtaudun vakavasti. Olen valitettavasti täysin eri mieltä kanssasi. Olen harrastanut ruuanlaittoa aktiivisesti yli 25 vuotta, nyt olen hieman yli nelikymppinen.

Soveltava ruuanlaitto on ok, jos osaa laittaa vaikeaa ruokaa ohjeiden mukaan. Se on sama kuin musiikin improvisoinnissa; sitä ei voi tehdä jos ei ole opetellut sääntöjä. Olen syönyt lukemattomia kertoja ruokaa ihmisiltä, joilla ei ole yhtään keittokirjaa ja jotka sanovat laittavansa hyvää ruokaa ilman sääntöjä. Valitan, ei pidä paikkaansa. Lopputulos on parhaimmillaan syötävää, mutta kannattaisi harkita, että se voi olla loukkaus ruuan kanssa töitä tehneitä vieraita kohtaan.

Reseptisi hyvyys oli nimen omaan tulisuudessa, jos sitä pitää sellaisenaan kehuttavana. Muuten se on vain miljoonas variantti aiheesta mössö, suosittu opiskelijoiden keskuudessa jo vuosikymmeniä. En halua loukata, olet varmaan ylpeä tuosta, mutta ihan oikeasti, mikä tuossa oli reseptin arvoista?

No hyvä on. Kuuleehan aina joku Vivaldin neljä vuodenaikaa tai Black Sabbathin Paranoidin ensimmäisen kerran. Anteeksi jos olin kärkevä, mutta kuten sanoin tämä on vakava asia. Ihmiset kuvittelevat osaavansa laittaa ruokaa ilman opettelua. Kukaan ei kuvittele lähtevänsä jammailemaan jazzmuusikoiden kanssa ilman sitä.

Jazzmuusikot ovat muuten usein olleet gastronomeja, jostakin ihmeen syystä.

Vierailija

Hyvän ruoan salaisuus on sokerissa. Ying ja Yang! Kuten elämässä, mutta nyt kuulostan tylsältä, sillä toistan itseäni!

Vierailija
Bomt Kneder
Deckers
Ruuanlaitto on parhaimmillaan, kun sitä tehdään soveltamalla. Ohjeet siis sivuun ja tavaraa pannuun oman maun mukaan.

seuraava ohje ei varmaan toteuta mitään gastronomian määritelmiä, mutta on hyvää sapuskaa jos pitää tulisesta. Nämä eivät ole mitkään hifi ohjeet, mutta näillä pitäisi ensikertalaisenkin onnistua. Valmistukseen menee suurinpiirtein 30min.




Soveltava ruuanlaitto on ok, jos osaa laittaa vaikeaa ruokaa ohjeiden mukaan. Se on sama kuin musiikin improvisoinnissa; sitä ei voi tehdä jos ei ole opetellut sääntöjä.

Ruuanlaitto on todellakin hauskaa, kun soveltaa saatavilla olevia raaka-aineita mahdollisuuksien mukaan, Maku taas on jokaisen pääteltävissä.

Bomt Kneder
Lopputulos on parhaimmillaan syötävää, mutta kannattaisi harkita, että se voi olla loukkaus ruuan kanssa töitä tehneitä vieraita kohtaan.



En kyllä omille vierailleni tarjoaisi mitään meksikolaista tai yleensäkään paprikapitoista ruokaa. Aika moni täälläpäin tuntuu kärsivän närästyksestä syötyään vähänkin voimakkaampia ruokia. Mutta samaa ajatuskulkua johtaen, eikö ole vähän sama asia jos joku alkaisi näyttämään itse tehtyä taloa rakennusmiehelle? Tai Itse korjattua vuotoa putkimiehelle? Hekin voisivat loukkaantua työn amatöörimaisuudesta.

Bomt Kneder
Reseptisi hyvyys oli nimen omaan tulisuudessa, jos sitä pitää sellaisenaan kehuttavana. Muuten se on vain miljoonas variantti aiheesta mössö, suosittu opiskelijoiden keskuudessa jo vuosikymmeniä. En halua loukata, olet varmaan ylpeä tuosta, mutta ihan oikeasti, mikä tuossa oli reseptin arvoista?



Reseptin tulisuus ei ole se pääpointti vaan se, että se on syötynä hyvää jos sattuu pitämään meksikolaisesta ruuasta. Liialla tulisuudella saa pelkästään peitettyä kaiken alleen, eikä näin ollen ole kovin hyvä ratkaisu. Kaikki pistävät paprikaa maun mukaan. Ruuan tulisuus on kovin suhteellinen käsite ja siihen tottuu kovin nopeasti, varsinkin jos kasvattaa itse omat paprikansa.En ole opiskelija, mutta en vaan tiedä mikä muu nimi tuolle ruualle parhaiten sopisi. Suomalaisille tutussa meksikonpadassa on usein mukana riisiä, vaikka se ei ole meksikolaiselle keittiölle kovinkaan tuttu aine.

Mitäköhän reseptissä pitäisi olla, että se olisi kertomisen arvoinen? Sisäfilettä, punaviiniä, yrttejä, voita ja joku ranskalainen nimi?

Bomt Kneder
No hyvä on. Kuuleehan aina joku Vivaldin neljä vuodenaikaa tai Black Sabbathin Paranoidin ensimmäisen kerran. Anteeksi jos olin kärkevä, mutta kuten sanoin tämä on vakava asia. Ihmiset kuvittelevat osaavansa laittaa ruokaa ilman opettelua. Kukaan ei kuvittele lähtevänsä jammailemaan jazzmuusikoiden kanssa ilman sitä.

Ei haittaa vaikka arvostelitkin. Kuten alkumetreillä kirjoitin, ruoka ei varmaankaan ei toteuta mitään gastronomian määritelmiä, mutta paprikaruokana toimii hyvin. Useimmiten tulee tehtyä jotain kalaruokaa, mutta siitä en osaa tehdä mitään muuta, kuin sitä mitä ohjeissa sanotaan. Joten miksi antaa siitä mitään reseptiä, kun kuka tahansa saa saman reseptin 30 sekunnissa googlella?

Kosh
Seuraa 
Viestejä21228
Liittynyt16.3.2005

Yksinkertainen mutta herkullinen katkarapukastike pastalle:

1. Jokunen rkl öljyä pannuun kuumenemaan.
2. Lisätään öljyyn pienehkö sipuli, tulinen chili ja peukalonkärjen kokoinen pala inkiväärinjuurta silputtuna.
3. pehmennellään/maustellaan hetki
4.pikkupussillinen (~200 g tms.) pakastekatkarapuja sekaan ja kuumennellaan sen verran että glaseeraus sulaa ja vesi haihtuu ainakin valtaosin
5. lisätään purkki tomaattipyrettä (ja ripaus sitä sokeria, jos makuun sopii paremmin)
6. lisätään loraus (n. 1 dl) valkoviiniä
7. lisätään pieni prk smetanaa (tai vast.)
8. maustetaan valkopippurilla ja soijakastikkeella, suolaakin voi halutessaan lisätä maun mukaan, myös lempiyrttejään voi kokeilla; hiven persiljaa saattaisi olla hyvää (en ole kokeillut)
9. haudutellaan hetki ja tarjotaan ja nautitaan

Tuosta tulee kaksi tai kolme annosta, laskee siitä sitten tarpeisiinsa.

Lisukkeeksi voi tehdä vaikka hiljattain hyväksi havaitsemaani punakaalisuikale-raejuusto-persikkakuutio -salaattia, joka on värikäs, raikas, maukas ja hauska elementti ateriassa. Siinä mätsää sopivan vastakohtaisina kaikki; muoto, rakenne, värit, maut, kovuudet jne.

Tämä nyt ei mitään järin erikoista gourmetia ole, mutta kelpaa vaikka vähän tunnelmallisemmankin aterian ja hyvästä ruoasta nautiskelun rakennusaineeksi.

Se oli kivaa niin kauan kuin sitä kesti.

Vierailija

Ruoanlaitossa olen jazzin kannalla, hiukan kuten Deckerskin, en nuoteista soittava, kuten Bomt.

Olen tosin kokkaillut kauan ja sitä ennen seurannut oman äitini, keittiövirtuoosin hommia.

Lukemalla keittokirjoja ja reseptejä voi oppia "maistamaan" ruokaa jo mielikuvituksessaan. Sitten inspiraation iskiessä alitajunta tuottaa ihania herkkuja. Nämä onnistuneet luomukset kirjaan mahdollisimman tarkasti isoon vihkoon.

Sieltä on juhlia suunnitellessa hauska etsiä niitä parhaita tarjottavia.

Ihanimpia hetkiä elämässä on tarjota hyvä päivällinen isolle joukolle ruoasta nauttivia ihmisiä! Pienelläkin rahalla voi tehdä hyvää ruokaa. Perhejuhlaan tein seisovan pöydän kaikki antimet 300 eurolla seitsemällekymmenelle hengelle.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat