Lucid Dreaming

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Kokemuksista tiedetään, että jotkut pystyvät tähän. Tunnetaan myös vilke- eli REM-unen aikainen unitila, jossa ihminen tietää nukkuvansa mutta voi ohjata unensa sisältöä ja kokeilla unen hallusinatorisen kapasiteetin käyttöä haluamiinsa tarkoituksiin. Ilmiöstä käytetään englanniksi nimitystä lucid dreaming, ja sen suomenkielisiksi vastineiksi on esitetty termejä ”selkouni” ja ”selväuni”.

Tällaisen unitilan syntyä suosivat harjoittelu ja nukkuminen pitkään aamulla, jolloin vilkeunen jaksot ovat pisimmillään.

Ja nyt pieni pätkä omasta lucidistani jonka näin pari kuukautta sitten, sen jälkeen harmikseni en ole nähnytkään enempää lucideja.

####

Näin viimeyönä hämmästyttäviä unia, ja useammassa unessa tajusin sen olevan unta.
Välillä unen tieto hävisi, mutta kun tuli niin epäluonnollisia juttuja ilmi, pääsin taas tietoisuuteen unesta. Yhdessä vaiheessa meinasin herätä kesken unen, koska jotenkin pystyin hallitsemaan sitä niin hyvin.
Esim. istuin auton takapenkillä ja vilkaisin kuskin takapeiliin niin pikkuvelihän se siellä peilissä virnisteli ja tajusin siinä että eihän veljellä ole ajokorttia joten kokeilin että lähteekö tämä auto leijumaan ja niinhän se lähti, eli untahan tämä. Noh veli ajoi auton parkkiin samalla kun selitin sille että ei ihmettele vaikka tapahtuu jotain kummallista. Menin ulos autosta katselin ympärille sitä merkillistä näkymää joka oli unta. Mietin että mitähän kaikkea minä nyt keksisin... voisin tehdä mitä vaan.. aivan mitä tahansa.. naisetkin pyöri mielessä mutta turhaahan semmonen on kun on koko "kaikkeus" käsillä... ajatuksien viilitoiminta jotenkin sai minut virkoamaan ja näin jo oman huoneen sängyn yms. mutta uni jatkui sillen harmaana ja ihmeellisesti taustalla.. joten sen tajuttuani rentouduin ja uniympäristö voimistui. Vaivuin taas normaaliin uneen joka jatkui siltä parkkipaikalta.. lucid dream hävisi...

aamulla heräsin kelasin kaikkea tapahtunutta niin aivan kuin olisin elänyt jossain muualla muutaman kuukauden.. se oli aivan häkellyttävää.
Keljutti vain kun se lucidi loppui juuri ratkaisevalla hetkellä :

###

Onko muilla kokemuksia vastaavasta?

Sivut

Kommentit (18)

Vierailija

Kyllä vain, aihe on tuttu ja kokemuksia on paljonkin. Jos asia sinua kiinnostaa, niin netissä on hyviä suomenkielisiäkin sivustoja asiasta. Seuraavasta linkistä löytyy jopa ohjeet lucid uneen pääsemiseksi useammin kuin sattumalta. Sivusto on valitettavasti englanniksi, mutta on paras minkä minä olen löytänyt. Ilmiötä sanotaa siinä Out of Body Experiment, mutta samasta asiasta on kyse.

http://www.robertpeterson.org/obebook.html

Ohjeet löytyvät kohdasta "24. How to Have an OBE"

Vierailija

Opin tuon kyvyn kun aloin tajuta että painajaiset ovat satua joten pääsin ulos painajaisista ja nykyään usein ymmärrän että milloin olen unessa ja näin pyrin myös ohjaamaan sitä........toisaalta kun hoksaan olevan unessa niin usein se loppuukin siten nopeasti.

Vierailija

Olen nähnyt muutaman lucidin, kaikki ovat ilmentyneet kesken tavallisen unen eivätkä kestäneet kovin pitkään. Lisäksi olen kokenut yhden OBE:n, joka myös ilmaantui kesken unen (ja oli lisäksi kovin pelottava, tai ainakin se ruumiiseen palaamisvaihe).

Yhden kerran eräänä aamuna yritin aktiivisesti saada lucidin (tai OBE:n) aikaiseksi sen ohjeen mukaan, mikä löytyy mm. tuolta Blackwoodin mainitsemalta sivulta. Kaikki onnistui ja eteni aluksi ihan hyvin, kunnes korvissani kuului kova pamahdus joka sitten havahdutti minut. Tuolla sivulla mainittiin, että jotkut saattavat kuulla jonkin äänen kun tajunnantila (tai mikä olikaan) muuttuu.

Vierailija

Tämäkin on nähnyt selkounia ja yhdessä niistä "irronnut" kehostaan. Vaan uniapa nuo vain ovat, eikä niitä sen kummempina kannata mielestäni ottaakaan. Ovathan ne kivoja, mutta nukkuminen onnistuu ilmankin. Kaikenmoista hihhulointi ja hörhölöintiä tämänkin asian tiimoilta netistä löytyy. Hyvä nyrkkisääntö tässäkin asiassa lienee se, ettei kaikkea lukemaansa kannata (ainakaan samantien) uskoa.

On se ihmisen aivovärkki vaan ihmelaite. Joskus se toimii yllättäen sellaisessa tilanteessa, jossa sitä vähiten odottaisi, kuten unen tiedottomuus ja joskus se ei toimi ollenkaan sellaisessa tilanteessa, kun sen pitäisi (kuten tiede-lehden nettipalstalle kirjoittaessa).

Vierailija

Pienempänä näin paljonkin noita selkounia, mutta viimeisen 7-8 vuoden aikana en jostain syystä enää Nuo selkounet usein liittyivät painajaisiin. Esim. jonkun mörön jahdatessa minua hiffasin yhtäkkiä, ettei tämä voi olla totta, jonka jälkeen pystyin sitten hallitsemaan kaikkea unessa.

Nykyään näen vissiin sitten liian hyviä unia, kun en ole moiseen kyennyt.

Vierailija

Suurin apu selkouniin on pitkät yöunet, tyyliin yli kymmenen tuntia. Jos on univelkaa niin ei kyl näe selkounia. Veikkaisin että se on sellaista aivojen antamaa "vapaa-aikaa" , kun on kaikki pakolliset jutut hoidettu. Ovat kyl yks hienoimmista huveista jotka ei maksa mitään. Joskus ollu sen verran varma et nukun et oon lentäny täysillä kerrostalojen läpi ku teräsmies konsanaan. Eikä tuntunu missään. Viime aikoina ei ole ollu aikaa nukkua tarpeeks, ni jääny vähiin, pitäis jäädä työttömäks ni vois taas lennellä ja ettii pimui...

Sen olen kuitenkin huomannut, että noissa unissa esiintyviin henkilöihin voi yllättävän vähän vaikuttaa, ne on jotenkin autonomisia. Ja itse asiassa nyt tuli mieleen yks selkouni jossa tajusin et kaikki kaverit siinä unessa on mun kuvittelemia, ja sit alkokin ahdistaa se homma, tuli sellainen mielen klaustrofobia. Samassa unessa huomasin että aivot on kuitenkin aika rajallinen kapistus (ainakin mun), koska siinä unessa revittiin kaverien kanssa meidän talon katto veke (siitä tajusin et nyt kyl nukun), ja ajattelin sit käydä katsomassa maisemia vintiltä (ja ois ollu hyvä mesta lähteä lentoon kans), ku ei oo katto tiellä, mut ku pääsin vintille niin siel olikin viel katto tallella...

Onks muuten porukalla hyviä ehdotuksia miten hallitsee unissa lentämistä parhaiten?

Ite oon kokeillu sellasta katseella "vetämistä", et tuijottaa johonkin korkealle kiintopisteeseen, vaikka tornia, ja sit vaan "imeytyy" siihen suuntaan, mut siin on se ongelma et usein sitä törmää sit siihen.

Yks toinen keino on sellainen sukeltamisliike, ja joskus oon lentäny sellasen "ratin" avulla, joskus vaan hyppäämällä korkealle (mut nois tulee sit yleensä jossain vaiheessa alas ku usko loppuu, eli ei ole ihan täysin varma että onko se unta vai ei).

Ja toi unien tiedostaminen usein herättää, niinku tuola jossain mainittiin, siihen olis syytä keksiä lääke. Paras keino mitä mul on ollu on jotenkin yrittää pysyä puolvalveilla, mut sitä usein pikku hiljaa ajautuu sit hereille.

Ja kuten H.R.Giger joskus sanoi, unissa ei ole (pakko olla) moraalia.

Vierailija

Hei.

Muutamia vinkkejä noihin unien hallitsemisiin. Itse pystyin koko lapsuuden ja nuoruutenikin hallitsemaan unia, ilman tosin näitä "kello", tai muita tekniikoita. Monet ihmettelevät, miksi se kyky häviää. Itse uskon siihen, että kun nuoruus vaihtuu aikuisiäksi, ihmisen mielikuvitus tällaisiin asioihin vähenee huomattavasti. Ei ole enää sitä kykyä tuottaa ideoita, ja mielikuvitusta, varsinkin kun niin monet asiat nykyaikana tehdään meille valmiiksi. Siksi ihmiset laiskistuu sekä fyysisesti ja henkisesti. Ainakin minä.

Noh, muutama kuukausi sitten opin itse vasta käyttämään näitä tekniikoita, ja kas kummaa nehän toimivat heti. Mutta niihin kyllä täytyy uskoa aika hyvin. Tosin Suomeen palattuani ne taas lopahtivat, kun vaihtui ajatukset ja ympäristö ja mitä lie.

Lentounet ovat kyllä lähes parhaita, ja niihin ehkä sellainen vinkki, että painajaiset ovat mahtava lähtökohta lentämiselle. Henk. koht olen nähnyt painajaisia tuhansia, lähes jatkuvasti, ja omasta kuolemasta varsinkin. Joten sitä kun yrittää välttää kuolemaa, tulee ehkä kerran ammutuksi, tai ajetuksi jyrällä yli, niin siitä huomaa että ei olekaan kuollut. Heti tämän jälkeen kun sinua jahdataan, niin ei muuta kun juokset kalliolta alas! Tässä on se kriittinen kohta, eli kun uskaltaa kyseenalaistaa sen tilanteen uneksi, ja hyppää...Näin ainakin itselläni nämä lentounet yleensä saavat alkunsa.

Tosin jos ei näe painajaisia, niin itse suosittelen tätä kellotekniikkaa. Mähän en edes käytä kelloa, mutta niin ne vaan unessa mukavasti viisarit pyöri hirveetä vauhtia! Ja kun pari sekuntia sitten kello oli 20.00. Siinä ei tartte olla nerokaan heppu huomatakseen että tämähän on uni! Sitten vaan lähintä seinää lähet juoksemaan ylös huimaa vauhtia, ja eikun ilmaan vaan!

Mä en nähnyt näitä unia vuosiin, ja luulin että ne ovat jo kohdallani loppuneet, mutta mitä vielä. Täytyy vaan uskoa niihin, koska niihin voi itse vaikuttaa. Hieman asiaan kuulumaton kommentti, mutta tietyt narkoottiset aineet kyllä lisäävät tätä unien hallinta-kykyä.

Harmi vaan, että kun olevinaan on nykyään niin kiire ja muuta tekemistä, niin ei enää näe niin paljoa ajatusta tällaiselle.

Kysymys vielä, eli te jotka näette näitä unia joihin voitte vaikuttaa, niin tuleeko teille luonnollisesti ensimmäisenä siinä unessa mieleen lentää?? Kun voitte periaatteessa tehdä mitä vaan. Ehkä se on jotain mitä ihminen alitajunnassaan haluaa kokea, kun ei muuten pysty. Kun jostain syystä voisi tehdä mitä tahansa, vaikka mukavia asioita liittyen seksiin, niin ei niitä vaan tule tehtyä läheskään niin automaattisesti, kun lennettyä! Vaikka molemmat ovat hereilläkin yhtä kaukaahaettuja juttuja tällä hetkellä, haha!

Mietitään sitten myöhemmin, kuinka näistä unista voi sitten oikeasti hyötyä hereillä ollessaan.

Hei vaan!

Vierailija

Minulla on paljonkin kokemuksia unista ja niiden ohjailusta.
Se on loppujen lopuksi helpompaa kuin uskoisi. Lapsena tein silloin tällöin niin, että laitoin "videokasetin" aivoihini ja painoin kuviteltua "Play-nappulaa". Niin onnistuin silloin tällöin ns. jatkamaan edellisen yön unta, joka jäi kivaan kohtaan tai muuta vastaavaa.

Minun lentouneni ovat lähinnä hitaita putoamisia. Esimerkiksi ladon yläosasta heinäsiilon päältä hyppääminen, joka pitkittyy lennoksi. Toinen on se, kun joskus on tuntunut siltä, että sänky lentäisi, pyörisi ja tippuisi jonnekin "toiseen ulottuvuuteen" tai muualle.

Johtuuko se, että pystyn tätä harrastamaan nykyäänkin lapsenmielisyydestäni, sitä en osaa sanoa. En ole muutoin normaalia aikuista ihmistä kummempi, tykkään vain katsoa silloin tällöin piirrettyjä yhäkin jne. Kokeita ja statistiikka voisi olla kiva tehdä.

Vierailija

Mitenkäs vaikuttaa jos kuuntelee musiikkia nukkuessaan?

Kovasti lucidit kiinnostaa mutta ilman musiikkia en kyllä nukahda, tai nukahdan kyllä mutta hankalasti... Toisaalta, saatan olla mokomia kyllä nähnytkin vaikka musiikki soi

Jos lucidin pystyy pyöräyttämään päälle aina tahtoessaan niin siihenhän on vaarana jäädä koukkuun? Vai onko noita mahdollista edes saada pitkäkestoisiksi, itselläni pisimmät ovat lyhyitä, todella lyhyitä. Mietin vaan että jos siihen tilaan pääsee aina tahtoessaan ja siellä voi tehdä mitä vaan niin rupeiskos sitä sitten viettämään aikaansa enemmän siellä kuin täällä...

menen nyt sinne -->

Vierailija

Liittyyköhän tämä kokemani jotenkin tähän Lucid dreaming:iin?

Olen kaksi kertaa elämäni aikana nähnyt ilmiön, jota itse kutsuin "silmäelokuvaksi". Ekan kerran olin siinä kymmenen ikäinen. Olin valveilla, sängyssä. Hieroin silmiä, kunnes silmissä alkoi vilistää erilaisia valoja ja kuvioita. Yhtäkkiä nuo valot ja kuviot häipyivät silmistä ja niiden takaa paljastui "piirretty". En muista, että olisin sellaista koskaan nähnyt. Tumman keltaisella taustalla näkyi ikäänkuin halkileikkaus merirosvolaivasta. Laivassa kulki merimiehiä edestakaisin mastoissa ja laivan sisällä. Merirosvot vaikuttivat vähän kuin Mordillon piirtämiltä hahmoilta. Tämä "silmäelokuva" oli yhtä selkeä kuin olisi piirrettyä katsonut! Tätä kesti kai joitakin sekuntteja mielestäni.

Monta kertaa yritin päästä samaan tilaan, että olisin vastaavaa nähnyt. Yhden kerran olen siihen tilaan päässyt. Näin sotilaita marssimassa ikäänkuin sammakkoperspektiivistä muutaman sekunnin ajan.

Onko kellään muulla ollut tällaista kokemusta?

Vierailija

ylibaba, ei mitään tietoa mistä tuossa oli kyse. Noissa valoissa ei ole mitään ihmeellistä jne., mutta tuo merirosvolaiva menee yli. Katosit kenties ajatuksiisi.

Lucid-unet ovat unia, joita näkijä tiedostaa olevansa unessa ja alkaa tietoisesti päättämään tapahtumien kulkua unessa. Näissä voi tehdä siis mitä ikinä lystää ja jopa hyväksikäyttää lukemiseenkin jne. Luin semmoista, että pelkkä kirjan sivujen selailu riittäisi siihen, että sen voisi lucid-unessa lukea.

Joskus myös kuulin semmoista huhua, että lucid-unessa pystyisi kehittämään urheilutekniikkaansakin pelaamalla päässään. Ei välttämättä täyttä soopaa, nimittäin juurihan tiede-lehdessä oli maininta, että ajattelemalla vartin painonnostoa päivässä 3 kk:n ajan, lihasvoima voi kasvaa yli 10% ( TIEDE 2/2006 Nupit kaakkoon ).

Vierailija

Noita unia on tullut nähtyä paljonkin, mutta ne ovat aina liian lyhyitä. Juuri kun pääsee lentämisen makuun, herää.

Viime aikoina olen unessa opetellut siirtämään esineitä ajatuksen voimalla. Sekin on ihan lystiä, mutta joskus herätessä ei meinaa muistaa, ettei se herätyskello siirrykään lähemmäksi vain sormella osoittamalla.

Vierailija

*innostunut*

Kyllä, nuo silmäelokuvat on totta! Pari yötä sitten, kun yritin WILD:ia, silmät suljettuina aloin yhtäkkiä kaikessa rauhallisuudessa nähdä todella terävän, todellisen tuntuisen kuvan näkömustassa. Se kesti ehkä 20 sekuntia, ja oli aluksi aika pieni kuva. Siinä ei ollut värejä, mutta se ei tuntunut olevan aivan "mustavalkoinenkaan".

Yritin suurentaa sitä, ja sain kyllä aikaisemmat tietokoneruutukokeilut siihen samanaikaisesti ilmestymään muistista, mitä olin harjoitellut joitakin tunteja yhteensä heti keksittyäni, että kontrasti piirtää silmämustaan joitakin sekunteja kestäviä "mustavalko" kuvia, joita voi katsoa silmät kiinni. Puutarha kuva siis katosi ruutujen sekamelskaan.

Olin kerran päivällä hämärässä olohuoneessa, silmät sisähämäryyteen tottuneina... katsoessani ulos, jossa valot taas olivat kirkkaita, ja sulkiessani silmät tämän katselemisen jälkeen, saatoin nähdä kirkkaan 'valokuvan' silmämustalla. Myöhemmin jatkoin tämänlaisen visualisoinnin harjoittelua, ja huomasin, että välillä silmämustaan ilmestyi tuntemattomia metsäsiluetteja. Nykyään rauhallisessa ympäristössä pystyn visualisoimaan näkömustalle hämäränkin huoneen pimeäkuvana, mutta tämä kuva on epätarkka aina.

IDea perustuu siihen, että mustaa vasten on jotain kirkasta, jota tuijotetaan 1-45 sekuntia vaikka räpäyttämättä silmiä kertaakaan tänä aikana, ja sitten suljetaan ne varmasti, ja aletaan katsoa keskittyneesti, mitä näölle ilmestyy. Tämä näyttää paikalla tehtynä aivan siltä, kuin näkisi silmäluomiensa ja vaikka kätensä lävitse hetken.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat