Kuuma/kylmä/iso/pieni/hyvä/paha

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Kun tarkastellaa ympäristöä ihmisenä, huomaamme jonkin olevan isoa ja jonkin pientä. Mutta todellisuudessa ei ole olemassa isoa tai pientä.

"Onpa kylmää vettä", kehuu ihminen hyppätessään avantoon. Ihmiselle on kylmä ja kuuma olemassa. Todellisuudessa kylmä/kuuma on vain atomien tanssia. Saman asian eri ääripäät! Toista ihminen nimittää kylmäksi, toista kuumaksi.

Ihmiselle jokin on hyvää ja jokin pahaa. Todellisuudessa kumpaakaan ei ole olemassa ilman ihmistä.

Ihminen keksii määritelmiä itselleen tajutakseen ympäristön. Ihminen luo oman todellisuutensa, joka ei vastaa oikeaa todellisuutta. On aivan turha lähteä etsimään syitä olemassaololle, koska sellaista tietoa ihminen ei voi saavuttaa omien, vajavaisten, määritelmiensä avulla. Ihminen elää omassa sepitetyssä maailmassaan, jossa kaikki on ihmismäistetty.

Ultimaattisten totuuksien löytäminen on ihmisaivoille mahdotonta: Totuuksia ihmisille ihminen voi sentään löytää ja onhan niitä jo ison kasan löytänytkin.

Kommentit (9)

Vierailija

Ihminen kun elää ja ajattelee käsitteiden maailmassa.
Se lienee tieteen suurin ongelma, tieteen avulla kun luodaan uusia käsitteitä ja ajaudutaan koko ajan monimutkaisempaan maailmankuvaan jota pyritään käsitteiden avulla selittämään....

Pitäisikö tiedemiesten unohtaa matematiikka ja keskittyä meditaatioon ja asioiden suoraan ymmärtämiseen???

Vierailija
Vibe
Pitäisikö tiedemiesten unohtaa matematiikka ja keskittyä meditaatioon ja asioiden suoraan ymmärtämiseen???

Pointti. En pidä kaikkien mahdollisuuksien tuomitsemista hyväksyttävänä. Voihan sitä tehdä käsitteellistä tiedettä ja sitten meditoida päälle: pelata varmanpäälle.

Vierailija
Vibe
Pitäisikö tiedemiesten unohtaa matematiikka ja keskittyä meditaatioon ja asioiden suoraan ymmärtämiseen???

Sitähän kreikkalaiset filosofit pääsääntöisesti antiikin ajalla harrastivat. Mikä oli tulos? Maa-ilma-tuli-vesi! Oliko hyvä noin?

Vierailija
Kale
Sitähän kreikkalaiset filosofit pääsääntöisesti antiikin ajalla harrastivat. Mikä oli tulos? Maa-ilma-tuli-vesi! Oliko hyvä noin?

Niin, mutta ollaanko me antiikin ajan filosofeja? Me luullaa olevamme niin tietäväisiä. Eikö kannata maksimoida ajatusmaailman laajuus ja pitää asiat avoimina ja olla olematta tuomarina ollenkaan.

Vierailija
Kale
Vibe
Pitäisikö tiedemiesten unohtaa matematiikka ja keskittyä meditaatioon ja asioiden suoraan ymmärtämiseen???



Sitähän kreikkalaiset filosofit pääsääntöisesti antiikin ajalla harrastivat. Mikä oli tulos? Maa-ilma-tuli-vesi! Oliko hyvä noin?

Antiikin filosofithan harjoittivat aikalailla järkeilyä ja matematiikka oli tuolloin kehittyvä tieteen alue. Antiikinajan filosofit olivat lähempänä nykyaikaa kuin kristinuskon aikakauden.

Vierailija
Kale
Vibe
Pitäisikö tiedemiesten unohtaa matematiikka ja keskittyä meditaatioon ja asioiden suoraan ymmärtämiseen???



Sitähän kreikkalaiset filosofit pääsääntöisesti antiikin ajalla harrastivat. Mikä oli tulos? Maa-ilma-tuli-vesi! Oliko hyvä noin?

harrastivatko???

Ja sitäpaitsi kyllä mielestäni antiikin filosofit tekivät paljon hyviä oivalluksia!!!
(vaikka eivät alkuaineita tunteneetkaan)

Vierailija
Möller
Antiikin filosofithan harjoittivat aikalailla järkeilyä ja matematiikka oli tuolloin kehittyvä tieteen alue. Antiikinajan filosofit olivat lähempänä nykyaikaa kuin kristinuskon aikakauden.



Suurimmalle osalle antiikin filosofeja oli kauhistus, jos joku rupesi mittaamaan ja tekemään tieteellisiä tutkimuksia mistä tahansa luonnontieteellisestä aiheesta. Kaikki piti pystyä miettimään ja päättelemään - ja sen he tekivät ilman matematiikkaa (vaikka laskea he kyllä osasivat). He olivat siis jotenkin esim Jukriksen tasolla (en tosin tiedä osaako Jukris laskea).

Vibe
harrastivatko???

Ja sitäpaitsi kyllä mielestäni antiikin filosofit tekivät paljon hyviä oivalluksia!!!
(vaikka eivät alkuaineita tunteneetkaan)

Tekivät kyllä, mutta paljon tuli myös täysin päättömiä väitteitä, koska asioiden syvällisempää tutkimusta pääsääntöisesti kavahdettiin.

Vierailija
Möller
Ultimaattisten totuuksien löytäminen on ihmisaivoille mahdotonta: Totuuksia ihmisille ihminen voi sentään löytää ja onhan niitä jo ison kasan löytänytkin.

> Totuus on ikäänkuin jokaisella oma vaikka se tietenkin on aina yksi ja sama ja siksi paikallaan pysyvä käsite (luonnonlaki). Ruumiille on aineen laki ja hengelle (henkisyys) on oma laki ja ne on nähtävissä yhtenä, koska ihminen on henki/ruumis, johon luonnonlaki (voima) vaikuttaa.

> Kaatuessaan lapsi loukkaa polvensa, mutta kokee myös henkistä kipua ja tarvitsee siihen lohdutusta eli henkistä laastaria ja polveen hän tarvitsee konkreettisen laastarin.

> Sitä saa mitä tilaa eli se mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Ja siksi henkinen hyvinvointi on tärkeämpää kuin ruumiillinen. Ilman henkeä ei ole minkäänlaista - elämää - mutta jos henki voi hyvin, se kyllä huolehtii ruumiinkin hyvinvoinnista/tarpeista.

> Kaiken mikä elämässä eteen tulee, sen voi kestää. Parhaan makuinen elämä totutuu, kun pitää "opettajanaan" iloa, elämänilo on kuin lääkettä kaikenlaisille - haavoille - . Ilo syntyy siitä, ettei ole ketään, joka rankaisisi ihmistä ts. pelkoon on siksi syytä aina - tasan nolla - . Totuus siis löytyy itsestä ... omasta sisimmästä - sisimpäänsä kuunnellen rohkaistuu elämään todeksi oman tahtonsa/"tarkoituksensa", miksi on syntynyt tänne maailmaan/maailmankaikkeuteen - kotiin - .

Vierailija
Kale
Vibe
Pitäisikö tiedemiesten unohtaa matematiikka ja keskittyä meditaatioon ja asioiden suoraan ymmärtämiseen???



Sitähän kreikkalaiset filosofit pääsääntöisesti antiikin ajalla harrastivat. Mikä oli tulos? Maa-ilma-tuli-vesi! Oliko hyvä noin?

Kun maa ja ilma sanan välistä ottaa viivan pois ja siirtää sen seuraavan viivan päälle, saa vastauksen.

Maailma=tuli-vesi

jing ja jang

Kuumasti tiheä ja kylmästi "vähänkö" tiheä

Jossakin eppäillään avaruudessa olevan kylmää kaasua

Kylmästi tiheää solukkoa kenties, joiden välissä fotonit värähdellen viipottaa.

;):)

Uusimmat

Suosituimmat