Rakkausko kemiaa?

Seuraa 
Viestejä4922
Liittynyt31.3.2005

Mitä tunteet ylipäätäänkin ovat? Ovatko ne sähkökemiallisia reaktioita aivoissa ja jos vain, niin kuinka pikälle ja pysyvästi niitä voidaan hallita vaikkapa stimulanteilla. Mihin tunteita loppujen lopuksi tarvitaan? Lisääntymiseen ja jälkeläisistä huolehtimiseen; monet eliöt ovat evoluutioketjussa menestyneet loistavasti, vakka niillä ei olisi havaittavia tunteita. Esimerkiksi hyönteiset.

Minkä "asteisilla" eläimillä tunteet tulevat kuvioihin mukaan. Olen tavannut ihmisen jolla oli jokin terraariossa paikallaan vuorokausitolkulla kököttävä mihinkään reagoimaton, minusta ällöttävän näköinen lisko elättinä. Väitti sillä olevan paljonkin tunteita. Minusta näytti kyllä aika yksipuoliselta rakkaudelta.

Voiko rajoittunut aivovaurio kohdistua paikkaan, jolloin kaikki tunteet häviäisivät. Miten se vaikuttaisi ihmisen sosiaaliseen elämään ja käyttäytymiseen, kuinka pitkälle tunteita voisi näytellä, olisiko se tarpeenkaan? Tunteettomaksi ihmiseksi on varmaan melkein jokaista haukkumamielessä sanottu joskus.

Lierikki Riikonen

Sivut

Kommentit (44)

Vierailija

Rakkaus on sanoinkuvaamatonta. Tunteisiin perustuva "rakkaus" ei ole ollenkaan rakkautta, kun rakkaus on tarve eikä tunne. Kaikki runot ja rakkauslaulut (yms.) kertovat tunteista eli ehtoja sisältävästä rakkaudesta, (osto/myynti tapahtumasta) joka ei ole rakkautta lainkaan.

Esim. diktaattorit ovat täynnä tunteita ja toimivat niitä kuunnellen ja tarpeistaan he eivät tiedä "mitään". Järjettömät teot kumpuavat aina tunteista - eivät järjen äänen kuuntelusta - .

Ihmisellä on kyky "sammuttaa" järjen ääni ja seuraukset me kaikki tiedämme, kun niin tapahtuu.

Vierailija

Lierikin keskustelunaloitus on mielenkiintoinen.

Tuosta liskonhoivaajasta tuli mieleen, että tunteitahan voi projisoida kaikkeen mahdolliseen, psykoanalyytikosta kameleonttiin. Vaikka itse en usko liskojen kykenevän kovin monimutkaisiin sieluntoimintoihin, suhtautuisin pitkämielisesti tähän tunteilevaan omistajaan. Omia tunteita voi olla helpompi käsitellä jos näkee ne toisessa.

Aivovaurion merkityksestä tunne-elämään sen verran, että nimenomaan otsalohkon vaurioihin on jo kauan huomattu liittyvän tunne-elämän muutoksia. Aivokurkiaisen eli corpus callosumin vauriot tai sen hermoratojen tahallinen katkaiseminen latistaa tunne-elämää. Limbinen järjestelmä on kauan nähty emootioiden ytimenä. Erilaiset lokalisaatioteoriat ovat jo menossa muodista, tunteet ovat paljon monimuotoisempien aivoalueiden yhteistoiminnan tulosta.

Neurologia on kaunista ja uutta tukimustietoa syntyy huimalla vauhdilla lisää

Mummo

lierik
Seuraa 
Viestejä4922
Liittynyt31.3.2005

Olen huomannut että vastakkaisen sukupuolen suhteen parinvalinnassa, ainakin naaraan etsinnässä, vaikuttaa ulkonäön lisaksi myös haju, eli tuoksu. Joittenkin ominaistuoksu ja keinotekoinenkin kiinnostaa ja miellyttää enemmän.

Tahän kuitenkin turtuu pian eikä sitä huomaa kuin pitkähkön fyysisen eron jälkeen. Samoin on kasvojen ulkomuodon suhteen, kauniitkin kasvot näyttävät tottumisen jalkeen jokseenkin tavallisilta. Siksi kait Bold and Beautifuliinkin on haettava uusia naamoja aika ajoin.

Lierikki Riikonen

Vierailija
lierik
Ovatko ne sähkökemiallisia reaktioita aivoissa ja jos vain, niin kuinka pikälle ja pysyvästi niitä voidaan hallita vaikkapa stimulanteilla.



En tiedä mitä tarkoitat lisäyksellä (ja jos vain), mutta kyllä nämä rakkaudesta syntyvät tunteet on monesti hyvin helposti liitetty oksitosiini- ja vasopressiini-reseptoreihin. Ja jos fysiologinen vaste syntyy, niin taustalla voisi oletta olevan biokemiaa. Siellullisuus tässä aiheessa on sitten se pohdinta kuinka pieneen systeemin mikäkin asia halutaan liittää. Joillekin tuntuu käsite "higher cognitive functions" olla se sielu itsessään - toisille se on se sähkökemiallinen/fysiologinen kokonaisuuden ketju.

lierik

Mihin tunteita loppujen lopuksi tarvitaan? Lisääntymiseen ja jälkeläisistä huolehtimiseen; monet eliöt ovat evoluutioketjussa menestyneet loistavasti, vakka niillä ei olisi havaittavia tunteita. Esimerkiksi hyönteiset.
Minkä "asteisilla" eläimillä tunteet tulevat kuvioihin mukaan.

Eläinkokeita on tehty ainakin jyrsijöillä ja joillakin kädellisillä. Näissä helpompi tapa mitata jälkeläissuhteiden/paritumisfiilisten olemassaoloa on blokata tätä palkitsemisjärjestelmää. Näyttääpi toimivan. Mielestäni evolutiivisesti on suhteellisen järkevää, että rakkaus palkitsee - oli sitten kyseessä puoliso tai jälkeläinen.

Mielenkiintoinen artikkeli jotenkin aiheeseen liittyen, jota voin referoida tarkemmin töiltäni selvittyä ja jos kysymyksiä siitä herää;

--------------------------------------------------------------------
The neural correlates of maternal and romantic love
Bartels and Zeki, NeuroImage 21 (2004) 115-116

[size=84:1kbgnkyj]Työssä käytettiin menetelmänä funktionaalista MRI:tä mittaamaan aivojen aktiivisuusalueita äideiltä, joille paradigmana näytettiin heidän omien lasten, muuten vain tuttujen lasten sekä parhaan ystävän ja muuten vain tuttujen aikuisten kuvia kontrolleina. "Romanttisen rakkauden" samantyyppinen paradigma on julkaistu aikaisemmin erillisenä työnä.

Molemmat - äidillisen ja romanttisen - rakkauden tyypit aktivoivat kummallekin erillisiä/spesifejä aivo-alueita, samoin näille löytyi myös yhteneviä aktivoituja alueita. Molempiin tuntemuksiin liittyvät aktivaatiot paikallistuivat aivojen palkitsemis-systeemiin; alueille, joilla oksitosiini- ja vasopressiini-reseptoreita on paljon. Molemmat tuntemukset myös deaktivoivat alueita, joilla negatiiviset tuntemukset esiintyvät.
--------------------------------------------------------------------[/size:1kbgnkyj]

Vierailija

Meikäläisellä vilkkuu nyt kaikenmaailman reseptorit ja välittäjäaineet. Tiedätte varmasti sen adrenaliininryöppyisen tunteen vatsassa ja rinnassa? Miksei siihen, että tämä riipoo niin perkeleesti, turru?

lierik
Seuraa 
Viestejä4922
Liittynyt31.3.2005
young man nihilist
Meikäläisellä vilkkuu nyt kaikenmaailman reseptorit ja välittäjäaineet. Tiedätte varmasti sen adrenaliininryöppyisen tunteen vatsassa ja rinnassa? Miksei siihen, että tämä riipoo niin perkeleesti, turru?

Niinpä, tässä ei päde sekään väite, että pitää olla joskus onneton tunteakseen onnea, jotta olisi vertailukohta. Tuo tunne tulee vaan riippumatta aikaisemmista kokemuksista vaikkei niitä olisi ollenkaan, tai olisivat hyviä tai huonoja. Huonojen kokemustenkaan vaikutustakaan ei järjen käyttö, ainakaan minulla, salli.

Lierikki Riikonen

Vierailija

Kevättä, Young man ja lierik, Kevättä

"Eivät keväisten päivien mietteet unohdu silloin, kun syksy saapuu"

Mummo

Vierailija

Kiitoks.

Elämäni kevät, kuin sulaa hulluutta. Tuntuu tosiaan siltä, että tämä vuodenaika altistaa pään sekoomiselle. Tämän tieteellisestä taustasta en osaa sanoa, mutta ihan kielikuvina on minusta miellyttävää päivitellä, kuinka elämä tuntuu virtaavan suonissa kun tuota lämpenevää ilmaa haistelee ja kuulee linnut.

Vierailija

Vaikka Rakkaudesta kirjoittaisi tieteellisen kaavan, joka olisi täydellinen, ei sillä pystyisi silti selittämään rakkautta. Tämä on tieteen, järjen, vajavaisuus. (Todista toisin?)

Tällä rakkauden tieteellisellä kaavalla voisi selvittää vain toisen puolen asiasta: jos sitäkään.

Vierailija
regga
Vaikka Rakkaudesta kirjoittaisi tieteellisen kaavan, joka olisi täydellinen, ei sillä pystyisi silti selittämään rakkautta. Tämä on tieteen, järjen, vajavaisuus. (Todista toisin?)

Tällä rakkauden tieteellisellä kaavalla voisi selvittää vain toisen puolen asiasta: jos sitäkään.

En näe tieteessä mitään vajavaisuutta tässä asiassa. Miksi ja miten ovat kysymyksiä, joita voi tulla puhtaan filosofisessa mielessä tai sitten esim. biokemian tai lääketieteen piiristä.

Sielullinen filosofinen pohdinta johtaa ympäripyöreyksiin, jotka toki usein pitävät paikkansa, mutta eivät vastaa mihinkään kysymyksiin. Tiede voi vastata kysymyksiin miten ja miksi. Jos tiede voi selittää vain puolet, niin en todellakaan jättäisi tuota toista puoliskoa näihin sielullisiin, ah niin ihaniin pohdintoihin.

Materialistinen maailmankuva ei silti tarkoita sitä, että ihmisen täytyisi istua jäävuoren päällä, mitä tunteisiin tulee.

Vierailija

"beeta kirjoitti:
En näe tieteessä mitään vajavaisuutta tässä asiassa. Miksi ja miten ovat kysymyksiä, joita voi tulla puhtaan filosofisessa mielessä tai sitten esim. biokemian tai lääketieteen piiristä.

Sielullinen filosofinen pohdinta johtaa ympäripyöreyksiin, jotka toki usein pitävät paikkansa, mutta eivät vastaa mihinkään kysymyksiin. Tiede voi vastata kysymyksiin miten ja miksi. Jos tiede voi selittää vain puolet, niin en todellakaan jättäisi tuota toista puoliskoa näihin sielullisiin, ah niin ihaniin pohdintoihin.

Materialistinen maailmankuva ei silti tarkoita sitä, että ihmisen täytyisi istua jäävuoren päällä, mitä tunteisiin tulee.

Järkeily ei ole todellisuus! Järki ei ole todellisuus!

Esim. Sanat on vain vajavaisia kuvauksia todellisuudesta: sanat on järkeä.

Tiede järkiperäistää kaiken. Tiede ei täten millään ole absoluuttisen totuuden tarjoaja, koska järjen kyky tajuta asioita rajoittuu sanoihin, kaavoihin: käsitteisiin, joilla yrittetääntehdä maailmasta järjelle ymmärrettävä.

Rakkaus voidaan selittää tieteellisesti, mutta se selitys ei ole se tunne. Rakkaus on kaavaansa enemmän kokijalleen.

Vaikka lukisit satakertaa rakkauden titeellisen kaavan, et tuntisi tai oppisi rakkautta kaavasta.

Todellisuus ei ole järkeä. Ihmisessä on järki, joka vaatii järkeenkäypiä vastauksia.

Vierailija
regga

Järkeily ei ole todellisuus! Järki ei ole todellisuus!

Esim. Sanat on vain vajavaisia kuvauksia todellisuudesta: sanat on järkeä...

[nips naps jotain ympäripyöreää]

...Todellisuus ei ole järkeä. Ihmisessä on järki, joka vaatii järkeenkäypiä vastauksia.

No shit Sherlock? Muistan kirjoittaneeni eräälle palstalle seuraavaa: "Sielullinen filosofinen pohdinta johtaa ympäripyöreyksiin, jotka toki usein pitävät paikkansa, mutta eivät vastaa mihinkään kysymyksiin."

En kai missään kohtaa maininnut tieteen tai järjen ylivertaisuutta, totesin vaan, että on turha puhtaan filosofisessa mielessä hakea vastausta tällaisiin asioihin, jos ei ole valmis kuulemaan materialistisia vastauksia.

lierik
Seuraa 
Viestejä4922
Liittynyt31.3.2005
Materialistinen maailmankuva ei silti tarkoita sitä, että ihmisen täytyisi istua jäävuoren päällä, mitä tunteisiin tulee.

Materialistisistä filosofeista Lenin sanoi "Raaputappa kommunistia hiukan, niin huomaat että suhteessa naiseen hän on konservatiivi."

Enpä tiedä minkälaista suhdetta hän tarkoitti, lienee kuitenkin monesti oikeassa meihin miehiin nähden maailmankatsomuksesta riippumatta. Sinänsä en pidä konservatiivista suhtautumista naiseen sinänsä vääränä. Palkkaus ja yhteiskunnallisissa asioissa tasa-arvo on suotavaa. Perheen taloudessa ovat jo pitkään hallinneet naiset, päättävät rahavirtojen suunnan. Korkeintaan auton ja asunnon kyseessä ollen otetaan miehenkin näkemys kuultavaksi. Se onkin naisilta viisasta, jos tulee taloudellinen epäonnistuminen voi aina syyttää miestään:" Oishan sun pitäny tietää, kun olet viisas ja insinööri"

Miehiin pettyneet naiset, julkituovat todellakin virheellistä mielikuvaansa: "Todellista rakkautta ei ole olemassa kuin äidin ja lapsen välillä" Voi mitä potaskaa. Jotkut eronneet taas kateellisena onnistuneista, niitäkin on, tuttujensa liitoista: "Siinä taas ajatteli miehen etua, ennenkuin lapsiensa".

Siis kaikki naiset olisivat epäonnistuneet, jolleivat ota miehensä tarpeita liitosssa huomioon. Lapsen tarpeet ja miehen tarpeet ovat osin samanlaisia eivätkä toisensa poissulkevia. Naisella on liitossa, en puhu parisuhteesta, turhaan keksitty typeräsana, oma asemansa, kuten myös miehellä-joo- nyt tulee lystikästä.... Skarppaan vielä tätä.

Lierikki Riikonen

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat