Prisma: Einstein ja kaikenteoria - tänään TV1 klo. 19.10

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Muistakaapa katsoa!

Einstein uskoi elämänsä loppuun että; "Jumala ei heitä noppaa", eli luonnontieteillä on yksi deterministinen kausaali kuvaus, jossa ei ole epämääräisyyksiä, potentiaalisuutta, tilastollisuutta.
Tämä kuvaus; yhtenäiskenttäteoria yhdistää kaikki luonnonvoimat yhteen ja kuvaa ne yhden voiman eri ilmentyminä.

Sivut

Kommentit (41)

Vierailija

Usein deterministisen maailmankaikkeuden puolustajat puoltavat determinismiä sillä, että se on jotenkin selkeä ja sopii ihmisen ajatusmaailmaan paremmin. Kvanttimekaniikan todennäköisyyksien taakse on kehitetty erilaisia piilomuuttujateorioita. Sen jälkeen kun Bellin epäyhtälön rikkoutuminen oli todennettu, kaikki klassiset piilomuuttujateoriat muuttuivat mahdottomiksi. Jäljelle jäi vielä kasa piilomuuttujateorioita, mutta niiden mukainen maailmankaikkeus taitaa olla vielä eriskummallisempi kuin nykyinen todennäköisyyksiä suoltava kvanttimekaniikka.

Vierailija

Maailma on täysin deterministinen järjestelmä. Maailman ilmiöt on kuvattavissa täysin permulaatiotaulukoilla (matriisit/taulukot).

Heikompi determinismi, heikompi kausalismi on pelkkää fuulaa.

Tilastollisuus ja todennäköisyys on aina seurausta determinismistä, syy-seuraussuhteista. On vain puhdas sattuma ja determinismi syy-seuraussuhteineen.

Puhtaasta sattumasta ei koskaan voi johtaa tilastollisuutta tai todennäköisyyttä, joten jäljelle jää determinismi, kausalismi eli syy-seuraussuhteet, jotka ohjaavat kaikkea maailman toimintaa.

Alkuräjähdyksen singulariteetin takana saattaa piillä jotain muuta, mutta siitä alkaen maailmankaikkeus on noudattanut puhdasta determinismiä. Ihminen on osa tätä determinismisesti kehittyvää systeemiä ja toimii täysin luonnonlakien määräämänä.

Me emme vain tunne kaikkia syitä kvantti-ilmiöiden taustalla "takana", ja osaamme näin ainoastaan tilastollisesti määritellä niitä. Kuitenkin vaikka ihmisen iällä on tilastollinen pituus, taustalla ovat yksilökohtaiset syyt. Atomin haamu tai hunnutettu todellisuus kuvaa vain puutetta tiedoissamme. Koska fysiikan 1900-luvun auktoriteetit eivät löytäneet syitä kvanttimekaniikan ilmiöiden selittämiseksi, he kaikkitietävinä kielsivät niiden omemassaolon.

Todennäköisyystulkinta on kuitenkin pelkkä filosofia deterministisen, diskreetin kvanttimekaniikan kaapuna. Keisarin uudet vaatteet, joita todellisuudessa ei ollut, mutta joihin uskottiin koska auktoriteetit niin olivat sanoneet.

Kun kvanttimekaniikkaa tarpeeksi luettuasi "ymmärrät", tai nimenomaan luulet ymmärtäväsi kvanttimekaniikan todennäköisyystulkintaa, olet jo kvanttiuskovainen, sillä kvanttimekaniikan todennäköisyysfilosofian omaksuminen ja pikkuhiljaa tapahtuva hyväksyminen on aivopesuun verrattava tapahtumasarja. Alat pikkuhiljaa auktoriteettiuskossa hyväksymään järjenvastaisuuksia, kyseenalaistamatta niitä.

On vain puhdas sattuma ja kausaali determinismi, eli syys-seuraussuhteet. Heikompi determinismi - tilastollisuus, epämääräisyys, potentiaalisuus ei ole kolmas pooli, vaan puutetta tiedoissa, koskien tapahtumien syyseurausketjuja.

Vierailija
Everything
Muistakaapa katsoa!

Einstein uskoi elämänsä loppuun että; "Jumala ei heitä noppaa", eli luonnontieteillä on yksi deterministinen kausaali kuvaus, jossa ei ole epämääräisyyksiä, potentiaalisuutta, tilastollisuutta.
Tämä kuvaus; yhtenäiskenttäteoria yhdistää kaikki luonnonvoimat yhteen ja kuvaa ne yhden voiman eri ilmentyminä.

Sanoisinpa kuitenkin energian eri ilmentyminä, voimia on erilaisia näkökulmasta riippuen.

Vierailija

Avaajan äänestysehdotuksesta puuttui vaihtoehto, että maailma on deterministinen ja sen aineen ja liikelakien kuvaus on myös löydetty.

Tai ainakin löytämisessä on päästy alkuun. Valtatiede vain ei halua
tunnustaa aineen ja siihen sidotun liikevoiman maailmaa.

Vierailija

Pikemminkin puuttuu vaihtoehto "maailma on indetermistinen" (eli meillä olisi vapaa tahto). Useimmat tavalliset ihmiset olisivat tätä mieltä.

Oma äänestystäni kuvaisi aaltofunktio, josta voi laskea kunkin vaihtoehdon äänestystodennäköisyydeksi 1/3.

Hm. - voisiko maailma olla tiettynä ajanhetkenä determistinen ja tiettynä hetkenä, sopivien ehtojen vallitessa, indetermistinen.

Vierailija

Hyvä dokumentti. Einstein ansaitsee paikkansa tieteessä.
Vähän häiritsi tuo kohta jossa puhuttiin alkuräjähdyksestä siinä hengessä että se olisi fakta. Että ihan *Alku*räjähdys... eikös se kuulostanut paremmalta että tässä kaikkeudessa on poksahdellut jo useamman kerran eri puolilla.

Ja tottakai maailma on deterministinen. Kai niillä pienimilläkin hiukkasilla tarkat säännöt on. Kaikki näyttää sattumanvaraiselta kunnes sen "rytmi" löytyy.

Vierailija

z näyttää olevan kanssani eniten samaa mieltä. Voi olla, että tarkempi keskustelu voisi tuoda eroja esille enemmän.

Toisaalta olen sitä mieltä, että samoin kuin kaaosteoria on lopulta näennäiskaaosta, eli toki löytyy paljonkin elaboroitavia elementtejä ja suhteita, joiden mukaan kaaosta ei ole. Kaaosteoria on vallitseva lähinnä vain entropiamaailman ideaaleissa. Todennäköisyyslaskennan taustalla vaikuttavat suhteuttamismuuttujat, joita esim. säieteoriat voivat tukea. Perusvoimien yhdistäminen yhdeksi voimaksi tarkoittaa tätä taustakontekstia.

Mutta.

Sanokaapa filmaattispäiset tietäjät missä maailmankaikkeus päättyy, eli se piste, jonka jälkeen ei ole mitään? Se tuntuu ehkä useimman päähän mahtumattomalta?

Yhtenäisteoriaa käsittelevä Prisma olisi hauska saada tallennettuna. Yhtenäisteoria on mahdollinen, mutta inttäminen on myös mahdollinen. Ja kyseenalaistaminen on helpompaa kuin teorian esittäminen. Tähän helppouteen takertuvat puolivillaiset tiedemiehet mielellään kompetenssinsä osoittaakseen.

Vierailija
z
Pikemminkin puuttuu vaihtoehto "maailma on indetermistinen" (eli meillä olisi vapaa tahto). Useimmat tavalliset ihmiset olisivat tätä mieltä.

Oma äänestystäni kuvaisi aaltofunktio, josta voi laskea kunkin vaihtoehdon äänestystodennäköisyydeksi 1/3.

Hm. - voisiko maailma olla tiettynä ajanhetkenä determistinen ja tiettynä hetkenä, sopivien ehtojen vallitessa, indetermistinen.

Ehdottomat totuudet, yksiselitteisiksi katsotut lait, osittuvat toenäköisyyksiksi, ja nämä muodostuvat sattumista. Siten yleisesti deterministinen maailma onkin osioissaan myös indeterministinen, eli se koostuu sellaisista osista.

Ks. pätkiksen katsomisen innoittamana avaamani uusi aihe Einstein ja kvantit, Arkimedes ja analyysi

Vierailija
kar1
z näyttää olevan kanssani eniten samaa mieltä. Voi olla, että tarkempi keskustelu voisi tuoda eroja esille enemmän.



Kerro siis ihmeessä mitä mieltä olet, keskustellaan.

kar1
Toisaalta olen sitä mieltä, että samoin kuin kaaosteoria on lopulta näennäiskaaosta, eli toki löytyy paljonkin elaboroitavia elementtejä ja suhteita, joiden mukaan kaaosta ei ole.



Samoin kuin kaaosteoria, niin...?

kar1
Todennäköisyyslaskennan taustalla vaikuttavat suhteuttamismuuttujat, joita esim. säieteoriat voivat tukea.



Mitä todennäköisyyslaskennan suhteuttamismuuttujia tarkoitat, ja miten säieteoria liittyy tähän?

kar1
Perusvoimien yhdistäminen yhdeksi voimaksi tarkoittaa tätä taustakontekstia.



Anteeksi mitä kontekstia?

kar1
...puolivillaiset tiedemiehet mielellään kompetenssinsä osoittaakseen.

Hhmmm, mitenköhän tuollaisen termin liittäisin juuri sinuun. Satunnaispuppugeneraattori pitäisi tehdä jo sinullekin. Tämä teksihän on sitä Wanhan palstan sinua.

bosoni
Seuraa 
Viestejä2704
Liittynyt16.3.2005
kar1

Kaaosteoria on vallitseva lähinnä vain entropiamaailman ideaaleissa. Todennäköisyyslaskennan taustalla vaikuttavat suhteuttamismuuttujat, joita esim. säieteoriat voivat tukea. Perusvoimien yhdistäminen yhdeksi voimaksi tarkoittaa tätä taustakontekstia.



Saisitko tuon ilmaistua selkokielellä?


Sanokaapa filmaattispäiset tietäjät missä maailmankaikkeus päättyy, eli se piste, jonka jälkeen ei ole mitään? Se tuntuu ehkä useimman päähän mahtumattomalta?

Ei tule mieleen mitään sellaista teoriaa, johon tuollainen piste kuuluisi.

Jos sorruin (taas) virheeseen, niin tukka varmaan vain oli silmillä, kuten kuva osoittaa...

Vierailija
z
Pikemminkin puuttuu vaihtoehto "maailma on indetermistinen" (eli meillä olisi vapaa tahto). Useimmat tavalliset ihmiset olisivat tätä mieltä.

Oma äänestystäni kuvaisi aaltofunktio, josta voi laskea kunkin vaihtoehdon äänestystodennäköisyydeksi 1/3.

Hm. - voisiko maailma olla tiettynä ajanhetkenä determistinen ja tiettynä hetkenä, sopivien ehtojen vallitessa, indetermistinen.

Voi pyhä sylvi! kertokaa nyt missä ihmisillä on sitä luonnonlaeista piitaamatonta vapaata tahtoa? Ihminen toimii vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa aistiärsykkeiden varassa.

Ihmisellä tosin on sisäinen "minä", mutta se muodostuu fyysisen kehon sisäisten ja ulkoisten vuorovaikutusten sanelemana. Jos ihminen tekee jotakin luonnonlakien vastaista oman tahdon eleenä, niin sehän tarkoittaa samalla että ihminen tekee jotakin fysiikan lakien vastaisesti.

Jos ajatuksen tai vapaan tahdon eleillä on luonnonlakien ulkopuolinen mahdollistaja, silloin rikotaan aivan selvästi luonnonlakeja. Kyseessä on yliluonnollinen asia. Jos tälläisiä luonnonlaeista piittäämattomia toimia ihminen voi vapaasta fysiikasta piittaamattomasti tehdä, niin nämä yliluonnolliset tapahtumat sotkevat kaiken fysiikan lakien mukaan tapahtuvan.

Ihminen on luonnon osa, ja toimii luonnonlakien mukaan. Vuorovaikutukset aiheuttavat myös mielen liikkeet, joiden fyysinen puoli voidaan todeta aivokuvauksella. Ihmisen päätökset ovat monimutkaisten fyysisten vuorovaikutusten tulosta, ja se toteutuva käyttäytyminen on näiden vaikutusten ainut mahdollinen toteutuma.

Mielessä voi pyöriä monenlaisia vaihtoehtoja, joilla myös on fyysinen vuorovaikutustausta, ja vain yksi näistä aktualisoituu eli toteutuu.
On siis turha itkeä väärien päätösten takia, koska muuta vaihtoehtoa ei ollut. Toiminta oli päätetty jo maailmankaikkeuden alkusäänöissä, jotka lukemattomien kausaalein syy-seurausketjujen päätteeksi toteuttivat yhdellä tapaa.
Ajattelet mitä luonto määrää, eikä ole ajatuksia jotka eivät liittyisi tai seuraisi fyysisistä vuorovaikutuksista, kehon sisäisistä ja ympäristön aistiärsykkeiden aiheuttamista sekä näiden coktailista.

Vapaa tahto on puhdas illuusio. Olemme tietoisia olentoja, mutta fyysinen tapahtuminen määrää, mitä tiedostamme. Tietoisuus on fyysisen tapahtumisen toinen puoli.

Vierailija

Harmillisesti erästä opiskeluihin liittyvää työtä tehdessäni kello pyörähti jo yhdeksän, ja dokumentti jäi näkemättä.

Ilman sen antamia kenties uusia näkökulmia, minä vajaavaisilla tiedoillani uskon, että maailma on deterministinen. Minun uskomukseni mukaan kvanttifysiikan todennäköisyyskäyttäytymiselle löydetään vielä jonain päivänä (ei todellakaan välttämättä meidän elinaikanamme) malli, joka pystyy ennustamaan myös sen tason ilmiöitä.

Minun käsityskykyni ei vain pysty hyväksymään täydellisen sattuman olemassaoloa. Mistä jokun satunnainen tapahtuma johtuu? Ei tietenkään mistään, koska se on sattumaa - no miksi se sitten yleensä tapahtui? Ei miksikään, koska tapahtumalle ei ole mitään syytä. Monelle teistä tuollainen ajatteluketju kuulostaa varmaan hyvinkin maallikkomaiselta, ja sitähän se on.

En ole erityisemmin esimerkiksi lukenut aihetta suoraan käsitteleviä teoksia (kvanttifysiikkaa kylläkin), joten voi olla, että näkökantani jonain päivänä muuttuu, kun saan tarpeeksi tietoa. Toistaiseksi se on tämä.

Vierailija
Janne Mikola

En ole erityisemmin esimerkiksi lukenut aihetta suoraan käsitteleviä teoksia (kvanttifysiikkaa kylläkin), joten voi olla, että näkökantani jonain päivänä muuttuu, kun saan tarpeeksi tietoa. Toistaiseksi se on tämä.

Minä taas ajattelen asiaa niin päin, että koska aaltofunktion
aikakehitys on täysin determinististä, meillä on täydellinen
kuvailu maailmasta. Se on abstrakti, mutta formalisminsa
kautta täysin järkevä ja yksinkertainen.

Se, että makroskooppisessa maailmassa havaitsemme
vajavaisesti pelkkiä puhtaita tiloja johtaa siihen, että emme ymmärrä kvanttimekaniikan luonnetta intuitiivisesti äidinmaidon avulla.

Mutta, käsitteellisellä tasolla kvanttimekaniikka on silti
yleisempi ja siksi parempi kuin klassisen ajatuksien
mukaan rakennettu piilomuuttujateoria (esimerkiksi
Bohmilainen mekaniikka).

Vierailija

Repoman hei, mihin reflektio jäi. Muuten mielenkiintoista pohdintaa.

Determinismi ja indeterminismi eivät ole toisiaan poissulkevia vaan toisiaan täydentäviä ja osin vastakkaisia, mutta monilta osiltaan vuorovaikutteisia ontologisia samassakin kontekstissa olevia ilmentymiä.

Tällä rakoitan sitä, että mikä tahansa rakenneominaisuus voi sisältää sekä eheytyviä ja rakentuvia, että hajoavia ja kaaostavia elementtejä.
Mielenkiintoista ovat ne ontologiset kynnykset, joissa rakentuminen muuttuu hajoamiseksi ja päin vastoin. Tässä prosessissa kontekstin sisäiset ontologiset seikat ja vuorovaikutuksen sekä sisäiset, että ulkoiset muuttujat kombinoituvat ja suhteutuvat joko, tai /sekä, että kumpaankin siis sekä hajoaviin entrooppisiin prosesseihin, että rakentuviin prosesseihin.

Vierailija

Olen aika paljon ihmetellyt sitä tunnemyrskyä, joka ilmiselvästi asioihin perehtyneet tälläkin palstalla ovat tuoneet esille kun puhutaan yhdestä voimasta, jonka avulla voimme selittää kaikenteorian keskeisen systematiikan.

Ymmärrän nyt niin, että tämä ärsyttää jo siksi, että joku voi "muka" kuvitella tietävänsä enemmän kuin yleensä tiedetään ja esiintyä jonkinmoisena besserwisserinä vaikka "aivan ilmeistä on", että ei tiedä edes perusasioita. Ei varsinkaan ole väitellyt aiheesta tai saanut julkisuutta tai tieteellistä tunnustusta. Tämä reaktio on mielestäni perusteltua ja normaalia tieteellisten reviirien defenssimekanismia. Onhan tavanomaista, että tiedon aktorisointi tapahtuu "valittujen" toimesta konfirmoituja julkaisukanavia ja raportoinnin muotoja käyttäen.

Toisaalta kysymys on myös hyvin pitkälti käsitteenmäärittelyongelmasta.
Esimerkiksi käsite "maailmankaikkeus" sisältää yhtenä kategorisesti ymmärrettynä käsitteenä hyvin laajasti yhteen käsitteeseen sisällytetyn kokonaisuuden. Vertaan sitä yhtenäisteoriassa käytettyyn yhden voiman käsitteeseen, jonka inkarnaatioita muut voimat voidaan katsoa olevan. On siis kysymys verifikaation abstraktiotasoista. Kun erittelyssä mennään pidemmälle, voidaan nähdä eri inkarnaatiot myös omikse voimikseen. Tämä on mahdollista normaalin käsitteenmäärittelyn keinoin.

Jos kuitenkin ymmärretään ne yhteiset juuret, jotka sekä rakenteellisesti, että funktionaalisesti ovat eri em. inkarnaatioilla samat, voidaan puhua yhtenäisteoriasta sen syvimmässä merkityksessä.

Mihin tahansa määrittelyyn sisältyy kuitenkin runsaasti ehtoja, joiden voimassaollessa kyseinen teoria on pätevä. Näiden määrittelyjen ulkopuolelle jäävät ovat yleensä esimerkiksi tyyppiä; ääretön tilaulottuvuus, aika ennen alkuräjähdystä tai loppua, eri universaalisten ulottuvuuksien väliset vuorovaikutusuhteet jne.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat