Einstein ja kvantit, Arkimedes ja analyysi

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Töllötin minäkin pätkistä Einsteinista, hänen kuolemastaanhan on tänään 50 vuotta. Täydensin histoian tietiojani, myös terävoittääkseni omaa näkemystäni.

Einstein ei saanut Nobelia suhteellisuusteoriasta, vaan valoteoriasta. Perinteisestä aaltokäsityksestä hän oli edenyt hiukkaskäsitykseen, kertoi pätkis. Ja onhan tässä mielenkiintoista, että kun minä esittelin vanhalla palstalla käsityksiäni hiukkaslinjassa, juuri siksi minua vastustettiin. Eli, te vastustitte juuri sitä, mistä Einstein sai Nobelin! Ja siis tässä asiassa Einstein ja minä edustammekin samaa linjaa. Perusteena vastaani käytettiinpä suhteellisuusteoriaa, mutta juuri siitäpä Einstein ei saanutkaan Nobelia.

Kaikkiko suhteellista, Einsteinin mukaan. Pätkiksen mukaanpa hän etupäässä olikin ehdottoman teorian mies eikä suinkaan suhteellisuuden, täsmentäen todennäköisyyden. Ja niinpä hän koko elämänsä vastusti kvanttiteoriaa, jonka päälinjaksi pätkis esitteli juuri todennäköisyyden, ja jossa myös sattumalla oli ja on oma roolinsa. Kvanttiteoria lähti juuri Einstein Nobel-palkitusta valoteoriasta, sanoi pätkis.

Ja minä olen sanonut ja sanon, että ehdottomat osittuvat todenäköisyyksiksi, eli todenäköisyydet muodstavat ehdottomuuksia. Minä olen sanonut, että kvanttiteoria ja deterministinen aineteoria eivät ole ristiriidassa, vaan ykseys. Pitää vain jakaa aine riittävänm pineiin osiin, jolloin joka aineosalla on oma kvanttinsa, joista koostuu koko aineen liikkeen energia.

Suuri tai ainakin tunnetuin antiikin analyysin oppinut Arkimedes. Hän eri vempeleissään toteutti ehdottomuuksia, mutta käyttäen osimisen eli analyysin menetelmää eteni todenäköisyyksiin. Einsteinin yritys luoda kaiken teoria mutta vastustaen samlla kvanttiteoriaa johti hänet 1928 seudulla kriisiin, josta hän ei päässyt yli koko loppuelämässään. Käsittääkseni antiikin neron Arkimedeen menetelmän tuntemus olisi voinut auttaa Einsteinin kriisistään. Itselleni juuri Arkimedeestä kertonut pätkis muistaakseni noin vuosi takaperin oli suureksi avuksi. Loin myös käsitteen analyyttinen materialismi eli materialistine analyysi. Näin pystyin jättämään myös dialektisen marxilaisen materialismin pakkopaidan.

Sivut

Kommentit (16)

Vierailija

Pätkiksessä tuli esin myös tärkeä kohta, että pienen ainene ja ja pienten
enwergioiden tutkimuksessa kohde voi muuttaa käyttäytymistään, jos sitä tarkkaillaan. - Ikäänkuin se olis elävä. - Tämähän on kyllä selvää informaation eli muotoutetun teorian kannalta. Lähtökohtahan on se, että informaation lähteenä on energia, sen sykäykset. Jos sen lähteenä on kohteen oma energuia, hvainnoinit voi ristää osan kohteen energiasta ja se muuttaa käytsötän sen vuoksi. Jos taas kohdetta tutkataan
hvainnoinnin energialla, sen sykäykset voivat saada kohteen muuttamaan käyttäytymistään.

Että toistettu koe samoissa olosuhteissa ei annakaan aina samaa tulosta, siitähän vanhalla palstallakin kinattin kaksoisrakokokeen yhteydessä. Tämäkin kuuluu kvanttiteoriaan.

Vierailija

Pätkiksen mukaan Einsteinin taistelu ehdotooman suhteellisuusteoriansa puolesta kvanttieoriaa vastaan oli kuin taisteluia tuulimyllyjä vastaan ja hän joutui siinä eristykseen ja jopa naurunalaiseksi. Näinhän kuitenkaan
ei käynyt vetovoiman asioissa. Että massa saa avaruuden kaartamaan, se pätkiksen mukaan nimenomana on Einsteinia, ja myös sanvalinta
painovoima on sen mukainen. Kohdemassa siis painuu kaartumiskuoppaan.

Itse olen edustanut koko ajan kvanttitulkintaa, ja sen mukaisesti sanavalinta on vetovoima. Kuitenkin oli mahdotonta käyttää tavanomiast kvanttitulkintaa sellaisenaan. Kun tavanomaisessa valon nopeudessa olevan massan kvantti ei voi muututa, vetovoimassa on kyse lähtömassan mukaan kasvavasta kvantista. Toinen ero, tavanomiasessa massa lähtee jostakin energiaa mukanaan ja myös josksu päätyy johonkin luovutaen nergiansa. Vetovoimassa hiukkanen ei lähde mist'ää eikä se jääkään mihinkään. Ja kuoppa, sehän tarkoittaa, että aine itse menee sinne. Vetovoima aiheuttaa liikkeen, mutta ei luovuta siihen nergiaa.

Jäio kuitenkin vielä yksi ongelma. Kvanttitoerian mukaan, tässä kohden yhä tavanomiasen, vetovoiman kohteen olisi pitänyt jäähtyä eli lämmön muutua liikkeeksi. Vastapuoli sanoi, että niin se ei ole. Ja minäkin sanon nyt, että niin se ei ole. Ratkaisu on siinä, että vetovoiman kohteen lämpö eli värinä putoaa kohti vetäjää. Lämpö ei muutu miksikään, se vain yhdensuuntaistuu. Itse aine siis putoaa oman lämpönsä elöi värinänsä vetämänä. Ja siten vetovoimateoria ja Einsteinin kaartumiskuopan toria eoivät ole ristiridassa. Lämpö ja lämmön mukana aine putoavat kaartumikuoppaan.

Vierailija

Tarkastelua ja jatkoa. - Tuosta lämmönm putoamisesta mutta yhdensuuntaistumisesta tuleekin yhtäläisyys eli analogia sähkömagneettisuuden teoriaan. Ero nyt kuitenkin on siinä, että sähkömagneettisuudessa suuntauutvat ja putoavat kokonaiset ydinhiukkaset ja atomit. Sen sijaan vetovoiman teoriassa, nyt, yhdensuuntaistuvat ja putoavat ydinhiukkasen muodostavat osaset, joiksi olen sanonut vakiopäitä, ja niiden värinä eli lämpö. Analogia tässä ei siis merkitse varsinaista samaisuutta, jota on yritetty esittää.

Valaistusta nyt myös vedyn regneraation eli palautumisen teoriaan.
Kun siis lämmön energia putoaa vetovoiman kaareutumiskuoppaan, mustan aukon vahvan vetovoioman tpauksessa fotonikvantit putoavat
kuoppaan, ja kuoppa johtaa köyhän aineen sisään.

Yleinen punasiirtymä, tulkintani mukaan, onhan vain vastakkainen ilmiö vetovoiman hiukkasten energian kasvulle massassa. Ajallinen ero tietysti on varsin suuri. Fotoneilla on osa energiastaan jäljellä vielä 13 miljardin vuoden jälkeenkin, kun vaikkapa Auringon läpi vetovoiman hiukkanen surahtaa noin 4½ sekunnissa.

Olenhan myös tulkinnut vetovoiman hiukkaset antifotoneiksi.

Vierailija

Einstein siis oli luonut suhteellisuusteorian, joka kuitenkin hänen mielestään oli ehdoton eikä suinkaan suhteellisen todennäköisyyden teoria. Einsteinin valoteoriasta toiset, nimiä ovat Heisenberg ja Bohr,
loivat kvanttiteorian, joka on myös todennäköisyyksien teoria. Einstein ei voinut tätä hyväksyä. Ydinfysiikassa hän, ainaikin pätkiksen mukaan, joutui tappiolle, sen sijaan paino- eli vetovoiman kysymyksessä pysyi kunkkuna. Itse siis toteutan voi sanoa suhteellisuusteorian ja kvanmttiteorian yhdentämistä, jolloin seuraa myös yhteisnimike kvanttieprusteinen eli todennäköisyyden suhteellsuusteoria, ehdottoman suhteellisuusteorian sijaan.

Varsin olennainen ongelmahan täsäs ristiriidassa ja yhdentämisessä on
kuulu kaava E = mc^2. Ilmeisestikin Einsteinilaine tulkinta masasta m tosiaan on, että se on muuttumaton massa eli sama kuin " lepomassa".
Täten tulkiten suhteellisuusteroian kaava on selvästi eri asia kuin newtonilainen liike-energian kaava E = ½mv^2. Einsteinin kaavasta äärimmäiset ovat, kuten palstalla on kiivaasti julistettu, johtaneet tulkinnan, että valolla ei ole massaa, fotonilla eli valottajalla ei ole massaa. - Tämä kyllä johtaa valon perinteiseen aaltoliiketulkintaan takaisin, juuri siihen, mistä Einstein irtosi valoteoriallaan ja mistä hän sai Nobelinsa.

Kvanttiperusteinen suhteellisuusteoria. Massa m kaavassa ei ole lepmassa, vaan nopeuden kasvu noillasta valon nopeuteen nostaa massan kaksinkertaiseksi. Täten myös newtonilaisen fysiikan liike-energian kaava onkin samaa kaavaa, hiukkasen massa onkin nopeuden mukaan kasvava suure, muutoksen kaava erikseen. Ja täten
massasta jo aineikin se kasvava puolikas seuraa kvanttiominaisuudesta.
Fotonissa eli valottajassa näitä on vielä jopa moninkertainen, minun mukaani miljoonakertainen määrä. Ja myös perusmassalle eli "lepomassalle" esitän kvanttimaisen perustelun, jo vanhalla palstalla viime vuoden marraskuussa. Hiukkasen tai fotonin energiassa ilmennevä massa, tai myös yduinhiukkasen osistaan kosstuva massa, ei suoraan ole massa, vaan massaulottuvuus. Tämä on hiukkasen ominaisuus, mutta
samalla kvanttiominaisuus. Siis ehdottoman suhteellisuuden teoria ja kvanttien todenäköisyysteoria kuuluvat yhteen, ne ovat kvanttiperusteinen suhteellisuusteora mot.

Vierailija

Lyhentävä täsmennys. Kaiken eli- yhtenäisteoriasta tuliis käyttää nimeä KVANTTINEN SUHTEELLISUUSTEORIA ELI KVANTTISUHTEELLISUUSTOERIA, kun Einsteinin on ehdtoon suhteellisuusteoria. Toisaaltahan, pääkohteiden mukaan, kyseessä tulee olla aineen ja kvanttien teoria.

Vierailija

Valon aaltoliike on sitä tilaa eli energiaa, joka fotoneista avautuu.

Kaksoisrakokokeita tiedä tarkkaan, mutta jopa valon aalto pystyy liikkuessaan avautumaan vähemmän tiheälle alueelle ja näin kahdesta eri reistä eri aikaan etenevä aalto heikentää toisiaan, koska edellä menevä aalto alkaa avautumaan enemmän liikerataan nähden edestä päin, jolloin se heikkenee. Ajan kanssa aallot yhdistyisivät, niinkuin kaikki maailmankaikkeudessa yhdistyy muuttuessaan saman tiheyden omaavaksi.

Olikos se rakokoe jossa seinälle heijjastuu varjot ja vaikka lähettäisi yhden fotonin, niin eri paikkaan menisi?

Ja taas törmätään siihen, että fotonikin hakeutuu sinne missä on tiheämpää tilaa, koska fotoni itse avautuu enemmän vähemmän tiheälle alueelle ja näin se itsestään avautuvalla tilalla eli energialla ohjautuu tiheämmälle alueelle.

Vaan kun mittalaite muodostuu atomeista, joissa on kuumasti tiheitä tilapaketteja eli elektroneja, jotka muljahtaessa ja samalla avautuessa poispäin atomista sinkoutuvat tuolla tilalla eli energialla takaisin atomiin, saavatkin sille alueelle tiheämmän tilan ja näin seuraava fotoni ohjautuukin sitten sinne.

E=tila ajatuksen mukaan kaikki on yhtä ja samaa tilaa eli energiaa ja kaikki mikä tapahtuu, johtuu siitä että kaikkeus muuttuu saman tiheyden omaavaksi.

;):)

Vierailija

Kerroppas Arkos miten se valo etenee?

Nytkinhän onkin niin, että enää ei tarvitse selittää muuta kuin se, että miksi ne fotonit avautuvat tähdestä lähtiessään itse tähteen päin.

Ja kun tuotakin asiaa miettii, niin eipä tarvitse kauan miettiä kun oivaltaa, että fotonin etuosa pakkautuu kitkan takia tiheämpään juuri niin kuin E=tila ajatus sanoo ja näinhän se fotoni jatkaa samaan suuntaan kuin mikä sen liike lähtiessä oli.

Paitsi, jos fotoni liikuessaan kohtaa toisella puolellaan tiheämpää, niin silloinhan tuo puoli fotonista pakkautuu tiheämpään, jolloin toinen puoli alkaa avautumaan ja tuolla energialla fotoni taipuu kohti massallista kappaletta eli kohti tiheämpää tilaa, koska kaikki massalliset kappaleet avautuvat tilaksi koko ajan atomien värähdellessä.

Ja kun massallinen kappale avautuu aina enemmäm vähemmän tiheälle alueelle, niin sillä energiallahan se kipuaa kohti ylämäkeä eli kohti tiheämpää tilaa.

Ja vielä siitä valon etenemisestä, että tekeekös se fotoni nykivää liikettä edetessään vai muistanko väärin?

;):)

Vierailija

" Valon aaltoliike" oikeastaan on suuri joukko tai vielä suurempi joukko säteitä rinnakkain. Koetahan käsittää, että jo Einstein 1905 antoi valolle hiukkasselityksen, ja siitä hän sai Nobelinsa, eikä suhteellisuusteoriasta, jota tääläkin yhä jatkuvasti toitotetaan. Valonsäde on jaksollinen, ja jakso on Planckin vakion kerrannainen. Valotusädeteho eli valonsädeteho, se on
jakso ja siitä seuraava energia aikayksikössä,, vaikka sekunnissa, joka
usein on esitety " fotonina". Tästä asiasta myös vanhoissa keskusteluissa.

Vierailija

Yksinkertaistusta. Valosädetehon sijasta lyhyesti voisi puhua fotoni- eli valottajatehosta, joka siis on säteen jakso ja energia aikayksikössä.
Myös voisi sanan osat kääntäen puhua tehofotonista eli tehovalottajasta,
kun fotonihiukkane on hiukkasfotoni eli reaalifotoni.

Vierailija
ArKos itse
Kvanttitoerian mukaan, tässä kohden yhä tavanomiasen, vetovoiman kohteen olisi pitänyt jäähtyä eli lämmön muutua liikkeeksi. Vastapuoli sanoi, että niin se ei ole.

Ja minäkin sanon nyt, että niin se ei ole. Ratkaisu on siinä, että vetovoiman kohteen lämpö eli värinä putoaa kohti vetäjää. Lämpö ei muutu miksikään, se vain yhdensuuntaistuu.

Itse aine siis putoaa oman lämpönsä elöi värinänsä vetämänä. Ja siten vetovoimateoria ja Einsteinin kaartumiskuopan toria eoivät ole ristiridassa. Lämpö ja lämmön mukana aine putoavat kaartumikuoppaan.

Varsin mielenkiintoista. Ihme ,että aihe on jäänyt näin vähälle
huomiolle?

Vierailija
manu
ArKos itse
Kvanttitoerian mukaan, tässä kohden yhä tavanomiasen, vetovoiman kohteen olisi pitänyt jäähtyä eli lämmön muutua liikkeeksi. Vastapuoli sanoi, että niin se ei ole.

Ja minäkin sanon nyt, että niin se ei ole. Ratkaisu on siinä, että vetovoiman kohteen lämpö eli värinä putoaa kohti vetäjää. Lämpö ei muutu miksikään, se vain yhdensuuntaistuu.

Itse aine siis putoaa oman lämpönsä elöi värinänsä vetämänä. Ja siten vetovoimateoria ja Einsteinin kaartumiskuopan toria eoivät ole ristiridassa. Lämpö ja lämmön mukana aine putoavat kaartumikuoppaan.




Varsin mielenkiintoista. Ihme ,että aihe on jäänyt näin vähälle
huomiolle?

Että tuommoinen aiheeni on nyt löydetty. Tuota itseäni en (enää tunne).
Kun enimmäkseen nimiini on pantu toisten, mm. Enironin ArKosin tekstejä, tuo on kyllä minun, mutta jo huhtikuulta 2005. Miten paljon
sen jälkeen syksystä 2005 muutinkaan!

Muutenhan tuossa lähinnä on muuttunut kieli. Nyt täsmällisiä termeja ja lukuarvoja, joka tyylillisesti voi olla puisevaakin aiempaan verrattuna.
Vetovoimasta kuitenkin itse teoria on muuttunut jyrkästi. Suunnilleen vuodenvaihteen aikoina tai vähän jälkeen totesin siruhiukkaset ainoaksi ratkaisuksi. Ne eivät irtoa aineesta eikä liitykään siihen, ja tämä on päinvastainen aksiooma laitostieteeseen verrattuna.

Myös vaikutushiukkasten täsmäteoria tulee tuon ajankohdan jälkeen vasta syksyllä. Mustien aukkojen eli tiheämassain teoria vastaa vasti noista molemmista hiukkaista muuttui. Auringon ja tähtien osalta vetypommiperiaate.

ArKos itse ennen ArKosia itse. Tuo ja aiemmat kyllä valaisevat kehitystäni.
Jos kuitenkin haluatte tietää, mitä olen nyt mieltä, katsokaa tuoreimpia aiheitani. Niitä kuitenkin luetaan vähemän kuin noita entisajan aiheitani.

On kiintoisaa, että jäljentäjäni ja muunlaiset varkaat mieluummin eisttelvät ArKosia itse ennen ArKosia itse kuin nykyistä ArKosia itse.

Yhtäläisyyksiä ihan nykyiseen Savoriin on enämpi noissa esiarkosisissa aiheissa.

Eilen olin huomaavinani, että joku minulta tai ihan minusta tietämättä
oli nostanut tuon värisevän putoavan lämmön vetovoimateoriakseen.

Lie vaikeakin kyllä erottaa, mikä on lämpö- ja mikä vetovoimavärinää.
Voisihan Planckin lyhin värähdys todella oll myös lämpövärähdys.
Maapallon jatkuvasti meidän elävienkin lävitse aina vahvana ja kuitenkin sujuvasti kulkeva vetovoima kuitekin on tekijä, jota ei voi olla huomaamatta, paitsi Savor. Sen sijaan lämpöä kesälläkin täällä on energiana vähänpuoleisesti. Tähdissä sentään on lämpimämpää.

Niin, Savoriin liittyen, tuolloinen värinäteoriani ja Savorin nykyinen avautuva teoria varmaan olisivat olleet yhdistettävissä.

Vierailija

Yksi asia, jossa myös nyt olen tuolloisen kanssa sentään samaa mieltä, on suhteellisuusteorian käsittäminen ENERGIOIDEN SUHTEELLISUUDEN
TEORIAKSI. Ja siitä tähän tuo jokin kuukausi sitten laatimani Newtonin ja Einsteinin yhdistävä kaava

E=½(m+m')v^2, jossa m' on suorassa suhteessa energiaan eli nopeuden neliössä kasvava massanlisä, ja saavuttaa valon nopeudella arvon m.

Vierailija

[size=150:35j27wvg]Arkos itse on naurettava pelle ja valehtelija[/size:35j27wvg]. Sinä puusilmä olet haukkunut Einsteinin teoriat kypäräpääpappien valheelliseksi höpinäksi!

Vierailija
hoh hoijaa
[size=150:wky65b29]Arkos itse on naurettava pelle ja valehtelija[/size:wky65b29]. Sinä puusilmä olet haukkunut Einsteinin teoriat kypäräpääpappien valheelliseksi höpinäksi!

Yksilöihän, esitä dokumentoinit: milloin ja missä?

Olen kyllä sanonut kypäräpääpappien höpinöivän Einsteinista ja valehtelevankin. Itse Einsteiniin minä sen sijaan jopa nojaan.

Einstein itse kylläkin käsitti suhteellisuusteoriansa totuudeltaan ehdottomaksi. Minulle se on suhteellinen totuus. Minun suhteellisuusteoriastani, lyhyt avain ja alku, ks. tunnuslause-allekirjoitukseni.

Vierailija

Tähän aiheseen vertaa uusin tähtitieteen aihepiirissä " Gravivirrat ja galaksien muodostus". Syntyvän galaksin massa alkaa pudota yhteen graviaineen virrassa, ja luo gravitoneja muodostaen ympärilleen
massan gravitaatio- eli vetovoimakentän.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat