Dissosiatiivinen persoonallisuushäriö

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Eilinen 4D-dokumentti toi mieleen useita kysymyksiä. Dokumentin pääosassa olevalla 35-vuotiaalla naisella oli seisemän eri persoonallisuutta, nämä sivupersoonat olivat häntä nuorempia, olikohan nuorin niistä 5-vuotias. Kumma kyllä tämä viisivuotias muisti tapahtumia jotka olivat tapahtuneet ennen tämän kuvitteellisen persoonan teoreettista syntyhetkeä, miten tämä on mahdoillista.

Yksi persoonallisuuksista oli 14-vuotias tyttö, eikö tätä persoonaa voi viedä peilin eteen itseään katsomaan ja kysyä, että miksi ihmeessä luulet olevasi teiniytyttö?

Kertomukset satanistisesta hyväksikäytöstä kuullostaa yhtä epäuskottavalta kuin Paavin jumaluus. Sitäpaitsi rituaalit ja palvonta eivät kuulu satanismiin laisinkaan. Saatananpalvonta on sitten eri asia, mutta jos tämä olisi yhtä yleistä kuten jotkut väittävät, olivat hyväksikäyttäjä pannahisenpalvojia jäänyt kasapäin kiinni, vaan eipä ole.

Maallikkona tuli ensimmäisenä mieleen, että eikö näiden sivupersoonien elämästä pysty tekemään niin hankalaa, että olisi mukavampaa pysyä ihan omana itsenään.

Miten näitä pershäiriöisiä(kuten mielenterveysalalla oleva ystäväni heitä kutsuu) oikeasti hoidetaan. Jotenkin suunnattomasti ärsytti kun ohjelmassa haastattelija käyttäytyi ihan niinkuin nainen oikeasti olisi nelivuotias, tai teini. Onko siitä jotain haittaa, että jos sivupersoonalle sanoo, että paskat sinä mikään teini ole katso peiliin.

En halua pilkata mielenterveysongelmista kärsiviä, eilisen dokumentin "tähti" oli vaan niin ärsyttävä, että paloi hihat:) Ja kuten sanoin olen aiheen suhteen tietämätön maallikko.

Kommentit (12)

Vierailija

Oli tainnu pikkasen mennä douppia tolla eilisen dokumentin muijalla..
Kyllä se happo tuhoo terävimmänkin mielen, kun sitä aamuin-illoin kiskoo.
Ja kun on tollasia määriä syöny lääkkeitä viimeset 14-vuotta, ei voi olla kovin
skarppina! Kyllähän tollasella ainakin huomiota saa.. Ihmetytti vaan että
persoonallisuuden jakautumisesta KÄRSIVÄ henkilö pystyi itse vaikuttamaan
siihen, koska toinen persoona taas otti vallan hänessä. Skitsofreniaan uskon,
ja varmasti joukossamme on jakomielisiäkin ihmisiä.. Mutta miten kukaan voi uskoa, että hänellä on 7 eri persoonallisuutta? Yhtälailla voisin itse todeta omaavani 356 eri persoonallisuutta. Amerikkalaisten julkisuushakua, sanon minä! Viinaa, lääkkeitä ja huumeita oli ainakin tämä dokumentin henkilö kiskonut ihan riittämiin.

Vierailija

Suomalainen psykiatri Reima Kampman, joka kuoli aivan ennen aikojaan, teki muistakseni väitöskirjansa näistä sivupersoonallisuuksista, kirjastoista löytynee vielä.

Dissosiatiiviset häiriöt toki ovat psykiatrian arkipäivää, mutta noista eri persoonista voidaan olla usiata mieltä. En valitettavasti nähnyt k.o. dokkaria

Mummo

Vierailija

"Trigmegistus" kirjoitti:
Oli tainnu pikkasen mennä douppia tolla eilisen dokumentin muijalla..

Tämä kertoo aika raadollisella tavalla mielenterveyshoidon tasosta. Jokseenkin kummallista, että ihmisellä, joka aika-ajoin on nelivuotiaan tasolla on käsissään laatikkotolkulla psyykelääkkeitä. On varmaan hankalaa saada kontaktia todellisuuteen jos kiskoo kuorakaupalla bentsoja sun muita jyviä.

Jossain akuutissa kriisitilanteessa bentsot ovat varmasti paikallaan, mutta pitkäaikaisesti käytettynä tekevät ihmisestä zombien, onhan se nähty missä kuosissa nämä paministit hiippailevat. Olo varmaan helpottuu tietysti, mutta suunta on vain alaspäin.

Mutta eikö "todellisuudella päähän" hoito toimi? Anteeksi, olemme pahoillamme rouva, mutta te ette ole Saban kuningatar, te olette hullu!

Eihän ole ihme, että ahdistunut pakenee nelivuotiaan rooliin, jos hän siinä roolissa saa hinkumaansa huomiota. Mitäs jos tämän huomion jättää antamatta?

Minä olen pyhimys, sivupersoonani vain ovat hanurista!

Vierailija

Näin tuon dokumentin. Se oli huono, eikä siitä sen enempää.

Tuo jenkkiskeptikkojen juttu oli ihan hyvä, mutta se keskittyi lähinnä kritisoimaan ilmiön selittämistä, hoitoa ja käsittelyä julkisuudessa. Siinä riittääkin kritisoitavaa, kuten kaikessa amerikkalaisessa psykiatrisessa hoidossa. Itse ilmiötä se ei kuitenkaan kumoa.

Multippelipersoonat ovat dokumentoituja tapauksia. Amerikassa tosin on karannut mopo käsistä ja siellä ovat innokkaat pikkupsykiatrit alkaneet löytämään niitä jokaisesta vähänkin kummasti täyttäytyvästä narsistista.

Muun maailman tutkimus ei ole niin psykoanalyysin turmelemaa ja on tutkinut ilmiötä tieteellisemmin. Kiistaa on lähinnä siitä kuinka itsenäisiä ja kokonaisia nuo persoonat ovat, mutta on selvää että kyseessä ei ole skitsofrenia, persoonallisuushäiriö perinteisessä merkityksessä, eikä esimerkiksi Kampmanin kuvaama sivupersoona. Kyseessä on kokonaan erilainen psyykkinen ilmiö. Olennaisinta on havainto siitä että näiden potilaiden persoonat ovat neurologisella tasolla erilaisia. Tämä erottaa heidät skitsofreenikoista ja muista edellä mainituista.

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/entrez/quer ... s=14683715

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/entrez/quer ... s=15622020

Kätisyyden vaihtaminen edellyttää neurologisen tason verkottomista uudelleen. Noiden lisäksi Scientific Americanissa oli jo vuosia sitten juttu, että silmiin annettavan valoärsytyksen tuottama aivojen pintakerroksen toiminnan "sormenjälki" on erilainen näiden potilaiden eri persoonilla. Samoin tuota eri persoonien muistikatkoa on tutkittu aika paljon ja se vaikuttaa todelliselta. Emotioista välittyy niiden välillä muistoja, muttei tapahtumista.

Ilmiö on hyvinkiistanalainen, mutta on perusteltua syytä epäillä että kyseessä on oma ilmiönsä, jota tulee tutkia erikseen, eikä sekoittaa sitä esim skitsofreniaan ja narsistiseen persoonallisuushäiriöön.

Vierailija

Osaako joku, oikeasti asiasta jotain tietävä, vastata näihin kahteen kysymykseen:

1. Miten ei-psykologin pitäisi käyttäytyä sellaista ihmistä kohtaan, joka kuvittelee olevansa jotain muuta kuin on (4-vuotias, Napoleon...)? Pitääkö toppuutella vai onko parempi hymistellä?

2. Mikä on psykologian näkemys siitä, kumpi on yleisempää: se että nämä Napoleonit tajuavat jollain tasolla puhuvansa palturia vai se että he uskovat täysin omaan rooliinsa?

Itse pohdin näitä kysymyksiä paljon ollessani tekemisissä erään, ei nyt ihan Napoleonin mutta melkein, kanssa.

Vaikka tulee mieleen, että tällaiset henkilöt pitää raahata peilin eteen ja sanoa totuus päin kasvoja, niin voi olla, että noin suorasukainen menettely saisi sairaan vain käpertymään itseensä entistä enemmän. Menettelytapojen pitää olla hienovaraisempia. Eihän masentuneitakaan sillä paranneta, että käsketään piristyä vähän.

Vierailija

Helena Anhavalla on aiheesta runo, jota nyt en tietenkään oikopäätä muista, mutta idea on se, että

jos joku sanoo, että minä niin pelkään noita susia,
niin ei pidä vastata, että eihän täällä susia ole.
Parempi on sanoa;
se mahtaa tuntua kauhealta.

Kuten huomaat, minusta ei ole runoilijaksi.

Pointin ehkä tajuat :ei kannata vahvistaa harhaa eli mennä niihin mukaan, mutta johonkin se harhainen ihminen tarvitsee sitä harhaansa.

Voi aina osoittaa ymmärtävänsä tunnetta :kerrot että sinua pelottaa kuin olisit susien ahdistelema. Miten voisin sinua auttaa?

Asiantuntevampia neuvojia täältä varmaan löytyy, mutta noin olen harhojen vallassa olevien kanssa parhaiten pärjännyt.

toivottavasti oli jotain apua

Mummo

Vierailija
dinoflagellat
Osaako joku, oikeasti asiasta jotain tietävä, vastata näihin kahteen kysymykseen:

.


Tiedän vain mitä minulle on opetettu, ja seuraavaa on minulle psykiatrian ylilääkäri luennoilla kertonut:

1. Miten ei-psykologin pitäisi käyttäytyä sellaista ihmistä kohtaan, joka kuvittelee olevansa jotain muuta kuin on (4-vuotias, Napoleon...)? Pitääkö toppuutella vai onko parempi hymistellä?

- Riippuu siitä minkä seurauksena asiakas kuvittelee olevansa joku toinen. Jos syy on sellainen että siihen ei voi puuttua, se on lopun ikää vaivana, antaa mennä vaan. Varsinkin jos on kysymys vanhasta ihmisestä joka asuu laitoksessa tms. Usein kannattaa varmistaa hoitohekilökunnalta taikka lähiomaisilta ja vastaavilta, millä linjalla ollaan. Samoin tulee pitää mielessä, että jos ihminen yrittää vahingoittaa itseään tässä toisessa "persoonassa" se pitää pyrkiä estämään. Jos ihminen tällaisesta tilasta kärsii, hänet tulee välittömästi saattaa hoidon piiriin. Jos hän kuuluu jo jonkin hoidon piiriin, on määritelty, miten hänen tilaansa tulee suhtautua. Jos kadulla joku tulee riehumaan nenän eteen että on George Bush Kuudestoista, niin antaa mennä. Läheisen ihmisen ollessa kyseessä on syytä ottaa asiasta selvää.
Jos jotain ongelmia tulee, kannattaa ottaa soitto numeroon 10023, sieltä lähettävät lekurin paikalle jos on tarve, taikka antavat toimintaohjeita!

2. Mikä on psykologian näkemys siitä, kumpi on yleisempää: se että nämä Napoleonit tajuavat jollain tasolla puhuvansa palturia vai se että he uskovat täysin omaan rooliinsa?

Yleisempää on että tajuaa puhuvansa ripaskaa. Tätä kutsutaan välillä myös valehteluksi.

Samoin useisiin sairauksiin, elimellisiin sekä kemiallisiin ongelmiin liittyy jonkinasteinen depersonalisaatio ja itsensä derealisaatio.
Syövät, masennukset, kasvaimet, lääkitykset, onnettomuudet, shokkitilat, skitsofreniat ja iso pitkä lista mielenterveyden sekä somaattisen puolen sairauksia aiheuttavat moisia oireita. Näistäkin kiistellään, samoin terminologia puhuttaa.

Tällaista tietoa minulle jaettu, suhtautukaa kuten haluatte!

Vierailija

Jos tarkoitetaan sivupersoonia (unohdin katsoa ohjelman), eri persoonat ovat täysin itsenäisiä, eikä toiseen persoonaan siirtynyt muista/tiedä mitä toisena persoonana on tehnyt.

Vanhalle forumille kirjoitin sivupersoonailmiöstä, dissosiaatiosta. Olin kerran luennolla, siitä on monta vuotta, mutta muistan aika hyvin, koska olin sitä ennen hiljattain lukenut kirjan, jossa käsiteltiin sivupersoonailmiötä (en valitettavasti muista kirjan nimeä enkä kirjailijaa. Kirjailija on varmaan joku näistä lääkärikirjailijoista, koska päähenkilön isä oli menestyvä kardiologi ja hän oli syyllistynyt insestiin) ja kysyinkin luennoitsijalta, voisiko kirjan tapahtumat olla tosia. Luennoitsija sanoi, että voisi olla.

Siinä sivupersoona teki murhia (oli joutunut lapsena insestin uhriksi) eli hän viiltelemällä murhasi kaikki poikaystävät, joiden kanssa suhde eteni intiimille asteelle. Insestin traumat aktivoituivat siinä vaiheessa.

Tuomioistuimessa hänet todettiin syyttömäksi, koska sivupersoona oli tehnyt murhat. Siinä kirjassa löytyi video, jolla pystyttiin todistamaan, että syytetty oli aivan eri henkilö surmatöissään.

Dissosiaatiohäiriöistä ei pysty erottamaan mitenkään normaalista, joten kysymykseen miten pitäisi käyttäytyä, sanon että normaalisti.

Napoleonia esiintyminen ei minusta kuulosta samalta, vaan skitsofreenikolta, joka on eri asia kuin sivupersoonailmiö.

Vierailija

Hieman lisäinfoa. Linkistä löytyy paljon faktaa.
---------------

Dissociative Disorders

Recently considered rare and mysterious psychiatric curiosities, Dissociative Identity Disorder (DID) (previously known as Multiple Personality Disorder-MPD) and other Dissociative Disorders are now understood to be fairly common effects of severe trauma in early childhood, most typically extreme, repeated physical, sexual, and/or emotional abuse.

WHAT IS DISSOCIATION?

Dissociation is a mental process, which produces a lack of connection in a person's thoughts, memories, feelings, actions, or sense of identity. During the period of time when a person is dissociating, certain information is not associated with other information as it normally would be.

DO PEOPLE ACTUALLY HAVE "MULTIPLE PERSONALITIES"?

Yes, and no. One of the reasons for the decision by the psychiatric community to change the disorder's name from Multiple Personality Disorder to Dissociative Identity Disorder is that "multiple personalities" is somewhat of a misleading term. A person diagnosed with DID feels as if she has within her two or more entities, or personality states, each with its own independent way of relating, perceiving, thinking, and remembering about herself and her life. If two or more of these entities take control of the person's behavior at a given time, a diagnosis of DID can be made. These entities previously were often called "personalities," even though the term did not accurately reflect the common definition of the word as the total aspect of our psychological makeup. Other terms often used by therapists and survivors to describe these entities are: "alternate personalities," "alters," "parts," "states of consciousness," "ego states," and "identities." It is important to keep in mind that although these alternate states may appear to be very different, they are all manifestations of a single person.

CAN DISSOCIATIVE DISORDERS BE CURED?

Yes. Dissociative Disorders are highly responsive to individual psychotherapy, or "talk therapy," as well as to a range of other treatment modalities, including medications, hypnotherapy, and adjunctive therapies such as art or movement therapy. In fact, among comparably severe psychiatric disorders, Dissociative Disorders may be the condition that carries the best prognosis if proper treatment is undertaken and completed. The course of treatment is longterm, intensive, and invariably painful, as it generally involves remembering and reclaiming the dissociated traumatic experiences. Nevertheless, individuals with Dissociative Disorders have been successfully treated by therapists of all professional backgrounds working in a variety of settings.

http://www.sidran.org/didbr.html

Vierailija

Jos joku sanoo sinulle:
sudet piirittävät majaani,
ja vastaat:
kuvittelua, vainohulluutta,
suljet häneltä oven.
Sanot: se mahtaa tuntua kauhealta,
ja hän ilahtuu, lahjan saanut

Tila on sallittava,
tilaa liikkua vaikka susien kokemisessa,
syynsä siihenkin täytyy olla,
ei mikään tyhjästä synny.
Tunnetta et voi komentaa,
raskautettua mieltä nopeasti muuttaa,
. se kääntyy hitaasti kuin laiva.

-Helena Anhava-

p s
Seuraa 
Viestejä107
Liittynyt26.3.2005

Mummon esittämän runon viesti pätee elämässä jatkuvasti. Se on oikeastaan avain kaikkeen toimivaan kommunikaatioon. Oikeat keinot löytämällä ja aidosti hyvällä tahdolla saa kyllä asioita etenemäänkin. Ei tarvitse välttämättä otaksua, että tilanne on jumissa. (Henkilökohtainen mielipiteeni. Joskin: mahdotonta vihollista vastaan ei kannata taistella.)

Uusimmat

Suosituimmat