Harhat ja haamupullo

Seuraa 
Viestejä13176
Liittynyt3.4.2005

Olin työpaikalla, sosiaalitiloissa ja pukeuduin. Vilkaisin sivulle jossa oli lavuaari ja vesihana. Vesihanan päällä oli punaista, minun aivoissa muodostui kuva että siinä oli coca-cola pullo.

sitten huomasin että siinä oli vain vesihana.

eli todennäköisesti punainenväri muistutti kolapullon etikettiä ja siinä minun aivot muodostivat sen kuvan että lavuaarissa oli kolapullo.

Eli aivoissa oleva muistikuva pullosta heräsi eloon, kun näin asiaa muistuttavaa väriä. Pullolle kyllä muodostui kolapullon muoto ja etiketin ääriviivat. Tämän minun aivot saivat aikaan.

Rupesin aivoissa muodostamaan kuvaa, koska siinä olisi voinut oikeasti olla se pullo, mutta ei ollu.

Kommentit (11)

Loptio
Seuraa 
Viestejä1187
Liittynyt12.4.2005
tiäremiäs
eli todennäköisesti punainenväri muistutti kolapullon etikettiä ja siinä minun aivot muodostivat sen kuvan että lavuaarissa oli kolapullo.

Eli aivoissa oleva muistikuva pullosta heräsi eloon, kun näin asiaa muistuttavaa väriä. Pullolle kyllä muodostui kolapullon muoto ja etiketin ääriviivat. Tämän minun aivot saivat aikaan.

Rupesin aivoissa muodostamaan kuvaa, koska siinä olisi voinut oikeasti olla se pullo, mutta ei ollu.

Näin voi helposti käydä, varsinkin janoisena raskaan duunipäivän jälkeen. Aivomme luovat meille illuusioita jatkuvasti. Tarve, motivaatio, persoonallisuus, tieto, historia, tajunnantila, jne. rakentavat meille jokaiselle oman illuusiomaailmamme. Haamuja, piruja, ufoja ja muita paranormaaleja ilmiöitä (kuten kokispulloja ) syntyy pilvin pimein, kun illuusioiden luonnetta ei introspektion taidon puuttuessa osata erottaa havaintomaailman todellisuudesta.

Aistihavaintomme välittyvät aina minuuden kokemuksellemme tulkintoina todellisuudesta.

lierik
Seuraa 
Viestejä4922
Liittynyt31.3.2005

Tuli tuosta mieleen Chaplinin Kulta-aika elokuva. Siinähän Chaplinin kumppani näkee nälissään Pikkumiehen muuttuvan kanaksi, kun on vailla syötävää. Itse en ole kuvatunlaisia muutoksia esineissä kokenut.

Luulen ettei se ole kovin vaarallista, jos esineet tai niiden kuvat muuttuvat kohtuuajassa normaaleiksi. Mielikuvitus tekee tepposia, sanotaan.

Lierikki Riikonen

Vierailija

En kutsuisi tuota ilmiötä harhaksi vaan näyksi ... aivot palvelevat ihmistä näyillä ns. - pienillä/suurilla - . Esim. moni "näkee" vielä pitkään kummpaninsa olevan siellä ja tuolla ... vaikka tämä on jo kuollut. Voi esim. olla kuulevinaan hänen äänensä ... tai voi kokea kuolleen olevan läsnä samassa huoneessa .. näin siksi, että näyt pehmentävät kokemusta esim. äkillisen poislähdön ollessa kyseessä.

Lapsilla on näkyjen kyky vielä herkimmillään ... näkemisen kykyä ei voi menettää, mutta ellei sitä käytä, se ikäänkuin häviää.

Vierailija

Odotukset ohjaavat havaintojamme. Jos meillä on ennakkoasenne jotain ihmistä kohtaan vaikkapa hänen ihonvärin tai iän takia, pyrimme löytämään odotuksiemme mukaisia asioita ja hylkäämme odotusten vastaisia havaintoja, sekä tulkitsemme herkästi epäselvät tilanteet odotuksiemme mukaisesti.

Samasta asiasta lienee kyse tässäkin. Jos meillä on tarve, kuten parittelun halu tai jano, olemme herkistyneitä huomaamaan näiden tarpeiden täyttämiseen viittaavia ärsykkeitä. Samalla myös epäselväksi jäävä ärsyke tulkitaan herkästi odotustemme mukaiseksi havainnoksi.

Jos asiaa lähestyy toisesta näkökulmasta, niin on luotu käsite "mentaalinen sanakirja", joka tarkoittaa, että seuraamme näiden sanojen esiintymistä jatkuvasti erityisen tarkasti. Jokaisella meistä on oma nimi mentaalisen sanakirjan ylimpänä, joka tarkoittaa, että seuraamme tiedostamattomasti sen estiintymistä jatkuvasti, vaikka olisimme keskittyneet johonkin muuhun. Kukapa ei olisi kiinnittänyt huomiota oman nimen mainitsemiseen ihmispaljoudessa, vaikka sillä tarkoitetaankin jotain toista ihmistä? Huomattavasti harvemmin huomio kiinnittyy jonkin toisen nimen mainitsemiseen. Samalla tapahtuu myös virhetulkintoja, eli kuulemme jotain joka muistuttaa meidän nimeä ja tulkitsemme tämän havainnon omaksi nimeksemme, vaikka meidän nimeä ei olisikaan mainittu.

Sama ilmiö pätee todennäköisestii myös visuaalisessa havaitsemisessa. Meidän "näkykirjamme" kärjessä lienee meille tuttuja ja tärkeitä asioita, kuten kumppanin tai äidin hahmo ja huomiomme kiinittyy, jos jokin havainto muistuttaa riittävästi tätä hahmoa. Nämä ovat "näkykirjamme" kärkipäässä pysyvästi, mutta voisi olettaa, että tarpeisiin liittyvät havainnot änkeävät hetkellisesti tämän näkykirjan kärkipäähän, kunnes tarve tulee tyydytetyksi.

Väsymys taasen heikentää kykyämme havainnoida ympäristöä, joka jättää enemmän varaa tulkinnalle ja lisää näiden illuusioiden esiintymismahdollisuutta.

lystikäs
Lapsilla on näkyjen kyky vielä herkimmillään ...

Mielenkiintoista. Mikäli tämä pitää paikkansa, voisi selityksenä olla, että lapsilla mielensisäiset rakenteet todellisuudesta eivät ole yhtä kehittyneitä kuin aikuisilla.

Kun aikuinen menee vaikkapa kauppaan, tietää hän millaisia objekteja sieltä voi löytää, on herkistynyt niiden havaitsemiseen ja tulkitsee epäselvät havainnot näiden odotuksien mukaisesti. Jos taas lapsi on ennen kauppaan menoa lukenut vaikkapa kirahveista ja jää miettimään niitä kiinnostuneena, saattaa hän kaupassakin tulkita epäselvän ärsykkeen kirahviksi, koska hänellä ei ole vielä riittävän kehittynyt kartta siitä, mitä kaupassa voi odottaa näkevänsä. Lapsi ei tiedä aikuisen tapaan mitä odottaa näkevänsä ja tulkitsee siten epäselvät havainnot tavalla, joka ei sovi siihen kontekstiin.

Vierailija

Olen samaa mieltä, että ilmiö liittyy tarpeisiimme. Ja tuota näkyjen näkemistä voi kutsua myös vaistoksi.

Vierailija
lystikäs
Ja tuota näkyjen näkemistä voi kutsua myös vaistoksi.

Tai sitten ihan oikealla nimellä: harha tai illuusio.

Vierailija
Juha
Odotukset ohjaavat havaintojamme. Jos meillä on ennakkoasenne jotain ihmistä kohtaan vaikkapa hänen ihonvärin tai iän takia, pyrimme löytämään odotuksiemme mukaisia asioita ja hylkäämme odotusten vastaisia havaintoja, sekä tulkitsemme herkästi epäselvät tilanteet odotuksiemme mukaisesti.

> Sanoisin niin, että ihminen näkee ja kuulee mitä tahtoo. Monille riittää sellainen elämäntapa ... joka heillä on ollut jo vuosikymmenet. He ikäänkuin elävät siksi, että vain vahvistavat omia ennakkoluulojaan ... niitä kyseenalaistamatta ... he katsovat elämää kuin mehupillin läpi.

Samasta asiasta lienee kyse tässäkin. Jos meillä on tarve, kuten parittelun halu tai jano, olemme herkistyneitä huomaamaan näiden tarpeiden täyttämiseen viittaavia ärsykkeitä. Samalla myös epäselväksi jäävä ärsyke tulkitaan herkästi odotustemme mukaiseksi havainnoksi.

> Kyllä, ennenkuin jano on tullut tietoiseksi tarpeeksi, ärsyke, vaikkapa limupullo, voi tuoda tarpeemme ikäänkuin "näkyviin"/tietoisuuteemme.

Jos asiaa lähestyy toisesta näkökulmasta, niin on luotu käsite "mentaalinen sanakirja", joka tarkoittaa, että seuraamme näiden sanojen esiintymistä jatkuvasti erityisen tarkasti. Jokaisella meistä on oma nimi mentaalisen sanakirjan ylimpänä, joka tarkoittaa, että seuraamme tiedostamattomasti sen estiintymistä jatkuvasti, vaikka olisimme keskittyneet johonkin muuhun. Kukapa ei olisi kiinnittänyt huomiota oman nimen mainitsemiseen ihmispaljoudessa, vaikka sillä tarkoitetaankin jotain toista ihmistä? Huomattavasti harvemmin huomio kiinnittyy jonkin toisen nimen mainitsemiseen. Samalla tapahtuu myös virhetulkintoja, eli kuulemme jotain joka muistuttaa meidän nimeä ja tulkitsemme tämän havainnon omaksi nimeksemme, vaikka meidän nimeä ei olisikaan mainittu.

> Kyllä.

> Lapsilla on näkyjen kyky vielä herkimmillään ...

Mielenkiintoista. Mikäli tämä pitää paikkansa, voisi selityksenä olla, että lapsilla mielensisäiset rakenteet todellisuudesta eivät ole yhtä kehittyneitä kuin aikuisilla.

> Lapsen herkkyys ei poistu koskaan ihmisestä, se on ihmisessä - vauvasta/vaariin - saakka. Näen niin, että herkkyys lapsella on sitä, ettei hänellä vielä ole sitä "taakkaa" ... infoähkyä (tms.) ..joka aikuisella voi olla. Aikuisen on monesti vaikea tajuta oleellista .. aikuinen, joka ei kuuntele - sisäistä viisata lastaan - voi esim. uskoa, että pinnalliset asiat tyydyttävät hänen tarpeensa ... esim. rahalla kerskuminen ... lapselle ei raha merkitse mitään, hänelle rakas lelu on rakas .. olkoot vaikka ilmainen.

Kun aikuinen menee vaikkapa kauppaan, tietää hän millaisia objekteja sieltä voi löytää, on herkistynyt niiden havaitsemiseen ja tulkitsee epäselvät havainnot näiden odotuksien mukaisesti. Jos taas lapsi on ennen kauppaan menoa lukenut vaikkapa kirahveista ja jää miettimään niitä kiinnostuneena, saattaa hän kaupassakin tulkita epäselvän ärsykkeen kirahviksi, koska hänellä ei ole vielä riittävän kehittynyt kartta siitä, mitä kaupassa voi odottaa näkevänsä. Lapsi ei tiedä aikuisen tapaan mitä odottaa näkevänsä ja tulkitsee siten epäselvät havainnot tavalla, joka ei sovi siihen kontekstiin.

> Niin, lapselle kaikki on uutta ja ihanaa.

Vierailija

Ankka, on niin niin paljon mielenkiintoisempaa elää näkyjä nähden kuin niitä harhoja ... olen nääs aina nähnyt enemmän, kun on nuo kirkkaat lapsen silmät yhä käytössä ja ne silmät eivät harhaile ja harota ... sinne sun tänne, ei ei.

Ps. suothan anteeksi, etten kiitä sinua - yksityisviestistäsi - ?

Vierailija
lystikäs
Ankka, on niin niin paljon mielenkiintoisempaa elää näkyjä nähden kuin niitä harhoja ... olen nääs aina nähnyt enemmän, kun on nuo kirkkaat lapsen silmät yhä käytössä ja ne silmät eivät harhaile ja harota ... sinne sun tänne, ei ei.

Lapsen silmät kuuluvat lapsille, ja aikuisen ihmisen yhteiskuntakelpoisuudelle kehittymättömän, itsekkään, harhaisen, kokemattoman ja syy-seuraussuhteita hahmottamattoman lapsen maailmankatsomus ei välttämättä tee yhtään hyvää.

Yksityisviestit ovat yksityisviestejä ja niihin joko vastataan tai ei. Haluttomuutesi kirjeenvaihtoon kertoo vain huomionhakuisuudestasi. Miksi turhaan kirjoittaa, kun ei sitä näe kuitenkaan kuin yksi silmäpari. Kivempi suututtaa satoja silmäpareja. Olet aivan oikeassa.

Vierailija

Itsekäs lapsi .. no huh huh! ... kuunteleppa sinäkin kerran tuota vilpitöntä olentoa sisälläsi ... ja tulet huomaamaan, että ns. aikuinen meissä on itsekäs - itsekkyyden perikuva.

En nyt muista, kuka - aikuinen - onkaan sanonut sellaisen tyhmyyden, että lapsi on muka ilkeä ja himokas tms. ... olisikohan Freud.

Kyllä nuo ovat aikuisen ominaisuuksia ei suinkaan viattoman lapsen. Lapsi voi olla ilkkuva/lapsellinen ja lapsen "himo" on vain innokkuutta, jonka aikuinen voi nähdä kuin likaisena eli himona ... kun ei ymmärrä, että ihmisessä ikäänkuin on nämä kaksi puolta: lapsi ja aikuinen.

Aikuinen meissä kuuntelee tunteitaan ja lapsi meissä kuuntelee tarpeitaan ja tarpeet ja tunteet tulee kyetä - aikuisena - erottamaan toisistaan, jos aikoo elää hyvää elämää. Tarpeiden kuuntele johdattaa ihmisen kuuntelemaan tarpeellista järkeään ... tunteiden sijasta ja järki kertoo, missä välissä on ns. etsittävä se jääpalapussi ja pantava se päähänsä ... ennenkuin avaa suunsa ja esim. lähettelee - yksityisviestejä - .

de Selby
Seuraa 
Viestejä1231
Liittynyt16.3.2005

Se miten näkemänsä tulkitsee on paitsi biologisen myös sosiaalisen ja kulttuurisen "ympäristöpaineen" tulosta.

Tuli mieleen se aivojen kehitystä ja ympäristöön ehdollistumista kuvaava testi (eläinkoe, hui!), jossa kissanpentu kasvatettiin pyöreässä huoneessa, jonka valkoiset seinät oli maalattu mustin pystyviivoin.

Kun kissa oli Marimekko-maailmassaan tarpeeksi kasvanut, ei se vapauduttuaan osannut kulkea rappusista ylös tai alas, vaan törmäili kaikkiin vaakasuuntaisiin esteisiin kuin umpisokea. Nurkkien ympäri se muistaakseni kyllä oppi pikkuhiljaa kulkemaan, kas kun ne ovat yleensä "pystyviivoja".

Jos siis joku näkee Oraksen hanan Coca-Cola pullona, voi myös kysyä onko näkijä ollut aiemmin lukittuna virvokejuomavarastoon pidempiäkin aikoja

Vai oliko sinulla vain jano, jonka mieluummin olisit sammuttanut muulla kuin vedellä?

Oikeasti voimme todeta, että kokis-kompanyn "ehdollistava" markkinointi on toiminut hyvin.

Vastaava tilanne oli 90-luvulla kun Nike lanseerasi "Just do it"" sloganin ja samalla vähensi typografisen logonsa käyttöä. Lopulta ei tarvinnut muuta kuin näyttää pelkkää vinkuragraafia, saadakseen jokatoisen kadunmiehen sanomaan "Just do it!".

Prince ei tätä juttua tajunnut silloin kun luuli että korvaamalla nimensä graafilla häntä ei enää kutsuttaisi nimeltä

Kaikki "virheassosiaatiot" eivät siis ole aivojen virheitä tai itsemme tarpeiden aiheuttamia, vaan meille toisten toimesta tietoisesti syötettyjä. Moni tulkitsee ne aidoiksi itse tekemiksi havainnoiksi jopa omiksi tunteikseen, ilman että tajuavat tulleensa manipuloiduiksi. Mielikuvamarkkinointi rules ok ja halu on myytävä ennen tuotetta.

Ihmismieli on niin helposti muokattavissa.

Gravity sucks.

Uusimmat

Suosituimmat