Avaruuden kaareutumisesta

Seuraa 
Viestejä2431
Liittynyt11.4.2005

Tuli tossa yksi päivä mietyttyä yleistä suhteellisuusteoriaa ja miten painovoima aiheutuu massan kaareuttamasta aika-avaruudesta.

Mietin miten yksittäinen massakeskittymä, esim. aurinko, aiheuttaa levossa olevan kappaleen kiihtyvyyden itseään päin avaruuden kaareutumisen kautta. Jos kappale on levossa auringon suhteen eikä liiku avaruuden kaarevia linjoja pitkin, senhän ei pitäisi saada kiihtyvyyttä aurinkoa kohti.

Ajattelin näin kunnes "oivalsin", että myös kappale itse kaareuttaa avaruutta itseään päin, eli käänteiseen suuntaan kuin aurinko.

Pohdintani spekuloiva tulos onkin, että avaruuden kaareutumisen voisi ajatella olevan tilan venymistä ja tiivistymistä (pituuden lyhenemistä) masssakeskittymää kohti. (pituuden lyheneminenhän tapahtuu)

Tällöin painovoima säilyisi tilan ominaisuutena seuraavasti: kaksi kappaletta venyttävät tilaa eri suuntiin niiden välisessä avaruudessa -> tilalle ei ole ominaista venyä kahteen suuntaan -> tila ei veny, vaan "jännite" kappaleiden välisessä avaruudessa tasapainottuu kappaleiden liikkuessa toisiinsa päin.

Kiihtyvyyskin seuraa tästä: kappaleiden saadessa liike-energiaa toisiansa kohti ne ovat kiihtyvässä liikkeessä toisiinsa kohti sillä jännite kappaleiden välisessä avaruudessa pyrkii tasoittumaan mahdollisimman nopeasti, jolloin kappaleiden liike-energia kasvaa.

Valonsäde kaartuu tämän tapaisessa avaruudessa aivan yleisen suhteellisuusteorian mukaan.

Tarkoituksenani ei ole kumota yleistä suhteellisuusteoriaa, vaan luoda järkevä analogia painovoimalle avaruuden kaareutumisena.

Mitä mieltä olette?

∞ = ω^(1/Ω)

Sivut

Kommentit (52)

Vierailija

Jos oletetaan että aine on jotakin erillistä, joka liikkuu tyhjössä eli tilassa, niin tuo ajatuksesi ei ole huono.

Mutta miten se massallinen kappale kaareuttaa sitä tyhjöä?

Oma ajatukseni nimittäin pystyy vastaamaan tuohon kysymykseen, koska aine on sitä samaa tilaa jossa se itse liikkuu ja kun atomit eli kuumasti tiheät tilapaketit avatuvat tilaksi aina vähemmän tiheälle alueelle, niin silloin meillä on vastaus siihen miten massallinen kappale kaareuttaa avaruutta. Ja kun sektorin laajenemisen takia ympäröivän tilan tiheys pienenee samassa suhteessa kuin Newtonin painovoimalaki sanoo, niin...

Ajatellaanpa atomia jossa havaitaan elektroni tai elektroneja.

Kun atomi on energiakeskittymä jonka ydin on kuumasti tiheää tilaa ja ulospäin tultaessa tuo tila muuttuu koko ajan vähemmän kuumaksi ja vähemmän tiheäksi, niin silloin tuo atomeissa oleva tila avautuu elektroneista, jotka ovat kuumasti tiheitä tilapaketteja.

Elektroni muljahtaa vähemmän tiheälle alueelle ja alkaa avautumaan tilaksi, joka joutuessaan vähemmän tiheälle ja viileämmälle alueelle alkaa jäähtyessään laajenemaan ja kun se ei mahdu olemaan elektronin ja vastaan tulevan tilan välissä, syntyvä paine kääntää elektronin takaisin atomiin.

Jos atomin toisella puolella on tiheämpää tilaa, niin silloin sillä puolella ulospäin muljahtaessaan kuumasti tiheä tilapaketti avautuessaan tilaksi ei laajene suhteellisesti niin paljon ja näin elektroni ei sinkoudu niin kovalla vauhdilla takasin atomiin.

Loogisen kauniin yksinkertaisesti atomi alkaa liikkua kohti tiheämpää tilaa ja kun atomin liikerataan nähden atomin etuosa hankautuu koko ajan enemmän vastaan tulevaan tilaan, alkaa se käpertymään tiheämpään, jolloin atomi avautuu koko ajan enemmän liikerataan nähden taaksepäin kunnes kappale saavuttaa vapaan pudotuksen.

Väitän ettette koskaan pysty keksimään selitystä sille miten tila kaareutuu massallisen kappaleen ympärillä jos oletatte että aine on jotakin erillistä tilassa. Stephen Hawking sen jo oivalsi, vaan kertokaapa Stephenille terveisiä Kuopiolaisesta E=tila ajatuksesta.

;):)

Vierailija

Vapaa pudotus antaa hyvän kuvan vastaan tulevan tilan muuttumisesta koko ajan tiheämmäksi.

Eli kappaleen vauhti ei enää kiihdy, mutta se ei myöskään hidastu suhteellisesti.

Koska tiheämmässä tilassa on suhteellisesti enemmän tilaa ja näin kappale jatkaa suhteellisesti samalla vauhdilla vaikka vastaan tuleva tila vastustaakin sen liikettä koko ajan enemmän.

Eli kappale käpertyy tiheämpään, jolloin se tippuu vapaassa pudotuksessa yhtä monta metriä alaspäin koko ajan, koska metrimitta käpertyy samassa tahdissa pienempään tilaan kuin tila vastustaa tippumista alaspäin.

Ja tähänhän on hyvä ottaa mukaan se tosiasia että atomit värähtelevät nopeammin ylhäällä kuin taivaankappaleen pinnalla, koska atomit ovat laajentuneet ylhäällä jossa on vähemmän tiheää. Ja atomien värähtelyhän oli sitä kun ne avautuvat koko ajan tilaksi, jolloin galaksijoukot loittonevat toisistaan liikkumatta toisistaan poispäin.

;):)

Vierailija
derz

Ajattelin näin kunnes "oivalsin", että myös kappale itse kaareuttaa avaruutta itseään päin, eli käänteiseen suuntaan kuin aurinko.

Minä ajattelin näin: Jos mä kaikki "oivallukseni" suoltaisin tänne niin täällä olisi enemmän paskaa mitä Jukris kerkeää kirjoittaa... tai Arkos itse.

Mikä helvetin "käänteinen suunta"? Meinaat siis että massalla ja sitäkautta gravitaatiolla on monta tapaa vaikuttaa toisiin kappaleisiin? No keksit sitten gravitaatio-poistovoiman tuossa joutessasi.

ps. Vittujoo. Meni tentti ihan penkin alle joten täytyy pahaa oloa purkaa johonkin... (ja tietenkin sain syyn ostaa kossupullon). Olo on tyhmällä kuin käellä... Suotavaa on se että en opettele ulkoa, mutta eipä tällaisella ajattelulla pitkälle pötkitty tässä kokeessa.

Eräskin koekysymys olisi vaatinut sellaisen integraalin ratkaisemista - ja ennen ratkaisua, se olisi vaatinut johdon joka taasen vaatii approksimaatioita mielin määrin - joka johtaa Besselin funktioon...(puolustukseni sanon että helpomman tehtävän johtaminen luonnistui kuvia piirtämällä) ja sitäkautta Rayleighin kriteeriin (jota ei voi johtaa mistään)... voi perkele.

Lohduttavaa onneksi on se että ne tehtävät jotka ratkesivat ilman taulukkokirjan ja luentomonistessa laskettujen perse-vittu-tulosten ulkoa pänttäämistä sujuivat hyvin... Mutta kokonaisuus meni täysin penkin alle - vaatimustasoni on kova.

Tokihan läpi kurssi meni, mutta perkele kun vituttaa näin muutaman kossupaukun voimalla tuollaiset kysymykset joita ei voi johtaa kohtuullisessa ajassa vaan pitää osata ulkoa. Aivan perseestä. Vittu saatana, opetelkaa ulkoa perseet... siihen mä en rupea - vaikka huonoja numeroita tulisikin...

Ja sitten perkele sekosin niin ajatuksissani että koko helvetin viimeinen tehtävä jäi tekemättä... voi palliperse-imukuppi-apinan vittu ku syö miestä.

Siinä teille saatanan kotitarvefilosofit fysiikan todellisuuden julmuutta. Kuinka helvetin helppoa se täällä palstalla on kirjoittaa mitä sattuu ja vähän vittu sinnepäin koska arvostelijat ja arvostelut eivät vaikuta teidän elämäänne mitenkään.

Mä myönnän. En tiennyt kysymyksiin vastausta ja nyt keksin keinotekoisia syitä jolla tuomitsen kysymyksien asettajan. Paskaa. Minä vastasin väärin ja sillä hyvä. Yksinkertaisiin kysymyksiin en tiennyt vastausta.

Eli. Jos minä mittaan fysiikaalisen tietoni kokeilla, millä helvetillä te mittaatte tietonne, arvon kotitarvefilosofit? Paskanjauhamisen määrällä?

Perkele.

ps 2. (edit kossupaukun ja tupakin jälkeen). Vittu saatana jos mä oisin opetellut ulkoa Rayleighin kriteerin, niin sillä mitä lähdin laskemaan olisin saanut varmaan kutakuinkin tyydyttävän ratkaisun (ei oikean, mutta tyydyttävän)... mutta saatana kun tuo pää todistaa että maailmankaikkeudessa on todellisia tyhjiöitä olemassa.

Vierailija
Harhatien opiskelija
derz

Eli. Jos minä mittaan fysiikaalisen tietoni kokeilla, millä helvetillä te mittaatte tietonne, arvon kotitarvefilosofit? Paskanjauhamisen määrällä?

Perkele.

Perkeleen hyvä kysymys, mutta eihän meidän tarvitse mitään mitata.

Viestisi pisti kyllä nauramaan, vaikka myötätuntoni onkin puolellasi.

Saattaahan siitä olla yhteiskunnallisesti hyötyä, että ihmisten aivoja koetellaan äärirajoille esim. sillä että vaaditaan opettelemaan asioita ulkoa, mutta en minäkään koskaan siitä pitänyt.

Ehkäpä aivojesi käyttöaste kehittyy enemmän nykyisellä systeemillä tai sitten ei.

Oivalluksen, vaikkakin ehkä väärän, tekeminen antaa juuri sillä hetkellä hyvän olon tunteen ja sen tunteen mittaamista ei tarvita, koska siinä vaiheessa kun tuo tunteen kokeminen häviää, niin siinä vaiheessa mekin häviämme täältä.

;):)

Vierailija
JukriS
Perkeleen hyvä kysymys, mutta eihän meidän tarvitse mitään mitata.



Harhatien opiskelija

Siinä teille saatanan kotitarvefilosofit fysiikan todellisuuden julmuutta. Kuinka helvetin helppoa se täällä palstalla on kirjoittaa mitä sattuu ja vähän vittu sinnepäin koska arvostelijat ja arvostelut eivät vaikuta teidän elämäänne mitenkään.

No se. Taidan kiivetä puuhun takaisin apinaksi - paljon vähemmällä päänvaivalla pääsisi. (Toki joutuisi enemmän puhumaan/kirjoittamaan paskaa, mutta mitäs siitä)

edit: No saanpahan kaikenlisäksi huomenna morkkiksen... Jotain hyötyä tästäkin on...

derz
Seuraa 
Viestejä2431
Liittynyt11.4.2005
Harhatien opiskelija
Mikä helvetin "käänteinen suunta"? Meinaat siis että massalla ja sitäkautta gravitaatiolla on monta tapaa vaikuttaa toisiin kappaleisiin? No keksit sitten gravitaatio-poistovoiman tuossa joutessasi.

Ei. Hain vain toisenlaista tapaa lähestyä yleisen suhteellisuusteorian ennustamaan avaruuden kaareutumiseen/käyristymiseen ja sen aiheuttamaan vetovoimaan. Niinkuin jo sanoin en ole täällä uudelleen kirjoittamassa GR:ää enkä tekemässä uusia teorioita, vaan yritän ymmärtää miten se toimii.

GR:n mukaan massa ja energia kaareuttavat ympärillä olevaa aika-avaruutta. Mitä tämä sitten tarkoittaa? Kumikalvo analogia ei päde kolmiulotteisessa avaruudessa.

Käsittääkseni pituus lyhenee ja ajankulu hidastuu painovoimakentän voimistuessa eli mentäessä kohti massakeskityymää. Mustat aukot ovat tästä esimerkki. Voidaan sanoa, että avaruus on kaareutunut siten että massa venyttää ympärillä olevaa avaruutta itseensä päin, jolloin kappale olisi ns. kolmiulotteisessa painovoimakuopassa. Tätä on ehkä vähän vaikea kuvitella päässä, mutta tulos on silti Einsteinin mukainen kaareutunut aika-avaruus. Haen tässä nyt vain toista näkökantaa avaruuden kaareutumiselle.

Selitän nyt vähän yksinkertaisemmin mitä tarkoitin: eli voisiko kappaleiden välinen vetovoima olla kappaleiden välisen tilan pituuden lyhenemisen seurausta. Kappaleiden lähestyessä toisiinsa kappaleiden välinen pituus pyrkii lyhenemään molempia kappaleita kohti, eli toisinsanoen niiden välinen avaruus "venyy" molempia kappaleita kohti. Mutta jos avaruus ei voi venyä kahteen vastakkaiseen suuntaan ilmenee kappaleiden välisen avaruuden jännitte kappaleiden kiihtyvyytenä toisiaan päin, jolloin kappaleiden välisen tilan venymistä ei ehdi tapahtua vaan jännite purkautuu portaattomasti kappaleiden kineettisen energian kasvuna.

On se niin vaikeaa pukea yksinkertaista ajatusta sanoiksi.

Toivottavasti ymmärrät silti mitä tarkoitin.

En kyllä näe tuossa mitään selitystä painovoiman poistovoimalle.

Tosin saattaa olla että ymmärrän yleisen suhteellisuusteorian perusteet aivan väärin, jolloin joku viisaampi saa valaista minua. En halua kehitellä omia teorioita, vain ymmärtää luontoa.

ps. oon lukiossa enkä omaa mitään suuria matemaattisia valmiuksia, vaikka pitkää luenkin. Oon kuitenkin kiinnostunut fysiikasta ja yritän sisäistää mahdollisimman paljon tietoa etenkin suhteellisuusteoriasta ja kvanttiteoriasta. Tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu teoreettisen fysiikan opiskelu, jos vaan pääsen.

∞ = ω^(1/Ω)

Vierailija

Miksi kehittää tuollaisia puolivillaisia kotikutoisia teorioita ilmiöistä joista on jo kohta 100 vuotta ollut olemassa ihan "oikeitakin" tieteellisesti hyvin perustelluita teorioita, etenkin kun nuo omat piironkimietiskelyt eivät mitään lisäarvoa asiaan tuo!

No, palataksemme tähän gravitaatiokysymykseen, niin YST:n lausuma, että kaikki kappaleet (ovat ne sitten liikkeessä johonkin nähden tai sitten ei) noudattavat kaarevassa aika-avaruudessa ihan yksinkertaisesti massan määräämiä geodeettisiä käyriä, on hyvinkin yksinkertainen ja järkeen käypä selitys gravitaatiolle. Ellei sitä verbaalista selitystä pysty omaksumaan, niin voisi sitten yrittää tutustua siihen matemaattiseen puoleen, jonka voipi aloittaa vaikkapa tästä etäisyyden lausekkeesta ds2 = c2dt2 - dx2 - dy2 - dz2.

IsoJussi
Seuraa 
Viestejä987
Liittynyt16.3.2005
JukriS, kukapa muukaan,
Mutta miten se massallinen kappale kaareuttaa sitä tyhjöä?

Mietipä sitä. Ja kun et sitä ymmärrä, ei se varmaan voi sitten pitää paikkaansa.

Se ei tuo Jukka-Petteri jätä yhtään tilaisuutta käyttämättä, jolloin voisi tuoda esiin T=PEILIKAAPPI-teoriaansa.

Same shit, different day...

Vierailija
derz

On se niin vaikeaa pukea yksinkertaista ajatusta sanoiksi.

Toivottavasti ymmärrät silti mitä tarkoitin.

Uskomattoman hankalaa. Richard Feynmannin:Suhteellisen helppoa. Suosittelen lukemaan ihan "yleissivistyksen vuoksi".

Mä voisin jorinoida päissään yleisestä suhteellisuusteoriasta (jota tässä pikkuhiljaa opiskelen), mutta Feynmannin koppiaiset selvittävät asian paljon paremmin.

Mutta älä ihmeessä ala sekoileen noiden tila-juttujen kanssa ennen kuin tiedät missä sekoilet.

Tai katso Matrixia niinkuin minä...

It's not the spoon that spends, it's you who is spending

Muista se että jos jotain haluat kyseenalaistaa, tai jolle haluat tarjota vaihtoehdon, sinun tulee tietää minkä kyseenalaistat ja mille tarjoat vaihtoehdon. Luultavasti 99% tämän palstan lukijoista muodostavat kuvan yleisestä suhteellisuusteoriasta kuulopuheiden perusteella. Tällä hetkellä (ja en tiedä kuinka kauan) olen näiden 99%:n joukossa.

Itse kyseenalaistan kaikki. Mutta kamala totuus on se että kyseenalaistamiseni ovat olleet vääriä. Tieteen dinosaurukset Newtonista lähtien ovat erehdyksien kautta luoneet sellaisen kuvauksen maailmallemme että sitä ei hevin kumota. Mutta kuvaus ei ole täydellinen - there's one seat for the genius. One seat for the tought

Mutta jos joku kumoaa, sille mä tarjoan tuopin (tai luultavasti kun mä kuulen kumoamisesta, kaveri on jo niin kuuluisa että voin vain kateellisena lipittää kaljaa ja sanoa itselleni:"Kyllä mä ton tajusin, en vain sanonut sitä muille ymmärrettävästi")

edit (päissään):

Ford Fairlane:"she's tearing me apart

Siis "tilan venyminen" ei aiheuta mitään ilmiöitä. "Tilan venyminen" on seuraus kaarevuudesta. Ja ennenkaikkea "Tilan venyminen" on järkyttävän hankala mitata. Yleisen suhteellisuusteorian kokeelliset tarkistukset sinällänsä jo mittaavat tieto-taitoamme.

Mahtavaa mielikuvitusleikkiä:Michelson-Morleyn koe antoi nollatuloksen... mitäs jos nykyiset mittaukset antavat nollatuloksen 20 vuoden aikavälillä... Onko jotain väärin?. Ei. Jotain pitää keksiä.

Mikään ei ole väärin (kaiketi), tietomme vain tarkentuvat.

Aika näyttää...

edit2:Nyt jo väsynyt

sanoit:"Kumikalvo analogia ei päde kolmiulotteisessa avaruudessa."

Reinmannin pinnoilla (monistoilla, manifoldeilla) kumikalvoanalogia pätee riippumatta dimensioista. Se on vain se mitä hahmotamme. Se että pinnat ovat kaarevia ei ole pelkkä 2-ulotteinen ominaisuus. (fysiikassa sanotaan 3-ulotteista pintaa hyperpinnaksi - ja tämähän saa matemaatikkojen pinnan palamaan {pintoja on ääretön määrä, tiedän.})

Edit ennen nukkumaanalkamista (klo 0510):

Selvennys itselleni: 2-ulotteisen pinnan kaarevuus havaitaan kolmiulotteisessa avaruudessa. Kolmiulotteisen neliulotteisessa ja sitä rataa...

Vierailija
Snaut
Miksi kehittää tuollaisia puolivillaisia kotikutoisia teorioita ilmiöistä joista on jo kohta 100 vuotta ollut olemassa ihan "oikeitakin" tieteellisesti hyvin perustelluita teorioita, etenkin kun nuo omat piironkimietiskelyt eivät mitään lisäarvoa asiaan tuo!

No, palataksemme tähän gravitaatiokysymykseen, niin YST:n lausuma, että kaikki kappaleet (ovat ne sitten liikkeessä johonkin nähden tai sitten ei) noudattavat kaarevassa aika-avaruudessa ihan yksinkertaisesti massan määräämiä geodeettisiä käyriä, on hyvinkin yksinkertainen ja järkeen käypä selitys gravitaatiolle. Ellei sitä verbaalista selitystä pysty omaksumaan, niin voisi sitten yrittää tutustua siihen matemaattiseen puoleen, jonka voipi aloittaa vaikkapa tästä etäisyyden lausekkeesta ds2 = c2dt2 - dx2 - dy2 - dz2.

Tuo jo sata vuotta olemassa ollut teoria myöhempine lisineen oli ja on Einsteinin suhteellisuusteoria. Ei sitä ole perusteltu, vaan se on EHDOTON.
Tai on siinä yksi perustelujen lähtökohta, valon vakionopeuden aksiooma.
Sitä ei perustella, se on ehdttomaan totuutena teoriassa ilman muuta.

Minähän olen sanonut, että valon vakionopeus on raja-arvo, jonka aineen värinä saavuttaa jähmettyessään maksimiinsa. Eli siis jo tämä aksiooma
totuutena pohjaakin kvantgtimekaniikkaan, jota Einstein itse, kuten ei Arla minun teoriaani, päteväkis tieteeksi koskaan tunnustanut.

Mahdollisesti ( kuten olen jo kertonut fysiikan aihepuolella, Einsteinin oivallus suhteelluisuteoriaksi sai alkunsa juuri kohtaamansa värinjä- eli kvantiajatuksen kääntämisestä. Hän muuni sen omakseen, siten, että määrittelui valon nopeusvakion ehdottomaksi totuudeksi. Suurten tekojen miehellä oli pieni sielu, tuossa oli alku siihen, että hän ei koskaan voinut tunnustaa kvanttimekaniikkaa tieteeksi.

Vierailija
IsoJussi
JukriS, kukapa muukaan,
Mutta miten se massallinen kappale kaareuttaa sitä tyhjöä?

Mietipä sitä. Ja kun et sitä ymmärrä, ei se varmaan voi sitten pitää paikkaansa.

Se ei tuo Jukka-Petteri jätä yhtään tilaisuutta käyttämättä, jolloin voisi tuoda esiin T=PEILIKAAPPI-teoriaansa.

Miten mikään voi kaareuttaa tyhjöä. ei se voi kvanttihiukkasteorian
kannalta pitää paikkansa. Kivaa kuitenkin, että tuon poimit ensiksi
viestiisi sinä enkä minä.

Valtatieteen tulkint kvanttiteoriasta kuitenkin kompastui jo vetovoimaan.
Ei fotoneiden kvanttiteoria voi käyttää vetovoimaan. Fotoneilla on matkansa aolku ja loppu, kun taas vetovoiman kvanttihiukkset ovat ikuisessa liikkeessä. Vetovoiman kvanttihiukkasia virittää lähdemassojen energia, kun fotonikvantin energia, paitsi yleistä punasiirtymää, on vakio.
Fotoni siirtää kohteeseensa energiansa, kun taas vaetovoiman kvanttihiukkasen kiihdytysvaiktus tulee kohteen omasta energiasta.
Mutta sen lämpö ei jmuutu täksis energiaksi, vaan se yhdensuuntaistuu, kuten magenettisuudessa kokonaiset atomit. Tuokin vetovoiman seikka ja ydinhiukkasen sisäine seikak on kvanttiseikka. Noista erilaisuukista
vetovoiman kvanttietoriassa vertrattuina fotoneihin olen johtanut tulkinnan, että vetovoiman kvanttihiukkanen on kuin olsi antiftoni, se on nurinkurinen fotoni.

Liekö Iso-Jussi Koshin opiskelukavereita Lappeenrannassa?

Vierailija
derz
Tuli tossa yksi päivä mietyttyä yleistä suhteellisuusteoriaa ja miten painovoima aiheutuu massan kaareuttamasta aika-avaruudesta.

Mietin miten yksittäinen massakeskittymä, esim. aurinko, aiheuttaa levossa olevan kappaleen kiihtyvyyden itseään päin avaruuden kaareutumisen kautta. Jos kappale on levossa auringon suhteen eikä liiku avaruuden kaarevia linjoja pitkin, senhän ei pitäisi saada kiihtyvyyttä aurinkoa kohti.

Ajattelin näin kunnes "oivalsin", että myös kappale itse kaareuttaa avaruutta itseään päin, eli käänteiseen suuntaan kuin aurinko.

Pohdintani spekuloiva tulos onkin, että avaruuden kaareutumisen voisi ajatella olevan tilan venymistä ja tiivistymistä (pituuden lyhenemistä) masssakeskittymää kohti. (pituuden lyheneminenhän tapahtuu)

Tällöin painovoima säilyisi tilan ominaisuutena seuraavasti: kaksi kappaletta venyttävät tilaa eri suuntiin niiden välisessä avaruudessa -> tilalle ei ole ominaista venyä kahteen suuntaan -> tila ei veny, vaan "jännite" kappaleiden välisessä avaruudessa tasapainottuu kappaleiden liikkuessa toisiinsa päin.

Kiihtyvyyskin seuraa tästä: kappaleiden saadessa liike-energiaa toisiansa kohti ne ovat kiihtyvässä liikkeessä toisiinsa kohti sillä jännite kappaleiden välisessä avaruudessa pyrkii tasoittumaan mahdollisimman nopeasti, jolloin kappaleiden liike-energia kasvaa.

Valonsäde kaartuu tämän tapaisessa avaruudessa aivan yleisen suhteellisuusteorian mukaan.

Tarkoituksenani ei ole kumota yleistä suhteellisuusteoriaa, vaan luoda järkevä analogia painovoimalle avaruuden kaareutumisena.

Mitä mieltä olette?

Mainiota pohdiskelua.

Varsinkin sen takia, että planeettojen konjuktiossa odotettiin juuri tuon esittämäsi asian takia toisten planeettojen väliin joutuvalle planeetalle repiviä voimia, mutta niitähän ei havaittu.

Ei massallinen kappale ole montun pohjalla, massallinen kappale on oman mäkensä huippu ja siitä avautuu rinnettä eli tilaa eli energiaa koko ajan.

;):)

derz
Seuraa 
Viestejä2431
Liittynyt11.4.2005

Joo no onhan noita asioita hauska kuvitella päässä, mutta näköjään ne kuvitelmat jää vain kuvitelmiksi.

Pitäisi varmaan lukea Kari Enqvistin kirja "Suhteellisuusteoriaa runoilijoille" ja tulla sitten vasta esittämään omia näkemyksiä (vaikkei varmaan pitäisi).

No, joka päivä oppii jotain uutta

∞ = ω^(1/Ω)

Vierailija
derz

Tällöin painovoima säilyisi tilan ominaisuutena seuraavasti: kaksi kappaletta venyttävät tilaa eri suuntiin niiden välisessä avaruudessa -> tilalle ei ole ominaista venyä kahteen suuntaan -> tila ei veny, vaan "jännite" kappaleiden välisessä avaruudessa tasapainottuu kappaleiden liikkuessa toisiinsa päin.

Ai köydenvetoa harrastavat avaruudella?

Vierailija
IsoJussi
JukriS, kukapa muukaan,
Mutta miten se massallinen kappale kaareuttaa sitä tyhjöä?

Mietipä sitä. Ja kun et sitä ymmärrä, ei se varmaan voi sitten pitää paikkaansa.

Se ei tuo Jukka-Petteri jätä yhtään tilaisuutta käyttämättä, jolloin voisi tuoda esiin T=PEILIKAAPPI-teoriaansa.

Kiitos IsoJussu, makeat naurut jälleen kerran. Olette kyllä loistava parivaljakko

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat