Kuoleman pelkoa???

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Kertokkee mielipiteitänne siitä, miksi ihminen pelkää kuolemaa. Itse en pelkää sitä mutta en odotakkaa. Sillä kuolema on ainut varma asia elämässämme elikkäs miksi pelätä sitä???

Sivut

Kommentit (86)

Vierailija

Ei ihminen osaa pelätä kuolemaa vaan vain elämää eli siinä mielessä on puhekielemme harhaanjohtavaa. Ts. jos sitä osaisi pelätä, ei yksikään olisi rohjennut tehdä itsemurhaa - itsemurhan tehnyt pakenee elämää, koska olettaa, ettei kestä enempää - pahaa oloa - .

Vierailija

enpä nyt sanoisi että ihminen ei pelkäisi kuolemaa vaan elämää. Sittenhän itsemurha tilastot olisivat nykyistä suuremmat lystikkään logiikalla. Kyllä henkilö joka tekee itsemurhan, pelkää varmasti kuolemaa, mutta kokee sen elämää paremmaksi vaihtoehdoksi. Kaikki tuntematon pelottaa ihmistä, ja kuolema, on ja tulee aina olemaan suuri mysteeri, jota ei kukaan elossa oleva henkilö pysty ratkaisemaan.

Vaari
Seuraa 
Viestejä3297
Liittynyt22.3.2005

Voi teitä! En sano muuta. Otan konjakin ja koitan ajatella jotain positiivista teistä.

"Jos sanon olevani väärässä siinä että Jumala on olemassa, väitän samalla Jumalan olevan väärässä, mitä hän taas ei voi olla. Olen siis oikeassa m.o.t." (LivingHeart)

DedMoroz
Seuraa 
Viestejä18361
Liittynyt16.3.2005

Ei nuorten ihmisten pidä kuolemaa pelätä. Sitten kun tulee vanhaksi - ihminenhän on vanha vasta kun itsestä siltä tuntuu - alkaa ajatella enempi elämän päättymistä. Ei kai se varsinaisesti ole kuoleman pelkoa vaan pelkoa, että elämä loppuu kesken. Jokainen tullessaan tuohon ns. tilinteon vaiheeseen joko on sinut elämänsä kanssa tai ei ole. Tuliko kaikki elettyä?

Itsemurhat eivät kai kuulu varsinaisesti aiheeseen, mutta pari tyyppiä kaiteilta repineenä voisi sanoa, että hetkellisesti elämä heillä oli tuskaisempaa kuin ajatus elämän menettämisestä. Kaikkea se suuri rakkaus tekee. (Mie oon sitte syytön kolmas osapuoli.)

Hauskinpia ovat ne ihmiset, jotka menevät täysillä loppuun saakka. Turhia vatvomatta entäsjossia. Elämä kun on ohi ennenkuin huomaakaan.

Itse olen miettinyt, että elämä loppuu kun sen on tarkoitus loppua teki mitä vaan. Kai tämä on sitä vapaan tahdon mahdottomuutta.

Niin jotta, ei muuta kun menoks täysillä päin elämää.

I usually give people more chances than they deserve but once I'm done, I'm done.

Vierailija
Sohvie
Sittenhän itsemurha tilastot olisivat nykyistä suuremmat lystikkään logiikalla.

> Miten niin?

Kyllä henkilö joka tekee itsemurhan, pelkää varmasti kuolemaa, mutta kokee sen elämää paremmaksi vaihtoehdoksi. Kaikki tuntematon pelottaa ihmistä, ja kuolema, on ja tulee aina olemaan suuri mysteeri, jota ei kukaan elossa oleva henkilö pysty ratkaisemaan.

> Ei kukaan olisi rohjennut tehdä itsemurhaa, jos enemmän kuolemaa pelkäisi ... se on mahdoton yhtälö. Kuolemaa ei voi pelätä siksi, että sitä ei kukaan - osaa - pelätä. Pelkääminen on opittu reagointitapa elämän suhteen, mutta kuolemaa ei voi opetella. Se on kerrasta poikki.

Vaari
Seuraa 
Viestejä3297
Liittynyt22.3.2005

Voi hyvä tavaton.

Ne jotka sanovat etteivät pelkää kuolemaa, tarkoittavat sanomisellaan sitten mitä hyvänsä, voivat aloittaa tutustumisen tunne-elämäänsä esimerkiksi seuraavalla harjoituksella:

Mieti jokin mukava asia, tai asia jonka tiedät omistavasi ja kuvittele että kadotat sen. Miltä se tuntuu sinusta? Älä sano että tiedät sen olevan korvattavissa. Älä sano mitään. Älä varsinkaan ettet pelkää sen katoamista. Keskity siihen miltä sinusta tuntuu menettää jotain pientä.

Hyvä. Se mitä tunnet on pettymys. Kadonnut, hajonnut, varastettu kännykkä riittää aiheuttamaan sen. Jatka harjoitusta miettimällä jotain vähän suurempaa, fillari, veneen moottori.

Älä etene liian nopeasti. Sitten kun olet harjaantunut tunnistamaan näin tuntemaasi pettymystä, voit muutaman vuosikymmenen harjoittelun jälkeen astua ratkaisevan askeleen ihmisenä elämisessä. Mieti miltä tuntuu menettää elämä.

Joillakin siihen menee koko se elämä, jonka menettämiseen liittyvän surun he oivaltavat. Se on parasta mitä voit saavuttaa. Silloin tiedät mitä sinulla on. Ja silloin voit alkaa elää elämääsi sellaisena kuin se parhaimmillaan on.

"Jos sanon olevani väärässä siinä että Jumala on olemassa, väitän samalla Jumalan olevan väärässä, mitä hän taas ei voi olla. Olen siis oikeassa m.o.t." (LivingHeart)

Vierailija

Juuri näin, Vaari, juuri näin

Ihmisen onni on iloita ja nauttia elämän hyvyyksistä, sanoo R. Gothoni

Ja siitä tiedosta, että elämä on kuitenkin hyvin hauras ja lyhyt, sanoo

Mummo

Vierailija

Kuolemaa voi pelätä eri tavoin.

Joku terveysintoilija pelkää sairaanloisesti kuolemaa ja saattaa alkaa sterilisoimaan itseään ja elinympäristöään niin, että itse elämä jää elämättä.

Parhaiten varmaankin elävät elämäänsä nuoret, jotka luulevat ettei heille voi sattua mitään. Ja näin he eivät myöskään ymmärrä, että heillä voisi olla mitään menetettävää.

;):)

DedMoroz
Seuraa 
Viestejä18361
Liittynyt16.3.2005

Vaari hyvä

Ei kuolemanpelkoa voi verrata tavaran kadottamisen pelkoon; läheisen menetystä voi, jos on sattunut hänet materialisoimaan. Eikä kuolemanpelko ole edellytys onnelliselle elämälle.

Me olemme erilaisia ihmisiä erilaisin kohtaloin. Joidenkin ihmisten elämä menee hurahtaen ilman pohtimisia ja toiset pohtii, mitä pohtii.

Joillakin se tutustuminen omaan tunne-elämään on todellakin antanut varmuuden siitä, ettei kuolemassa ole yhtään mitään pelättävää - EI MITÄÄN.

Ja se tietysti vaikuttaa myös siihen kuinka elämäänsä elää - päivä kerrallaan.

I usually give people more chances than they deserve but once I'm done, I'm done.

Vierailija

[quote="JukriS"]Kuolemaa voi pelätä eri tavoin.

Joku terveysintoilija pelkää sairaanloisesti kuolemaa ja saattaa alkaa sterilisoimaan itseään ja elinympäristöään niin, että itse elämä jää elämättä.

> Elämä jää elämättä eli eikö intoilija juuri silloin pelkää elämää?

Vierailija

DM

Paha on mennä toisen saoja selittämään, mutta käsitin, että Vaari koetti havainnollistaa konkreettisella esimerkillä nuorisolle, mitä kuolema, koko elämän menettäminen, voi olla.

Nuorena ihmisen ei pidäkään kuolemaa miettiä. Se on jossain kaukaisuudessa ja koskee vain vanhoja. Nuori eläää eteenpäin, luottaa voimiinsa, muokkaa maailmaa.

Keski-iässä, usein viidenkympin täyttyessä havahtuu. On valtava järkytys huomata, että ei enää ole nuori. Eihän vanhenemisen pitänyt minua koskea! Suuri osa elämää on takana päin, moni ovi sulkeutunut.

On aika katsoa taaksepäin. Mitä tästä minun ainutkertaisesta elämästäni on tullut. Eivät nuoruuden haaveet toteutuneetkaan, elämä veikin toisaalle. Tästä seuraa alakulo, ja surullisimmassa tapauksessa katkeruus.

Samassa vaiheessa viimeistään toinenkin omista vanhemmista kuolee ja tajuaa yht`äkkiä olevansa eturintamassa, seuraava.

Elämällä ei enää olekaan tarjota vain saavutuksia ja voittoja vaan yhä lisääntyvää luopumista. Ystävistä, työstä, terveydestä, maailmankuvasta, puolisosta ja lopulta itse elämästä.

Keväitä onkin edessä vain rajallinen määrä.

Onnellinen on se, joka osaa luopumisia surra, ei kieltää.

Silloin osaa nauttia ja iloita elämän hyvyyksistä. Niistä, mitä kuitenkin vielä on

Mummo

Vierailija
Vaari
...Joillakin siihen menee koko se elämä, jonka menettämiseen liittyvän surun he oivaltavat. Se on parasta mitä voit saavuttaa. Silloin tiedät mitä sinulla on. Ja silloin voit alkaa elää elämääsi sellaisena kuin se parhaimmillaan on.

Vaari ja Mummo ovat mielestäni oikeilla jäljillä. En minä ainakaan kuolemaa pelkää, vaan tämän ainokaisen elämän loppumista.

Uskovaisilla voi toki olla omat Helvetin pelkonsa, niihin en ota kantaa.

1500-luvulla elänyt ranskalainen moraalifilosofi ja kirjailija Michel de Montaigne, jota pidetään esseistiikan isänä, kirjoitti kuolemasta viisaasti "Esseissään". Ajalleen tyypillisesti Montaigne oli laajasti sivistynyt herrasmiesfilosofi ja tunsi antiikin filosofit ja heidän tuotantonsa läpikotaisin. Montaigne viittaakin heihin usein teksteissään ja myös siteeraa heitä, kuten tämän tyyppisessä kirjallisuudessa on tapana. Siksi seuraavatkin Montaignen ajatukset saattavat periytyä osittain jo antiikin ajoilta (en jaksa nyt ruveta lähdeviitteistä tarkemmin tutkimaan, mistä mikäkin tekstin ajatus alun perin on peräsin, tai keneen se mahdollisesti viittaa.) Muistan oheisten katkelmien tehneen itseeni aikanaan suuren vaikutuksen tutustuessani Montaignen esseisiin ensi kertaa. Ihan viisailtahan nämä kuulostavat vieläkin:

Lainaus luvusta "Filosofia opettaa meitä kuolemaan":

"Jos olisi olemassa tyhjää vähäisempi määrä, olisi kuolemaa pelättävä juuri sen verran... Se ei liikuta sinua, olitpa elävä tai kuollut, elävänä ei, koska yhä olet olemassa, kuolleena ei, koska sinua enää ei ole.
Kukaan ei kuole ennen aikaansa. Se aika, mikä sinulta jää käyttämättä, ei kuulunutkaan sinulle enempää kuin sekään, mikä oli kulunut ennen syntymääsi, eikä silläkään ole sinun kanssasi mitään tekemistä...
Missä vaiheessa elämäsi päättyykin, se on täydellinen. Elämän hyöty ei riipu sen pituudesta vaan sen käytöstä: joku on saattanut elää kauan mutta vähän; huolehdi tästä ajallasi."

Teksti jatkuu, mutta sen ydin tuli mielestäni jo edellä. (Kolme pistettä osoittavat virkkeiden välissä olevat latinankieliset viittaukset tai alkutekstit.)

Vielä lyhyt lainaus samaisesta luvusta:

"Niinkuin syntymämme herätti meille kaiken elämään, niin kuolemamme tappaa kaiken. Sen tähden on yhtä mieletöntä itkeä sitä, että sadan vuoden kuluttua emme enää elä, kuin itkeä sitä, ettemme eläneet sata vuotta sitten."

On mielenkiintoista havaita, miten filosofit ovat jo ammoisista ajoista pohdiskelleet ja pukeneet syvällisiksi ajatelmiksi samoja mietteitä, jotka jokainen sukupolvi joutuu henkilökohtaisesti miettimään ja 'löytämään' omakohtaisesti uudelleen.

[size=75:1f7v7ljp]Edit:
Yksi sana jäi puuttumaan Montaignen lainauksesta, asia korjattu. Muokkasin samalla hiukan omaakin tekstiäni sujuvammaksi.[/size:1f7v7ljp]

Vierailija

Kuolemako tappaa kaiken? ei kuolemaa ole olemassakaan, kun kuoleminen on eläväksi tuloa. Kuolemassa vaihtuu olomuoto ... ruumis on jo nyt valmis ruumis ilman sen eläväksi tekevää henkeä/voimaa.

Henki aikoinaan inkarnoitui - lihaan - ja kuolemassa henki jättää ruumiin kuin kuluneet vaatteet. Tämä maallinen majamme on todellakin vain ulkokuori .. ei muuta. Henki tarvitsee aineen, jotta se täällä aineen(kin) maailmassa voi tutkia eli elää kuin tutkimusmatkailija. Henki tutkii kaiken, mutta sitä itseään ei kukaan voi tutkia.

Elämässä ei siis tarvitse luopua mistään, kun elämä on yhtä saamista ... ikää kertyy lisää, kuten kokemuksiakin ... kaikki lisääntyy elämän aikana ja kaikki perustuu jatkuvaan - kiertokulkuun - .

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat