Narkkari, mutta ei omasta tahdosta.

Seuraa 
Viestejä13176
Liittynyt3.4.2005

Jos ihminen joutuu syömään turhia lääkkeitä, siksi että on tullut riippuvaiseksi reseptilääkkeestä. Niin miksi ihmiset pitävät narkomaanina vaikka ei sitä oikeasti ole. Saa kokea kaikenlaista syrjintää ja muuta vihanpitoa.

Suomalainen huumekultuuri voi myös tuhota tavallisen ihmisen elämän vaikka hän ei ole halunnut riipuvaiseksi.

Asenteissa olisi korjaamisen varaaa, vakka siitä voi parantua niin kuitenkin voi jäädä ikuinenleima ihmiseen.

Kuitenkin tämä "viholliset" voivat käyttää viinaa runsaasti ja saada siittä myrkytys ja vieroitusoireita <--------- Onko tämä sitten normaalia ihmisen elämää ja mitä eroa sillä on lieviin huumeisiin.,

Kuiten ihminen joka on tullut ilman omaa tahtoa riipuvaiseksi niin hän on monen mieltä paha ja pitäisi tuhota ja sulkea vankilaan.

Kommentit (2)

Vierailija

Tämä on nähty moneen kertaan: kun ei ole rahaa antaa hoitoa, annetaan lääkkeitä. Masennuslääkkeitä ei saisi kai periaatteessa määrätä yhtäjaksoisesti yli 12 kuukautta ilman että välissä on ihan terapiajaksojakin. Eräs ystäväni on syänyt masennuslääkkeitä seitsemän vuotta, kun ei raukka tiennyt ettei bentsoja saa syödä niin kauan. Nyt hän on täysin koukussa lääkkeisiinsä, ei pysty tekemään mitään ilman niitä. Omien sanojensa mukaan masentuu eniten siitä, ettei osaa enää olla ilman lääkkeitä.

Siispä hän on narkkari. Ja kaikkihan me tiedämme, miten niihin pitää suhtautua.
Hän on myös masentunut. Jokainen hemmetin HilkkaAhde tai muu sellainen pikamasennuksesta julkisuudessa tilittävä tyhjäpää luo mielikuvaa siitä, että masennus on tauti, jonka voi parantaa tahdonvoimalla. "Ota itseäsi niskasta kiinni ja lopeta ruikutus", mutta kun ihminen on masentunut, niin siinä vaiheessa niskasta kiinni ottaminen on jo liian myöhäistä. Suossa ollaan jo niin syvällä, ettei sieltä omin voimin pääse pois, jos pääsisi, niin kuka siellä viihtyisi?

Vierailija
Herra Hippi
... Masennuslääkkeitä ei saisi kai periaatteessa määrätä yhtäjaksoisesti yli 12 kuukautta ilman että välissä on ihan terapiajaksojakin. Eräs ystäväni on syänyt masennuslääkkeitä seitsemän vuotta, kun ei raukka tiennyt ettei bentsoja saa syödä niin kauan...

"Bentsot" eli bentsodiatsepiinit eivät todellakaan ole mitään masennuslääkkeitä (antidepressantit ovat ihan asia erikseen). Ainoastaan alpratsolaami ja ehkä muutama muu samansukuinen kemikaali saattaa olla poikkeus, mutta riippuvuus- ja väärinkäyttöriskin vuoksi niitäkään ei pitäisi ainakaan ensisijaisena lääkityksenä depressioon määrätä. Bentsodiatsepiineja käytetään ensisijaisesti seuraavien toivottujen vaikutusten aikaansaamiseksi:

- rauhoittava ja hypnoottinen vaikutus
- anksiolyyttinen (ahdistusta lievittävä) vaikutus
- lihaksia rentouttava vaikutus
- antikonvulsiivinen (kouristuksia estävä) vaikutus

Bentsodiatsepiinien keskinäiset erot ovat lähinnä em. vaikutusten keskinäisissä voimakkuussuhteissa ja eliminaation puoliintumisajoissa.
Ylimalkaisesti ilmaistuna bentsodiatsepiinit ovat (keskus)hermoston toimintaa hidastavia lääkeaineita, jotka aktivoivat GABA:n (keskushermoston tärkein inhibitorinen välittäjäaine) A-tyypin reseptorikomplekseissa olevan spesifisen bentsodiatsepiinireseptorin ja näin voimistaa GABA:n vaikutusta (kotitehtävä: vrt. alkoholi).
Jos ko. reseptoreita aktivoidaan pitkäaikaisesesti, keskushermosto mukautuu muuttuneeseen tilanteeseen vähentämällä inhibitorista tiedonvälitystä. Jos tällöin k-hermoston inhibitiota voimistava tekijä poistuu, alkaa hermosto tietenkin käydä ylikierroksilla ja seurauksenä on b-diatsepiineille tyypillisiä vieroitusoireita ja jopa solukuolemia.
Näin ollen pitkäaikaista bentsodiatsepiinilääkitystä ei saisi koskaan lopettaa yhtäkkiä vaan asteittain annosta pienentämällä.

Ja lopuksi rohkaisu: helpompi niistä on kaikesta huolimatta eroon päästä kuin tupakasta!

Uusimmat

Suosituimmat