Älykkyys musiikissa

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Muistan lukeneeni taannoin jostain kasvatukseen liittyvästä opuksesta, että klassinen musiikki parantaa väliaikasesti aivojen toimintaa. Vastaavasti rytmisen ja itseään toistavan musiikin pitäisi toimia päinvastoin.

Aloin miettimään eroja oikean klassisen musiikin ja nykyajan musiikin välillä. Radiossa soiva populaarimusiikkihan on nykyään hyvin paljon iskelmätyyppistä ja rap-musiikki - joka koostuu hyvin usein pelkästä lyhyestä toistuvasta musiikinpätkästä - nostaa suosiotaan ympäri maailmaa.

Toisaalta julkinen musiikkitarjonta kattaa yllättävän pienen osan kaikesta siitä musiikista, mitä nykyisin tuotetaan. On olemassa suunnaton määrä erilaisia tyylejä, jotka eivät pääse koskaan suuren yleisön tietoisuuteen, koska ne edustavat yleisölle, tai mainostajalle liian erilaista näkökulmaa.

Suomessa esimerkiksi normaaliin kuunteluaikaan ei kuule vaikkapa ambient-tyyliä radiosta, vaan kuuntelijoiden oletetaan olevan keskivertoa humppakansaa: Nuoret pitävät Britneystä ja Eminemistä, vähän vanhemmat pitävät Agentsista ja Mambasta.

Onko nykyisin enää olemassa klassiseen musiikkin verrattavissa olevaa "älykästä musiikkia"? Laitostunut korkeampi musiikkitaidekin toistaa itseään ja vuosisatoja vanhoja ideoita ja teemoja. Klassinen musiikki on sinänsä ihan kivaa, mutta siinä ei ole enää mitään älykästä.

Elektroninen musiikki on tuonut nykyaikaan valmistamisen helppouden. Enää ei tarvitse harjoitella puolta vuosisataa hallitakseen yhden ainoan soittimen täydellisesti. Varjopuolena on massatuotannon helppous - pienilläkin taidoilla saa aikaan kohtuulliselta kuulostavaa materiaalia, vaikka itse luova idea olisikin hakoteillä. Mielestäni se kuitenkin tuo musiikkiin uuden ulottuvuuden, koska äänimaailma ei enää rajoitu yhden soittimen, tai yhden orkesterin mahdollisuuksiin.

Mielestäni nykyajan älykkyys musiikissa ilmenee siinä, miten artisti käsittelee ääntä ja rytmiä. Teknologia on poistanut teknisen suorittamisen pakon, joten koneen voi laittaa suorittamaan ennen täysin mahdottomiakin ideoita.

Elektronista musiikkia kutsutaan helposti ja virheellisesti yhteisellä nimellä "tekno", vaikka tekno sinänsä ei ole kuin elektronisen musiikin alalaji ja sanana kuvaa koko kenttää yhtä hyvin kuin sana "punk" kuvaa Elviksen tuotantoa, vaikka molemmissa on kyse rock & rollista ja sen muodoista.

Moniko palstalaisista kuuntelee elektronista musiikkia? Erityisesti minua kiinnostaa, miten palstan vanhimmat suhtautuvat aiheeseen ja/tai ko. musiikin lajiin. Teillä on kuitenkin suurin kontrasti kokemuksissa ja tottumuksissa.

Ps. Isäni ei ymmärrä elektronista musiikkia kovinkaan hyvin. Hänellä on mennyt toisesta korvasta kuulo huonoksi, eikä toinenkaan ole enää täydessä kuosissa, joten hän kuulee musiikista vain matalimmat taajuudet. Sen takia hänen mielestään minun kuuntelemani musiikki ei kuulosta yhtään miltään, vaikka mielestäni se sisältää valtavan määrän eri nyansseja - hän kuulee vain hakkaavan basson.

Sivut

Kommentit (73)

salai
Seuraa 
Viestejä7095
Liittynyt17.3.2005
Veikko
Muistan lukeneeni taannoin jostain kasvatukseen liittyvästä opuksesta, että klassinen musiikki parantaa väliaikasesti aivojen toimintaa. Vastaavasti rytmisen ja itseään toistavan musiikin pitäisi toimia päinvastoin.

Minäkin muistan lapsena lukeneeni, että onaniointi aiheuttaa sokeutta. Eikä sekään tieto todistettavasti pidä paikkaansa. Tuolla klassisen musiikin positiivisella vaikutuksella taidetaan puolustella siihen (varsinkin oopperaan) syydettyjä rahoja.

Minulle musiikki ei ole mikään Mensan testi vaan elämysten ja syvällisten tuntemusten ehtymätön lähde. Kaikki menee, ehkä poikkeuksina epäluonnollisesti laulettu ooppera tai ns. perinteinen elektroninen musiikki (tyyppiä Stockhausen). Niin ja tällainen MTV-tyyppinen nuorten pimatsujen ketkutus, jonka avut ovat muualla kuin musiikissa.

Äitienpäivän kunniaksi pistänkin pyörimään Mothers of Inventionin Freak Out -vinyylin.

Onnea kaikille keksintöjen äideille (ja mummoille), joita täällä on ilahduttavasti.

Mitä tahansa edellä esitetyistä väitteistä saa epäillä ja ne voidaan muuttaa toisiksi ilman erillistä ilmoitusta. Kirjoittaja pyrkii kuitenkin toimimaan rehellisesti ja noudattamaan voimassa olevia lakeja.

Vierailija

Mutta musiikin älykkyyshän näkyy juuri siinä, kuinka hyvin se tuo esiin oman ideansa. Musiikki pitää aina ensin tajuta, ennenkuin siitä saa irti mitään.

"Tyhmä" musiikki kuulostaa tylsältä ja menettää tehonsa nopeasti. Se kaatuu omaan yksinkertaisuuteen ja omaperäisyydettömyyteensä.

Älykkäästä musiikista löytää aina uusia tasoja, kun kuvittelee kuulleensa kaikki. Ajatukset muuttuvat ja musiikin tulkinta samalla, niin kuuntelevassa kuin tuottavassa päässä.

Vierailija

Jossakin tiedelehdessä oli joku aika sitten artikkeli musiikin mahdollisista vaikutuksista älykkyyteen. Artikkelissa mainittiin muistaakseni, että lapsena aloitettu musiikkiharrastus saattaisi kehittää älykkyyttä. Artikelissa oli mainittu myös mm. Albert Einstein ja jotain muita älykkäitä ihmisiä, joilla oli jo lapsena aloitettu musiikkiharrastus.

salai
Seuraa 
Viestejä7095
Liittynyt17.3.2005
Veikko
Mutta musiikin älykkyyshän näkyy juuri siinä, kuinka hyvin se tuo esiin oman ideansa. Musiikki pitää aina ensin tajuta, ennenkuin siitä saa irti mitään.
"Tyhmä" musiikki kuulostaa tylsältä ja menettää tehonsa nopeasti. Se kaatuu omaan yksinkertaisuuteen ja omaperäisyydettömyyteensä.
Älykkäästä musiikista löytää aina uusia tasoja, kun kuvittelee kuulleensa kaikki. Ajatukset muuttuvat ja musiikin tulkinta samalla, niin kuuntelevassa kuin tuottavassa päässä.

Tuossa olen eri mieltä, vaikka kaikessa korostankin älyllisen lähestymisen tärkeyttä. Musiikki (kuten myös esimerkiksi kaunis luonto) menee usein suoraan "alempaan" hermostoon vaatimatta älyllistä ymmärtämistä. Ainakin nuorempana pystyin tanssimaan itseni melkomoiseen transsiin, mikä ei kyllä onnistu, jos on analyysiohjelma päällä.

Olemme mielestämme kuin koiria, jotka rupeavat ulvomaan kuullessaan huuliharpun äänen. Musiikki resonoi jollain alkukantaisella tasolla hermojemme kanssa.

Tämä ei tietenkään poista iloa ymmärtää musiikkia myös älyllisemmillä tasoilla. Parhaita esimerkkejä on M.A. Numminen, joka parhaillaan keskustelee TV1:ssä Esa Saarisen kanssa filosofiasta.

Suhdettani musiikkiin kuvaa kohtalaisen hyvin tuo allekirjoitukseni. (The Fugs oli älykkö beatnik-bändi 60-luvulla)
_________________
"He who does not dance neither shall he eat" - The Fugs
http://ars.userfriendly.org/cartoons/re ... tid=105901

Mitä tahansa edellä esitetyistä väitteistä saa epäillä ja ne voidaan muuttaa toisiksi ilman erillistä ilmoitusta. Kirjoittaja pyrkii kuitenkin toimimaan rehellisesti ja noudattamaan voimassa olevia lakeja.

Vierailija

Minä kuuntelen myös elektronista musiikkia. Ja olen melko valikoiva musiikin suhteen. Musiikkimakuni on läpileikkaus kaikenlaisesta musiikista, mutta valitsen eri kategorioista mielimusiikkini juuri sen mukaan, onko se tehty älykkäästi, eli onko siinä se jokin taiteellinen juttu, joka osuu jonnekin tunteisiin ja aistimuksiin.
Olen jo vuosia ollut halukas keskustelemaan tästä aihepiiristä, koska mielestäni musiikilla on joku alkukantainen yhteys ihmiseen, alkukulttuureissahan musiikki on liitetty uskontoon tai yhteisöllisyyteen, tunteidne ilmaisemiseen jne. Nykykulttuurissamme siitä on tullut kertakäyttötavaraa. Tosin tunteiden ilmaiseminen siinä lienee säilynyt; yhteiskunnastamme johtuen se mitä sillä ilmaistaan on melko pitkälti rakkaus ja viha. Myös on tutkittu, että tietyt musiikin taajuudet vaikuttavat ihmiseen fysiologisesti, ja myös tämän vaikutuksen pohjalta on tiedostaen tai tiedostamatta musiikkia luotu. Matalat bassoäänet nostaa addrenaliinitasoa, ja tietyt äänet taas rentouttavat.
Listamusiikkia yleensä vierastan. Se on yleensä sellaista kertakäyttömusiikkia, jonka olen huomannut kuulostavan päihtyneenä paremmalta kuin selvinpäin. Sellaista yökerhojumputusta. Ja olen samaa mieltä tuosta music televisionin jumputuksesta, jossa sama ääni toistuu välillä korviakin riipivänä ja tädit keikuttaa pyllyä.
Tutustuin itse elektroniseen musiikkiin vaille 10v sitten, ja nuoruden kapinoinnissani jätin perinteisen bändimusiikin silloin paitsioon, ihan siitä syystä ettei mielestäni sillä pystynyt ilmaisemaan asioita ja tunteita kuten koneiden tuomalla vapaudella. Mutta lähtökohtani varmaan selitti myös paljon. Kuuntelin sitä ennen melko synkkää metallimusiikkia. Nyttemmin kantani on lieventynyt ja varsinkin nykyaikaisen elektronisen musiikin tyylisuunta, vanhan ja uuden sekoittaminen tuo kokoajan uusia elämyksiä. Elektronisen musiikin hyvä puoli on juuri se, että tyyli kehittyy nopeamminkuin tajuaakaan, ja kokoajan löytyy ihan uusia elämyksiä. Nyttemmin elektronisella musiikilla voisi myös käsittää artistien käsien kautta kulkeneita asioita joista on rakennettu uutta, tai sitten on myös ihan omaa tyylisuuntaansa koneiden avulla puoliksi tehtynä, joka voisi olla melkeimpä lähempänä jazzia tai funkkia tai mitä lie.
Elektronisen musiikin lisäksi olen nyttemmin tykästynyt progressiiviseen rockiin, joka on ilmaisultaan yhtä syvälle osuvaa kuin moni keinotekoisesti tehty tai muokattu musiikki. Parhaimpia näistä ovat mm. Anssi Tikanmäki ja Pekka Pohjola. Myös italoproge menettelee, ja progen oman aikakautensa 'psyketekno' eli Gong.
Voisin esimerkkinä luetella lisää minua koskettaneita ns. elektronisia musiikkeja, joista osan voidaan katsoa olevan ns. teknoa, mutta osasta taas ei meinaa kuulla läpi sitä elektronisuutta siinä mielessä kuin se massakulttuurissa käsitetään.
'Teknoimmasta' päästä luetellen:
Armin van buuren (käyttää paljon vaiheenvaihtoja, jotka saavat paikoittain aikaan tunteen musiikillisesta orgasmista, siitä että aistit kääntyisivät solmuun kun eivät pysty muuten käsittämään ärsykkeitä oikein. Esimerkkinä ASOT 166 nettiradio-ohjelma 16.9.2004
Suomalaisista Dj Orkidea, soittelee normiradiossakin.
Sluslik Lunan Aamukaste 5am, joka on chilli-levy jossa sekotettuna klassistakin. Äitini tykkää tästä levystä niin paljon että tahtoo sen itselleen.
Muuta chill-musiikkia, joissa pehmeä fiilis: Moby, (esim 18 B-sides)
Pehmeä mutta hyvin spooky ja monitasoinen musiikki, yöaikaan kuunneltuna saa aikaan tunteen ettei ole yksin: Beef Terminal, Boards of Canada.
Ninja Tunella on paljon hyviä levyä ja artisteja: Esimerkiksi The Cinematic Orchestran Man with a Moviecamera on rauhallinen jazzahtavakin mielikuvamatka, johon ovat monet 'normimusiikinkin' ystäväni ihastuneet.
Maailmanmusiikkia ja funkkia sekoitetaan paljon, mm: Thievery Collectionin the Outernational Sound, Up Bustle And Outin Light Em Up Blow Em Out, Fila Brazilian Brazilification,
Ihan maailmanmusiikeista mainittakoon vanha ja klassikko Adiemus,
Radio-ohjelmat joissa läpileikkausta tästä ei 'teknopuolesta': Gilles Pettersonin Worldwide -show, Jazzanova radioshowt,
Laulettu jazz blues jne: Vienna Dc Lennons, Makoton You're Divine biisi on yksi parhaimmista. Ja sitten aletaankin mennä elektronisen musiikin ulkopuolelle.
Lauletusta musiikeista nyttemmin on kolahtanut kympillä Fried, jonka laulajaa tituleerataan uudeksi Aretha Frankliniksi.
Perinteisempi bändimusiikkikin on alkanut maistua mutta hyvin valikoivasti, sieltä suunnalta haen sitä melankolisuutta ja suomalaista synkkyyttä silloin kun on pimeä aika vuodesta; Verenpisara, Nine inch Nails, Kotiteollisuus. Vanhoja klassikoita joista en ihan eroon ole koskaan päässyt on mm. Björk, Massive Attack, Tricky, jne..
Tuossa oli vain pikkuraapaisu siitä mitä kuuntelen, tuntuu etten edes muistanut mainita kaikkea mikä säväyttää.
Mutta nyt pitää kiirehtiä taas tien päälle, toivottavasti tämä ei vilise paljoa kirjoitusvirheitä jne, editoin sitten myöhemmin.

Vierailija

Ovatko kaikki unohtaneet hevin, tuon taivaallisen (okei, helvetillisen ) musiikkilajin?

Kuten Veikko kirjoitti:
"Onko nykyisin enää olemassa klassiseen musiikkin verrattavissa olevaa "älykästä musiikkia"? "

Hevistä on asiaan perehtymättömän ehkä hiukan vaikea kuulla musiikissa olevia hienoisia vivahteita ja sen harmoniaa, mutta kyllä sellaista sieltä löytyy. Hevi on monipuolista, siinä on monia alalajeja Northerista Torture Killeriin. Biisit eivät ole popin kaltaista rumpukoneella tehtyä yksinkertaista biittiä vaan siinä on tunnetta, joka popista ja muusta p***asta puuttuu.

p s
Seuraa 
Viestejä107
Liittynyt26.3.2005

Listataanpa tähän asioita, jotka voivat olla tunnusomaisia tietynlaiseen perinteisesti "suureksi musiikiksi" kutsuttuun musiikkiin.

- syvällinen
- koskettava
- mielikuvitusta ruokkiva
- sydämellinen
- elämää ja elinvoimaa huokuva
- mukaansatempaava
- kaunis, tasapainoinen, miellyttävä

Jotta nämä voisivat toteutua, pitää musiikin olla teknisesti huippuunsa hiottua. Tämä tarkoittaa suurta määrää eri asioita, jotka säveltäjän täytyy hallita. Yksi tärkeimpiä teknisiä asioita on, että kappaleen muodon ja rakenteen täytyy olla tasapainoinen ja tarkkaan hallittu (jotta dramatiikka ja muu kappaleen sisäinen elo ja tunnemaailma pääsee tehokkaasti esiin).

Aihe on tietysti kaikkea muuta kuin yksiselitteinen ja lähes kaikki esimerkiksi ylläolevat musiikkiin liittyvät kuvaukset voi heittää romukoppaan, mutta silti musiikki voi olla suurta ja älykästä. Ja musiikin ei tarvitse välttämättä olla suurta tai varsinaisesti älykästä ollakseen hyvää.

Yltääkö elektronisen musiikin älykkyys suurten klassisen musiikin teosten tasolle? Tähän liittyy tärkeänä kysymyksenä se, että miten akustinen instrumentaatio ja ihmissoittajien tulkinnallinen panos lisää musiikin älykkyyttä. No, menemättä filosofisiin analyyseihin on parempi ehkä vaan vastata miten itse on kokenut konemusiikin älykkyyden verrattuna klassiseen musiikkiin. Puolen tunnin sinfonia vastaan kolmen minuutin trancebiisi on tietysti huono vertailu ja konemusiikki rakentuu muutenkin useimmiten toiston varaan, poikkeuksia tietenkin on. Mutta se mikä itseäni häiritsee 98% konemusiikista ei välttämättä ole älykkyyden puute vaan se, että se on (taiteellis)teknisesti huonosti toteutettua. Käytännössä musa voi olla esimerkiksi hirvittävän epäpuhdasta eli epävireistä (esim. vaikkapa Mu-ziq, Goldie), aivan latteaa, mielikuvituksetonta jne. Kuulostaa siltä, kuin suurin osa biiseistä olisi aivan selkeää täytebiisi-materiaalia, ja joskus tuntuu vaikealta ymmärtää miten artisti on voinut päästää levylle asti sellaisia biisejä, kun täysin toiselta planeetalta olevia helmiäkin on joukossa.

En sinänsä syyttäisi konemusiikkia älyttömyydestä, mutta viimeistelyn taso ja hyvien kappaleiden vähyys kyllä itseäni selvästi häiritsee.

Vierailija
p s

Puolen tunnin sinfonia vastaan kolmen minuutin trancebiisi on tietysti huono vertailu ja konemusiikki rakentuu muutenkin useimmiten toiston varaan, poikkeuksia tietenkin on. Mutta se mikä itseäni häiritsee 98% konemusiikista ei välttämättä ole älykkyyden puute vaan se, että se on (taiteellis)teknisesti huonosti toteutettua. Käytännössä musa voi olla esimerkiksi hirvittävän epäpuhdasta eli epävireistä (esim. vaikkapa Mu-ziq, Goldie), aivan latteaa, mielikuvituksetonta jne. Kuulostaa siltä, kuin suurin osa biiseistä olisi aivan selkeää täytebiisi-materiaalia, ja joskus tuntuu vaikealta ymmärtää miten artisti on voinut päästää levylle asti sellaisia biisejä, kun täysin toiselta planeetalta olevia helmiäkin on joukossa.

Olen samaa mieltä kanssasi siitä että suurin osa on nopeasti tehtyä ja huonosti toteutettua mutta helmiäkin joukosta löytyy. Mutta jokin tekstissäsi särähti, esim tuo lainauksen ensimmäinen lause. Kaikki elektroninen musiikki ei ole trancea vaan termi kattaa niin laajan kirjon että osa vannoutuneista elektronisen musiikin ystävistäni ei voi sietää teknoa ja trancea koska ovat samaa mieltä kanssasi siitä.
Yleensä kuitenin trancempi musiikki on vähintäänkin tunnin settejä, joissa ei ole biisijaottelua vaan setti on kuin mielikuva/tunnematka. Se toisto siinä musiikissa on se oma juttunsa, sillä saadaan se noste (uplift), joka on sama kuin alkukulttuurien musiikissa. Kaupallisessa 3min-biisikulttuurissa tämä ei luonnistu ja mennään totaalisesti metsään. Dj:tä on tituleerattu nykypäivän shamaaneiksi jotka johdattavat musiikillaan yleisön transsiin (esim lehti 6degrees, ensimmäinen numero), alkukulttuurien shamaanithan tekivät samaa, rummuttivat itsensä ja yleisön transsiin. Nykymuodossaan tuossa musiikissa voi olla useita eri tasoja joissa tahti poikkeaa hieman toisistaan ja musiikin edetessä nämä eroavaisuudet kasvaessaan saavat aikaan jännitteen joka kasvaa (tämä uplift, suomeksi nostatus, noste, voi kestää jopa puoli tuntia kun nostatetaan, tai pidempään, tämä on ihan dj:n päätettävissä), ja joka voidaan laukaista osuttamalla elementit taas kohdalleen (tätäkään ei ole pakko tehdä, musiikilla voi aiheuttaa vaan sitä kaipuun ja turhautumisen tunnetta jota puretaan tanssimalla. Toisaalta ns. kiksussa tätä laukaisemista ja nostatusta tehdään taukoamatta). Alkuperäiskulttuureissa tehdään samaa useamman rummun kanssa. Taidokkaassa (ei kaupallisessa) trancessa tämä vaatii taitoa musiikintekijältä, ja ihminen joka ei ole päässyt tähän musiikkiin sisään, ei tätä elementtiä välttämättä huomaa eikä ymmärrä. Uskoakseni sinä taas puhuit kaupallisemmasta trancesta joka on vaan lyhyitä pätkiä jumputusta, jossa ei ehditä luoda mitään tunnetilaa syvemmällä tasolla. Noita mainitsemiasi artisteja en itse myöskään tunne, varmaan juuri siitä syystä etten sellaisesta musiikista pidä. Jos sanot että 98% konemusiikista, oletko varma että olet kuullut tasapuolisesti kaikkia alakulttuurigenrejä, joita tuskin koskaan edes radioista kuulee, eikä koskaan kanavilta, jotka soittavat vain näitä 3minuutin kökköjä trance ja hetkutusbiisejä? Tuota musiikkia kuulee vaan livenä, ja taidonnäytettä sinänsä on että live-esityksellä saa yleisön reagoimaan niinkin vahvasti kuin siinä joskus onnistutaan. Tosin alakulttuureissakin on ainakin puolet päänsärkyjumputusta joksi minä sitä kutsun, mutta myös tätä taidokasta tunteisiin vetoavaa. DJ:llä pienikin moka voi pilata koko rakennetun nosteen, joten kuka vaan ei siihen kykene. Pinnalle pääsevät vain hyvät. Radiossa ja mtv:llä taas rahalla ja ulkonäöllä ja sponsoreilla ja ties millä päässään esille, se musiikin laatu ei tule ensimmäisenä.
No tästä tuli korjaus/puolustuspuhe trancen maailmalle, vaikken sitä enää ole vuosiin kuunnellut kuin chillimpänä, johtuen kai siitä että en ole jaksanut vanhuksena enää livenä käydä kuuntelemassa. =)

(edit kirjoitus vihreitä)

p s
Seuraa 
Viestejä107
Liittynyt26.3.2005

Joskus 10-15 vuotta sitten kun pyöri aamuohjelma, oliko se nyt Kukko kiekuu nimeltään, siinä oli Isao Tomitan konesovitus klassisesta Mussorsgyn biisistä. Semmoinen hassu kanojen kotkotus, jos joku sattuu muistamaan. Se on hauska esimerkki klassisen musan konesovituksesta.

Vierailija

Kyseessä on niin sanottu Mozart-ilmiö.

Jep... On tutkitusti todistettua, että klassisen musiikin kuuntelulla on hetkellistä vaikutusta abstraktiin ajattelukykyyn. Klassisen musiikin kuunteleminen ennen älykkyystestin tekoa voikin nostaa tulosta jopa yhdeksällä pisteellä (käytettäessä keskihajontaa 15). Vaikutus on tosin kohtalaisen lyhytaikanen. En sitten tiedä, että onko musiikin soittamisella vaikutusta abstraktiin ajattelukykyyn, mutta yleisesti ainakin uskotaan, että musiikin säveltämisellä olisi pysyvämpi vaikutus. Soittamisella ja "soittamisella" on kuitenkin vissi ero. Uskoisin, että jos ihminen pystyy soittamaan, kykenee hän myös tutkiskelemaan musiikkia pintaa syvemmältä, joka on säveltämisenkin perusedellytys...

Vierailija
Veikko
Toisaalta julkinen musiikkitarjonta kattaa yllättävän pienen osan kaikesta siitä musiikista, mitä nykyisin tuotetaan. On olemassa suunnaton määrä erilaisia tyylejä, jotka eivät pääse koskaan suuren yleisön tietoisuuteen, koska ne edustavat yleisölle, tai mainostajalle liian erilaista näkökulmaa.



Musiikin tarjonnan yksipuolistuminen radiossa on jo pidempiaikainen trendi. Tämän yksipuolistumisen negatiivisia vaikutuksia syventää vielä se, että listoille - ainakaan kärkeen - harvemmin edes nousee musiikillisesti ja taiteellisesti kaikkein kunnianhimoisin tuotanto. (Viimeksi mainittu seikka ei kylläkään ole mitenkään erityisesti juuri tälle ajalle ominaista.)

Veikko
Suomessa esimerkiksi normaaliin kuunteluaikaan ei kuule vaikkapa ambient-tyyliä radiosta, vaan kuuntelijoiden oletetaan olevan keskivertoa humppakansaa: Nuoret pitävät Britneystä ja Eminemistä, vähän vanhemmat pitävät Agentsista ja Mambasta.



Näinhän se on. Ja tämä perustuu käytännössä useimmiten siihen, että kuuntelijatutkimusten mukaan niin ja niin monta prosenttia segmentoidusta kuuntelija-/kuluttajaryhmästä pitää sitä ja sitä artistia tai musiikkityyliä vähemmän ärsyttävänä kuin jotain toista. Etenkään kaupallisilla kanavilla ei käytännössä useinkaan edes pyritä siihen, että kanavalla soitettaisiin mahdollisimman laadukasta, tuoretta ja toimittajan ammattitaitoisesti varta vasten kohderyhmälle valikoimaa musiikkia, vaan siihen, että mahdollisimman harva kanavan/mainostajan kohderyhmäläinen ärsyyntyisi mistään biisistä niin paljon, että vaihtaisi kanavaa kesken kaiken. Täten soittolistalle pääsee varmemmin keskinkertainen, kenellekään oikein mitään sanomaton renkutus (usein käytännössä jotain 'sata vuotta' vanhaa, ajat sitten puhki soitettua listakamaa) kuin mielipiteitä mahdollisesti voimakkaastikin jakava, 'särmää' sisältävä kappale ja/tai artisti, jota usein joko rakastetaan tai vihataan.

Suhteellisen pieni väestömme asettaa kaupallisille radioille käytännön rajat, miten tarkasti segmentoiduille kohdeyleisöille voidaan ohjelmaa kannattavasti tarjota. Käytännössä vain valtakunnalliset toimijat voivat edes teoriassa kunnolla valikoida* täällä yleisönsä. Ja kun nekin tuntuvat ottavan äärimmäisen varman päälle, on musiikkitarjonta pakostakin melkoista bulkkia. (*Esimerkiksi jossain New Yorkissa voi kaupallinen radioasema erikoistua melkein miten pirstaloituneeseen ja friikkiin kohdeyleisöön tahansa, kun vaikkapa täysin marginaalinen, yhden prosentin kuuntelijaosuus tarkoittaa kuitenkin käytännössä miltei paria sataa tuhatta kuuntelijaa ja tietenkin mitä otollisinta potentiaalista kohderyhmää tarkasti suunnatulle mainonnalle.)

Radion musiikkitarjonnan yksipuolistumis-ilmiössähän on tavallaan kyse siitä, että kun halutaan miellyttää yhtä aikaa kaikkia, niin ei välttämättä miellytetä oikein kunnolla ketään. Nykyajan musiikilliset yleisöt kun ovat tavattoman pirstaloituneita ja se kuuntelija- ja muilla tutkimuksilla haarukoitu 'keskivertokuuntelija' voi olla käytännössä pitkälti mielikuvitusolento. Kaupallisten radioiden bulk tarjonnan selittävät pitkälti edellä mainitsemani tekijät, mutta huolestuttavaa mielestäni on, että myös valtakunnallinen YLE on lähtenyt ottamaan mallia monista kaupallisten radioiden arveluttavista piirteistä. Myös YLEeen ovat tulleet valmiit soittolistat ja monia marginaaliyleisöille suunnattuja - erittäin pidettyjä - ohjelmia lopetettiin joku vuosi sitten suuressa kanavauudistuksessa, siirryttäessä kaupalliselta puolelta kopioituun 'ohjelmavirta'-ajatteluun. Toki YLEnkin on seurattava aikaansa, mutta mielestäni mallia ei välttämättä kannattaisi ottaa liikaa kaupalliselta puolelta, jonka lähtökohdat, motiivit ja tehtävät ovat aivan erilaiset kuin verorahoitteisella YLEllä.

Veikko
Onko nykyisin enää olemassa klassiseen musiikkin verrattavissa olevaa "älykästä musiikkia"? Laitostunut korkeampi musiikkitaidekin toistaa itseään ja vuosisatoja vanhoja ideoita ja teemoja. Klassinen musiikki on sinänsä ihan kivaa, mutta siinä ei ole enää mitään älykästä.

Mielestäni maailmassa sävelletään enemmän ja (tietyiltä osin) mielenkiintoisempaa musiikkia kuin koskaan. En tiedä, tarkoititkokaan tätä, mutta kyllähän nykyäänkin sävelletään jatkuvasti uutta 'klassistakin' musiikkia - eikä mielestäni mitenkään erityisesti "toisteta itseään" - jos tätä tarkoitit? Täysin uutta musiikkiahan ei ole - kuten ei mitään muutakaan täysin uutta taidetta, teknologiaa tai tiedettä, vaan vanhaa joudutaan pakostakin 'kierrättämään' ja varioimaan - kuten ovat tehneet kaikki edellisetkin sukupolvet. Pyörää ei kannata jokaisen sukupolven keksiä uudelleen.

Ongelmana ei mielestäni olekaan se, etteikö laadukastakin uutta musiikkia jatkuvasti ja kaikissa musiikin genreissä sävellettäisi, vaan se, että suuri yleisö ei välttämättä koskaan tule näistä uusista sävellyksistä, tai kokonaisista musiikin genreistäkään tietoiseksi, koska ne mahdolliset, satunnaisetkin soittokerrat hukkuvat läpikaupallisen listakaman ja musiikillisen kierrätysbulkin kaiken peittävään vyöryyn.

p s
Seuraa 
Viestejä107
Liittynyt26.3.2005
Katja.
Jos sanot että 98% konemusiikista, oletko varma että olet kuullut tasapuolisesti kaikkia alakulttuurigenrejä, joita tuskin koskaan edes radioista kuulee, eikä koskaan kanavilta, jotka soittavat vain näitä 3minuutin kökköjä trance ja hetkutusbiisejä?

Tarkoituksenihan ei ollut millään lailla dissata ainakaan trancea genrenä. Julkisella palstalla mielipideasioista väitteleminenhän on jo ideana aika kyseenalaista touhua. Kyllä niitä helmiäkin 3 (tai 5min tai minkä pituinen remix nyt sattuu olemaan) trancebiisejä on. Se konemusa mitä itse satun kuuntelemaan (silloin harvoin kun kuuntelen), sen olen useimmiten löytänyt sillä tavalla, että satun jostain kuulemaan, että nyt on tämmöinen ja tämmöinen hyvä biisi/albumi tms. tullut ja sitten kokeilen. Joskus voi sekunnissa parissa jo tunnistaa biisin kohdasta kuin kohdasta, että saundit ei vaan ole mistään kotoisin -> tylsää. Niin ikään joskus mieltyy välittömästi biisin äänimaailmaan, vaikka kuulisi vain aivan lyhyen pätkän. Mainittakoon, jos se nyt ketään tässä liikuttaa, että Autechren Untilted on aika hyvä kokeilemisen arvoinen uusi levy, joka on konemusaa. Kannattaa tietysti myös muistaa, että on olemassa uusiin makuihin tottumiseen vaadittava sulatteluaika kuten ruokien kanssa. Esimerkiksi Autechre on musiikkia, johon on lähes mahdotonta tykästyä täysin varauksetta heti ensimmäistä kertaa kuullessaan (jos ei ole mitään vastaavaa aiemmin kuullut).

Vierailija

Tulipa tässä vain mieleen eräs sattuma lukiossa. Oli menossa päivän neljäs kaksoistunti, 14:10-16:00 ja tehtävänä oli harjoitella molemmat tunnit derivointia. Kesken laskemisen opettaja kysyi "Kuunneltaisiinko hieman musiikkia, jos ketään ei häiritse? Itse tykkään kuunnella klassista laskiessani" joten tiedähäntä, ehkäpä siinä on jotakin perää.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat