Mitä on hyvä kirjallisuus?

Seuraa 
Viestejä41238
Liittynyt16.3.2005

Jarkko Laine on suomentanut kirjan Da Vinci -koodin aakkoset. TS:n haastattelussa hän kirjan julkaisun yhteydessä määrittelee Da Vinci -koorin viihdekirjallisuudeksi. Tällä tavalla hän ovelasti väistää sanomasta, että kyseessä on kehnosti kirjoitettu, ei vakavasti otettava kirja, jonka arvo on pääasiassa viihteellinen.

Suomeksi: kirjalliselta arvoltaan ko. teos on mitätön, viihdearvoltaan menettelee (myös allekirjoittaneen mielipide).

Yhdistyvätkö nämä kaksi asiaa koskaan? Onko olemassa viihteelliseksi kirjoitettua kirjallisuutta, joka myös kirjallisilta arvoiltaan on korkealuokkaista?

Tulee mieleen joku Dumas, joka oli puhtaasti viihdekirjailija, mutta jonka muutamaa teosta on kumarrettu myös suurena kirjallisuutena. Ja toki Servantes.

Mutta löytyykö vastaavaa nykykirjallisuudesta? Tuntuu siltä, että viihdekirjailijan tehtävä on asettua tiettyyn muottiin ja kirjoittaa siihen. Uuden luominen jätetään niille, joiden teokset eivät myy, mutta keräävät arvostelumenestyksiä.

Miksi huono kirjallisuus johtaa aina myyntitilastoja? Minne katosi kirjallinen sivistys?

Teuvo: "Aweb on tosi tyhmä eikä Hänen tyhmempää ole kuin Phony, asdf, Mummo"

Sivut

Kommentit (110)

Vierailija

Veikko Huovisen "Havukka-ahon ajattelijassa yhdistyy viihteellisyys ja kaunokirjallisesti hyvä teos. Joku saattaa sanoa, että hyvän kirjallisuuden tulee olla vakavaa, mutta olen toista mieltä. Oikeastaan ei taida olla mittareita mitata "hyvää kirjallisuutta", kinaamiseksi se menisi.

Vierailija
Aweb
Miksi huono kirjallisuus johtaa aina myyntitilastoja? Minne katosi kirjallinen sivistys?

Mitä on huono kirjallisuus? Eikö sellainen kirjallisuus, josta suurin osa ihmisistä pitää ja jota siis ostetaan paljon, ole nimenomaan hyvää kirjallisuutta? Vai onko hyvällä kirjallisuudella jokin sellainen kriteeri, johon EI kuulu se pitävätkö ihmiset siitä vai eivät?

Ilmeisesti - asiassa kuin asiassa - hienostunutta ja sivistynyttä on asiat, joista kukaan ei ymmärrä mitään, joista kukaan ei oikeasti pidä eikä nauti, mutta joista pieni "yli-ihmisten, elitistien" joukko päättää, että tämä, TÄMÄ on hienoa ja sivistynyttä. Kunnes joku joukossa huutaa, että eihän keisarilla olekaan vaatteita.

Vierailija

Olen lukenut mukavissa määrin "hyvää" kirjallisuutta. Yksi "hyvän" kirjallisuuden haara kuitenkin on, jota sen epäviihdyttävyyden vuoksi en vain saa alas. Nimittäin nämä venäläiset klassikot. Nabokovia olen lukenut jonkin verran ja Idiootin luin (suurella tuskalla) läpi. Mutta arvatkaapa kuinka monta kertaa olen aloittanut "Sota ja rauha" -romaanin? En osaa kiteyttää, mikä noita kaikkia venäläisiä klassikoita tuntuu yhdistävän. Dickens on myös yksi klassikkokirjailija, jonka kirjoja en ole koskaan saanut luettua loppuun. Suorastaan ihme, ettei ole venäläinen.

Tämä synkkä piirre elämässäni nolottaa minua joskus. Harry Potterit olen kyllä lukenut, kaikki.

Aweb
Seuraa 
Viestejä41238
Liittynyt16.3.2005

dinoflagellat

Kirjoituksesi vastasi täsmällisesti, sanasta sanaan minun kokemustani samoista teoksista. Harry Pottereita myöten...

Teuvo: "Aweb on tosi tyhmä eikä Hänen tyhmempää ole kuin Phony, asdf, Mummo"

Aweb
Seuraa 
Viestejä41238
Liittynyt16.3.2005

Noor kirjoitti:
Mitä on huono kirjallisuus?

'Huono' kirjallisuus lienee kirjallisuutta, jolla ei ole minkäänlaista tai juuri minkäänlaista kirjallista funktiota.

Jatkat:
Eikö sellainen kirjallisuus, josta suurin osa ihmisistä pitää ja jota siis ostetaan paljon, ole nimenomaan hyvää kirjallisuutta?

Todellakaan tätä ei voida pitää laadun ja taiteen takeena, koska saamiemme esimerkkitapausten valossa suuri yleisö lukee nimenomaan huonoa kirjallisuutta; kirjallisuutta, jossa aihesisältö ja tapahtumien tempo kulkevat kirjoitustaidon ja kirjallisuuden edellä. Ihmiset lukevat enemmänkin kertomuksia, eivät kirjallisuutta. Mainitsemani Servantes loi modernin taideromaanin, sitä ennen kirjoitettiin ritariromaaneita, joita voisi tapahtumatemon ja sisällön perusteella verrata vaikkapa johonkin Bruce Willis -leffaan. Antisankareista ei ollut puhettakaan.

Jatkat:
Vai onko hyvällä kirjallisuudella jokin sellainen kriteeri, johon EI kuulu se pitävätkö ihmiset siitä vai eivät?

Juuri sellaista kriteeriä sillä ei pitäisi olla, mutta jostain syystä näyttää kuitenkin olevan. Siksi juuri peräänkuulutin kadonnutta kirjallista sivistystä.

Jatkat:
Ilmeisesti - asiassa kuin asiassa - hienostunutta ja sivistynyttä on asiat, joista kukaan ei ymmärrä mitään, joista kukaan ei oikeasti pidä eikä nauti, mutta joista pieni "yli-ihmisten, elitistien" joukko päättää, että tämä, TÄMÄ on hienoa ja sivistynyttä.

Ei tekstin hyvän tason nähdäkseen tarvitse olla mikään yli-ihminen. Minäkin osaan erottaa hyvän kirjoittajan huonosta, enkä todellakaan ole mikään yli-ihminen. Riittää kun lukee muutakin kuin Ilkka Remestä, Reijo Mäkeä ja Dan Brownia.

Jatkat:
Kunnes joku joukossa huutaa, että eihän keisarilla olekaan vaatteita.

Kyllä tällä keisarilla on.

Teuvo: "Aweb on tosi tyhmä eikä Hänen tyhmempää ole kuin Phony, asdf, Mummo"

Vierailija

Hear,hear

Nyt tuli aihe, jolla voin terrorisoida palstaa iän kaiken.

Koko tähänastinen elämäni on tähdännyt siihen, että voin mukavasti kölliä sohvalla ja lukea hyviä kirjoja.

Nyt tyydyn ilmoittamaan olevani samaa mieltä venäläisistä klassikoista. Anna Kareninan luin läpi ihan väkisin, kun oli kuulemma kuuluisa rakkaustarina. Hölmö akka, mielestäni.

Muista venäläisistä en ikinä saanut tolkkua, kun väkeä oli enemmän kuin Helsingin puhelinluettelossa.

Vuosia myöhemmin minulle vasta selitettiin, että henkilöitä olikin paljon vähemmän. Venäläisillä kun on lukematon määrä erilaisia muunnoksia nimistä. Pjotr, Petja, Petrushka :kaikki samaa äijää. Kieltä taitamattomalle tämä on vaikeaa kun ei ymmärrä nyansseja. Nimen käyttö kun riippuu puhujasta ja kontekstista.

Mutta liian myöhäistä, aversio oli jo syntynyt

Nyt ei enempää tästä aiheesta

Vaikene, oi malttamaton sydän

Mummo
Bibliomaani

Ps.

Olen aina halunnut olla kulttuuritoimittaja. Saisi kaikki uudet kirjat ilmaiseksi kotiin.

Ja jos nyt joku kul.toim. lukee tämän ja haluaa oikaista luulojani, niin nielkööt päänsä. Pitää sitä vanhallakin haaveita olla

Vierailija

Voi voi teitä!
Lukekaa Gogolin "Kuolleet sielut".
Tai Tsehovin näytelmiä; niissä mielikuvien mestari Anton kutoo sellaisia fiiliksiä ja mielen muutosta pienin liikkein että A vot.

Dostojevski on kyllä raskasta luettavaa. Minulla "rikos ja rangaistus" on wc-luettavaa, kymmenen riviä kerrallaan.

Vierailija

Aweb kirjoitti, että ihmiset lukevat enemmän kertomuksia, eivät kirjallisuutta.
Tuolla tavoin ei voitane hyvää kirjallisuutta määritellä. Toki on tavallista, että niin sanottu hyvä kirja rakentuu kertomuksesta. Tekijän sanottava ja esityskyky tekevät tekstistä hyvän tai huonon. Esimerkiksi Jari Järvelän romaani Pieni taivas (2004) on kertomus, jossa seikkaillaan pitkin Suomea ja varsinkin Petsamossa. Sitä kirjaa ovat kriitikot kehuneet, joten se on monen mielestä hyvä. Minun mielestäni se ei ole, mutta se johtuu muista tekijöistä kuin kertomuksesta. Järvelä vain ei ole hallinnut aihettaan.
Miten Awebin mielestä on ymmärrettävä kirjallisuuden jaottelu, jossa suomalaisesta kaunokirjallisuudesta käytetään otsikkoa "kotimaiset kertojat"? Romaanin tyypistä riippumatta sen on siis kirjoittanut kertoja.
Huovinen kertoo Havukka-ahon ajattelijasta. Luo kertomuksen, jota romaaniksi sanotaan. Ja se on hyvä.

Vierailija

Et suinkaan liioittele. Olen samaa mieltä. Kyseessä on yksityiskohta varsin miellyttävästä kuvasta. Kuvassa on kaksi kissaa, joista toinen istuu tämän hymyilevän veijarin takana ja takana istuvan ilme on kissaksi suorastaan hapan. Teksti kuvassa kertoo näin: "See my friend behind me? I secreatly ate his share of his fish just now!"

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat