KESKUSTELU

Tänne voita laittaa keväiset luontohavaintosi. Laia lajin lisäksi myös havaintopäivä sekä -paikka

Ekat kärpäset osuivat kivenpyörittäjän silmiin la 26.3.

Juuri päättyneestä pitkästä pakkaskaudesta huolimatta taisivat olla aiemmin hereillä kuin vuosi sitten?

_________________
-Ateismin määritelmä ja motivaatio
-Lisää jumalattoman hyvää luettavaa!

Tänään kun iltapäivällä astuin pois asetonin käryisestä labrasta ja vetäisin keuhkoihin ilmaa, tuoksui jo kevät, kun aurinko lämmitti.

Ja tosiaan kärpäsiä oli parvekkeella kera muurahaisen joskus toissaviikolla, kun aurinko viimeksi kunnolla porotti.


EDIT: 3.4.2005
Tänään juoksenteli jo hämähäkkikin parvekkeella. Täällä ei ole kyllä vielä leskenlehtiä näkynyt. Kait niitä voi loppuviikolla jo odottaa jos ilman jatkuvat tällaisina...

Pääsiäisen aikoihin sattui täällä Oulussa silmääni potnapekkoja. Tarkkaa päivämäärää en muista.

Käyn kävelyllä.. ilmassa on ehdottomasti tuulahdus saapuneesta keväästä. Kerään ystävälle muutaman leskenlehden.. koristan niillä lahjapaketin, jonka laitan postin kuljetettavaksi huomenissa.
Moottoripyörä ajaa ohitseni.. hiekka pölisee. Ruoho on harmaampaa kuin talvella. Talvella tuntui, että ruohikko intoutui oikein kasvuun, kunnes lumi peitti maan. Lunta on enää pieniä laikkuja siellä täällä. Taivaalla paistaa aurinko ja lehdessä keskustellaan Golfvirran pysähtymisestä. Se tarkoittaisi sitä, ettei etelässäkään olisi enää pelkoa lämpenevistä talvista. Syksyllä istuttamani krookukset ovat heräilemässä.
Kevät.
"Onko äiti kevät jo yhden yön päästä?" Kyseli lapseni eilen. Kyllä. Se on täällä!

_________________
~What you do not know you will fear. What one fears one destroys~

ajellessani toissapäivänä erään...kenties yhden harvoista maassamme jäljelläolevista...lehtipuumetsän ohitse, en voinut olla panematta merkille, kuinka siellä metsässä ei liikahtanut lehtikään, vaan vaikutti se metsä suorastansa pystyynkuolleelta...

_________________
...mitäs mä sanoin...helvetinkin komealla tavalla ruma... eikä sen nenän koolla nyt NIIN suurta väliä ole: pääasiahan on, että osaa nenäänsä käyttää...

kuolleista puista minulle tulikin sattuneesta syystä mieleeni, kuinka ammattilaisella kuollut puu halkeaa näin keväisin halkomakoneen terään ja sitten mua alkoi huikomaan ja mä aloin ajattelemaan varhaisperunaa ja havaitsin, että sehän kasvaa jo siellä täällä perunamaassa... eikä siinä vielä kaikki: nytkinhän onpi hyvinkin pitkälti niin, että sateetkin tulivat ajallaan...

_________________
...mitäs mä sanoin...helvetinkin komealla tavalla ruma... eikä sen nenän koolla nyt NIIN suurta väliä ole: pääasiahan on, että osaa nenäänsä käyttää...

havainnot luonnosta voivat toisinansa olla hyödyllisiäkin ja tuottaa paitsi taloudellisesti niin myöskin esimerkkimme mukaisesti mielihyvää ja nautintoja: nytkinhän onpi hyvinkin pitkälti niin, että varhaisinpien varhaisperunoitten marketteihin tuloa edeltävillä viikoilla kaikuluotaimin tahi sonarein luonnosta tehdyt havainnot varmastikin edesauttavat tälläisten luontolähtöisten nautintojen kehittymistä täydelliseen kukkeuteensa makuhermostoja kutkuttelevilla tavoilla, sillä ilman näitä havaintoja luonnosta meillä ei olisi pienintäkään mahdollisuutta nautiskella varhaisperunoistamme tuoreen sillin kera...voitakaan tietenkään siittä unohtamatta...

_________________
...mitäs mä sanoin...helvetinkin komealla tavalla ruma... eikä sen nenän koolla nyt NIIN suurta väliä ole: pääasiahan on, että osaa nenäänsä käyttää...

ajellessani autollani eräällä maamme huomattavimmista näköalapaikoista kohti seitsemän tunnin tanssisessiota kisarannalla nimenomaisesti sen oksan alitse, jolla istuen se säveltäjä kirjoitti: "mä oksalla ylimmällä..." ymmärsin sitä maisemaa katsoessani elikäs luonnosta havaintoja siinä alitajuisestikin tehdessäni, mitä siinä laulussa oikeastansa sanotaan: nytkinhän onpi hyvinkin pitkälti niin, että nykyajan pikiteiemestaria käypi tavallansa sääli, sillä hänelle eivät kaikenmaailmankaan viherpiipertäjät anna tilaisuutta autoilevalle kansanosallemme sillä tavalla kansallisemaisemointejamme esitellä...siittä vaan pikitie keskelle kansallismaisemaa, ettei tartte autokansan kansikengillänsä mullikoille tallailtuja luontaispolkuja pitkin jo aikapäivää sitten hakkuukieltojen nojalla piloille puskittuneeseen näköalapaikkaan... kyllä nykyään meneepi niin paljon kulttuurimaisemaa ihan harakoille, koska niitten ohitse onpi vedetty ohitusteitä ja sensemmoisia kiertorataosuuksia...kuka niistä enään edes tietää...kuka niitä semmoisia pusikoita lähteepi samoilemaan, kun ei autolla pääse...

_________________
...mitäs mä sanoin...helvetinkin komealla tavalla ruma... eikä sen nenän koolla nyt NIIN suurta väliä ole: pääasiahan on, että osaa nenäänsä käyttää...

kuolleista lehtipuista ja korkeista muista puista minulle tuli mieleeni, että onpi semmoiseen suorastansa vaarallista talvipakkasella kiivetä, koska saattaapi jäinen oksisto mennä siellä latvassa poikki naps vaan... eikä sinne kesälläkään mitään turvallisuussyitä kiivetä ole: nytkinhän onpi hyvinkin pitkälti niin, että läväytti äskön tuossa salama jonnekin läheiseen luontoon...en kerinnyt havainnoimaan, minne, mutta se onpi varsinkin tuo lehdellinen puu siinä mielessä vaarallinen paikka kesäisin, että sinne se salama heti iskeepi, jos vaan siellä latvassa joku istuupi... ja se onpi vielä se lehtipuu semmoinenkin, että kasvaapi se mieluusti ihan siinä talon nurkalla ja kun salama sitten siihen taloon vasiten asennettuun ukkosta metsään johdattelevaan piuhaan iskeepi, johdattuupi se salama sitä tietä maahan ja talon asukkaat huokaisevat helpotuksesta...mutta voi sentään...siinä maassahan onpi net lehtipuun juuret ja kun se salama huomaapi net juuret siinä maassa, niin oitishan se sitä kautta sinne puuhun livahtaapi... no eihän se salama tietenkänsä sieltä puusta minnekään pääse, vaan käypi se latvuksessa kääntymässä pöllytellen siinä mennessänsä ja varsinkin sieltä latvasta ales tullessansa siittä lehtipuusta karnoja ja meneepi sen lehtipuun juuren kautta takaisin maahan no siellä se tietenkin äkkääpi sen talon kivijalan ja sen piuhan, mitä kautta se sinne maahan alunperinkin tuli, mutta se onpi se salama niin lyhytjännitteinen, ettei se enään muista, ettei sitä piuhaa pitkin minneen pääse...mutta se salama yrittääpi kumminkin ja käytyänsä vintillä sytyttämässä purut tuleen se salama palaileepi sitä piuhaa pitkin takaisin sinne maahan ja käypi halkaisemassa kivijalan siittä talosta ja meneepi niitä juuria pitkin sinne puuhun ja homma alkaapi taas alusta... semmoinen se onpi lehtipuu...suuren osan aikaa vuodesta se näyttääpi täysinkin vaarattomalta...jopa kuolleelta...mutta se vaan odotteleepi kaikessa rauhassa tilaisuutta iskeä melko hyvän kaverinsa salaman kanssa...

_________________
...mitäs mä sanoin...helvetinkin komealla tavalla ruma... eikä sen nenän koolla nyt NIIN suurta väliä ole: pääasiahan on, että osaa nenäänsä käyttää...

lehedellisellä puulla elikäs hyvinkin pitkälti lehtipuulla onpi luonnossa muutakin merkillisyyttä kuin olla merkkinä siittä, että siihen kohtaan se salama iskeepi: nytkinhän onpi hyvinkin pitkälti niin, että tuomi aloittaapi kukintansa tuota pikaa... onpi tämä tuomen vuosittain suorittama kukinta ollut kalamiehelle merkkinä siittä, että tasan viikon kuluttua tuomen kukinnon puhkeamisesta seuraapi kalamiesten ja -naisten elikäs hyvinkin pitkälti lahnaparvien sekä välistä että sisäistä kutukäyttäytymistä, koska myöskin lahnanaiset ovat niin huikentelevaisia, että net iskevät heti mulkosilmänsä vieraan lahnaparven mieheen, mikäli semmoisen sattuvat näkemään... tietenkinsä mikäli näyttääpi almanakan mukisesti kovin pahasti siltä, että em tasan viikko siittä kukinnosta sattuupi sunnuntaipäivälle tahi muulle siihen verrattavissa olevalle juhlapyhälle, niin sitten alkaapi se kutukäyttäytyminen tietenkinsä välittömästi sitä pyhää tahi mahdollisia perättäisiä pyhiä seuraavana arkipäivänä auringon noustessa, koska lahnaparvessa varsinkaan ei makseta erillisiä kutupyhätyökorvauksia...

_________________
...mitäs mä sanoin...helvetinkin komealla tavalla ruma... eikä sen nenän koolla nyt NIIN suurta väliä ole: pääasiahan on, että osaa nenäänsä käyttää...

Tänään tuli sisälle kammottavan näköinen otus. Se oli noin 2 cm pitkä, sillä oli oman vartalonsa mittaiset eteenpäin sojottavat tuntosarvet, joissa oli vaaleanruskeita raitoja tummemmalla pohjalla. Viedessäni sen ulos parvekkeelle se siritti kummallisesti eikä halunnut irrotautua paperista jolla se oli. Väriltään otus oli tummanruskea ja sillä oli siivet peitinsiipien alla. Jos joku tietää mikä kyseinen hyönteinen on, niin kertokaa toki. Minä inhoan kaikenmaailman ötyköitä ja meinasin tippua vessanpöntöltä kun se käveli jalkojen juuresta kylpyhuoneen matolla

_________________
"One who doesn't care is one who shouldn't be"

Itsekin kerran vessanpöntöllä paskottuani nousin ja olin vetäväni pöntön, kun siellä istuimessa kökötti semmoinen reilun kokoinen hämppy. Tuli siinä sitten ravisteltua vaatteet ennen pukemista päälle.

ssssssss

Aikoinaan maalaiskodissamme meillä oli kissa joka jätti syömättä myyrien ja hiirien sisuskalut, pikkuruinen mahalaukku suolineen jäi vain jäljelle, muut myöhemmät kissamme kyllä popsivat myyrät kaikkine karvoineen ja häntineen sekä sisuskaluineen.
Kissamme pyydystivät myös sisiliskoja ja päästäisiä mutta evät niitä syöneet, kiduttivat ja tappoivat näitä pikkuotuksia mutta jättivät syömättä, mikähän näissä sitten inhotti?

Oletko muuten ihan varma että ne olivat pikkumyyrien sikiöitä, jospa se sittenkin oli nirson killin hylkäämä mahalaukku?

_________________
Kansakunta joka kieltää historiansa, häviää maailmankartalta.
Pokasaha