KESKUSTELU

Kaikki ihmiset syntyy periaatteessa kauniiksi.
Huonolla kohtelulla voidaan sit rumentaa ihan kuka vaan.

Ihminen on laumaeläin. Laumassa toimii hierarkisuus. Ihmiset käyttää valtaa oman käyttäytymisensä kautta.
Toisen ihmisen huono kohtelu on tavallinen ja arkinen, joskaan ei kovin sivistynyt, eikä edes älyllisesti kauaskantoinen keino käyttää valtaa oikein, niin että siitä mokomaan turvautujalle olis muuta kuin hetken ilo.

Huonosti kohdelluista ihmisistähän muodostuu automaattisesti vihaisuuden kautta vastustajia, jotka sitten joskus tilaisuuden tullen kostavat, mikä on tietenkin ihan ok. Ei kenekään tarvitse sietää huonoa käyttäytymistä ja olla uhrina.

Ai vitsi.. Tuli mieleeni yks nuoruusmuisto.
Mä oon 'assi' ja olin aika hulvaton likka. En oppinut kulissikäytöstä ja kukaan ei kasvattanut mua asiallisesti, plaaplaaplaa..

Nooh. Olin siis melkoinen "Läpikäytävän Henna" jo ihan nuorena. Naapurustossa tietenkin juoruttiin suu vaahdossa mun kevytkenkäisyydestäni. Aikuiset päivitteli, mutta on tainneet nuoret miehet ilkkua ja pilkata ja tiedän että nuorukaiset löi myös vetoa siitä että kuka pääsee mua panemaan.

Yks tuttu poika sitten kipitti kerran saatille, pyysi niille ja tehtiin temput. Heti aktin jälkeen nuorukainen hätyytti mua laittamaan vaatteet päälle ja poistumaan. Minä tietenkin loukkaannuin. Mä kun en oo itte mikään moukka, oon tottunut puhumaan asioista, en ole mikään perusjuntti, en massasielu ja kaikkein viimeksi minä käytän muita tietoisesti hyväkseni niin loukkaannuin tietenkin ja etenkin kun se poika oli olevinaan mun kaveri. Oltiin naapuruksia ja vartuttu samoilla tanhuvilla. Kesät käytiin uimassa koko naapuruston kakaralauman kanssa, jne. mutta sitten tuollaista kun tultiin naimaikään.

Oli ikävää huomata miten se aikuistuminen alkoikin erottaa "jyviä akanoista"..
No. Minä nielin ylpeyteni niinkuin yleensä. En näyttänyt tuolloin että tuli paha mieli. Mut oli kasvatettukin niin ankarasti että kannoin jotain perussyyllisyyttä ja häpeilyä ja nolostuin usein enemmän kuin edes hoksasin loukkaantua omasta puolestani ja lähdin sitten kotiin sanomatta hei..

Kului jonkin aikaa.
Mä oon viettänyt paljon aikaa ittekseni ja taisin jo noihin aikoihin asua toisella paikkakunnalla. En ollut edes siinä naapurustossa jatkuvasti. Viikonloppuisin kyllä.
Olin jälleen lapsuusperheeni luona vapaapäiviä viettämässä. Mulla oli se vaihe kun "luuhasin" kylillä, missä oli muita nuoria ja olin jälleen "kartsalla" ja tapasin tuon nuorukaisen.
Mikä lie "piru" pomppas mieleeni.. päätin kostaa. Antaa samalla mitalla takaisin.
Olin olevinani niikuin muka tykkäisin pojasta. Keimailin ja näyttelin oikein olan takaa. Kerroin että meidän porukat ei oo kotona.
Lähdettiin sitten yhtä matkaa meille. Päästiin perille. Oltiin molemmat opittu tupakoimaan ja minä sanoin pihassa että poltetaanko röökit ennekuin mennään sisälle. Istuttiin sit meidän rappusille tupakalle.
Ja siitä minä tein oharit.
Tumppasin nopsasti kessuni ja livahdin ulko-ovesta sisään.
Ilkuin eteisen ikkunasta että lähde meneen pukki!

Pojan naama oli hölmistyksessään näkemisen arvoinen ja jummalaare! ja se tuntui minusta Hyvälle! *Aaah*
Siitäs sai.

Joo.. mulla oli melkoinen maine, on kait vieläkin, on siellä niinkuin muuallakin. Olletikin valtaosa minut tuntevista, etenkin miehistä pitää minua jotenkin uskonnollisesti huorana. Helppona nakkina. Jotkut itsestäänselvänä iskettävänä, ties minä lumppuna.

Mä olen tuosta tietoinen. Mutta itseäni se ei ole haitannut erityisemmin. Mä oon älyllisesti tilanteen yläpuolella. Naisenahan pitää tottua jo nuorella iällä, tai piti ainakin mun nuoruudessani siihen että miespuoliset saa hässiä kaikkea mikä liikkuu, miehet saa olla ilkeitä, julmia, jopa väkivaltaisia, miehet saa alistaa ja miehet sitä ja miehet tätä.. ja naisena on joutunut tyytymään siihen että miesten taholta pitää ottaa vastaan sitä mitä miehet osaa ja se ei aina ole paljon.

Miehet kait sitten vastaavasti opetetaan vaatimaan naisilta erityissiveyttä, puhtautta ja toisaalta paradoksaalisesti jotain erityisosaamista ja kyvykkyyttä seksuaalisesti.

Aika usein mä oon kuitenkin onnistunut kohtaamaan ihan fiksuja miehiä. Sellaisia, joiden kanssa pystyy keskustelemaan ja sopimaan asioista. Ja tietenkin sit harrastamaan laatuseksiä, joka ei tietenkään ole sellaista että naisen pitäis asettua välineeksi siihen että mies masturboi itseään toisen ihmisen avulla. Sama toisn päin. Fiksu nainenkaan ei käytä miestä välineenä.
Mutta ymmärtäähän sitä loppujenlopuksi pitää ihmisten heikkouksia. Laki tuomittee ylilyönnit ja inhimillisesti pitää olla kasvunvaraa. Eipä oo ketään joka vois sanoa olevansa täydellinen. Iän myötä oppii virheistään.

Jos toisen ihmisen näkee omaisuutenaan ja/tai oman itsensä jatkeena, varmaan tuollaista mustasukkaisuutta esiintyykin. Mutta jos toisen ihmisen näkee pelkkänä välineenä jolla mekaanisesti tyydytetään oma itse, niin silloinhan on yksi lysti kuka siinä kulloinkin on, eli tällöin on välinpitämätön panopuiden tulemisesta ja menemisestä.

En siis ymmärrä minkä vuoksi tuossa on yhdistetty mustasukkaisuus ja välinpitämättömyys. Yhdistelmä on absurdi!

***

Itse en näe seksinä tilannetta jossa toinen ihminen makaa kuin lahna ja toinen puuhastelee itselleen orgasmia hänen kehonsa avulla. Onhan noita tullut koettua että olen itse ollut se aktiivisempi taho, ja siitä jää vähän paskan maku suuhun kun ryhtyy miettimään oliko oikein painostaa mies seksiin (no piruako edes suostuvat, höh!) - mutta olenhan syyllistyväinen ihminen noin ylipäätään muutenkin. Pari kertaa kohdalle on myös osunut tyyppi joka luulee että minä sain siitä muka jotain että vain hän laukesi - sellaisten kanssa en sitten seurustelemaan alkanutkaan.

Jos nykysuhteessani arvelen etten jaksa lähteä orkkujahtiin (ei se nyt niin helposti kuitenkaan aina käy saada) mutta en halua pitää miestä ns. puutteessa, kysyn haluaako mies panon. Jos taas haluan saada orgasmin ja on suorastaan himokas olo, kysyn naidaanko. Mies tietää nämä avainsanat ja sen mukaan pidättelee itseään tai sitten ei.



Ja taas kerran tuo varmasti jostakusta kuulostaa kovin epäromanttiselta, mutta kun ei me olla kumpikaan mitään kovin fiinejä ihmisiä, valitettavasti.

Ei se tietty aina noin kaavamaista ole. Varsinkin kesäisin kykenen olemaan spontaanimpi ja välittömämpi, niin ei tarvitse mennä vakiokaavan mukaan.

Sää ja sun minkkiturkkis ja etelänmatkas. Tyypillistä nykypikkupojille, etenkin nörttien keskuudessa pikkupojat opettaa toisilleen tuota että naiset on huoria, jotka antaa rahasta.
Toki niitäkin on mutta ei valtaenemmistöä. Ei päde kaikkiin naisiin eikä edes enemmistöön.
Mä en ikinä oo antanut rahasta enkä antais. Sitä en sitten tiedä jos iskee joku geriatrinen vaiva jos unohdan nykyarvoni ja sen mistä tykkään..
Exäni tyrkytti mulle ulkomaanmatkaa synttärilahjaksi. Ei huvittanut mutta rakastella tykkäsin kanssaan.
Mutta se siitä.
Naisetn niputtaminen ja aliarviointi vaikka mukahuumorina ei ole mukavaa.



No jopas menee saivartelun saivarteluksi..
Viimesien sananko haluat?

Avioliittokin voi olla sopimukseen perustuvaa hyväksikäyttöä.
Periaatteessahan ihminen on itsekeskeinen ja hyvinkin laskelmoiva olento ja reaalista on loppujenviimeksi romantiikat kaukana niin miesten kuin naistenkin osalta.

Kun aatellaan eliöitä luontokappaleina ja primitiivisesti käyttäytyvinä niin ihminen on primitiivisesti myös hellyyteen ja ystävällisyyteen taipuvainen ja voi haluta tuottaa toiselle ihmiselle iloa ja tyydytystä vaikka ei saisikaan sitä samalla mitalla takaisin just puntarilla, viivottimella ja galkulaattorilla mittailtuna ja varmistuksen varmennettuna.

Pikkulapset huutaa oman oikeutensa perään.
Sisarukset hakee viivottimen ja tappelee verissä päin ettei toiset vaan saa yhtään enempää jätskiä.. ja jotkut isot kakarat riitelee lopun elämäänsä siitä että joku sai enemmän kuin itse.

Mä oon naisena hyväksynyt sen että ihmisillä on primitiiviset tarpeensa. Sekin, että naisella on tarvetta useimppin kuin yhteen kumppaniin. Mutta mä hyväksyn myös primitiivisen hellyyden ja ystävällisyyden, yms.
Kuin sekin että selibaatissakin voi ihan hyvin elää välillä kunhan kaverit ei hylkää ja elämä muuten rullaa.
Ei mun tarvii saada seksiä jonkin mandaatin tai kiintiön mukaan. Mä en oo mikään robotti.
Seksikumppanihan ei oo mikään perusoikeus sinällään.

Pitää tehdä töitä ja opiskella sen eteen, pitää kehittää itteensä ja taitojaan. Sitten voi olettaa että ehkä saa.

Mutta mä oon poikkeusyksilö senkin suhteen etten änge jonkun työnostajan elätiksikään, jos en oo varma että jaksan ja kykenen hoitamaan työvelvoitteeni kunnolla. Kait sitä rahasta vois tehdä ihan mitä vaan mutta en mä viitti. Mä teen aina niin että on vastuuta ja rakkautta mukana. Siks mun onkin niin helppoa pitää itteeni huipputyyppinä ja sitäkautta ehkä sit mun luovuuteni voi hyvin ja teen kaikenlaista mihin muut ei pysty.

Miehesi kuulostaa aikamoiselta nyhveröltä. Eikö se itse osaa/uskalla ehdottaa mitään?

En minä enemmistöstä puhunut. Vain niistä, jotka ovat valmiita opettelemaan seksitemppuja sellaista miestä miellyttääkseen, joka ei piittaa heidän tunteistaan. Lue tuo koko keskustelu, äläkä poimi yksittäisiä lauseita teatraalisesti närkästyneenä kommentoitavaksi.




Emme me sinusta puhuneet. Vai oletko muka opetellut seksitemppuja jotain itsekästä kusipäätä miellyttääksesi?




En, kommentistasi vain sai sen käsityksen, että seksi vailla sitoutumista tai seksikumppanien määrällä mässäily olisi mielestäsi jotenkin yleisesti moraalitonta tai epärehellistä. Pääsääntöisesti se kuitenkin on kohtuullisen pienen pääasiassa nuoren ihmisjoukon huvia, jota harrastavat tietävät pelin hengen, vaikka aina tietysti tunteita nostattava puuhastelu omat lieveilmiönsä aiheuttaa.




Juu, se on huomattu, ja hyvä se on jos joku osaa olla tyytyväinen siihen mitä on. Tänä päivänä se on valitettavasti kovin harvinaista. Mutta pakkoko sitä omaa erinomaisuutta on rasittamiseen asti toitottaa silloin, kun toiset puhuvat jostain aivan muista asioista.

Suurin osa miehistä on nyhveröitä.
On vaikeaa löytää reipashenkisiä miehiä jotka puhuis avoimesti siitä mitä ne haluu.
Voi olla kyllä ikäkysymys sikälis että mun ikäiset ei lapsuudessaan saaneet asiallista sukupuolivalistusta ja nykynuoret voi olla rohkeempia.. mutta en tiä? Paljon puhutaan siitä että nuoretkin olis yhä hirmu suorituskeskeisiä seksinkin suhteen.

Niin on ollut aina kait. Muuttuuko mikään ikinä? Onko tapahtunut mitään radikaalia tiedon lisääntymisen kautta? Ymmärtääkö nykypenskat seksuaalisuudesta sen enempää kuin ennenkään?
Miten vois?
Eihän seksiä voi teoriassa opiskella ilman käytäntöä.

Toki vois olla hauskaa, ihan hillittömänkin hauskaa jos joku lähestyis käsikirjan kanssa..
Mutta siinäkin pitäis olla jo estot vex ja juurikin estot, ujous, arkuus, kokemattomuus, epäluulo, tietämättömyys, kypsymättömyys, jopa pelot, jännitteet, stressaamiset aiheen tiimoilla..

Kaikki, vaikka mikä estää pääsemästä hokkuspokkus asioissa ilman kokemusta ja oppimista eteenpäin, kehittymään, se on käytävä vaiheittain läpi.

Raskaaksi tulemisen tai saattamisen pelkokaan ei oo mikään pikkujuttu. Kun itteltäni poistettiin kohtu se vapautti paljon. Olletikin totaaliehkäisy voi tuottaa vastaavaa. Piuhat solmuun ja sitten on kivaa.
Nuorempana on lisäksi sitten ne, jotka valitsee vanhemmuuden.. Huushollissa kun on pikkumuksuja, sielläpä ei ookkaan aina simppeliä että edes on sopivaa aikaa paneskella.
Kersat mummulaan tjm. ja sit laatuaikaa yhdessä, pyjamapäiviä.

Hö? Oon mielestäni juurikin tätä seurannut ja lukenut.



Älä nipota.
Mä vaan haluan tuoda esiin muutakin kuin epäluuloisuutta ja tyytymättömyyttä. On täällä miehiä, jotka kans on sanoneet olevansa tyytyväisiä. Kun sen voi hyväksyä että vanhemmalla iällä ihmisen on helpompaa olla tyytyväinen, se kertoo jo osaltaan paljon.

En viitti sun mieliks ruveta esittään jotain surkeeta naista.
Oon tietnkin väärää sukupuolta.
Tältä saitilta lähtee likat aika noileesti meneen.
En tiä johtuuko siitä että palstalla on enemmistönä kokemattomia, nuoria aikamiespoikia jotka ei omaa tahdittomuuttaan ja tökeryyttään tajua.
Täällä puhutaan paljon pelkästään nuorten miesten näkökulmasta asioista ja täällä myös klopit tuppaa päällepäsmäröimään.
Viis siitä.
Minä puhun mitä puhun.

Ja niitä reipashenkisiä miehiä, jotka puhuu, kutsutaan naisten keskuudessa seksisteiksi.

En oo huomannut että avoimesti asiallisesti seksistä puhuvia nimiteltäis miksikään.

Se nyt vaan on niin että sukupuoliasioiden kanssa on päässyt kehittymään ties mitä omituisia ilmiöitä ja tabuja.
Päädyin itte muutama vuosi sitten työpaikkaan, sellaiseen, missä oli vain miehiä ja he eivät olleet ikinä varsinaisesti tehneet sitä työtään naisten kanssa. Sellainen perusjako että "naiset häärii sisällä" ja "miehet tekee ulkohommat" tyyppistä.

Se paskanjauhaminen, just sellainen seksistinen virnuilu, se minkä idis oli kait olla huumoria ja ehkä jotain primitiivistä kisailua, se alkoi minua välillä ottaa päähän ja lujaa.
Joka aamu.. joka saatanan aamu kun menin töihin niin piti kuunnella sitä viuruumista. Likka sitä ja tätä, tyttö sitä ja tyttö tätä.. tisu, peppu, pusu ja pippi..

Kerran veetuinnuin.
Mä olin siellä siis töissä. Eikä ne toisilleen mourunneet. Keskenään olivat päällisinpuolisin asiallisia. Ikäänkuin mä oisin ollut joku zombie, jota ne ujosteli?! Haloo! Palkkatöissä oltiin joka iikka ja olis voitu olla ihan asiallisesti mutta sitä jatkuvaa seksististä ininää riitti niin että mä yks aamu sanoin että jos ei lopu niin vedän housut kinttuun ja pyllistän ja saa sit joka poika vetää varvit ja asia on sitten ikiajoiksi loppuun käsitelty.

Kyllä mä ymmärrän vanhanaikaiset tupauunot ja ties minkä poroporvarisllisen kristillisyyden, moiset kummajaiset mutta ei mun semmosta potaskaa tarvii työmaalla palkkani edestä sietää. Mun pillusta ei puhuta eikä tisseistaä jos mä oon kaivamassa jotakin ojaa tai maalaamassa seinää.

Eikä ne ukot pohjimiltaan olleet mitenkään rasittavia. Ihan kelpo miehiä ja meistähän tuli hyväyt kaverit. Mä vaan en tykkää että sitä seksistisyyttä pitää ängetä sinne mihin se ei kuulu. Se häiritsee työntekoa. Se on epäreilua kun yhtä virnuillaan aina. Työpaikkakiusaamista. Ihan sama olis jos joku ämmälauma olis jonkun miehen kimpussa. Sopimatonta.

Asiallinen juttelu seksuaalisuudesta ei ole todellakaan samaa kuin sellainen kakaramainen tirskuminen ja loputon vitsailu.

Miehet on kaapanneet ammoin etuoikeuksia, ahnehtivat enemmän rahaa, enemmän vapaa-aikaa. On helppoa jättää lapset ja naiset hoitamaan muksut, koti ja muuta. Naiset ei pääse harrastamaan yhtä hyvin kuin miehet, jne. Etenkin jos nainen päätyy matalapalkka-alalle, yksinhuoltajaksi jne. Hän on helposti ikäänkuin julkista riistaa.
Ja onhan sekin nähty miten jopa meidän presidentiksemme päätynyttä ihmisitä on irvailtu seksistisesti.

Ei naisten mollaaminen ja yritykset alentaa naista ole mitään tuulesta temmottuja.
Juu.. eikä naisen alentaminen miehuutta ylennä.

Siks siitä pitäiskin päästä eroon.
Olkoot vaan primitiivireaktiota. Ei meidän tarvitse kaikkea siunata, hyväksyä ja edesauttaa mitä apinat osaa tehdä viidakossa.

Parisuhteessa monia asioita teeskennellään tosiasioista välittämättä. Yksilöillä on ihanteita, että parisuhteessa pitää olla jotain tiettyjä asioita, joiden mukaan elää. Eli tarkoitin sitä, että voi tiedostamattaan kohdella toista panopuuna, kun toinen pitää sinua prinsessana. Seurauksena on silloin se, että parisuhde lepää tosiasiassa veitsen terällä. Kaikki loppuu helpommin, vaikka osapuolet ovat kuvitelleet, että ovat syvästi toisiinsa rakastuneet. Toisen motiivit suhteelle ovat olleet selkeästi toisenlaiset. Ei tarvita välttämättä kuin hiukan koettelua ja kaikki särkyy pirstaleiksi saman tien. Mikäli motiivit ovat toisella osapuolella kevytmieliset, valitsee silloin sellaisia vaihtoehtoja, joilla tyydyttää omat tarpeet aivan yhtä mekaanisesti kuin runkatessa. Kaikki voidaan tietysti verhota hienoihin rituaaleihin, jotka kertovat ulkomaailmalle sitoutumisesta: kihlat, häät, yhteen muuttaman, jne...

Seikkailumieli ja molempien vapaus valita hävitetään mm. avioliiton myötä. Jos eläisin parisuhteessa, en ehkä ikinä menisi naimisiin juuri sen takia, että avioliitto on kirous, joka tekee ihmisestä lampaan hiukan samalla tavalla kuin työelämä. Hyvin harva pystyy pitämään puoliansa näitä rutiineja tehdessään ja silloin he ajautuvat älylliseen kuolemaan. Vaikka itse pystyisi, kumppanisi ei siihen välttämättä pysty. Parisuhde ei kuitenkaan ole enää siinä vaiheessa tasa-arvoinen. Kaikki tulisi voida repiä ja purkaa osiinsa, kun lyöttäytyy yhteen jonkun ihmisen kanssa. Se mikä tulee vanhemilta, harvoin sopii sellaisenaan jälkeläisille. Ja se mitä on vanhemmilta ja yhteiskunnalta itseensä imenyt, harvoin sopii sellaisenaan yhteen vastapuolen kanssa. Monet ajattelevat, että onhan minulla ja kumppanilla harrastuksia. Se ei kuitenkaan ole mikään tae, että parisuhde säilyisi silloin yhtä virkeänä kuin se alkoikin. Itseasiassa parisuhdetta pitäisi vaalia ihan samalla tavalla kuin omia harrastuksiakin. Usein tosin kuulee sanottavan, kuinka omat harrastukset pitävät parisuhteen virkeänä. Eivät ne mikään tae ole sille, että parisuhde säilyy silloin ehjänä. Ihan yhtä nuijaa se on kuin liimautuminen toisiinsa ja jatkuva kinasteleminen. Kaiken pitää olla jatkuvasti elävää ja ajanmukana kulkevaa, ainakin silloin, kun kyse on ihmissuhteista. Siihen pystyvät aniharvat, sillä suurelle osalle parisuhde ei voi koskaan olla muuta kuin määränpää, jota voi verrata melkeinpä lukion papereihin. Samoin ihmiset merkitsevät monille vain yhtä juttua, jota saa yhdeltä ihmiseltä. Juuri tämä apuratasajattelu on mielestäni yhteiskunnan syöpä.

Tuon mustasukkaisuuden ja välinpitämättömyyden mainitsin siksi, että parisuhteissa on väistämättä sellaisia ambivalentteja aineksia mukana ja niin pitäisikin olla. Kaiken ei pidä osua yksi yhteen, vaan toinen täytyy tuntua seikkailulta ja miten se voisi tapahtua, jos kaikki olisi selvää kuin sotasuunnitelma? Tietysti sotasuunnitelmia joutuu laatimaankin, kun päättää ottaa vaimokseen jonkun 'Justiinan.'



Kuullostaa siltä, että tässä tapauksessa on ollut kyseessä näitä 'hyvä veli' -tyyppejä.



Itse taas lähden aina siitä liikkeelle, että tee naiselle hyvä olo(auta orkuille), niin hänellä pysyy kynnys harrastaa seksiä mahdollisimman pienenä jatkossakin. Pieni vaivannäkeminen aiheuttaa sen, että hyötyy tilanteesta itsekin.

Ei tullu jonoo?

Höh. Tottakai ehdottelee tuon tuostakin. Mutta todennäköisempää on että seksiä seuraa jos itse ehdotan, itse kun en valitettavasti aina kykene suostumaan vaikka toista haluttaisikin (en myöskään vaadi että toisen pitää aina haluta jos itseäni haluttaa).

Ei vaan nuoria tai jotenkin luonteeltaan sanoisinko juntimpia. Ei mitään kusipäitä kuitenkaan, sillä rasvaisten äijien kanssa en vehtaa (vehdannut). Kaikki vaan eivät ole seksuaalisesti kovin kokeneita tai sanoisinko "seksifiksuja" (vrt. tunneäly).



Pitäisi melkein aloittaa oma ketju kaikista elämän pikku pirullisuuksista mitä voi tulla vastaan ja ei ole oikein kenenkään syy. Olen itse varmaan jonkun mielestä aika seksuaalisesti rajoittunut tyyppi, sillä mieluummin tosiaan hoitelen itse itseni jos syystä tahi toisesta en ole saanut seksin aikana orgasmeja. Syyt: en pidä cunnilinguksesta (ilo siitä lopahti saatuani todella pahan virtsatieinfektion erään suhteen aikana, epäiltiin pahimmillaan jopa syöpää kun vuosin ketsuppimaista verta virtsaputkesta!); olen aika tuntoherkkä ja en halua miehen karkeita käsiä haaroväliini askaroimaan ja minua satuttamaan; en pidä pärisevistä ja surisevista leluista... Mutta ehkä saatan joskus aikuisten leluista vielä innostuakin lääkinnällisessä mielessä, sillä orgasmi auttaa aika kivasti kuukautiskipuihin ja joskus tee-se-itse-touhukin tuntuu vähän turhan työläältä. Ja itselläni on se ongelma että mitä enemmän saan orgasmeja, sitä vaikeampi niitä on saada saman päivänä aikana lisää. Tai välttämättä seuraavanakaan päivänä. Tämän vuoksi en ole mikään kauhea pornohiiri joka askaroi jokaikinen päivä...!

Mietityttää aina että kannattaako kaikkea tällaista nettiin pannakaan, kun sitten tulee kaikenlaista höh ei mulla vaan oo tommosta ja kylläpä olet vaikea ämmä -tyyppistä reaktiota, mutta mielestäni seksi ja seksuaalisuus ovat ihan normaaleita ja tavallisia asioita ja pitäisi muistaa että siinäkin voi olla kaikenlaista probleemia ja händikäppiä itsekullakin. Vihaan sellaisia hömpötyksiä kuin kyllä luonto tikanpojan puuhun vetää. Jos niin on, niin minkä ihmeen takia sitten nuorisokin kyselee anonyyminä tyhmiä seksistä heti kun suinkin pystyy?

Eikä tuossa edellä ollut edes kaikki ongelmat mitä minulla on seksin suhteen, on yksi sairaus joka suorastaan pakottaa säätelemään ja annostelemaan seksiä, mutta siitä en jaksa kaikelle kansalle jauhaa vaikka valistaisihan sekin ihmisiä siitä mitä kaikkea ihmisellä voi riesanaan olla. Sivumennen sanoen on esim. selkävikoja jotka pahimmillaan pakottavat ihmistä selibaattiin tai valikoimaan tarkoin mitä tekevät, miten ja milloin. Ei se tosiaan ole kaikilla kaikki kovin helppoa.

Olisihan se tietysti ihanaa jos elämässä ei olisi mitään sairauksia, mutta kun on ja kroonisia, niin se on vaan jotenkin sumplittava niiden kanssa. Ehkä ne korostavat "laskelmoivuuttani" seksin suhteen, ehkä olisin spontaanimpi ja seksuaalisesti rutosti hauskempi ilman, mutta minkäs teet. Tai sitten pitää rietastella kuivempienkin kausien edestä jos otollinen sauma sattuu. Ehkä tämä estoton pölötykseni on kanssa joku purkautumisväylä.

Sehän on vain hienoa, kun näkee että ihminen on hetkellisesti jossain aivan toisissa sfääreissä.

...huh itsellesi, omituinen olet...se vain on niin kaunista katseltavaa...