KESKUSTELU

Ihmisen toiminnan vähättelyssä sillä perusteella, että jotain samankaltaista on tapahtunut aiemminkin, tyypillisesti unohdetaan, että esim asteroidilla, joka aiheutti dinosaurusten massasukupuuton, ei ollut mitään tarvetta jatkaa elämää maapallon ekosysteemistä riippuvaisena.

Maan eliöiden perimä muodostaa valtavan kirjaston satojen miljoonien vuosien aikana järjestäytynyttä tietoa. Putkinäköisillä valtaapitävillä on läpi historian ollut tarve tuhota pois "rappiokirjallisuus" ja "rappiotaide". Kirjarovioiden lämmössä keskiaikaisen kirjurin oli mukava pestä pois Arkhimedeen käsittämättömät harakanvarpaat ja uudelleenkäyttää pergamentti paljon tärkeämmän liturgisen tekstin tallennukseen. Nyt ihmislaji priorisoi luontoon varastoitua tietoa lyhytnäköisten intressien valossa ja raivaa tieltään "rappiolajeja", toteuttaakseen omia ambitioitaan.

Ei luonnon "normaalia" muutostilaa olekaan tarkoitus pysäyttää: pääsääntöisesti suojellaan nimenomaan niitä lajeja ja systeemeitä, jotka ovat uhanalaisia ihmisvaikutuksen vuoksi.

Ja miksi niitä sitten, jos ei väliä kerran ole?

Ihmisellä, ikävä kyllä, on valtava kapasiteetti tuhota muuta elollista luontoa ympäriltään. Me olemme myöskin yhtä lailla riippuvaisia tästä muusta elollisesta luonnosta kuin kaikki muutkin - tai itse asiassa enemmän. Me tarvitsemme elinkykyisen maapallon ja toimivat ekosysteemit, jotta pysyisimme hengissä itse. Ja sitä halutaan, siitä kai kaikki ovat yhtä mieltä?

Ruokaa ja virkistystä voidaan tuottaa myös muokatussa luonnossa, josta on suuri osa monimuotoisuutta karsittu (tosin kukaan ei tiedä, paljonko voidaan karsia ilman, että nämä vaarantuvat). Kuitenkin ihmiset tarvitsevat muitakin asioita: lääkkeitä, uusia tuotantoeliöitä, villejä geenipankkeja, biomimikrytekniikan mallilajeja... Nämä asiat vaativat monimuotoisten ekosysteemien olemassaoloa.

Lisäksi tietenkin ihmiset mitä ilmeisimmin haluavat, että koskematonta luontoa ja eliöiden monimuotoisuutta on. Halun voimakkuus tietenkin vaihtelee mitä suurimmissa määrin yksilöiden välillä, mutta lukuisat luonnonpuistot, luonnonsuojelujärjestöt ja kansainväliset sopimukset kertovat, että halua silti on. Ei kai luonnon monimuotoisuuden suojeluun tarvita sen kummempaa syytä, kuin että se halutaan säilyttää?

Itse pidän oleellisena tuota Pikku Genin mainitsemaa vastuuperiaatetta. Meteoriitit tai tulivuorenpurkaukset aiheuttavat massasukupuuttoja, mutta ne eivät tee sitä tietoisesti ja niiden toiminta on väistämätöntä. Ihmisten kohdalla asia ei kuitenkaan ole näin. Me olemme tietoisia siitä, että hävitämme muita lajeja, ja se tuo meille syyllisyydentunnon mukana vastuun.


Permikauden lopun sukupuuttoaallon jälkeen ekosysteemeillä meni 30 miljoonaa vuotta toipua - elämän monimuotoisuudella vielä kauemmin. Ihmiskunnalla ei olisi suuriakaan vaikeuksia päästä samoihin tuloksiin, jos alettaisiin tosissaan elää "kuin pellossa".

Sukupuuttoaallot kyllä kiihdyttävät evoluutiota, ja saattavat johtaa lopulta suurempaankin monimuotoisuuteen kuin sitä ennen oli, mutta siinä kestää kauan. Lisäksi kaikkein erikoisimmat, muinaisimmat, suurimmat ja kauneimmat kärsivät niissä eniten. Ei sukupuuttoaaltoa pidä tarkoituksella aiheuttaa, ei millään tekosyyllä.


Miksi ihmeessä älyllinen elämä olisi elämän tarkoitus?

Esko Valtaojalla on tähän kohtaan mielenkiintoinen pointti. Ihmisen (tai jonkin muun sivilisaation) elossa pysyminen ja teknologian kehittyminen on loppujen lopuksi maapallon elämän ainoa toivo säilymisestä todella pitkällä aikavälillä. Kun aurinko alkaa laajeta ja keittää meret tyhjiksi, ihmiset saattavat olla kykeneviä rakentamaan aluksia, ottamaan elämää mukaansa ja etsimään uutta kotia. Jos planeetalla ei elinkaarensa loppuvaiheessa satu olemaan todella pitkällekehittynyttä teknologista sivilisaatiota, sen elämä katoaa väistämättä.

Olen kyllä erittäin skeptinen sen suhteen, että ihmislajin (tai minkään meidän tuottamamme tekoälyn tms.) elinkaari yltäisi tuonne saakka, saatikka että tuon tason teknologiaa saataisiin aikaan. Mutta eihän sitä koskaan tiedä.

http://www.city.fi/artikkeli/Luttamunapandat/3027/

Jos evoluutio on ajanut umpikujaan, niin miksi pitäisi säilyttää?

Mielestäni sukupuuttoon väistämättä kuolevien lajien suojelussa ei ole järkeä. Ainoastaan jonkinlainen eläinpuistojen vetonaulana esiintymisen arvo sillä on. Pandat ja tiikerit ja vastaavat tulevat väistämättä kuolemaan sukupuuttoon muutamassa kymmenessä vuodessa, joten niiden suojelun resurssit kannattaisi suunnata tärkeämpiin kohteisiin, kuten kokonaisten ekosysteemien suojeluun ja korjailuun. Valitettavasti ei taida olla mahdollista suojella niin laajoja ekosysteemejä, että ne turvaisivat näiden uhanalaisuuden partaalla hoippuvien suurten nisäkkäiden olemassaolon.

Mahdollisimman laajojen ja monimuotoisten ekosysteemien suojelun pitäisi todella olla etusijalla - ei muutaman yksittäisen karismaattisen eläimen.

Muttamutta. Ekosysteemit koostuvat lajeista, ja nämä suuret ja karismaattiset eläimet ovat usein samalla myös oman ekosysteeminsä kannalta oleellisia avain- ja muokkaajalajeja. Ilman norsuja savannit metsittyisivät, ilman susia peurapopulaatiot kasvavat yli ympäristön kantokyvyn, ilman hedelmälepakoita viikunapuut eivät pysty lisääntymään ja niin edelleen. Ne ovat siis tärkeitä myös muun monimuotoisuuden ylläpitämiseksi.

Pandan ja tiikerin kohdalla tilanne todella on kriittinen - vain muutamia tuhansia villejä yksilöitä, jotka ovat vielä pirstoutuneet elinkelpoisuuden rajalla kiikkuviksi muutamien kymmenien tai satojen yksilöiden populaatioiksi. En kuitenkaan vielä heittäisi pyyhettä kehään. Moniakin lajeja on jo palautettu luontoon vain muutaman jäljelläolleen vangitun yksilön porukasta, ja osa jopa hyvällä menestyksellä.
Klassinen esimerkki on kaliforniankondori, jonka 22 viimeistä villiä yksilöä pyydystettiin 80-luvun lopulla. Nyt otuksia on jo nelisensataa, näistä parisataa luonnossa ja kanta on kasvussa.

Ihminen on jo osallistunut hävitykseen, jossa suurin osa isoista nisäkkäistä katosi. Nyt kun olemme tarpeeksi fiksuja ymmärtämään mitä teemme, pidetään huolta siitä että edes ne loput säilyvät. Minä en ainakaan haluaisi elää maailmassa ilman tiikereitä ja jääkarhuja.

Viime kädessä ihmisen on syytä kavahtaa isoja muutoksia siksi, että isot nisäkkäät tahtovat olla niissä kärsijöitä. Jonkin yksittäisen ison lajin katoaminen harvoin on suoraan vakavaa, ja niiden säilyttämistä ei voi perustella materialistisin perustein, mutta lajien häviäminen kertoo siitä, että ihminen on tehnyt vakavia muutoksia koko ekosysteemeihin. Ne muutokset voivat pahimmillaan johtaa johonkin, joka todella tuntuu ihmisenkin ruokapöydässä. Ihmisen leipä on kuitenkin kiinni aika harvasta eliölajista, jotka toisaalta ovat riippuvaisia hyvin suuresta joukosta muita eliöitä. Ihminen ei vielä tunne ekosysteemien dynamiikkaa niin hyvin, että voisimme arvioida luotettavasti, mikä muutos on haitallinen ja mikä ei. Ajattelepa mitä siitä seuraisi, jos joku tapahtumaketju johtaisi vaikkapa tuhohyönteisten tai kasvitautien massaesiintymään, joka tuhoaisi 80 % maailman vehnäsadoista useiden peräkkäisten vuosien aikana.

Mikähän tulevaisuus esim. lehmillä olisi jos ne kaikki nyt päästettäisiin vapaaksi? Senverran pilallejalostettu ihmisen tarpeisiin että tuskin luonnossa(ilman ihmistä siis) pitkälle selviäisivät... mitäs näille sitten pitäisi tehdä?

Jatkaa niiden pitämistä ihmisen hoivissa?
Sehän niiden luonnollinen elinympäristö on, jos niillä voi sellaista sanoa olevan. Jos nyt olisimme yhtäkkiä lopettamassa kaikenlaisten kotieläinten pitoa, meillä olisi ongelma. Nautaahan ei ole enää luonnossa, sillä alkuhärkä tapettiin sukupuuttoon 1600-luvulla. Laji siis elää vain navetoissa.

Työn allahan on myös alkuhärän palauttaminen eloon:
http://www.telegraph.co.uk/earth/wildli ... ction.html

Jos alkuhärkää esiintyisi luonnossa, ei kesyn naudan katoaminen johtaisi lajin sukupuuttoon, vaikka paljon muuta ainutlaatuista toki menetettäisiin.

Sukupuutot ovat vain seurausta siitä että kavennamme ja kavennamme luonnontilaisten alueiden määrää.
Isot harvalukuiset hitaasti lisääntyvät eläimet tuppaavat kuolemaan ensin. Metsästyspaineet ym. päälle.
Tiikereillä, dodoilla, pandoilla ja muilla ei olisi mitään hätää sukupuutosta ilman ihmistä.
Laajoja luonnontilaisia alueita ei haluta säilyttää, eli trendi jatkuu. Ja tulee pahenemaan, sillä ilmastonmuutosvalheella on luonnonsuojelijoista suurin osa saatu uskomaan, että luonnon sijasta pitää suojella elottomia luonnonvaroja. Ja luonnosta tehdään se luonnonvara jota voidaan surutta käyttää luonnonvarana energiaksi tms.
Lisää "väistämättä kuolevia" lajeja on siis tulossa vaikka kuinka paljon, varsinkin tropiikista.