KESKUSTELU

Mitäpä mieltä ovat ihmiset evoluution umpikujaan päätyneiden lajien, esim. pandan säilyttämisestä? Entäpä jos ihminen on tuon umpikujan päätekijä? Onko meillä mahdollisuus tai velvollisuus säilyttää jokin laji sukupuuttoon kuolemiselta, vaikka se ei johtuisi ihmisestä?

Totta kai meillä on vastuu itse aiheuttamiemme sukupuuttojen ehkäisemisestä. En kuitenkaan näkisi tämän olevan päällimmäinen syy eläin- ja miksei myös muiden elämänlajien säilyttämisen kannalta. On sääli nähdä evoluution miljoonia vuosia muovaaman kauniin olennon häviävän ikuisiksi ajoiksi. Aika harva laji on loppujen lopuksi itsessään elinkyvytön. Pandankin ahdinko on pitkälti ihmisen aikaansaannosta.

Kysisinkin MIKSI oletetaan ihmisellä olevan vastuun? Emmekö mekin toteuta omaa osuuttamme evoluutiosta?

Ah, mutta mepä olemme (tai meidän pitäisi olla) tietoisia prosessin olemassaolosta ja omasta osastamme siinä. Tieto->vastuu. Näin minä sen näen.

Vastuu tulee myös siitä, että ihminen tajuaa, että yksin on ikävä olla. Ja koska syyllinen on ihminen itse, niin ei auta muu kuin alkaa suojelemaan muita lajeja tai jää yksin.

Kuten yllä. Ja isoin ongelma ei edes ole niiden isojen ja näkyvien ja "söpöjen" eläinten suojelu, vaan esim. niiden maaperämikrobien ymssellaisten joita ilman tulee tosi ikävä, mutta joita on hemmetin hankala selittää tavalliselle pulliaiselle.

Jotakuinkin niin. Tämä on kiteytetty hyvin muualla:

Hyviä vastauksia, mutta silti kinaan: luonnossa ainoa pysyvä asia on ollut muutos. Miksi ihmisen pitäisi taistella sitä vastaan, tai jopa pysäyttää se. Joka tapauksessa lajit tulevat ja menevät ja ainoa ero luonnollisen sukupuuton ja ihmisen aiheuttaman välillä on se että ihminen tuntee "syyllisyyttä" joidenkin lajien häviämiseen?

Ihmisen pitäisi kait saada steriloitua maa useamman kilometrin syvyydeltä ennen kuin kaikki mikrobit häviäisivät. Tosin maapallon jäljellä olevaa elävää elämää ylläpitävän ajan aikana tulee kiire kehittää älyllistä elämää, jos se nyt on elämän tarkoitus. Maapallo taitaa kiehataa jo miljardin vuoden päästä elinkelvottomaksi?

Yksinkertaisesti, IHMINEN ON IDIOOTTI!!!
Luulee olevansa joku pirun kunkku ja määrittelevänsä koko pallon menoa. Joku kaunis päivä luonto kostaa. Seikka on saletti!

Eihän niitä arvoja sieltä luonnosta suoraan löydy. Miksi pitäisi arvostaa jotain luonnon "muutoslakia"? Toisaalta luonnon monimuotoisuuden korostaminen on kyllä ristiriitainen arvo sinänsä. Voihan nimittäin olla, että suuret muutokset, kuten ihmisen aiheuttamat ympäristötuhot, lopulta kiihdyttävät evoluutiota, ja siis lopulta lisäävät "luonnon monimuotoisuutta". Siksi arvostankin mieluummin elämää itseisarvona. Yksi koppakuoriainenkin on siis arvokas sinänsä, eikä arvokas pelkästään "osana luonnon monimuotoisuutta".

Subjektiivinen näkemys Ihminen on ihminen ja toteuttaa evoluutiota. Tuskin laajemmin mietittynä ihminen vaikuttaa kovinkaan montaa tuhatta vuotta maapallon menoon. Silmänräpäyshän tuo on.

Totta kyllä. Mutta pointtini on: Niin kauan kuin emme tiedä täsmälleen, mikä on minimimäärä elämää jolla me täällä selviämme, on viisainta suojella koko ekosysteemiä.

Ekosysteemin köyhtyminen ja yksipuolistuminen vaarantaa myös ihmisen itsensä.

edit. Jaa sepä taisikin tulla mainituksi jo.

Tuossahan tuo oli "in nutshell" Ihminen arvostaa rajoittuneesta humanistisesta näkökulmastaan ainoana oikeana sitä mitä isä ja vaari pitivät oikeana luontona ja kaikki muu on muutosta ja pahasta. Paha vain, sukupolvi tai kaksi tai kolmekaan ei vielä kerro totuutta luonnosta, eli että mikään ei ole pysyvää. Ylläolevassa kommentissa sanotaan että ympäristön väkivaltaiset muutokset kiihdyttävät evoluutiota, mikä on totta. Ihminen on todennäköisesti potkaissut evoluution uudelle raiteelle, mutta se että jokin tapahtuma on tehnyt samoin, ei ole mitenkään uniikkia maapallon historiassa. Yksilön kannalta muutos on tietty aina ikävää koska se järkyttää perusturvallisuuttamme ("viime vuonna mustikoita kasvoi koivun länsipuolella, nyt itäpuolella. Mihin tässä elämässä voi enää luottaa?")