KESKUSTELU

Niin Aslakilla olis tievossa koira !
Se luvathin joululahjaksi, eli ei maksa mitään.

Mutta mutta ,, Sen emä on puoleksi karhukoira ja sen isän isä on puhas karhukoira, ja isä on kyseisen emän penikka. Elikkä selvääki selvempi "sukurutsaus."

Mutta koira on muuten terveen oloinen, ja virkeä, ja siinä esiintyy kaikki ne "merkit" mitä hyvällä pyytökoiralla pittääki essiintyä. On jopa kolme tuntokarvaa leuan alla.

Yks karva kannonruokaa.
Kaks karvaa pyssynruokaa.
Kolmekarvaa kunnonkoira.

Eli otanko vai jätänkö ??

Sukusiitosprosentti on 25. Eli 25% todennäköisyys, että jokin piilevä sairaus pompahtaa esiin. Mutta jäähän siinä 75% vielä paremmalle puolelle.

Ota vaan. Varaudu kuitenkin henkisesti luopumaan, jos myöhemmin ilmenee jotain vakavaa sairautta, niinhän on aina. Äläkä päästä sitä enää sekoomaan samaan koiraperheeseen.

Komppaan. Ota vaan ja kohtele ihmisiksi.
Karhukoirat tuppaavat olemaan sangen vahvoja mieleltään aikuistuessaan, kannattaa olla vielä vahvempi. Eivät ole "lelukoiria".

Taidat saada todella hyvän kaverin seuraksesi. Kademielet seuraksesi!

PS. En ole karhukoiraspesialisti, toistan vaan mitä paremmin tietävät kertovat...

A dog is for life, not just for Christmas..

Seppo_Pietikäinen

Niin minulla on ollut karhukoira, ja tosi hyvä kaveri oliki.
Pyytökoiranaki ihan hyvä, haukku jopa karhuaki.

Mutta poroista erhon opettaminen oli työläs, mutta oppi se
viimein.
Mutta tarttisin semmosen tosihyvän pyytökoiran, en mithän äkästä ärhentelijää. Entinen oli siinä mielessä kumma koira
se oli kotona "lasten leikkikaveri" siltä sai ottaa lihapalanki suusta , ei ärissy eikä murissu,mutta mettässä sitte oli kokonhan toinen koira , ittepäinen ja arvonsa tunteva
indivitualisti.
No se oli herra mettässä, mutta lauhkea ja leikkisä kotona, ei semmosta ennää tietenkhän saa, ko korkeinthan unelmissa.

Ota vaan. Ja jos ei tule kunnon pyyntökoiraa, polije jänkhän.

Ota pois. Kyllä lapin mies nyt saatana sairaan koiran terveeksi pieksee, vaikka maha auki.

Meil oli yks sukurutsa koira. Oli tosi fiksu koiraks ja tarpeenvaatiessa luonnettaki löyty. Vanhemmiten näkö meni eikä siitä isäks ollu vaik pariki? kertaa yritti. Myyriä kaivo itekseen ja naapurin koiran kanssa jäniksiä.

Meijänkhi kylhällä aikhoinaan paikallishen K-kauphiaan kenheli (koirhia samhassa häkhissä n. 10 kaphaletta) tuothi ajokhoiria paikhallisilhe jänhismetstästäjilhe.

Sithen kun aikhansa menhi, alkoikhin lonkhavikhaishia ajokhoiria löytymhään milthei jokhaisesta talhosta. Siinhä sithen menhi Khoo-kauphiaan metästyslakhitkinh metshomerkheinenhsä methän puolhelle.

asdf

Kappa poka son semmonen homma, että meillä ei koirija silitellä eikä pieksetä.

Mutta muuten ja muilla konsteilla se koirasta tehhän pyytökoira.

Enkä mie mithän lonkkavikoja pölökää, ei minuva semmoset vistota, mutta jos muuten sukurutsasta hullu tullee , niin
mikäase sitte otethan käthen ?

Nykymaailmassa tämä on riski niin koirassa kuin ihmisissäkin. Silti harva lopulta sekoaa. Ja kyllä sen koirasta aika nopeaa luulisi huomaavan, jos sillä ei vietit ja ajatus ole ihan kohdallaan.

Pitäisin kuitenkin plussana sitä, että äiti oli vain puoliksi karhukoira, sieltä tulee jo hyvää perimäsotkua. Äidinhän luonteen tiedät.

(naurhaa perkheleesti)


---
Kannattaa tosiaan Aslakin vieroittaa koiransa poroista:
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010012 ... 4_uu.shtml
Lapissa on Lapin laki.

Näkö on koiralla toissijainen aisti, sen menetys ei sille ole niin vakavaa kuin ihmisestä ensi kuulemalla tuntuu. Paljon tärkeämpiä aisteja haju ja kuulo ovat koiralle.

Aslak: Ota koira vastaan, hienon kaverin siitä saat.

Opeta jo ihan pikkupentuna, ettei poroja ajeta vaan katsotaan vaan. Heti kun koiran saat niin tutustuta poroihin ja anna hyvä palkinto oikeasta käytöksestä. Äläkä vaan päästä lähtemään takaa-ajoon. Oikein pitkä naru vaan perään, niin luulee olevansa vapaa, mutta voit tarvittaessa tempaista.