KESKUSTELU

Kasvatus merkitsee todella paljon siihen tuleeko kiusaajaksi. Vanhempien rooli on todella suuri kiusaamisasioissa. Lisäksi joukossa tyhmyys tiivistyy tässäkin asiassa. Tulee sellainen kiusaa muiden mukana, tai tule kiusatuksi ilmiö.

Kiusatuksi tulemista vähentää merkittävästi se, jos sattuu omistamaan 2 - 5 vuotta vanhemman veljen, joka ei ole täysi nyhverö. Muuten ei tarvitse olla kuin kerran väärässä paikassa väärään aikaan ja elämästä tulee helvettiä.

Olen joskus keskustellut mitä tehdä, jos omia lapsia aletaan kiusata järjestelmällisesti. Muutama kaveri oli sitä mieltä, että käy itse pätkimässä kiusaajia turpaan. Itse varmaan etsisin kiusaajia vanhempia kiusaajia, joille löisin rahaa kouraan ja sanoisin, että käyvät "juttelemassa" nuorempien kiusaajien kanssa. Kyseessä tosin olisi äärimmäinen vaihtoehto, mutta uskoisin sen toimivan

Kaikissa näissä struktiireissa on myös vastakkainen tendenssi eli pyrkimys estää kiusaamista - se kun ei välttämättä valloilleen päässeenä ole kuitenkaan organisaatiolle kovin edullista. Tässä siis keikutaankin sellaisella kaltevalla pinnalla, jossa vaaka keikahtaa helposti jompaan kumpaan suuntaan. Juuri siksi esim. opettajan, johdon tms. suhtautuminen on merkittävää joko mahdollistaessaan kiusaamisen tai toimiessaan sitä ehkäisevästi. Usein opettaja tai pomo mahdollistaa tilanteen jatkumisen sulkemalla siltä silmänsä eli hiljaisesti sen hyväksymällä.

Jo aivan määritelmällisesti niitä kiusaajia ei koskaan voi olla kovin suuri prosentuaalinen osuus ryhmästä. Mutta jos kiusaamista ryhmässä jatkuvasti esiintyy, sen mahdollistaa kaikkien ryhmän jäsenten sopeutuminen tuohon asetelmaan ja heillä kaikilla on siinä oma roolinsa.



Tätä asiaahan on tutkittu siinä jo väsymykseen asti toistellussa tutkimuksessa. Opiskelijoista luotiin sattumanvaraisella valinnalla 'vangit' ja 'vartijat' kokeeseen. Tutkimus oli pakko keskeyttää, kun 'vartijat' muuttuivat niin julmiksi 'vankeja' kohtaan. Myös 'vangit' alkoivat käyttäytyä annetun roolinsa mukaisesti ja osoittaa siihen sopivia käyttäytymispiirteitä. Tämä koe viittaa siihen, että tilanne vaikuttaa vahvasti siihen, miten käyttäydymme - persoonallisuuspiirteistämme ja geeneistämme riippumatta. Kokeessa 'vangit' ja 'vartija' jopa olivat täysin tietoisia siitä, että heidät on valittu rooliinsa täysin sattumanvaraisesti ja ne toiset myös. Siltikään he eivät kyenneet 'vastustamaan' valta-aseman mahdollistamia väärinkäytöksiä.



Käsittääkseni mitään tällaista tiettyihin ideologisiin erimielisyyksiin liittyvää ei havaittu kiusaamisen syyksi. Ihan 'samoin' ajattelevat kiusasivat toisiaan. Kirkon kyseessä ollen kiusaamista vielä saatettiin tehostaa joko kiusatun uskon vakautta kyseenalaistamalla tai sitä muuten hyväksikäyttämällä.



Eipä mitään ominaisuuksiamme niin kovin varmasti voida julistaa vain ympäristöstä tai vain geeneistä johtuviksi. Erittäin vaikeaa tällaisen varmuuden saavuttaminen on tällaisten tiettyyn tilanteeseen liittyvien käyttäytymistapojen ilmenemisen selittämisessä.

Kiusaamiseen turvautuvalla saattaa kuitenkin olla taustallaan kokemuksia vastaavanlaisesta vallankäytöstä. Hän saattaa itse olla alisteisessa asemassa jossakin muussa yhteydessä ja ottaa sitten 'hyvitystä' itselleeen toisia kurmuuttamalla.

Tyyppiesimerkkihän koulumaailmassa on tämä yläluokkalaisten 'myötäsyntyinen' oikeus kiusata nuorempiaan. Joskus tämä saattaa äityä varsin vakavaksikin, jolloin pienemmiltä vaaditaan palveluksia, varastetaan rahaa tms. Jos kierrettä ei saada katkasitua, nuo ensin mobbauksen kohteeksi joutuneet ottavat menetykset takaisin aikanaan kiusaamalla vastaavasti uusia alaluokkalaisia itse isommiksi vartuttuaan. Sillä omalla kokemuksella nimenomaan ei näytä olevan ymmärrystä ja empatiaa kasvattavaa vaikutusta, joka estäisi itseä toimimasta tilanteen salliessa yhtä inhasti.



Mutta eihän kiusaajan asema ole kirkossa kuulutettu ja varma. Ryhmädynamiikassa tyypillistä on juuri sen dynaamisuus eli alttius elää ja muuttua. Omaa asemaa pitää nimenomaan jatkuvasti vahvistaa ja demonstroida muille, jotta sen voisi säilyttää.



Ei uhri pääse kiusaamisesta alistumalla ja tottelemalla. Sehän vain ennestään yllyttää kiusaajaa, koska uhri 'osoittaa ansaitsevansa huonon kohtelun siihen itsekin alistumalla'. Jatkuvuuden perustelee sen oman valta-aseman yhä uudelleen todistaminen.

Perheväkivallassakaan puolison kaikinpuolinen tottelevaisuus ei ole tae väkivallan loppumisesta. Tavoitteenahan on nimenomaan syyllistää uhri tilanteesta väittämällä sen johtuvan hänen ominaisuuksistaan. Väkivaltaan turvautuva on 'pakotettu' toimimaan kuten toimii, koska 'syy' on siinä toisessa - vaikka tämä tekisi mitä tahansa. Todellisuudessa väkivaltainen purkaa omaa mistä lie kumpuavaa (pomo sanoi pahasti töissä tms) pahaa oloaan puolisoonsa, jolla ei ole mitään tekemistä tuon asian kanssa. Koulukiusaaja ehkä purkaa omia henkilökohtaisia pahan olonsa aiheuttajia - ehkä tilanteita kotonaan - uhreihin koulussa.



No jos kiusaaja kaikkia kiusaisi, niin hänhän silloin määrittelisi itsensä ulos ryhmästä. Kiusaaja tarvitsee se koko kuvion toimintansa näyttämöksi: kiusatun, kiusaamisessa avustavat ja sitä ihailevat, kiusaamisen hiljaisesti sallivat jotka ovat hiljaa etteivät joutuisi itse kiusatuiksi.



Kiusaamisen palkkio on sen antama vallantunne ja asema. Miksi muuttaa status quo, jos se on itselle edullinen. Olisi paljon raskaampaa jatkuvasti määritellä roolit uudestaan. Ei se vallantunne siitä kumpua, että joku vain tottelee. Olennaista on se, että voi tehdä toiselle ihan mitä vaan. Eivät kiusaajat etsi todellisen johtajan asemaa (joka kai on ryhmän ohjaamista toimimaan yhteisten tavoitteiden suuntaan) siten, että heillä olisi päämäärä, jota tottelevaisten kanssa haluaisivat toteuttaa. Ainoa päämäärä on se oma asema hierarkiassa, ei ryhmän yhteisesti tavoittelema toiminnan tulos tai ryhmän jäsenten yleinen tyytyväisyys.



Juuri tämän kiusaamisen syiden mielivaltaisuus ja epäloogisuus estää niiden toimimisen evoluution käyttövoimana. Niillä ei ole mitään sidonnaisuutta juuri tietynlaisten (periytyvien) ominaisuuksien karsimiseen populaatiosta, koska nuo ominaisuudet valikoituvat jokseenkin satunnaisesti. Evoluutio ei siis karsi mitään ominaisuuksia pois, koska kiusatuiden kesken ei ole löydettävissä yhteneväisyyttä. Satunnaisesta joukosta poimitaan pois satunnaiset yksilöt. Miten tästä päästään mihinkään luonnonvalinnalliseen 'tulokseen'?

[quote]Päinvastaiset tapaukset ovat muutenkin yleisempiä. Kiusaaja saattaa käydä kimppuun, vaikka kukaan ei olisi näkemässä. Syyksi riittää väärään aikaan kohti katsominen tai kiusaajn mielestä vääränlainen vaatetus. Jokin kiusatussa taas aiheuttaa sen vastenmielisyyden tunteen, joka saa aikaan aggressiivista käyttäytymistä. [/uoqte]

Ihan kaikenlaisen väkivaltaisen käytöksen ja kaikkien yksilöiden välisten konfrontaatioiden luokitteleminen kiusaamiseksi on mielestäni liioittelua. Itse pitäisin esim. nakkikioskijono tappelut tai yllättävät tuntemattoman ohikulkijan kimppuunkäymiset erillään kiusaamiskäsitteestä. Koulukiusaamisessa mielestäni yksi olennainen piirre on sen jatkuvuus.

Joskus tietenkin kiusaamista tehdään ihan kahden keskenkin. Mutta jotta se linkittyisi koulukiusaamiseksi, sillä täytyy olla yhteys ryhmään esim. siten, että tapahtuneella kerskutaan myöhemmin kavereilla tai sillä tavoitellaan haluttua valtaa, kun ryhmä on taas koolla. Kahdenkeskinenkin kiusaamistapahtuma tavoittelee uhrin alistamista ryhmätilanteessa myöhemmin. Sen aiheuttamaan uhkaan vetoamalla valtaa voidaan pönkittää.

Kiusaamista on mahdollista ehkäistä ja avainasemassa tässä on ylemmät auktoriteetit, kuten koulussa opettaja tai työpaikalla työnjohto. Kiusaamisen projisoiminen vain yksilön persoonaan (tai geeneihin) liittyväksi ei edistä sen ehkäisemistä mitenkään. Eikä sen ehkäisemistä edistä koko toiminnan määritteleminen suorastaan väistämättömäksi sen 'luonnollisuuden' vuoksi. Jos kiusaaminen olisi luonnonlain kaltainen välttämättömyys, sitä pitäisi esiintyä aina ihmisten muodostaessa ryhmiä. Itse olen ainakin usein ollut ryhmissä, joissa kiusaamista ei ole.

Kiusaamiseen tulisi puuttua heti , kun sellaista havaitaan.
Ja otteet kiusaajia kohtaan tulisi olla riittävän kovat.

Ja jos joku opettaja ei reagoi kiusaamiseen, niin varmasti
parempia opettajia löytyy tilalle.
Tuollaiset "Kauhavalaiset kekkerit" tulevat taatusti yleistymään
jos kiusaamista ei kitketä, ja tehhä mahottomaksi.

Asiasta poiketen , kuitenkin asiassa pysyen.

Aslakin ollessa koulussa, meillä oli pari isompaa poikaa
minua ylemmiltä luokilta.
En muista mistä oli kysymys, mutta rangastus on jäänyt mielhen ! Ja se ehkä sopis ottaa käyttöön uuvestaan, tähän kurittomaan nykypolveen.

Elikkä opettaja oli edellisenä iltana hakenut koivunvittoja, ja ne olit yön lionneet reilussa suolaveessä.
Aamulla aamuhartauksen yhteyvessä, ( meän aikana aamuhartaus kesti kymmenisen minuuttia, veisattiin joku virsi, ja opettaja luki raamatusta pätkän, kaikki koulun oppilaat olivat kokoontuneet juhlasaliin, jossa seisotiin luokittain rivissä) niin opettaja kutsui pojat koko oppilasjoukon eteen.
Pojat saapuivat jolloin opettaja piti puhuttelun ja kaksi miesopettajaa otti pojat kiini.Pesumalja tuotiin paikalle siinä oli edelleen suolaveessä liossa nuo koivunvittat.

Sitten housut nilkkoihin ja "koivuniemen herra laulamaan".
Kovin olit pojakki laulutuulella , huuto oli kova, vishin suola pakkas polttelemhan haavoissa.
Mutta kurituksesta oli apu, nuo pojat olit "hiljasia" sen jälkeen melko pitkään.
Opettaja (opettajat) saivat pelkän varoituksen johtokunnalta.

Jos muu ei auta, on vanhakonsti parempi ko pussillinen uusia.

Kukkahattutädit ovat jyränneet opettajat aivan mahdottomaan asemaan. Kaikkia yritetään ymmärtää ja paapoa. Ei opettajalla ole paljoa resursseja kiusaamiseen puuuttua. Voi heiluttaa sormea ja sanoa Soo Soo!

Aslakin kertomus on hyvä esimerkki terveen maalaisjärjen käytöstä Väkivaltahan on yleensä huono ratkaisu, mutta jos yhdellä väkivaltaisuudella estetään kymmeniä niin menköön.

Ei nämä kiusaajat evoluution huipulla ole. Oman kouluajan kiusaajista suurin osa on laitapuolenkulkijoita nykyisin.

Mikä kenelläkin on sitten elämässä menestymistä? Perhesuhteet? Työura? Onnellisuus? En näe yhtään saraa joissa kiusaajat menestyisivät kiusattuja paremmin.

Hallinnollisella struktuurilla ei itsessään ole tendenssejä mihinkään. Yksi rakenne voi mahdollistaa kiusaamisen helpommin kuin toinen, mutta sillä ei ole taipumusta kiusaamiseen.

Lisäksi, yksi struktuuri ei voi samanaikaiisesti olla edullinen kahdelle vastakkaiselle toiminnalle. Jos jokin hallintorakenne altistaa kiusaamiselle, se ei voi samalla olla kiusaamista vastustava.

Kiusaamisen ehkäisy on tehokkaampaa tasa-arvoisessa ryhmässä, koska tällöin kaikki voivat valvoa toistensa toimintaa. Hierarkkisessa järjestelmässä alemmalta tasolta ei voi valvoa ylempää. Juuri siksi se helpottaa kiusaajan toimintaa. Hän voi kiusata henkilöitä, joilla ei ole valtaa häneen.


Roolit voivat kuitenkin vaihtua. Kiusaajasta voi tulla kiusattu ja päinvastoin. Jos jokin prosessi tai järjestelmä tekee kiusaajia, kaikista sen jäsenistä myös tulee kiusaajia. Tällöin kiusaamisen alkuperä on järjestelmässä. Sen sijaan, jos järjestelmä mahdollistaa kiusaamisen, alkuperä ei ole järjestelmässä vaan henkilöissä. Kiusaaja on siis jo ennen ryhmääntuloaan taipuvainen kiusaamaan, hän vain saa siihen ryhmässä mahdollisuuden.


Tuo "Zimbardon helvetti" on siitä ongelmallinen tapaus, että sitä ei ole toistettu eikä sen reliabiliteettia siten varmistettu. Saattaa olla, että kokeeseen oli sattumalta valikoitunut sopivasti sadismiin helpommin taipuvaisia henkilöitä.

Kokeessa tilanne myös eskaloitui vähitellen. Ensin vangeille annettiin pieniä rangaistuksia ja heidän vastustaessaan niitä kovenettiin. Vangit laittoivat alussa vastaan, joten kynnys käyttää kovempia keinoja on huomattavasti pienempi kuin esim. koulukiusaamisessa, jossa uhri ei yleensä vastusta mitenkään. Henkilö joka ei helposti kiusaa, saattaa saada frustraatiosta tarvittavan yllykkeen.

Kokeessa ei lisäks ollut kysymys aidosta valta-asemasta. Henkilöt tiesivät myös, että kokeen jälkeen kaikki palaa normaaliksi eikä heillä ole ryhmäsuosion kannalta mitään etua alkaa kiusata muita. Itseasiassa sadistiksi leimautuminen saattaisi vain vahingoittaa heidän mainettaan kokeen jälkeen. Valtaa ja suosiota tavoitteleva henkilö olisi siten todennäköisesti hillinnyt itsensä. Koetta onkin kritisoitu ekologisen validiteetin puutteesta. Miksi aidossa vankilassa tällaista ei tapahdu? Kummassakin tapauksesssa on täysin selvää, että väkivaltaisesta käytöksestä aiheutuu seuraamuksia. Kyllä rikoslaki on yhtä pätevä niin simuloidussa kuin aidossakin tilanteessa.


Tuskinpa tällainen kuitenkaan on sen yleisempää kirkossa kuin missään muussakaan samankaltaisessa hallintojärjestelmässä, joka saattaa mahdollistaa kiusaamisen. Eivät uskovaiset sen vähemmän kiusaamiseen taipuvaisia ole kuin muutkaan ihmiset.


Todennäköisesti näin tapahtuukin. Tämä kuitenkin puhuu aiempaa väitettäsi vastaan, koska tässä ei ole motiivina valta vaan turhautuminen. Kiusaaja ei tässä tavoittele ryhmän suosiota, vaan "kostoa" jostakin toisessa yhteydessä tapahtuneesta.


Tässä voidaan myös ajatella, ettei tällainen toiminta ole niin vakavaa, koska kaikki tekevät sitä ja he ovat itsekin aikanaan olleet sen kohteena. Lähtökohtaisesti se ei välttämättä olekaan vakavaa, mutta kun joku laittaa vastaan, kiusaaja saattaa olla vaarassa tulla nolatuksi ja tilanne saatta eskaloitua samoin kuin vankilakokeessa. Tällöinkin kynnys käyttää kovempia otteita on pienempi kuin "klassisessa" tapauksessa. Motiivinakin on ennemmin frustraatio kuin vallantavoittelu.

Olisi kuitenkin paljon tehokkaampaa vaihtaa kiusaamisen kohdetta ja todistaa voivansa tehdä mitä tahansa kenelle tahansa. Jo luovuttaneen jatkuva piekseminen saattaa olla joidenkin mielestä säälittävää ja jopa alentaa kiusaajan asemaa ryhmässä. Erityisesti aikuisilla näin useasti käy. Työpaikalla epäsuositun henkilön kertaalleen nöryyttäminen saattaa nostaa kiusaajan asemaa ryhmässä, mutta jos tällainen jatkuu, myös kiusaajasta alkaa tulla epäsuosittu.



Ei uhri pääse kiusaamisesta alistumalla ja tottelemalla. Sehän vain ennestään yllyttää kiusaajaa, koska uhri 'osoittaa ansaitsevansa huonon kohtelun siihen itsekin alistumalla'. Jatkuvuuden perustelee sen oman valta-aseman yhä uudelleen todistaminen.[/quote]
Uhrin alistuminen saattaa aiheuttaa muissa ryhmän jäsenissä sääliä, joka taas saa heidät kääntymään enemmän hänen puolelleen. Jotkut lopettavatkin siinä vaiheessa kun uhri purskahtaa itkuun tai on muuten täysin selvää, että hänen vastarintansa murtuu. Kiusaajan täytyy joko tuntea kiusattu täysin vastenmieliseksi tai olla kykenemätön sääliin voidakseen yhä jatkaa kiusaamista. Miten ihmeessä tällainen tapaus voisi vain yllyttää kiusaajaa? Päinvastaisessa tapauksessa se on huomattavasti ymmärrettävämpää, mutta yleensä myötätuntoon kykenevät ihmiset lopettavat siinä vaiheessa kun heidän vihansa tyyntyy. Jos kiusaaja ei tunne vihaa tai inhoa alunperinkään, on kiusaamisen jatkaminen murtumispisteen jälkeen toimintaa, johon tilastollisesti vain noin prosentin pitäisi olla kykeneväisiä.


Tämä on jälleen hyvin todennäköinen vaikutin kiusaamisen taustalla, mutta tässäkään ei ole kysymys suosiosta ryhmässä. Vaimon hakkaamista harvemmin kerskutaan kavereille baarissa. Päinvastoin tämä koetaan usein jopa häpeälliseksi toiminnaksi, jota pyritään salailemaan. Vallantavoittelu ja ryhmän suosion hamuaminen ei voi olla taustalla tapauksissa, joissa kiusaaja tietää, että hänen toimintansa saattaa paljastuessaan hänet epäsuosioon.

Sama tilanne on myös työpaikkakiusaamisessa. Jos kiusattu ei ole erityisen vihattu, ei hänen kiusaamisensa ole kiusaajalle vähääkään edullista sosiaalisessa mielessä. Kiusaajan motiivin on siis oltava ensisijassa henkilökohtainen. Ryhmän suosio saattaa olla yksi palkinto kiusaamisesta, mutta yleensä kiusaamisella on aivan muut perusteet.


Evoluution ei tarvitse syrjiä kiusattuja voidakseen yleistää kiusaamis-geeniä; vaihtoehtoisesti se voisi myös suosia kiusaajia.

Näin ei kuitenkaan tapahdu. Sen paremmin kiusatut kuin kiusaajatkaan eivät ole luonnonvalinnan kannalta erityisessä suosiossa tai epäsuosiossa. Molemmat lisääntyvät tasaisesti ja kiusaamisen geneettinen tausta säilyy; tai ainakin se muuttuu niin hitaasti, ettei sen suuntaa ole suoralta kädeltä nährävissä. Saattaisi myös olla, että kiusaajia sorsitaan, koska se on kulttuurissamme paheksuttua. Juuri tämä syrjinnän syrjiminen on evoluution kannalta paradoksaalista, koska, jos kiusaaminen on evolutiivisesti suotavaa, miksi olisi kehittynyt kulttuuri, jossa kiusaamista vastustetaan?

Kiusaamisella on nähdäkseni geneettinen tausta, koska se selittäisi sen, miten kiusaajia voi tulla monen erilaisen kehityksen tuloksena. Vaikka suurimmalla osalla kiusaajista on vähintään epästabiili tausta, joillakin heistä on niin lämmin ja rakastava kasvuympäristö, että hän voisi yhtä hyvin asua piparkakkutalossa. Vastaavasti kaikista väkivaltaisessa perheessä kasvaneista ei tule koulukiusaajia, joten jollain muullakin kuin ympäristöllä on oltava osuutta asiaan. Tästä ei kuitenkaan voi suoraan päätellä, että kiusaaminen olisi evoluution tulosta. Se saatta myös olla evolutiivisesti indifferentti ilmiö, joka ei varsinaisesti vaikuta luonnonvalintaan. Kiusaamisen ei siis tarvitse olla evolutiivisesti merkittävää, jotta sillä voisi olla geneettinen tausta.


Ei sillä ole mitään väliä ehkäiseekö tietty määrittely kiusaamista vai ei. Kiusaamisen geneettisen taustan mahdollisuuden kannalta on täysin samantekevää miten se vaikuttaa kiusaamiseen käytännössä. Ei mitään määrittelyä voida perustaa sille, miten se vaikutta itse toimintaan. Olisi täysin järjetöntä hylätä ajatus geneettisestä taustasta sillä perusteella, että se ei ehkäise kiusaamista. Kuten kaikessa muussakin, kiusaamisen alkuperä ja sen moraalinen suotavuus ovat kaksi täysin eri asiaa.


Ei se ole mikään välttämättömyys. Milloin olen mitään tuollaista väittänyt? Se, että tietyt geneettiset piirteet saattavat altistaa kiusaamiselle ei tarkoita, että kiusaaminen luonnolain kaltainen välttämättömyys.

Javertille ja Femininelle:

Ehkä tuo evoluutioperusta tulee esille, kun toimintaympäristö eli koulu ja sen arvomaailma plus tämän mahdollistava hormonaalinen vaikutin eli riskinotto (sitähän se on, kun uudet ihmiset kohtaavat ja hakevat itsensä kaltaisiaan) tulee voimaan? Jos kyseessä olisi hormonitoiminnallinen häiriö, niin mikä se mahdollisesti olisi? Epäilen, ettei se ainakaan mikään testosteroni ole, vaikka statushormoniksihan sitä nykyään sanotaan.

Silläkin on merkitystä, miten vanhemmat sitten ymmärtävät tai ei koulun toimintakulttuuria ja miten tämä tieto sitten välittyy lapselle ja missä muodossa; ymmärtääkö lapsi huonosti selitettyä koulun toimintakulttuuria? Pelkästään tälläkin yksityiskohdalla on merkitystä, eli ymmärtääkö lapsi abstraktioita vai ei.

Aamen. Lapsista näkee ihmisen todellisen luonteen. "Hyvyys" pitää kouluttaa, vittumaisuus syntyy itsestään.

Ryhmän heikointa usein halutaan kiusata koska ryhmä on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki, tämä ilmiö ilmenee jokaisella työpaikalla mutta myös koulussa.

Toisaalta taas myös erilaista kiusataan, koska ryhmästä tulee yhtenäisempi jos erilainen jättää sen ja näin sillä on paremmat mahdollisuudet selviytyä. Valtiot toimii pitkälti näin myös: mitä yhtenäisempi valtio on sitä paremmin se toimii, siksi etniset puhdistukset on enemmänkin sääntö kuin poikkeus eri alueilla, siksi myöskään monikulttuurisuus ei ole mikään menestystarina yleensä.

On pitkälti sattumaa kuka joutuu kiusatuksi esim. luokassa, tietty joitain kiusataan todnäköisemmin kuin toisia - mitä erilaisempi hän on vrt kantaväestö, toisaalta jos nuo erilaiset muodostaisi yhtenäisen luokan niin he todnäköisesti kiusaisivat kantaväestön normaalia.

Usein sanotaan että kiusaajan pitäis vaihtaa luokkaa, mutta itseasissa kiusatun kannattaisi enennemmin vaihtaa luokkaa ja kokeilla sosiaalista onneaan toisenlaisessa ympäristössä, ehkäpä hän nousisi ryhmän suosioon ja alkaisi kiusaamaan luokan sylkykuppia tässä uudessa ympäristössä.

Kiusaaminen on aina ikävää mutta myös jokseenkin biologisesti normaalia käyttäytymistä.

Ryhmän heikointa usein halutaan kiusata koska ryhmä on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki, tämä ilmiö ilmenee jokaisella työpaikalla mutta myös koulussa.

Toisaalta taas myös erilaista kiusataan, koska ryhmästä tulee yhtenäisempi jos erilainen jättää sen ja näin sillä on paremmat mahdollisuudet selviytyä. Valtiot toimii pitkälti näin myös: mitä yhtenäisempi valtio on sitä paremmin se toimii, siksi etniset puhdistukset on enemmänkin sääntö kuin poikkeus eri alueilla, siksi myöskään monikulttuurisuus ei ole mikään menestystarina yleensä.

On pitkälti sattumaa kuka joutuu kiusatuksi esim. luokassa, tietty joitain kiusataan todnäköisemmin kuin toisia - mitä erilaisempi hän on vrt kantaväestö, toisaalta jos nuo erilaiset muodostaisi yhtenäisen luokan niin he todnäköisesti kiusaisivat kantaväestön normaalia.

Usein sanotaan että kiusaajan pitäis vaihtaa luokkaa, mutta itseasissa kiusatun kannattaisi enennemmin vaihtaa luokkaa ja kokeilla sosiaalista onneaan toisenlaisessa ympäristössä, ehkäpä hän nousisi ryhmän suosioon ja alkaisi kiusaamaan luokan sylkykuppia tässä uudessa ympäristössä.

Kiusaaminen on aina ikävää mutta myös jokseenkin biologisesti normaalia käyttäytymistä.

No jaa. Kiusaaminen kyllä tuntuu erittäin selkeästi liittyvän hierarkkisesti organisoituihin yhteisöihin, joissa toisen pomottaminen on tärkeä osa. Sitten on sellaisia yhteisöjä, joissa kiusaamiselle ei tunnu olevan mitään tarvetta. Kiusaaminen on yhteisön toiminnallinen ongelma, jonka poistamiseksi on muutettava yhteisön toimintatapaa. Biologiseksi voi sitä toki kutsua - siinä kuin oikeastaan kaikkea mahdollista inhimillistä toimintaa. Yhtä lailla kuitenkin voidaan vaikkapa solidaarisuudelle ja yhteisen hyväksi toimimiselle ja heikompienkin tukemiselle löytää "biologinen" pohja. Empatian tunteminenkin on ihmiselle ihan luontaista - ihan yhtä luontaista kuin kyynärpäätaktiikan käyttö tai väkivaltaisuuskin. Erityisen tyypillistä ihmiselle on se, että meillä on mahdollisuus valita tapamme käyttäytyä sekä yhteisen että oman etumme mukaisella tavalla.

No johan on vapaatyylillä jutut taas.

Mites ne sun psykan opiskelut BTW etenee?