KESKUSTELU

Radio Rockissa päättyi juuri Pentti Linkolan puhelinhaastattelu. Haastattelu itsessään oli tehty vähän epäasiallisella "nyt nauretaan yhdessä Linkolalle" -asenteella, mutta saatiin Linkolasta irti sentään hänen ilmeisesti tuorein kantansa ihmiskunnan tulevasuudesta: sadan vuoden päästä meitä ei enää ole. En malttanut olla avaamatta siitä aihetta.

Vielä kun pyydettiin tarkennusta, että todellako kaikki ihmiset ovat sadan vuoden päästä kuolleita, Linkola totesi, että sukupuutto on edessä ja sukupuutossa yleensä menee koko laji. Jäljelle ei yleensä jää edes pientä populaatiota, joka periaatteessa voisi muuten pysyä hengissä. Ihmiskunnan sukupuutto perustuu kuulemma laskelmiin ilmaston, maaperän, jne. kehityksestä huonompaan suuntaan ja kaikki ajattelijat ovat samaa mieltä. (Kirjoitan tätä nyt ulkomuistista, pikkuvirheitä saattaa tulla. Luultavasti haastattelu on pian kuunneltavissa Radio Rockin podcasteistä.)

Jos Linkolan itsensäkin mielipide on, että sadan vuoden päästä meidän lajimme on kadonnut, voitaisiinko nyt luopua Linkolan opeista ihmiskunnan pelastamiseksi? Jos tuhoon mennään rytinällä, onko väliä millä tyylillä viimeinen vuosisata pyristellään?

Linkola on tarjonnut tuon aikahaarukan jo pitkään. Lisäksi hän on sanonut, että toivoo olevansa väärässä.

Jos väärässä olemisen marginaali tarjoaa edes häviävän pienen mahdollisuuden estää tuhoutuminen, eikö muka kannata edes yrittää?

Jos Linkolan visio pitää paikkansa, viimeisen vuosisadan pyristelytyylistä tullee melkoinen. Hirmuisia katastrofeja toinen toisensa perään, kuolemaa, sinnittelyä, kärvistelyä. Sanoisin, että jos tuo visio pitää paikkansa, niin yritetään ottaa ilo irti viimeisistä mukavista vuosista tai vuosikymmenistä. Voihan esim. olla, että tämä piakkoin alkava lama on ihmiskunnan pitkäkestoisin ja viimeinen.

Oli sairasta kuultavaa.

[edit]


Tuolta se hänen ratkaisukin kuulostaa. Eikö siis kannattaisi ottaa mahdollisimman pitkä etäisyys moisen hullun puheisiin, ja lopettaa lopun julistaminen ja pyrkiä kehitykseen ja hyvinvoinnin turvaamiseen.
[/edit]

Jehovan todistajat ovat odottaneet maailmanloppua (Harmagedonia) jo yli sata vuotta. Kun sitä ei vieläkään ole tullut, odotetaan nyt sitten seuraavat sata vuotta Linkolagedonia.
Näitä lopullisen tuhon julistajia on ollut maailman sivu, ja tulee aina olemaan...

Radio Rockin tyypeillä on vain se yksi tapa haastatella ihmisiä: Haastateltavansa pyritään saamaan provosoimalla naurunalaisiksi. Tukiaisten yms. turhakkeiden kanssahan se on helppoa, mutta Linkolan kaltaisiin se ei toimi. Liian vakavaa asiaa, oltiin asiasta sitten mitä mieltä tahansa. Linkolan puheista toki on helppo ottaa kamalan kuuloisia pätkiä, joita naureskella, mutta silti... Ei toimi.

En tiennytkään, että Linkola on ollut noin nopean tuhoutumisen kannalla. En tosin ole seurannut miehen ajatuksia vuosiin.


Linkola on ilmeisesti kuitenkin edelleen sen kannalla, että kannattaisi nopeasti päästä miljardeista ihmishengistä eroon. Ei kannata yrittää, koska hänen hänen ei voida mitenkään osoittaa olevan oikeassa. Riittää koulutettuja ja ympäristöön paneutuneita ihmisiä, jotka eivät allekirjoita Linkolan näkemyksiä.

Jos oltaisiin aivan varmoja, että on kaksi vaihtoehtoa: joko kuollaan kaikki tai tapetaan suurin osa niin loput jäävät henkiin, olisi suurimman osan tappaminen lajin säilymisen kannalta loogista. Koska varmuutta ei ole, olisi järjetöntä ryhtyä mihinkään tuohon suuntaavaan toimintaan. Riskit ylittävät liikaa mahdollisen oikeassa olemisen todennäköisyyden.


Olen samaa mieltä. Jos tiedettäisiin, että tuho on edessä, voitaisiin otta ilo irti vaikka kuluttamalla luonnovarat surutta loppuun. Kun ei tiedetä, voitaisiin ottaa ilo irti pyrkimällä elämään asiallisesti, mihin kuuluu, ettei pyritä sellaiseen toimintaan, joilla vähennetään merkittävästi väkivalloin — siis tappamalla — populaatiota.


Voi toki olla. Niin kauan kuin maailmanoppu ei varmuudella ja väistämättä uhkaa, voitaisiin yrittää keksiä rauhanomaisia ratkaisuja pois lamasta kohti puhtaampaa ympäristöä ja pienempää väkilukua, muiden haasteiden ohella. Onneksi tälläkin hetkellä ympäri maailmaa näitä keinoja kehitetään ja koulutetaan uusia ihmisiä niitä kehittämään. Iso osa maailmasta — toivoakseni enemmistö — ei ole vaipunut linkolalaiseen pessimismiin.

Jaa-a, käytännössä jos sama meno jatkuu (pahenee yhä kiihtyvällä tahdilla samassa suhteessa), niin tod.näk. ihmisen sukupuutto edessä ehkä pikemmin kun myö kuvitellaankaan.. sinänsä radikaali Linkola puhuu ihan asiaa. Liikaa tulee kaikkea nykysin, ihmisiä,teknologiaa, informaatiotulvaa kaikinpuolin kaikkea liikaa. Hukutaan omaan pskaan ja jätöksiimme, kuollaan nälkään tai muuten vaan tapetaan toisia huvikseen tms. tekosyyllä.

Ei oo ruususet ajat eessäpäin ei.

Tässä on nyt enää oikeastaan muutama vaihtoehto..
joko täytyy tapahtua jotain odottamatonta, suunnan muutos tai suuri mullistus, olkoon sitten minkäluonteinen tahansa/ihmisessä tai ympäristössä. Pian.
Paras näistä olisi asenteen muutos ihmisessä, mutta se lienee liikaa pyydetty.
Katasrofit/influenssa-aalto/epidemiat/ruuan loppuminen.
Maailmansota/ydintuho/meteoriitti/napakäännös/LHC:n generoima musta-aukko jne jne..

kylhän näitä riittää, mutta valoisalta ei näytä ihmiskunnan kannalta.
Jo se fakta että meitä on tosi paljon liikaa kertoo totuuden, että määrän on radikaalisti laskettava, ja jokainen osaa 1+1 (vai paremminki 1-1..)senverta siitä laskea, että se meinaa ihmisten kuolemista, siis jotta se määrä laskee.

Eli synkkiä aikoja edessä.. ei se oo ihme että jengi keksii näitä ufo-salaliittoja, kun alkaa usko ihmiseen olla jo niin heikoilla kantimilla.

Olishan se toki hienoo jos tulis joku suuri "age of revealing" ja yybersivistyneet korkeakulttuurin edustajat tulis tänne ja ruvettas luomaan uutta maailmanjärjestystä ja parempaa ihmiskuntaa yhdessä, eikä tarviis koko ajan tuhota kaikkee, mutta minkäs sitä maakalainen luonnolleen mahtaa kait se vaan näin menee

Koko nykyinen maailma/sivistynyt ihmisyhteiskunta on menossa väärään suuntaan. Siit olis hyvä lähteä näin alkajaisiks. Suunnan muutos, hylättävä väärät arvot ja omaksuttava todellinen moraali ja elämän/luomisen kannalta eheyttävät toimintatavat, opeteltava ajattelemaan itse ja tekemään valinnat sen totuuden pohjalta, ei manipuloidun pskan.
Ihmisen tulisi oppia itse/yhteisönsä parissa (sellaisen joka toimii muun kuin ahneuden, epäoikeudenmukaisuuden ja valheellisen toiminnan pohjalta).
Ei mitään hippijuttuja nyt, vaan ihan oikeasti 46&2.

Nyt on joko järkiintymisen tai sukupuuton aika.

Maailmassahan on paljon omavaraisia yhteisöjä, joita ei ympäröivän maailman ongelmat hetkauta. Moni niistä on enemmän tai vähemmän eristäytyneitä ulkomaailmasta, kuten Uusi-Guinean alkuasukasheimot. Mikä vaara niitä uhkaisi?

Minusta on aiheellista jo irrottautua Linkolasta näissä keskusteluissa; häneen liittyy niin voimakkaita mielikuvia (ihmisten tuhoaminen, kehitysavun lopettaminen yms. yms.) että ne ovat omiaan hämärtämään itse asian.

Jos kuitenkin katsoo rautalankamallia maailmantilasta

http://news.bbc.co.uk/1/hi/in_depth/629/629/7056601.stm

ja muistaa, että samaan aikaan kun sovitaan päästövähennyksistä ja metsien suojelusta yms,. tapahtuu edellä kuvatuissa graafeissa silti koko ajan huimaa kasvua - ei voi välttyä tietyltä huolelta.

Voi siis olla että elintasojuhlat maapallolla ovat pian ohi, mutta nyt kai sitä pitäisi uskoa ihmisen kykyyn sopeutua enemmän kuin ikinä? Sitä uskoa voisi kyllä hieman tukea päättäjien rohkeat linjanvedot tulevaisuuden turvaamiseksi.

Millonkohan loppuu wc-paperin käyttö/ilmaisjakelulehtiset lakkaa tulemasta?

Ihminen on sinnikäs ja sopeutuva. Pystyy elämään vaikka kaatopaikalla.

En millään pysty uskomaan ihmisen sukupuuttoon. Ainoastaan jos maalilmanlaajuinen ydinsota polttaa kaiken ja sulattaa maaperän lasikentäksi, niin sitten tulisi sukupuutto.

Se on kyllä aika väistämätöntä, että ihmispopulaatiot tulevat aika radikaalisti pienenemään ja pakon edessä säästäväisyydestä tulee taas hyve.

Luultavasti käy niin, että köyhät kuolevat taistelleessaan keskenään viimeisistä eloonjäämisresursseista. Rikkaat pakenevat ja eristäytyvät ongelmista.

ihan hyvin tiivistetty. Toi olis jokseenkin looginen suunta kehityksessä.

Eniten kiinnostaa itseä kuitenkin tulevan yhteiskuntajärjestelmän mahdollinen muutos? Hajoaako nykyinen systeemi/hallintomuodot kokonaan alta, lähteekö pohja pois jossain vaiheessa kokonaan? Siitä syntyisi jo melkoinen anarkia. Mitä tapahtuisi tällöin, tällasella ihmismäärällä

Vaikka juuri ne olisivat ne asiat, jotka syöksevät ihmiskunnan Linkolan povaamaan tuhoon?

No tätä mieltä minäkin olen. Sanasta sanaan. Ja kun olen sanonut tämän ääneen, parikin kirjoittajaa on liimautunut niskaani ihmisvihaaja-leimasimen kanssa.

Yleensä? Sukupuuton määritelmähän on, että lajin kaikki yksilöt kuolevat.




Kannan romahdukset harvoin johtavat sukupuuttoon. Varsinkaan hyvin monipuolisiin ympäristöihin sopeutuvalla ihmisen kaltaisella lajilla. On aika hirvittävän epätodennäköinen ajatus, että ihminen pystyisi aikaansaamaan sellaisia muutoksia, ettei koko planeetalla mikään alue ei sovellu elämälle. Ihmiset ovat kutienkin sopeutuneet lähes kaikkiin maapallolla nykyään oleviin elinympärisöihin, lämpötilan puolesta arktisilta alueilta kuumaan tropiikkiin ja kosteuden puolesta sademetsistä melkein aavikoille. Lähinnä vain äärimmäisen karu Antarktis ja kuivimpien aavikoiden sisäosat taitavat olla ihmisasutuksesta vapaita. Sitä voi miettiä, mikä muutos saattaa koko planeetan siihen tilaan, että parhaatkin elinalueet ovat Antarktiksen tai Saharan luokkaa.

Meret varmasti pysyvät planeetallamme kunnes Aurinko omasta aloitteestaan (ilman ihmisen vaikutusmahdollisuutta) keittää ne. Niin kauan kun meret eivät ole umpijäässä, on rannikkoalueita joille tuuli puhaltaa mereltä kosteaa ilmaa, ja jotka siten soveltuvat maanviljelylle. Ja toisaalta lämpötilan pitää kohota aivan ennennäkemättömästi, jotta kylmimmätkin alueet ovat kuumempia kuin nykyinen tropiikki. Maailmassa on kuitenkin ollut isojakin mullistuksia (meteoriitti-iskuja, laakiobasalttipurkauksia, jääkausia ja niin edelleen), eikä noin äärimmäistä tilaa ole saavutettu. Ei sitä varmaan saavuteta silloin hiiltä polttamallakaan.




"Laskelmiin" ei varmaankaan annettu viitteitä, ja "ajattelijoiksi" lasketaan vain ne, jotka ovat samaa mieltä.




Paha niistä on luopua, kun ei niitä ole otettu käyttöönkään (yhteiskunnallisesti, Linkola tuskin luopuu mielipiteistään).




No on, paljonkin. Mieluummin sitä elää viimeiset hetkensä mukavasti tietämättä mikä on edessä, ja kaatuu sitten nopealla kertarysäyksellä. Mutta enpä menisi noiden "laskelmien" takia vielä myymään taloani ja panemaan elämääni risaiseksi.

Mutta Linkolakin vain tekee asialleen hallaa viemällä sen äärimmäisyyksiin. Se tekee hänestä vain yhden hourun maailmanlopun profeetan kaltaistensa lukemattomaan joukkoon, jonka asiallisetkin ajatukset jäävät maineen varjoon.