KESKUSTELU

Alkoi tässä kiinnostaa kuolleiden eläinten luiden puhdistus ja kokoaminen. Puhdistus on kohtuu selvä prosessi paria epäselvyyttä lukuun ottamatta. Alkuksi ruumis kannattaa nylkeä ylimääräisestä lihasta, jonka jälkeen annetaan hyönteisten putsata luut. Kuulema muurahaiskekoon laittaminen on yksi hyvä keino tai sitten hankkii Dermestidae-heimon hyönteisiä ja niillä putsaa luut. Onnistuisikohan putsaus laittamalla ruho laatikkoon, johon hyönteiset pääsevät sisään ja pitämällä sitä ulkona muutaman viikon? Haju on varmaankin mielenkiintoinen.

Kun luut on putsattu ja valkaistu, mikä olisi paras tapa saada ne kokoon? Olisi kiva saada kohtuu luonnollisessa asennossa oleva eläin kuin kasa luita.

Itse olen kuullut kavereiltani vain keittämisestä ja mädätämisestä, joista mädätys on parempi muistaakseni.

Luiden kokoaminen on silmämääräisesti toteutettu tapeilla ja poralla.

Keittäminen kuulema saa luut hauraaksi. Mädätystä voisi harkita, mutta sitä ei tässä naapurien luona kehtaa tehdä.

Mitens lintujen ja pienten nisäkkäisden luut saadaan kasaan? Pora ja tapit kuulostaa melko rajulta ratkaisulta.

Pikaliima?

Kusilaiset hoitaa homman, mutta laita vahvaan häkkiin ettei isommat otukset varasta osia. Pikku jyrsijät menee pienistä reijistä ja isommat kuonolaiset vie/rikkoo koko häkin.

Ammattilaisilla on vissiin kärpäsentoukkia. Mites ne joita pilkkimiehille marketeissa myydään?

Kärpäsentoukilla voisi sitten samalla tehdä käytännön piloja. Vaikka laittaisi niitä unenpöpperöisen puolison aamupuurolautaselle. Mikä riemastuttavan iloinen naurunhyrske siitä syntyisikään.

Poria ja tappeja on montaa kokoa, helposti ja halvalla saatavat alkaen noin 0,3 millistä. Mutta varmasti pieni luuranko pysyy kasassa syanoakrylaattiliimalla (eli ehdotetulla pikaliimalla) ilman tappejakin. En tiedä miten "virallinen" tapa se on, mutta väliäkö sillä. Etrasta saa parempia teollisuuskäyttöön tarkoitettuja liimoja, joiden ominaisuudet ovat aivan toista luokkaa kuin rautakaupan liimasammionpesuvesillä. Perstuntumalta (en ole koskaan luuta liimannut) voisin kuvitella, että hieman hyytelömäinen kirkas syanoakrylaatti olisi noihin hommiin parasta. Vaikkapa Loctite 460.


Muurahaisia ajatellen kannattaa laittaa se luu keon viereen. Siitä pesään liukenevat aineet voivat olla haitallisia. Varmasti Formica-suvun kekomuurahaiset löytävät apajan metrin päästä ja jaksavat raahata irti saamansa aineksen toukilleen.

Onkohan kukaan kirjoittajista kokeillut muurahaispesäkonstia? Minä olen.

Peittelimme ammoin oravanraadon kekomuurahaisten pesään ja sielujemme silmin näimme putipuhtaaksi kalutun, täydellisen luurangon.

Vielä mitä - kävimme aika-ajoin tarkistamassa homman edistymisen, mutta viikkojen aikana ei merkittävää muutosta tapahtunut. Raato tekeytyi omia aikojaan pesässä, mutta turkki ja nahka taisivat olla turhan sitkeät muurahaisten leuoille.

Lopulta kalmo hävisi pesästä - liekö joku nälkäinen kulkija haistanut sen.

Riippunee käyttötarkoituksesta, mihin luita tarvitset. Ainakin peuran/hirven kallot on hyvin kestänyt keittämisen. Sen verta vain, että saa pehmeät osat rapsuteltua työkalulla jälkeenpäin pois. Seinältä eivät ole ainakaan rapisseet alas.

Joskus pikkupoikana hautasin auton kuoliaaksi kolauttaman pääskyn kuoppaan, jonka peitin jollakin vanerinpalalla. Uteliaisuuteni vei voiton hautarauhan kunnioittamisesta, ja muutaman viikon päästä nostin vaneria nähdäkseni, mitä oli tapahtunut. Raato oli jo enimmäkseen luurankona ja täynnä toukkia, jotka kalusivat sitä vähää, mitä lihoista vielä oli jäljellä. Kallo oli jo putipuhtaaksi kaluttu; poimin sen, pesin hyvin ja laitoin tulitikkurasiaan talteen. Koko luuranko olisi ollut tietysti kiva poimia, mutta kaikki ne sadat toukat olivat vähän liikaa.

Itse olen putsannut luita pistämällä kuolleen eläimen avosuiseen muovikassiin ja vähän maata sekaan pariksi vuodeksi, ja kiven merkiksi päälle. Vuosi hautaamisesta nostanut kiveä ja katsonut onko sinne tullut muurahaispesä (yleensä on). Seuraavana vuonna kaivanut kassin ylös, seulonut mullan seasta luut, pistänyt kiehumaan klorittiin ja veteen tunniksi pariksi, tiskiharjalla vähän siivoten, ja sitten kuivumaan aurinkoon.

Jos ei jaksa porailla, voi liimailla hyvällä luuta liimavalla liimalla ne kasaan, minkä konfiguraation nyt parhaaksi näkeekään. Itse olen tehnyt niistä kuvitteellisia olentoja, viimeisin siivekäs kissakäärme (sulkia, härän sarvi, haukan jalat, plus usean kissan luita ja muutama kristallipallo).

Niin, ja keitin ne luut ulkona, sillä ei kannattane huoneilmaan niitä keittämiskaasuja päästellä. Inhaa puuhaa, ei huvita enää rehdä sitä, vaikka luut ovatkin hienoja ja kestäviä "legopalikoita".

No just, kumma ettei päivien.

Okei, no ***** sitten,

Tässä pari kuvaa ilmestyksestä. Sen nimi on "Louhi", ja se kuvaa Suomen nykytilaa, jota vastaan Sampon kansa ei taistele. Vaikka sen voi si suvereniteetiltaan helposti voittaa. Kansan kielellä - omin avuin.





Omasta mielestä sangen vaikuttava ilmestys. Tsekatkaa sen varjoa, ja tsekatkaa sen vaatimusta teitä kohtaan.

Mistä olet kissan luita löytänyt?

Does it matter, really? =)

Parempi olisi odottaa mahdollisuutta saada luita muualta, esim. mitä tapahtuu turkkikettujen luille? Ne on kuin kissan, mutta niitä riittää ilmeisesti enempikin kuin kissan luita? Omani ovat sukuhistoriaa. Tai jotain. Ehkä.

Harmin paikka, tietokone deletoi ideologiani.