KESKUSTELU

Aika ylimielistä moukarointia, mutta perusteetta. Et sinä esittänyt yhtään ongelmaa, jota ei olisi esi-isästömme jo ratkaissut, ja joista moneen on ehditty jo tässä ketjussakin vastata.

Helppoa siinä mielessä kuin vaikka kotipitsan tuilaaminen on, ei mikään ole, eikä kukaan väittänytkään olevan. Luonnonvaroihin nojaaminen vaatii aina paljon työtä ja yritystä, erehdystäkin. Mutta ihminen kuitenkin on erittäin sitkeä ja kekseliäs tosipaikan tullen. Siis silloin kun on kyse äärimmäisistä tilanteista kuten selviytymisestä. Toisinaan jopa se, mitä pessimistit ovat ennalta kutsuneet mahdottomaksi, onkin toteutunut kun joku ei ole tiennyt sen sitä olevan. Sitä paitsi monilla on ihan oikeaa tietoa asioista ja joillakin jopa niitä käytännön kokemuksia, joita penäsit, joten siksi ylimalkainen dissailusi meni susille sekin.

Jos sinä et usko itsesi, jonkun muun tai kenenkään selviävän, niin pidä kyynisyytesi omana tietonasi, ja anna meidän edes leikkiä ajatuksella, millaista olisi selvitä omin avuin luonnon antimilla. Ei siitä voi sinulle mitään niin suurta haittaa olla, onhan täällä sopivia ketjuja sinullekin varmasti.

No kenties niinkin. Toisaalta eiköhän sitä aika äkkiä savauttaisi tuon vastaavan tilan, jos todella joutuisi vähälle ruoalle. Vaihtoehtonahan on pysyä paremmissa ruoissa, jolloin taaksin mainitulta ongelmalta vältytään. Jompi kumpi toteutuu kuitenkin vääjäämättä ajan myötä kaikkien selvinneiden kohdalla.

Suosittelen, että ette mene metsään kirves ja tulivehkeet mukana.
Kyllä niitä metsäpaloja syntyy ihan luonnostaankin.

Niin minuakin. Pitäisi varmaan kokeilal joskus.



Totta, voi päreet niinkin tehdä. On se sittenkin paljon työläämpää kuin pajunpunonta.



Miksipä ei menisi? Kala tuskin tietää, mitä materiaalia pyydyksen pitää olla jotta siihen saa jäädä loukkuun.



Ehkäpä, mutta suolasta on todella paljon apua ruoan säilömisessä.


Kilju ei ole ihmiselle välttämätöntä, mitäpä siitä höpäjät?

Loppumölötyksesi skippaan.

etsisin hyvän kalaisan järven / joen. onki + katiska sekä vene + verkko.
ylimääräiset lajitoverit kävisin nuijimassa päiviltä pois kala-apajilta.

poroja / hirviä ym. tuskin saisin hengiltä parina ensimmäisenä vuonna. puita alas -> jonkinlainen korsu aikaiseksi jonne kamina tms.

niin ja kun pontikkaa osaisi tehdä niin ei harmittaisi pienet puutteet luksuksessa

Toinen asia tosiaan sitten se, että kuinkahan suurta väestöä elättäisi suomen kalat ja hirvet? Sadoista tuhansista varmaan puhuttaisiin, ehkä?

Tuots, tuota. En oikein ymmärrrä kysyjän asennetta. Taitaa olla betonilaatikko -juttua.

Mehän normaalit ihmiset elämme vaikkapa tälläista http://www.jokilaakso.com/auto/
Betonilaatikkoeläjillä ei ole muuta näkemysta elämään, kuin mitä ikkunasta näkyy

Tarjoan joillekin tyhjäkalloille vaikkapa viikoksi http://www.lomajukola.net että
täyttävät päänsä luonnon viisaudella.

Pitkällä tähtäimellä varmaankin.

Tosin lyhytkestoisesti enemmänkin, ja aika pian jo joku alkaisi viljellä jotakin.

Tuskin viljelylläkään tuota hirveästi nostaisi, tarkoitan siis viljelyä jossa käytetään korkeintaan hevosia hyödyksi.

edit: kuinkas pitkään suomessa on vain hevosilla viljelty? Taitaapa se silti aika suuri luku olla?

Ennen sotia taisi Suomen populaatio olla kuitenkin jo miljoonia, ja elämä käytännössä täysin omavaraista ja hevos- ja käsityövetoista.

Jos uusimaalaiset ajettaisiin mereen, riittäisi täällä varmasti lopuille elanto. Tosin tällaisen kuvitteellisen kriisin tullen taitaa luonnollinen harventuma olla helposti pian samaa luokkaa, riittipä teoreettista kapasiteettia tahi ei. Muutama ensi vuosi olisivat pahin vaihe, jolloin ehtisi luonnonvalinta jo apuun vallankin hyvin.

edit:

Kaskipelloilta palveluyhteiskuntaan - 90 vuotta elinkeinorakenteen muutosta

Suomessa eli maamme itsenäistyessä 3,1 miljoonaa ihmistä, nyt 90 vuotta myöhemmin 5,3 miljoonaa ihmistä. Väestörakenne on kuitenkin selvästi erilainen, kun syntyvyyden aleneminen on pienentänyt lasten määrää ja elinajan kasvu lisännyt iäkkäiden määrää. Myös elinkeinorakenne on muuttunut voimakkaasti: 1900-luvun alussa Suomi oli vielä täysin maatalousyhteiskunta, nyt elämme jälkiteollisessa palveluyhteiskunnassa.

Vuonna 1920 maataloudesta sai toimeentulonsa 70 prosenttia väestöstä ja teollisuudesta vain 10 prosenttia (kuvio 1). Teollisuudesta valtaosa oli metsäteollisuutta ja elintarvikkeiden jalostusta eli sahoja, paperiteollisuutta, meijereitä, myllyjä, lihanjalostusta. Pieni osa työllisistä sai elantonsa palveluista, kaupasta, liikenteestä ja rakentamisesta.

http://www.stat.fi/tup/suomi90/helmikuu.html

Tiedän, että teistä tämän palstan kirjoittajista on suuri osa betonilaatikko -asua. Ei silmiä, näkemystä maailman.

Silloin näkemys maailmaan, tieteeseen on varsin suppea. Joten jätän arvoon arvattomaan noitten hörhelötten kijroitukset.

Juu, näin taitaa itseasiassa olla.

Tuota. Eikös intiaanitkin kuivanneet lihaa, vaikka eivät tunteneet suolaa? Eikö lihassa itsessään ole mineraaleja, jotka tavallaan "suolaavat" lihan. Ei tosin ole mitään biologista tai kemiallista tietoa, mutta jostain hämärästi muistuu mieleen lukemani juttu.

minä pistäisin tietenkin hassispöpeliköt kasvamaan ja jäisin siihen jumittamaan. roudaisitte sitten kimpassa mulle ruokaa, ruokasauhuja vastaan tietenkin.

elämää luonnon armoilla voisi helpottaa vaihtokaupalla. Tuo mulle suolaa niin saat muutaman perunan ja silakan.