KESKUSTELU

Meinaatko, että eläisit luonnonvaraisena niin kauan, että saisit säteilystä syövän? Hitonmoinen suoritus aidolta alkuihmiseltäkin.

Jos nyt yksin pitäisi luontoon lähteä, varmaan eläisin kesän, varsinkin jos saisi ottaa omia varusteita (esim. kiväärin ja patruunoita) mukaan. Perhettä tuskin pystyisin ruokkimaan kesälläkään. Jos kaikki ihmiset ajettaisiin luontoon, seurauksena olisi mieletön tappaminen. Keräilytaloudella Suomenkaan alue tuskin montaa sataa tuhatta ihmistä elättäisi, ja suotuisammat eteläiset elinympäristöt ovat vastaavasti ylikansoitettuja.

Sepä, avain olisi että jonkinlainen yhteisö pitäisi olla. Ei liian suuri eikä liian pieni. Kun on jonkinlainen ryhmä niin on myös helpompi suunnitella jonkinlaisia hätävaroja eikä se homma välttämättä ihan koko ajan ole huomisen ateriasta tai yhden ihmisen sairastumisesta kiinni.

Niin, en ole ihan varma olisiko edessä tappaminen vai kuolisivatko vain ihmiset pois. Luulen että tilanne olisi sen verran monille (jos se tulisi odottamatta) liian kova psykologinen isku myös. Sen lisäksi luulen tosiaan että suuri osa kuolisi heti alkukättelyssä ravinnon tai veden puutteeseen koska ei millään tavalla tiedä mitä tekisi.

Mutta selvää tosiaan on että tätä väestömäärää ei pystyttäisi ylläpitämään.

Enpä usko, että rajuilta väkivaltaisuuksilta vältyttäisiin. Ainakin se tulisi varmasti jokaisen mieleen, että käynpä kiven kanssa puun taakse kyttäämään. Ja kun pahaa-aavistamaton mutta asiansa osaava kaveri kantaa saaliinsa ohi, kajautan kallon halki.

Tosin hyvin monella länsimaiseen elintasoon tottuneella tuskin olisi haluakaan elää luonnonoloissa. Tuskin itselläkään, jos tietäisi että loppuelämällä on tarjottavanaan kurjuuden ja kärismyksentäyteinen helvetti. Viimeistään kun perhe kuolisi, menisi viimeinenkin syy elää.

Niin, ihmisten olisi ennenpitkää pakko ryhmittyä myös ulkoisia uhkia vastaan, sillä kuten myös Neutroni tuossa totesi...


...olisi vain ajan kysymys ennen kuin "korppikotkat" alkaisivat kierrellä, tappaa ja varastella toisten ihmisten ruokia ja muita tarvikkeita.

Ja koska metsästys/keräily-elinkeinolla olisi hyvin vaikea elättää suurempia populaatioita, ihmiset luultavasti ennenpitkää kerääntyisivät kyläyhteisöiksi ja keskittyisivät jonkinasteiseen maatalouteen ja viljelyyn.

Sitten muodostettaisiin militia-tyylisiä kylävartioita mahdollisia roistosakkeja vastaan, ja näin meillä olisi jo muodostunut yhteiskunta pienoiskoossa.

Muun muassa tämän vuoksi en voi uskoa että täydellinen anarkia voisi koskaan toimia, varsinkaan pidempiä ajanjaksoja.

Niin, tätä juuri tarkoitan. Kyllähän se kova isku olisi, mutta aika paljon on vain asenteesta kiinni. Toki tuo perheen kuoleminen on asia erikseen, mutta tarkoitan tuota mielikuvaa kurjuudesta. Jos nyt mietitään minkälaista elämä on nyt, niin onko se loppujenlopuksi niin kurja muutos? Loppupeleissä tuntuu että yksilö on nykyään niin yhtä tyhjän kanssa, että olisi ainakin ihan mukavaa tuntea itsensä merkittäväksi tuollaisessa maailmassa. Pienemmissä yhteisöissä yksilön arvo taas nousee ja pääsee nauttimaan yksinkertaisista asioista.

Mutta uskon tosiaan että monilla olisi mieli niin maassa että päättävät että itsemurha on parempi vaihtoehto.

Jos saisi ottaa omia varusteita mukaan, niin minä ottaisin pari repullista säilykkeitä ja purkinavaajan. Ja talon.

Todellisessa tilanteessa oleellisin ongelma olisi kerätä ja säilöä ruokaa kaikin voimin niin paljon kuin mahdollista, että talvella riittää syötävää. Jos ei olisi käytettävissä suolaa, homma olisi aika mutkikas. Puolukkasurvos säilyy hyvin, samoin kuivatut kalat ja kuivaliha. Jos ei olisi mitään apuvälineitä, niin pelkästään ruoalle välttämättömän suojan rakentaminen olisi todellinen ongelma. Sinne kun ei saisi päästä muut ruoasta kiinnostuneet, enkä tarkoita pelkästään muita ihmisiä.

Päällimmäisin tarve olisi siis suola. Ilman suolaa ainoa keino selvitä talvesta olisi metsästys ja kalastus, olettaen, että saisi välineet siihen.

Kyllä täällä pohjoisessa eläville ihmisille kävisi hyvin ohraisesti, jos kaikki apuvälineet otettaisiin pois ja ihan omillaan pitäisi selvitä. En oikeastikaan keksi mitään muuta realistista vaihtoehtoa kuin kannibalismin.

Käpälälaudasta, pyyntikuopista, katiskasta ja marjastuksesta lähtisin liikkelle, ympäristön määrätessä mihin kannattaa keskittyä. Laittaisin tietysti myös ravintoa kasvamaan, mikäli sellainen sallitaan. Talvea varten laittaisin lihaa, kalaa ja sieniä kuivumaan sekä koittaisin hanakasti saada hirven tms. kiinni vaatetukseksi.

Jos 'haaste' alkaisi kesällä, uskoisin selviytyväni monta vuotta. Talvella sen sijaan jo tulen tekeminen voisi osoittautua hyvin vaikeaksi.

Oletteko ikinä yrittäneet saada tulta aikaan luonnon suomilla apuvälineillä?

Kyllä minä lähtisin etelään päin. En tietenkään yksin. Onhan minulla noita kavereita, sekä suomalaisia, ruotsalaisia ja arabeja ja muitakin. Kesän antimia voi kuivata auriingossa ja yrittää säilyttää kuivassa paikassa. Joitakin kasvien juuriakin voi syödä. Etelässä on ehkä enemmän tungosta, mutta hyvän porukan kanssa kyllä pärjää, tarpeeksi suuren, jotta puoliaan voi pitää. Suuremmille asuin alueille ei kannata mennä. Parempi kun ainakin aluksi pysyy oman porukkansa kanssa. Maaseutu, sitä myöten voi tallustella tai hevosella tai millä vain, tulla hieman lämpöisemmälle alueelle mitä tämä pohjola on.

Joo ja kai tälle luonnon helmaan joutumiselle täytyisi olla myös joku syy? Oletettavasti sellainen syy että ehkä puolet planeettamme väestöstä on kuollut? Siinä tapauksessa tungos ei olisi kovinkaan suuri. Ja muussa tapauksessa, heikot menehtyy ensin ja terveet ja vahvemmat jää jäljelle.

Totta, jos haaste alkaisi talvella, olisi lähtökohdat varmasti paljon vaikeammat. Riippuu myös tietysti siitä minkälaisia varusteita saa mukaansa ottaa.

Tuosta tulenteosta kysyttiin jo aiemmin, ja kyllä, olen tehnyt tulen ilman nykyaikaisia välineitä ja voin sanoa että ei ole ihan helppo homma. Kyllä siinä työtä vaaditaan, mutta nyrkkisääntö onkin se, että leiritulta ei saa päästää koskaan sammumaan. Aina pitäisi jossain muodossa sitä tulta pitää yllä, jos vain mahdollista.

Hopustippa son maailman tojellisuus unehtunu.

Aslakin esi-isät toikkaroitti täällä vielä muutama sata vuotta sitte, ilman
että olis marketista evästä hakenhet.
Mutta son taivhan tosi , ei nykyluonnossa ennää ihminen yksin talvea
selviäis, ilman apuneuvvoja niinko pyssyjä verkkoja , sun muuta sen semmosta.

Tulen sitä kyllä saapi ilman tulitikkuja ja sytkäreitä.
Niin jos jostaki löytää muutaki puuta ko märkijä risuja.
Evhänkans saattas nykysin tulla tiukkaa, riekko on kavonnu, ei kuulunu
riekon naurua tänä kevhänä.
Kala on "kiven takana", eikä siittä yli pääse , tai on niitä kiviä kemijoessa usseitaki. Järvet on irrattu tyhjiksi. No jokunen kisura , saattas niillä talven pärjätä. Mustikat , puolukat ei ne nälkää pijä.

Jossaki koskemattomassa Taigan kolkassa saattas selvitä paremmin, niin että ittää kohen vain.

Mummo esitti varsin suorasukaisen ja rehellisen mielipiteen (kuten aina)!

Veikkaisin (poiketen äänestyksen tuloksesta) että noin puolet armeijan käyneistä miehistä selviytyisi hengissä, naisista 90% menehtyisi parin kuukauden sisällä.
Armeijassa ei opeteta metsästystä eikä kalastusta; sen vuoksi vain noin puolet miehistä selviytyisi.
(Tämä on tietenkin vain minun henkilökohtainen mielipiteeni, mutta en missään tapauksessa ole koskaan väärässä!)

Pieni osa minusta on aina toivonut että joutuisin tuollaiseen tilanteeseen.
Ottaisin haasteen vastaan "tämähän ei tähän pääty" asenteella. Tuskin ihminen suurempaa motivaatiota voi saada kuin tilanteessa jossa joutuu taistelemaan eloonjäämisestään. Sen kamppailun luontoa vastaan jos voittaisin olisin varmaan onnellisempi kuin koskaan olen ollut.

Tuli mieleen dokumenttisarja jota näytetään suomen tv:ltä, en muista sarjan nimeä, mutta siinä joku englantilainen jätkä kiertää vierailemassa eri kulttuureissa ympäri maailman.

Oli afrikassa ainakin jokin aika sitten vierailemassa eri paikallisten heimojen luona joista jotkut taistelivat keskenään (hän vieraili kahdessa heimossa jotka taistelivat keskenään). Sattuipa että siellä oli myös tuo ongelma ravinnon suhteen, että se oli melko vähissä. Aika mielenkiintoista miten tarkkaa siellä oli sen kanssa ettei mitään heitetä hukkaan.

Kun lehmää tapettiin, se piti tehdä yhdellä iskulla kaulavaltimoon, jonka jälkeen hyvin äkkiä laitettiin ämpäri alle jottei verta menisi hukkaan. Hieroivat sitten koaguloidun veren klimpeiksi verestä ja söivät sen. Ja rotat olivat suurta herkkua. Jopa kynnet ja häntä syötiin. Voitte myös kuvitella että lehmästä hyödynnettiin ihan kaikki. Selkäytimessäkin on vissiin hyvin energiaa.

Ymmärrettävää jos ravinnon suhteen on noin tiukkaa että tulee jonkinmoisia sotia.