KESKUSTELU

Puhuin tuossa puhtaasti tropiikista.

Täysin maalaisena voin sanoa, että en selviäisi. Näin alkukesällä ei juuri ruokaa metsästä löydä. Eläimiä ei saa kiinni, marjoja ei vielä ole ja syötäväksi kelpaavia sieniäkään ei ole riittävästi. Linnunpesien ryöstely toisi hieman ravintoa.

Tämä siis sillä tavalla ajatellen, että pitäisi selvitä itse, ilman sivistyneen maailman apuvälineitä.

Totta, eipä taida jänikselle sopivaa syöttiä olla olemassakaan käpälälautaa varten. En taas ajanut ihan täysillä valoilla aiemmin tuota kirjoitellessani. Käpälälaudalla saa lähinnä kettuja, mutta olisihan niistä turkisten lähteeksi.



Suolan erottamisesta nyt on jo monikin kitissyt, mutta kukaan ei ole vielä osoittanut mitnekään huomioineensa laskelmiani ja menetelmäkuvauksiani joissa osoitin kuinka se esimerkiksi tapahtuisi. Jos ette kykene perustelemaan miksei esittämäni olisi mahdollista, niin älkää nyt viitsikö inttää jatkuvasti vastaan ilman mitään perusteita.

Totta, eipä taida jänikselle sopivaa syöttiä olla olemassakaan käpälälautaa varten. En taas ajanut ihan täysillä valoilla aiemmin tuota kirjoitellessani. Käpälälaudalla saa lähinnä kettuja, mutta olisihan niistä turkisten lähteeksi.



Suolan erottamisesta nyt on jo monikin kitissyt, mutta kukaan ei ole vielä osoittanut mitnekään huomioineensa laskelmiani ja menetelmäkuvauksiani joissa osoitin kuinka se esimerkiksi tapahtuisi. Jos ette kykene perustelemaan miksei esittämäni olisi mahdollista, niin älkää nyt viitsikö inttää jatkuvasti vastaan ilman mitään perusteita.

Kosh

Suolapähkäilysi on varsin hieno, tosin se toimii, kuten itsekin kirjoitat, vain teoriassa.

Kirjoitat:
"Tehdään vaikka sadan litran satseja; kymmenen kertaa yksi metriä haihdutusallas tekee keskim. sentin vesikerroksen. Hellepäivänä saattaa mennä useampikin satsi."

Ei mene. Ei mene yhtäkään. Rantakallioilla kävellessäsi näet kallioiden koloihin muodostuneita vesialtaita. Vesi ei päivän aikana haihdu sieltä minnekään, lämpenee vain. Ja kun katsot sellaisia 'altaita', joista vesi lopulta on haihtunut, et löydä sieltä suolan hitustakaan. Käytännössä tuollaiseen kuvailemasi kaltaiseen savesta tehtyyn altaaseen ei jäisi mitään sellaista, mitä voisit nimittää suolaksi. Epäpuhtauksia kyllä, mutta sen sakan suolapitoisuus olisi niin mitätön, ettei sitä makutestin perusteella voisi suolaksi sanoa. Todennäköisesti siinä olisi levämyrkkyjä tuhat kertaa enemmän kuin suolaa, ja siitä saisi vain myrkytyksen. Kun viikkotolkulla haihduttelisit sitä saadaksesi suolapitoisuuden nousemaan, seurauksena olisi epämääräistä liejua, jossa edelleenkin epäpuhtauksien määrä olisi merkittävästi suolapitoisuutta suurempi. Lisäksi tuollaisen projektin keskeyttäisi ja pilaisi melkoisella todennäköisyydellä sade. Sanoisin, että jos luonnon konstein yrittäisi Itämerestä seuloa suolaa, niin jos kymmenen vuotta uupumatta yrittäisi, niin ehkä yhtenä kesänä onnistuisi kilon tai kaksi jotain etäisesti suolaksi nimitettävää saamaan aikaiseksi. Tästä syystä Itämerestä ei koskaan ole yritettykään saada suolaa, miksipä joku murtovesialtaasta yrittäisi, vaan Itämerta on lähinnä käytetty Suolan kuljettamiseen. Ja nythän ei ollut kysymys salaattikastikkeen teosta, vaan kokonaisten ruhojen säilömisestä, jolloin tarvittavan suolan määrä on kymmeniä kiloja.

Tämähän on kuitenkin helppo testata. Siitä vain saviallasta merenrantaan väsäämään. Palstalle voi sitten lähettää vaikka valokuvan altaasta ja sinne kertyneistä suolakiloista.

Puhut varmaan koteloista. Munat ovat niin pieniä, että niitä ei voi paljaalla silmällä erottaa. Armeijan luonnonmuonaohjeessa neuvottiin levittämään kotelokammiot tasaiselle ja niiden ympärille lehtiä. Muurahaiset sitten kuljettavat kotelot lehtien alle varjoon. Kun on muutaman tunnin tehnyt muita askareitaan, voi kipaista hakemassa muurahaisten tarjoaman koteloaterian lehtien alta.

Kokeilin muuten tässä yhtenä päivänä tehdä tulta tulimännällä eli toisin sanoen hinkkasin randomilla kepillä randomia aluspuuta. Savu haisi, mutta mitään hehkuvaa ei näkynyt. Kokeilin tosin vain kymmenisen minuuttia. Kunnon puuta ei ollut saatavilla, joten syytän ilman muuta materiaalin huonoutta . Lehmus, jalava, poppeli, vaahtera, paju, raita ja selja ovat ilmeisesti parhaita aluspuita. Havupuut eivät kelpaa pihkaisuutensa vuoksi.

Sai se Tom Hankskin lopulta tulen aikaan.

Taidan ottaa tulenteon ilman apuvälineitä leikkimieliseksi projektiksi. Raportoin sitten miten käy.

Kokkeile tulentekoa niin , että pane laakealle kivelle jotaki kuivaa
taulaa, tai tunturista otettua ja kuivattua sammalta joka kasvaa semmoisina
pirkinä rimpsuina. Iske sitte kvartsilla eli ukonkivellä kipina tauloihin.

Muuten tietääkö kukaan sen pitkinä rimpsuina tunturissa kasvavan sammalhensukusen kasvin virallista nimeä ?
Seku on kuivattuna tulenarkaa ko kruuti, ja jopa räjähtääkin , jos
kuivattu sammal jauhethan hienoksi jauhoksi.
Hitunen jauhoa kämmenelle ja puhallethan ilmhan ,samalla napsahutethan sytkärillä tuli , ja pom pamahun on kova ja vaarallinenki.
Moni on tuonkans jopa loukkonu ittensä.

Aslak:
Olisiko se naavaa?
http://www.ymparisto.fi/default.asp?con ... 404&lan=fi
Tuolla on kuva siitä.

Se voi olla vain niin huokoista sisältäen ilmaa riittävästi että palaminen on kaasumaisen nopeaa. Kokeileppa hioa puuta ja heitä sitä pölyä tuleen, niin lieska on kuin ruutia polttaisi. Kirkas tulipallo säkenöi.

Tein ns. tuliporan käyttämällä pajua jouseen, pajun vihreiden vuosikasvaimien kuoresta punoin narun, tikkuna käytin suoraa haapakeppiä, aluslauta oli koivunkarahka ja tulilintuna kuusenpalanen. Kaikki luomua. Työkaluina käytin käsiä, hampaita ja kiviä. Tulipora toimi itse asiassa mainiosti sen muutaman minuutin verran mitä sillä oli elinaikaa ennen narun rispaantumista poikki.

Tuota Aslakin ehdotusta voisi kokeilla, kunhan löytyisi kvartsia.

Se ei ole naavaa, se on semmoinen maassa kasvava kasvi, joka 'kasvaa kivikoissa tehhhen semmosia pitkijä rimpsuja.
Se ei kuitenkhan kiipeile niinku humala tai muut sentapaset kasvit.
Mutta kuivattuna son ku kruutia, varsinki sen kasvin latvaosat.
No pirkele minun vishin häätyy kiikua tunturhin se kuvvaamhan.
Tunnisatasittako valokuvasta sen kasvin ?
Son piru kyllä harvinainen , mutta mie tiijjän missä sitä kasvaa.

Kasvi on ilmeisesti ketunlieko, sen siitepölystä kuivattiin pikkupoikana kärpäsruutia.

Näin kertoo demari ketunliekosta:
http://www.demari.fi/Article.jsp?article=2632&main=12

Katinlieko ja riidenlieko. Molempien kukinto on sellainen 2 - 3 senttiä pitkä keltainen pötkylä vihreän varren päässä. Muuten samannäköisiä, mutta toisen kukinto on kaksihaarainen, toisella vain yksi haara. Olisko katinlieolla ollut kaksihaarainen kukinto. Löytyy molemmat keskikouluaikaisesta herbaariostani (,jota en tähän hätään viitsi varastosta hakea), jonka tädit mulle keräsi ja johon minä sävelsin viimeisenä yönä ennen palautusta nimilaput löytöpaikkoineen

Niiden kukinnot kun kuivaa ja varistaa siitepölyn erilleen, niin saa aika sähäkästi - ruutimaisesti - palavaa ainesta. Lapsena tuli niillä Lapissa leikittyä.

Sama vaikutus voi olla on kun kuivaa liekoja kukintoineen ja hieroo tomuksi.

Sitä en ole ennen kuullutkaan, että niitä olis käytetty tulen sytykkeinä. Mutta kun tiedän kuinka herkästi syttyvät, niin sopivat siihen tarkoitukseen varmasti hyvin.

Edit: luonnossa selviämistä suunnitteleville tiedoksi, että näkyy noita liekoja kasvavan myös eteläisen Suomen kuivilla mäenrinteillä.