KESKUSTELU

Vaikka olenkin samaa mieltä kanssasi siitä että suolan hankkiminen ei todennäköisesti kannattaisi, ei Kosh nyt sentään ole sadoista kiloista käsittääkseni maininnut missään?

Tätä kyllä hiukan itsekin ihmettelen. Itse en uskoisi selviäväni pitkään. Kalastukseen kyllä voisi keksiä jonkinlaisia jekkuja ja ansoja mihin sulkea kaloja, mutta talvella sekin vähintään hankaloituisi. Ruokaa pitäisi kuivattaa valmiiksi talvea varten sen verran reilusti että sen hahmottaminenkin tökkii jo tai sitten pystyä hankkimaan talvellakin ravintoa luonnosta.

Jos vaikka ahvenia 700 g päivässä + 700g varastosta (jos oikein muistan alkupuolelta niin 1,4kg piti syödä päivässä jos pelkillä ahvenilla meinaa selvitä); silloinkin varastossa pitäisi olla lähes 100 kiloa kalaa talveksi.

Todellisuudessa tietenkin varastojen olisi oltava vielä monipuolisemmat. Puhumattakaan polttopuiden haalimisesta talvea varten / talven aikana.

Kuvaavaa on että Aslak luonnonläheisenä ymmärtää todellisuuden olevan paljon kovempi mitä kotitekoiset survivorimme olettavat.

Täällä porukat luottavat kalaonneen ja uskovat kalojen narraamisen onnistuvan jokseenkin helposti tai edes tyydyttävällä tavalla pajun ja nokkospunosten ja luunpalojen ja oksanpätkien avulla, mutta todellisuudessa esim. ongintakilpailuissa läheskään kaikki osanottajat eivät huipputason ongilla ja syöteillä onnistu saamaan 700 g ahvensaalista.

Jos sinulla on tiedossasi huippuhyvä kalapaikka, sinä katiskan ja verkon avulla pystyt pitämään itsesi leivässä vuoden ympäri. Veneen omistaminen auttaa asiaa. Mutta selviytyjämme joutuu tuntemattomille vesille, opettelemaan kaiken kantapään kautta, etsimään ja epäonnistumaan, toimimaan enimmäkseen rantavesissä... ja sellaisissa olosuhteissa kömpelöillä välineillä yhdenkin sintin nappaaminen on jo todellinen onnenpotku etenkin nykyvesissä.

Viimeksi kun kavereitten kanssa oltiin kalassa, kokeiltiin kaikulaitteen opastuksella syvänteitä, joissa kalat lämpimissä vesissä köllivät ja lisäksi käytiin tutut, takuuvarmat kaislikonreunat. Saldo: minä sain (perattuna) n. 5 kiloa haukea, kaveri yhden syöntihauen ja toinen kaveri ei nykäyksen nykäystä. Ja meillä siis oikein hyvät kalavälineet, vene, kaikulaite ja erittäin tutut kalapaikat. Joskus on ollut sellaisiakin kertoja, ettei tule kalan kalaa, vaikka tuntikausien ajan kolme jätkää liottaa uistimiaan vedessä.

Eli kyllä minä vähän ihmettelen miten paju ja nokkonen olisivat parempia kalavälineitä kuin hiilikuitu, nailonsiima ja teräskoukut.

En minä ole tuota mieltä. Minä olen sitä mieltä, että se ei noissa oloissa ja tuolla tekniikalla takuuvarmasti edes onnistuisi (merkittävissä määrin).

Ja kyllä Kosh on puhunut erittäin paljon sadasta suolakilosta.

Valmiudella kai tarkoitettiin sitä, että osallistujoilla on mahdollisuus irrottautua normaaliympyröistään noin viikon survival-harjoitteluun. Nuo ukot voisivat pärjätäkin luonnossa, onhan niillä hallussa mm asumusten rakentaminen ja varmasti myös ruuan säilytysmenetelmät. Se on sitten eri asia, löytyykö nyky-Suomesta tarpeeksi riistaa elantoon. Hyvä kalapaikka tietysti voisi ratkaista asian. Niitä sentään vielä on, vaikka harvassa. Yhden tiedän, mutta en kerro...

Uistelu / heittokalastuksen saaliin satunnaisuus tekee siitä kannattamatonta selviytymistaistelussa, kuten myös aktiivinen koukuilla kalastaminen. Jonkinlaisia rysiä / katiskoja / verkkoja pitäisi tehdä. Sopiva joki (=ei liian leveä tai virtaukseltaan liian voimakas eikä liian syvä) niin kalaa kyllä tulee kun sulkee molemmat puolet kahdelta suunnalta ja vetää verkot yhteen. Ongelmaksi tulee tässä verkon tekeminen, ehkä osaisin, luultavasti en. Riittäisikö aika harjoitteluun ja materiaalien testaamiseen, sitä en osaa arvata.

Totta, mutta sellaisten pyydysten tekeminen ja virittely ja sopivan joen/kalapaikan löytäminen on aikaa vievää puuhaa, ja selviytyjä kuolisi nälkään odotellessaan sellaisen projektin valmistumista. Kaiketi siksi aika moni tässä keskustelussa on ehdotellut siiman/narun punomista ja puu- tai luukoukun käyttämistä syötin kera. Lisäksi Suomen oloissa käytännössä mikään pajupyydys ei toimi talvella, paitsi ehkä jossain vuolaana virtaavassa koskessa, joka ei jäädy; toisaalta sellaisessa paikassa tuollaisen pyydyksen pyytävyys on varmaankin aika heikko... kuten missä tahansa; keskusteluunhan tuotiin linkki, jossa joku oli kyhännyt katiskan pajusta eikä ollut saanut kalan kalaa.

Kalastuksesta sellainen pointti vielä, että se ei saisi myöskään olla liian aikaaviepää puuhaa.

Kivikauden sankarimme kun pitiäisi ehtiä valveillaoloaikanaan tehdä niin monenmoista juttua. Esim. turkikset pitää muokata, narut ja köydet valmistaa, säilöa ruokaa, valmistaa saviruukkuja, korjata/parantaa asumistoa.

Onkiminen ei ajankäytöllisesti liian tuhlaavana puuhana tule kyseeseen. Ehkä jos pesueessa on jotain 5-v kivikautisnassikoita, niin niitä voi nakittaa onkihommiin kun eivät vielä muuhun kykene.

Kalastusvälineet on ehdottomasti oltava pitkääsiimaa, verkkoja, rysiä, katiskoja ym. passiivipyyntilaitteita, jotka oikein käytettyinä välillä saavatkin jotain. Edellyttäen, että kalaa on. Se on kyllä suurin ongelma tässä yhtälössä, että kalaa ei ole.

Kalan kuivauksesta koko vuoden tarpeisiin vielä: ongelma on myös se, että kala pitäisi käytännössä pyytää talvella/kevättalvella. Ainoa aika vuodesta, jolloinka kuivaus jotenkuten pilaantumatta onnistuu Suomessa on helmikuu-huhtikuu, vähän säistä riippuen. Käytännössä vedet ovat silloin vielä jäässä Suomessa. En tiedä mitenkä talvipyyntö pajunvitsasreleillä onnistuu. Muutenkin talvipyyntö on ongelmallista jos meininki on saada ns. suursaalista. Epäilen totaalista katastrofia lopputuloksen suhteen.

Pohjois-Norjassa, jossa kalaa on perinteisesti kuivattu, tämä ei ole ongelma, koska vieressä on Golf-virran vuoksi sula meri. Joka on myös antelias saaliin suhteen talviaikana. Homma rakentuu ihan tuon yhtälön varaan siellä. Vaikea nähdä, missäpäin Suomea tuon yhtälön saisi toimimaan.

Kyllä edellisessä asunnossani asunnon edellisen omistajan vuokralaiset olivat ihan onnistuneesti kuivanneet kalaa keskellä kesää ripustamalla ne vaan talon seinustalle kuivumaan. Miksi se kala muka ei auringossa kuivaisi? Nopeastihan ne kuivuvat. Nuotio siihen viereen savuttamaan niin kärpäsetkin pysyvät loitolla.

Jaa, jaa. Kala ei oo koskaan ollu oikein mun juttu. Toki syön, mutta vain tuoreena. Pajusta vois koittaa väsätä jotain katiskan sukulaista, niin ei tarvi kauheeta proggista kalastuksen suhteen pitää. Kohtuu helpolla saa lihaa, kun ottaa muutaman hanhen tai vastaavan ruokintaan (mieluusti silleen poikasasteella, hautomispuuhat kun ei oo oikein hanskassa, ja suotta tuhlata aikaa ja vaivaa sellaseen, minkä joku muu voi hoitaa), niin pysyy lihoissa pidempään. Ei tarvi säilöä, mitä nyt jotain heinä- ja ötökkäosastoa evääksi, ja kun alkaa huttu loppumaan, niin lihoksi ja ääntä kohti. Ja sit ku tämä on tällanen "perheohjelma", niin en kerro kuinka ne tirpat ei karkaa.

Jos tuntee edes ne sienet, mitä ei tarvi ryöppäillä, niin niitä ja ohuiksi siivuiksi ja kuivumaan. Sienissä on hiilihydraatteja, proteiineja ja vähän B-ryhmän vitamiineja ja pikkasen jotain muitakin "mausteita". No kanttarelleja ei ehken kannata alkaa kuivaamaan, mutta tatit ja lampaankääpä ainakin kuivuu nätisti, niinko muuten useimmat marjatkin. Lisäksi monien marjojen lehdissä on vitamiinoksia, ja ne kuivuu kohtuu helposti myös. Kuivattua nokkosta, niin voi huitasta "pinaattisoppaa" vaikka talvella.

Karpalot ja puolukka, oivat flavonoidilähteet, säilyy survoksena omiin nimiinsä, kun niissä on bentsoehappoa ihan kohtuudella. Pihlajamarjat säilyy melko hyvin myös, ja niissä on A-vitamiinin esiastetta karoteenia ja ihan tolkuton määrä C-vitamiinia. Ja jos tyrniin törmään, niin siitä vaan marjat ja lehdet talteen ja kuivaten. Aivan yliveto kasvi. Lakka on marjoista yksi parhaita, ellei jopa paras A-vitamiinin lähde, mutta sen säilöminen... höö, joutuu varmaan syömään niine hyvineen, jollei puristele mehuiksi ja sitä loppumäskiä sitten kuivailee. Mustikka on hyvä kuivamarja. Meillä maalla siitä sitten keiteltiin soppaa talvellakin.

Eikä kaikkeen niitä savipottujakaan tarvita. Tuohesta saa helpommin ja siistimpää säilöntävärkkiä vaikka noille kuivamuonille. Ilmavaa ja sellasta. Nii, ja se majoitusosasto kannattaa savustaa aina sillon ja tällön, niin ei ala kaiken maailman ei toivottuja alivuokralaisia muhimaan nurkissa.

Talvella voi kyllä olla vähän tylsää, kun valosan aika on melko lyhyt, ja luultavasti ei viittis nukkuakaan koko ajan. Kai sitä nikertelis pakertelis jotain aikaavievää sitten. Ja tekis jotain ihme kokeiluja aikansa ratoksi.

Keväällä sitten alkas tiputteleen vaahteran mahlaa, nami. Ja on vaahterasta muuhunkin. Joskus siitä on tehty kirveenvarsia ja lapioita. Ja paljon muuta, kovaa ja sitkeää kamaa, mutta kohtuu helppoa työstää.

Ja kyllähän kala kuivaa, varsinkin pienet sintit, mutta haisee niin pahalle, että kuivukoon vaan ihan omiin nimiinsä.

Mutta missä vaiheessa tässä on siirrytty kivikaudelle, ja missä vaiheessa oli puhe, että kaikki ihmiset eläis tällä telluksella kukin uniikkina yksilönä? Aina joku putkahtaa jonkun mutkan takaa kuiten, vaikka kuinka luulis olevansa jossain ihan huutin korvessa.

Tällasia tuumailuita täältä ranskalaisen manikyyrin ohessa.

(Joo, niin varmaan noin, heh. Tää täti vissiin pökräis ku ensimmäinen kyyttoni tunkis nurkkiin )

Mitähän nirrejä sielläkin on kuivailtu?

Jostain syystä metodiasi ei ole kivikaudella hirveästi älytty soveltaa. Olisiko ollut:

a) heikosti talon seinustoja mitä hyödyntää
b) pikkasen isommat kalat

c) enemmän suolaa

a) puun kylki riittää
b) ison kalan voi siivuttaa pienemmäksi

Väitätkö siis, että kala ei kuivu auringossa?

http://www.reseptit.com/ruoan-sailonta/kuivattaminen/

"Jo aikojen alusta auringon ja tuulen on annettu kuivattaa kalaa, lihaa, sieniä, kasviksia, marjoja jne."

"Kuivatettu ruoka säilyy yleensä 1,5-2 vuotta, kala hieman lyhyemmän aikaa."

Kuinkas kauan suolalla säilötty ruoka säilyy? (Tämä lähinnä Koshille)

Kuten niin monesti jo tässä keskustelussa todettu, kalan kuivattamisessa ei käytetä suolaa.

Mun oli pakko, sori

sitä paitsi, jos olis sitä suolaa, niin ei tarttis kuivata lain