KESKUSTELU

Mutta tässä tapauksessa ei.

Se riippuu oikeastaan täysin siitä, minkä kokoisia satseja haihdutellaan. Jos vain muutaman päivän haihdutuksen vaativia, ei kattaminen ehkä kannata koska keskimäärin useimmat erät haihtuvat kuitenkin onnistuneesti ja satunnianen staeen pilaama satsi voidaan laittaa hylkyyn. Jos taas haihdutetaan pidempään, katos voi olla tarpeellinen. Väkevöityneitä liuoksia välivarastossa on pakko varjella sateelta ja pintavesien valumilta toki.

Luonnon vesialtaat eivät toimi suolatehtaina juuri siksi, että ne ovat luonnon vesialtaita. Niihin siis tulee jostain koko ajan lisää vettää. Luultavasti pääosin sadevettä, mutta ehkä myös korkeiden aaltojen pärskeitä. Tällainen allas luultavasti on paljon laajemman alueen vedet keräilevän pinnanmuodon pohja, joten se ei vastaa lainkaan valuavesiltä suojattua haihdutusallasta.

Kuinkas paljon suolaa sinä Itämerestä keräät muutaman päivän haihdutuksella?

Kaivakaa jo ne s:nan altaat ja kokeilkaa. Muutamassa päivässä saatte enemmän aikaan kuin 172-sivun väittelyssä.

Kesä on ohi. Ei auta kuin väitellä.

Taitaa olla useampikin kesä ohi - jos siis suolalutakoista puhutaan.

Mutta ei kai se nyt oo niin kesän päälle tääkän homma.

nm.
ensi kesää odotellen

Meren rannalla olevat kivet ovat suolaisia, mutta kuivia. Kuinka se suola on jäänyt niihin, jos haihdutus on poissuljettu mahdollisuus?

Kyllähän se rantakallioiden suola on tässä keskustelussa moneen kertaan mainittu. Kun aallot tarpeeksi monta vuosituhatta piiskaavat niitä rantakallioita, niin kyllä siihen mineraali poikineen pinttyy auringon avulla ja ilman. Olisiko suolan erottaminen rantakivistä kannattavampaa kuin sen haaliminen merivedestä? Pesisi ne kivet pieneen vesitilkkaan ja haihduttaisi sitten sen veden?

Ei haihdutus ole poissuljettu mahdollisuus. Jos sinulla on käytössäsi labra, saat varmasti erotettua Itämeren vedestä nättejä valkoisia suolakiteitä. Alkeellisemmillakin menetelmillä syntyy suolaa varmasti, mutta silloin palaa paljon selviytyjälle elintärkeää polttopuuta hukkaan. Tämä kesä oli ennätyksellisen lämmin ja varmaankin olisi haihtunut auringon avulla vesilitra poikineen. Vähänkin kehittyneemmillä materiaaleilla oltaisiin saatu suolaa grammakaupalla talteen. Ehkä savialtaidenkin avulla olisi jotain suolaista lietettä syntynyt; kiteisiin nyt ei oikein voisi vielä niin pienillä suolamäärillä tähdätä, koska savipohjasta niiden erottaminen käsipelillä olisi jokseenkin mahdotonta. Mutta sitä suolaista vesilälliä syntyisi varmaankin kyllä, jos sellaisen kanssa haluaa plätätä. Harmi vaan, että tällaisia hellekesiä kuuleman mukaan ei meikäläisen ikäisen ihmisen elämään toista satu.

Kosh kokeilee ensi kesänä, kunhan ensin saa talonsa valmiiksi. Muutaman altaan kyllä olisi sinä aikana rakentanut, mikä on kulunut väittelyyn.

Tai jos etsisi kiven, jonka päällä pysyy muutama litra merivettä ja sitten haihduttelee siitä vedet pois vaikka laittamalla alle nuotion? Ei mutta hetkinen! Sitähän kutsutaan tislaamiseksi!

Ei taideta kutsua tislaamiseksi vaan keittämiseksi.

Sitä paitsi en ymmärrä ollenkaan tätä suolahömpötystä. Kunnon kivikautislainen aina ryyppäsi tappamansa elikon verta. Siinä sitä tuli osa suolatarpeesta (kuulemma). Ellei ollut suolaa ja säilöä piti, pistettiin savustus, kuivaus tai hapatus käyntiin.

Sitä kutsutaan tislaamiseksi.

Ei kun sitä kutsutaan polttopuiden tuhlaamiseksi.

Ellei siinä samalla savusta tai lämmitä jotain.