KESKUSTELU

ja voishan sitä aina tiukan paikan tuleen syödä räkäänsä. vähä suolapalaa, kato!

Kesällä voisi syödä voikukkia ja marjoja. Samalla pohtia miten syksyllä säilöö ne marjansa. Ansakuoppia pitäisi alkaa kaivaa ja keihästä varten sopivaa puuta katsella. Olisko se nuori mänty parasta keihäspuuta? Tietenki lehmät ja porot olivat helppoa saalista aluksi, kun oletetaan, että eläimet olisvat niitä mitä nyt tällä hetkellä on.

Olihan meillä tuossa ihan lähellä intiaaneja , ne kuljit ja nyvit maasta kaikki nokkoset ja voikukat. Eipä riethat siltikkhän pärjänhet.
Kävit kortot kaupasta ostamassa jos mitä muroja ja suolalastuja.

Tosiasiassa nykyihminen paljhaikäsin luonthon , solis kuolema eessä
monille. Pitäs osata tehhä kivestä kaapimija ,puukkoja kirvheitä
koota kvartsia tulentekoa varten , piikiveä täällä ei ole.
Jäätuurat pitäs tehhä talveksi, ja mielummin useampi mejän kivet ku ei kovin sitkhaita ole, murtuvat helposti kortot.
Entä sahat, puuntekoa varten ?
Entä mistä nappaat puut , nykymettistä ?
Ei kuivaa kuusta , ei honkaa koivukki korkeinthan rannettevahvoja, no että kyllä paksunpia sais ees poikki.

Entä kalat, moniko ossais pärepöhnän tehhä , helpoimmin tehtävissä olevan kalanpyyvön ?
Verkoista houraatta, mistä kutositta siulanna ? Na naavastako ???
Höpö höpö, kalatta taitasitta kutjottaa. No kolkaamalla saisitta uhuen jään aikhan muutaman mathenliurun.
Sitte se nälkä alkaski väsyttämhän , matkat lyhenis niinko askelhen mittaki , sen jälkhin alkas nukuttamhan ja sen tien solis menoa se.
Pääsis teistäki etelän aljuista rauhhan , erhon.

Kaikella kunnioituksella, Aslak. Ei lappilainenkaan, kokeneenakaan eränkävijänä pärjäisi vuotta erämaassa, jos sinne paljaspeppuisena laskettaisiin. Vähän mukavammin voisivat viimeiset kuukaudet mennä kuin etelän vetelällä, mutta sitten kylmien tullessa koittaisi hukka.

Kosh se tuossa vitsaili, että tulen tekeminen ilman välineitä olisi peräti helppoa. Tokkopa vaan. Sitä unohtuu sellainen asia, että siinä puupalalla toista hinkatessa ehtii tulla hiuko. Ja sitten kun se tuli on lopulta verissäsormin saatu aikaan, sitä pitää jaksaa ruokkia. Muuten se sammuu. Ja koko ajan pitää haalia ruokaa maastossa, jossa pian mustikanvarvutkin alkavat olla gourmettia.

Pohjoisessakin on monenlaista asujaa. Samoihin mukavuuksiin tottuneita suurin osa kuin etelämpänäkin asuvat.
Silloin vuonna 1999, kun olivat ne 50-asteen pakkaset paljastui, ettei suurella osalla Inarilaisista ollut muuta lämmitystä taloissaan kuin sähkö. Se kun sitten katkesi, alkoi olla äitiä ikävä. Aika luottavaista rakentaa talo yhden lämmitysjärjestelmän varaan, varsinkin kun se on suora sähkölämmitys.

Joo ei se tulenteko niin mahoton asija ole, mutta eväs tyhjistä mettistä kaluttuna on kova sana.
Usseimmat siinä nutkahtas , kokenhekki mettämiehet.
Seku on opittu , että kaikki pyytöneuvvot saapi kaupasta.
Harva se ennää ossaa itte mithän tehhä.
Kyllä son tosi että, vaikka mie saattasin tietää miten selvittäs , niin
ikä ja vaivat sannoo toista.
Ehkä nutkahtasin ensmäisten joukossa.

On sitä kairassa tuli tehty ilman tulitikkuja, ja monestikki.
Son käyny joskus niinki että on puottu jokhen ja tulitikut kastunehet , ja
pakkasyö painanu päälle. Sitä saapi tulen jos ossaa, ison kiven päälle kokoaa kuivaa kääpää, ja sitä tunturissa kasvavaa pitkaa sammalta, sen nimeä en tiijjä , mutta sen tulen arempaa ainetta ei olekhan.
Se jopa räjähtää hieniksi jauhettuna , kyllä sitä tulen saapi.

Ja tarpheksi ison juurakonko sytyttää se pallaa yönki yli, ainaki kuuma hiilos on aamulla valmhina.
Mutta niinko sanottu tyhjässä mettässä kuolee nälkhän , vaikka ossaiski.
Ehkä jonku järvenrannalla ahvenia onkimalla kittuuttaa kesällä, mutta
että talvella ? Kovasti arveluttaa.

Ennen oli toista , oli mettässä marjaa lintuja poroja.
Saamenkansa on asunu täällä tuhansia vuosia ilman marketteja.
Mutta jos verkot pyssyt pitäs unehuttaa, niin jouttipyssy olis vaihtoehto.
Joka nuolen pitäs sattua , jos nyt ylhensä nykymettissä pääsee
lintua jouttipyssyhollille. Alkukesästä vois vähän aikaa pärjäillä linnunmunilla , syksyllä marjoilla. Sitte tuliski nälkä .
Jouttipyssyllä , omatekosella hirvenpyynthin ??
Melkein naurattaa, no kesyn poron saattas saaha, seki on epävarmaa ku mikä.

Tosi sissi söis muurahaisia ja juoksis hirven väsyksiin. Hirvestä ryysyjä, asustella vois maakuopassa/turvekammissa. Kirveellä rakentais pölkkymökin.

Kesällä voisi myös sukeltamalla metsästää uivia lintuja. Kuka keksii miten?

Pimeällä atrain pyynnillä kalaa lautan ja tulivalon avulla. Voiskohan eläinrasvasta tehdä kynttilöitä?

Katajan kuoresta sais hyvää sytykettä. Piikiven korviketta joutus ettiin kauan, jossei kitkalla osaa syttyttää.

Hirvi olisi noissa oloissa tärkeä saalis, sen suuren lihamäärän vuoksi. Se miten se saadaan kaadettua on sitten se vaikea vaihe. Hienostelut ja tunteilut kannattaisi unohtaa ja saada se jollakin tavoin heikennettyä jotta olisi mahdollista kaataa se. Sen tunnetulle reitille voisi tehdä loukun joka ruhjoisi sen heikentäen liikuntakykyä. Sitten keihäällä tai nuolella lopettaisi sen. Hyvää ajoitusta ja ryhmätyötä se vaatisi ja onnea.

Niin, tietysti jos sattuisi joukolla paikalle kun sudet kaataisivat hirven, voisi häätää ne pois ja omia ruhon. Mielenkiintoinen mittelö siitä ehkä tulisi.

Tuliskohan huono olo jos suoraan vaan tästä lähtis luontoon ja jois sieltä löytyvää vettä? Riittääkö siis keittäminen tämän estämiseen vai tulisikohan alkuun vieroitusoireita? Jos meet vieraaseen kaupunkiin niin sen vedestä voi tulla aika huonot fiilikset..

Järjetön lähtökohta, josta toki varmaan seuraa että yksikään ihminen ei selviäisi. Ei edes kokenut eränkävijä. Ei edes aikakoneella kivikaudelta haettu "luolaihminen". Suomen olosuhteissa ei yksinkertaisesti ihminen selviä ilman erinäköistä varustetta. Eikä yksinäinen ihminen kerkeä tyhjästä riittävää varustusta lyhyen kesän aikana pelkästään luonnosta hankkimaan, ei edes vaikka tietäisi täysin mitä tulisi tehdä. Ensimmäinen ihminen on tullut jääkauden jälkeen tänne teknologian, työkalujen ja ison varustekasan kanssa, luultavasti pienenä yhdyskuntana. Ei täällä koskaan ole ihminen itsenään elänyt, ei ihminen ole näiden leveysasteiden laji.

Itse pohdiskelisin mielummin käytännön tilannetta, jossa esimerkiksi jonkun megaluokan tuhon takia valtaosa ihmisistä kuolisi, yhteiskunta romahtaisi, ja metsiin meno olisi siksi ehkä ainut keino selvitä.



Jos niitä sieltä saisi, miksenpä vain kävisikin. Kyllä niitä jostakin taatusti löytyisi. Eihän nyt kaikki kasvillisuus voisi tyhjään kadota, tai jos sekin kuuluu järjettömän spekulaatiosi alkuasetelmaan, niin sovitaan sitten saman tien että metsät ja elollinen luontokin katoaisi. Keskustellaan sitten siitä, kuka pärjäisi pisimpään ja miten vaikkapa miljoonan neliökilometrin paljaalla peruskalliolla. Mukaan saisi Ässäarvan ja repullisen Fazerin makeisia.



Typerää viisastelua.

Sinä se vaan viisastelet. Unohdat kuitenkin, että se, ettet sinä jotakin osaa, ei tarkoita etteikö joku voisi osatakin. Helppous on toki subjektiivista, mutta tulenteko onnistuu kyllä silti, sen tiedän koska olen harjoitellut.

Tulta ei sitäpaitsi tarvitse edes tehdä kuin kerran. Sen jälkeen se on suhteellisen helppo pitää yllä.

Luultavasti kuolisin yksin ekana syksynä tai viimestään talvella. En taida olla niin nopea oppimaan et selviäisin ihan kaikista koettelemuksista kun on kaikki hygieenia yms taudit. Jos kirveen ja lapion sais ni helpottais kovasti.

Narun teko ei ole isompi ihme. Sitä saa punottua vaikka pajunkuorista, mutta varsinkin monista kasvikuiduista tekee kyllä lankaa helposti. Esimerkiksi nokkosesta tai pellavasta, jos sellaisia sattuu löytämään. Pellavaa pitäisi viljellä, mutta nokkosta löytyy luonnostakin.

Pajusta voi myös punoa rysiä ja katiskoita. Päreistäkin toki tekee jotain, mutta päreiden höylääminen/veistäminen on vähän työlästä ja vaatii enemmän työkaluja.

Jos luonnosta ravinnon hankkiminen oikeatsi jotakuta kiinnostaa enemmän kuin vähättelyn ja viisastelun suhteen, niin yksi yllättävän hyvä opaskirjanen alkuun pääsemiseksi löytyy puolustusvoimilta:

http://www.mil.fi/reservilainen/pdf/luo ... mo1985.pdf


Hirven kaataminen ei helpolla käykään. Itse luultavasti koettaisin saaliin ajamista ansakuoppaan jonka pohjalla olevia seipäitä ja tappokeihästä käyttäen hirven saisi hengiltä. Kuoppaan ajaminen olisi kyllä hankalampaa ja vaatisi isompaa porukkaa ja/tai aika hyvää tuuria. Soihtuja, nuotioita ja riukuaitoja voisi käyttää ohjaamaan hirveä kohti kuoloa.

Jousipyssyllä ei hirveä tapeta, ei ilman erittäin pitkälle kehitettyä aseteknologiaa ja elinikäistä harjoittelua. Nuolen pitäisi olla tosi terävä, omata suuri määrä liikemäärää ja olla tarkka ja vakaa. Ja jousen sen mukainen. Haavoittaminen voisi olla mahdollista, jonka jälkeen hirven saisi kyllä juostua/hiihdettyä ajan kanssa kiinni ja uuvutettua, ja päästä lopulta ehkä tappamaan se. Pitäisi kyllä taitaa jäljittäminen, mikä ei onnistu aina ja kaikkialla keneltä tahansa sekään.

Joo, Aslakin aihetta käsittelevä viesti vakuutti. Minä en saisi tulta aikaan tuolla tavalla, kun en tunnistaisi oikeaa kääpää. Veikkaanpa, ettet sinäkään. Luulisin, että sinulla on kitka mielessäsi. Siitä ei taitaisi tosipaikan tullen tulla muuta kuin rakot kämmeniin.

Ja sen tulen jatkuva ylläpito ei ole ollenkaan niin helppoa kuin luulisi. Luonnonmyräkät sammuttavat tulet eikä tuore puu pala kovin lämpimällä liekillä.

Ja alkutilanne oli todellakin se, että peppusillaan pitäisi luontoon painua, eli edellisessä viestissäsi mainitsemasi olettamus, ettei siitä juuri kukaan hengissä selviäisi on minunkin mielestäni aivan oikea.

Jos varustusta olisi mahdollista jonkin verran ottaa mukaan, minäkin uskoisin jonkin aikaa sinnitteleväni. Onhan tuota tullut vaellettua, vaikken todellakaan mikään eränkävijä väitä olevanikaan.

Jos nyt maailmasta katoaisi kaikki asumukset, teknologia sun muut mitä ei lasketa Robison Crusoen varustukseen, niin ensimmäiseksi lähtisin vinhalla vauhdilla etelämmäs... en haluais viettää talvea napapiirin pohjoispuolella..