KESKUSTELU

Kosh

Kirjoitin:
Kyllä. Kriteerit hyväksyttiin yhdessä, mutta Metsähallitus ei noudattanut niitä.
Vastasit:
Kykenisitkö perustelemaan?

Kyllä. Jälkikäteen tehdyissä pistokokeissa havaittiin, että useistaa metsähallituksen hakkuun alle osoittamista metsistä löydettiin sellaista luontotyyppiä ja sellaisia uhanalaisia lajeja, joiden perusteella noita yhteisiä sääntöjä noudattaen alue olisi pitänyt suojella. Tästä oli siinä totisen linkissä tarkemmin.

Etelä-Saimaa viime torstaina kirjoitti:
Metsähallitus ja WWF kertoivat keskiviikkon apäässeensä sopuunvanhojen metsien suojeluntäydentämisetsä suuressa osassa Pohjois-Suomea. [...]

Artikkeli kyllä vastaa minunkin käsitystäni asioiden kulusta pääpiirteittäin.

Mutta tästä en ole samaa mieltä:
- Vanhojen metsien olennainen suojelu on nyt turvattu, hän tiivisti.

Tuo WWF:n edustajan lausahdus on kylläkin hölmö. Vanhojen metsien suojelua ei todellakaan ole turvattu koko maan osalta. Muutenkin nuo nyt suojellut pläntit ovat liian pieniä. Jokin yksittäinen huomattavasti suurempi suojeltu ala olisi ollut tarpeen, vaikka sen piirissä olisi pitänyt uudistaa ja suojella myös talousmetsää. Tuon yksittäisen kommentin kohdalla yhdyn SLL:n ja Greenpeacen mielipiteisiin siitä, ettei nyt toteutettu suojelu ollut vielä ollenkaan riittävää.

Ja:
Kyllähän SLL kiukutteli, kun se jätti neuvottelut kesken eikä enää suostunut palaamaan neuvottelupöytään.

Kiukutella on väärä verbi. Se ei halunnut olla tekemisissä suojelupäätöksen kanssa, joka sen mielestä oli susi. Ja olisihan se palannut neuvottelupöytään, mutta kun metsähallitus vihelsi neuvottelut poikki ja teki ratkaisun ilman toisen osapuolen hyväksyntää rikkoen samalla yhdessä sovittuja sääntöjä (kts. tämän viestin alku).

Kirjoitin:
Mm. totisen linkissä käsiteltiin tutkimusta, jonka mukaan hakkuiden alle määrättiin valtavasti sellaisia alueita, jotka täyttivät nuo yhdessä sovitut kriteerit.
Kosh:
Todennäköisesti ne ovat nyt tuossa WWF:n kanssa sovitussa suojelussa kuitenkin.

Miten niin? Eiväthän ne ole.

Ja:
Metsähallitus, kuten muutkin metsäalan tahot, tosiaankin ottavat luonnonsuojelun aivan vakavasti ja panostavat siihen.

Metsähallitus tekee kaikkensa, ettei tarvitsisi suojella mitään. Sitten kun asiasta on vuosikaudet tapeltu ja nyrkkiä puitu, se antaa vähän periksi, mutta muistaa ja osaa kyllä käyttää tuon tapauksen kaiken propaganda-arvon hyväkseen.

Kosh kirjoitti:
Kytllä, se kertoo siitä, että ihmiset omaavat paljon erilaisia arvoja ja aatteita.
Mutta se ei kerro menetelmän järkevyydestä tai taloudellsiesta tehokkuudesta.

Järkevyydestä? Menetelmä ei siis ole mielestäsi järkevä. Ilmeisesti järkevyys tässä yhteydessä ymmärretään taloudelliseksi tehokkuudeksi. Kosh, luonto on jotain aivan muuta kuin ihmisen talouskassa. Jos tarkastelet metsää vain ja ainoastaan talouden mittareilla, et kylläkään ole kovinkaan kauaskantoinen etkä järkevä. Tarkastellessamme metsää taloudenkin näkökulmasta, meidän on jatkuvasti otettava huomioon mitä meillä on tarkastelupöydällä. Se ei ole setelipino eikä osakesalkku. Se on elävä kokonaisuus, jonka olemassaolosta me itse olemme aivan 100 prosenttisen riippuvaisia. Se on jotain aivan muuta kuin rahaa ja varakkuutta. Maailmassa on jo hyvin paljon esimerkkejä siitä, mitä tapahtuu kun luonto alistetaan pelkästään taloudelliselle hyötymiselle. Seurauksena on luonnon kuolema ja aavikoituminen. Näin. mm. Kiinassa, Amazonilla, Papua Uudessa Guineassa, ja seuraavaksi ehkäpä meillä.

Taloudellista tehokkuutta on myös metsän säilyttäminen monikäyttöisenä. Sekin ruokkii ihmisiä. Avohakkuu on pois kaikilta.

Kirjoitin:
Siitäkin se kertoo, että joidenkin mielestä puun laadun turvaaminen ja tukkipuun kasvattaminen on kannattavampaa kuin huonolaatuisen kuitupuun kasvattaminen sellumassan tuotantoon.
Kosh:
No eipä kyltä kerro. Kas kun tuo ei edelleenkään ole mitenkään riippuvainen puun hakkuutavasta;

Puhuin kasvattamisesta, en hakkaamisesta.

Ja:
ei se kaadettu puu siitä tiedä, miten muut puut kaadetaan ympäriltä vai jätetäänkö ne henkiin, tai kolhittuina lahoamaan.

Tietäähän se. Naapuripuiden katoaminen näkyy suoraan maan ravinteissa, kosteudessa, valossa yms.

Kirjoitin:
Tietenkin täytyy mennä tapauskohtaisesti. Kyseessä on metsänhoidollinen menetelmä, johon tarvitaan kokenutta ammattimiestä.
Kosh:
Niin. Sellaisen palkkaaminen pilkkakirveen kanssa käyskentelemään päiväkausiksi metsiin, maksaa aika paljon.

Uskoisin, että näissä tapauksissa kun tällaista menetelmää käytetään, se kirveen käyttelijä on kaikissa tapauksissa isäntä itse.

Ja:
Eikä se ole suinaakn ainut ko. metsänhoitomenetelmän tavanomaista korkeampia kustannuksia aiheuttava osuus, mutta se on se, jossa yksityisomistaja voi halutessaan ja kyetessään säästää. Ja siinä se vaara piileekin, että näin aletaan tekemään laajemmassakin mittakaavassa. Se tietää varmaa tuhoa monille metsille.

Njääh. Nyt menee taas talouspuut ja metsät sinulla sekaisin.

Nimittelet myös jatkuvaa kasvatusta toistuvasti harrasteluksi. Ei minun mielestäni satojen hehtaarien metsän hoitaminen ja hakkaaminen ole mitään harrastelua. Kyllä sillä varmasti taloutta ylläpitävät vaikuttimet on.

Sitäpaitsi kun metsä hoidellaan tehokasvatuksen menetelmillä, niin kyllähän silloinkin metsäammattilainen kävelee metsän läpi inventaario yms. mielessä; harvennusvaiheessa merkkaillaan myös kaadettavat puut, tosin nykyään motokuski taitaa aika monessa tapauksessa tehdä päätökset kaadettavista puista itse. Ei jatkuvan kasvatuksen puiden merkitseminen kuitenkaan mikään uusi ja ylimääräinen työvaihe ole.

Kosh kirjoitti:
Metsät menevät piloille kun ei ihmisiä kiinnosta harventaminen yms. välttämättömät toimenpiteet puuntuoton turvaamiseksi.
Aweb:
Metsät kylläkin menevät pilalle ihan muista syistä.
Kosh:
Ei, kun tässä nimenomaisessa tapauksessa juuri yo. syystä.

Ja taas sinulta menevät talouspuut ja metsät sekaisin.

Kirjoitin:
Nyt taidat puhua taas puuntuotannosta. Se on eri asia kuin metsä.
Kosh:
Eikä ole, pöhkö. Metsähän se juuri sitä puuta tuottaa.

Metsä on muutakin kuin sen puut. Se on enimmäkseen muutakin kuin sen puut, jotka ovat sen elämänmuodoista vain pari lajia.

Kirjoitin:
ja ehkäpä nyt ammattilaisten joukkoon saadaan myös eri menetelmien kilpailua. Vaihtoehtoisista menetelmistä kiinnostuneita ostajia ainakin näyttäisi löytyvän.
Kosh:
Niin, mutta ans kattoo kunhan tilipäivä koittaa. Voipi tulla perinteeellisiä tehokkaampia menetelmiä ikävä.

Tuskin. Se uutislähetyksen metsänomistaja tiesi kyllä hyvin, että seuraava tilipäivä on jo muutaman vuoden kuluttua. Se avohakkuuäijä kyllä pistää taskuunsa kerralla pari saturaista enemmän, mutta sitten kun se istuu odottamaan seuraavaa tiliään, se saa kyllä odottaa. Samaa on Aslak sinulle omista kokemuksistaan yrittänyt kertoa, mutta sinä huomaat vain ne henkilöön menevät aloitukset, joiden kirjoittamisen pyysin lopettamaan.

Luin sen artikkelisi. Mitä haluat minun kommentoivan siitä? Minun mielestäni se oli sitä peruskauraa, jota metsäteollisuuden markkinaosasto suoltaa. Olen lukenut vastaavan vuodatuksen sen tuhannen kertaa. Kaikki kirjoittamani on kommenttia tuollaista markkinointi- ja aivopesusoopaa vastaan.

Ettei metsän todellisuus pääsisi unohtumaan...

Akatemianprofessori Ilkka Hanski sanoo tuoreimmassa Suomen Luonnossa seuraavaa:
"Avainbiotooppien merkitys metsien monimuotoisuuden säilymiselle on mitätön."

Avainbiotoopit ovat talousmetsissä lain mukaan säästettäviä kohteita. Niitä ovat mm. pienvesistöjen välitön lähiympäristö, rehevät lehtolaikut ja tervaleppäkorvet.

Mm. Kosh on vedonnut nykyisen käytännön toimivuuteen (en väitä, että hän pitäisi nykyistä käytäntöä 100% onnistuneena) avohakkuita puolustellessaan. Avohakkuista:
"Lajiston köyhtymisen pysäyttäminen edellyttää Hanskin mukaan uusien suojelualueiden perustamista, metsienkäsittelyn muuttamista ja etenkin aukkohakkauksista pidättäytymistä"

Kovin yhteneväiset ovat alan maamme ykkösasiantuntijan opit minun amatööripaasaukseni kanssa.

Hanski:
"Avainbiotoopeilla alkaa olla merkitystä, jos niiden lukumäärää nostetaan reippaasti ja kokoa kasvatetaan nykyisestä muutamasta aarista 5-10 hehtaariin."

Nykykäytäntö, kuten olen varmaan tuhanteen kertaa sanonut, on siis peffasta.

Suomen metsälajeista viidennes on uhanalaisia tai silmällä pidettäviä. "Hanskin mukaan metsäekosysteemin rakenne ja toiminta ovat myös muuttuneet. Esim. mustikan peittävyys on vähentynyt 50 vuodessa romahdusmaisesti. Pääsyynä mustikan vähenemiseen pidetään nuorten metsien osuuden kasvua. Mustikka kärsii helposti kuivuudesta ja hallasta."

Mikäli haluamme säilyttää luontomme, metsätalouden toiminta on muutettava tapahtumaan metsäekologian ehdoilla. Päinvastainen malli on mahdoton.

edit. kirjoitusvirheiden korjailua

Aweb ! Sain luettua Lauri Vaaran kirjan Metsä Kaaoksessa.
Asiallista asiaa koko kirja, ei yhtään väitettä jota ei voisi hyväksyä.
Rohkea mies on Lauri Vaara, ihme ettei sillon kirjan ilmestyttyä Häntä
lynkattu, niin sanottujen " metsäammattimiesten toimesta".
Tosin sitä yritettiin , ainakin noin kuvaannollisesti Hänet uhattiin eroitaa työstään. Jos minkälaisia pilkkakirjoituksia ilmaantui lehtiin.
Kun ei muuta voitu Hänet yritetiin tehdä naurunalaiseksi.
Mutta ymmärtävät ihmiset ei nauraneet . Monien päät nyökkyivät hyväksymisen merkiksi koko Lapissa, ja muuallakin suomessa.
Monet metsäammattimiehetkin myönsivät Vaaran olevan oikeassa.
Mutta järjestelmä joka on luotu pönkittämään metsätaloutemme nykysuuntaa ,on kaamea dinosaurusmainen hirviö.
Sen vaikutus heijastuu kauas metsätalouden ulkopuolellekkin.
Se manipuloi ihmisiä uskomaan omaan olemattomaan jumallallisuuteensa.
Saapa nähdä kuinka pitkään se seisoo lahoilla puujaloillaan ?

Ainakin viimevuoden osalta olet oikeassa, mutta tendensi on ollut laskeva pienistä nousuista huolimatta. Toivotaan, että kanalinnut ovat toipumassa siitä jostakin minkä vuoksi alittivat syöksykierteen 60-luvulla. Tuossa linkki RKTL:n sivuille, mistä selviää 2005 kolmiolaskentoja yms. aiheeseen liittyvää.

http://www.rktl.fi/riista/riistavarat/m ... nnut_2005/




Metson näkeminen ei lopulta todista linnun parantuneista oloista. Soitimen hajoamisen seurauksena muutamia vuosia sitten oli liikenteessä useita häiriö kukkoja. Sopeutuminen uusiin soidinpaikkoihin voi olla mahdollista, mutta metso vaatii eri ikäisenä erilaisia ja lopulta melko yhtenäisen puustoisen alueen. Tästä lisää mm.Petri Nummen ja Veli-Matti Väänäsen toimittamassa Riistanhoito(2001) teoksessa.



Yllättävä väite jota en voi allekirjoittaa. Itse voisin melkein vetää yhtä pätevällä pohjalla (eli omien ei systemaattisten havaintojen pohjalta) myös päin vastaisen päätelmän. Kurkistappa vaikkapa luontojärjestöjen metsäaktiivien maailmaan. Minusta näyttävät noin parikymppisiltä. Voi toki olla, että tämä uusi elektroniikalla kyllästetty sukupolvi on asfalttiviidakoiden jälkikasvua, mutta ikäkohorteittain on vaikea sanoa mitään vain musta tuntuu linjalla.

Kosh olet täällä toistellut ja toistellut kuinka olet perustellut mitä milloinkin, mutta voisitko pistää perusteihisi linkin, ettei tarvitse tehdä turhaa työtä etsimällä informaatiotulvasta uutta "kuten olen jo sanonut" fraasia. En tiedä kuka olet nimimerkkisi takana, mutta nimimerkillä kirjoitettaessa tieteellinen auktoriteettisi ei päde, joten voisitko myös perustella asiat viittaamalla olemassa oleviin tutkimuksiin. Viittauksesi käytännöntyömieheen ja Saimaan sanomiin ovat hyödyllistä, jos teet sosiaalitutkimusta, mutta käyttämilläsi metodeilla en sitä ymmärrä.

Käytännöntyömieheen voisin lisätä sen, että luettuani viimeviikolla E. Lähteen kirjan, Hyvän Metsänhoidon opas en käyttäisi harsintaa edes etuliitteillä jatkuvan kasvatuksen mallin synonyyminä. Jatkuvakasvatus mallina on monipuolisempi kokonaismalli ja harsinta on vain yksi hakkuumenetelmä monien joukossa. Suositan siis lukemaan Lähteen itsensä kirjan. Se on lyhyt ja kansankielinen. Näin vältyt jo valmiilta tulkinnalta.

Usein puhutaan juurikääpien ongelmista metsissä ja niiden vaikutuksista talouteen. Kurkista metlan ja metsäkeskuksen sivuille ja tee haku sanalla juurikääpä, maannousemasieni yms.

Kuitenkin mielenkiintoista on se, että kääpä inventoinneissa vanhoista luonnontilaisista aloista juurikäävät (heterobasidion annosum&heterobasidion parviporum) puuttuvat lähestyystin (mm. Tuomo Niemelä:Käävät puiden sienet 2005). Toki muut sienet korvaavat puunlahotus tehtävän, mutta kilpailu nähtävästi vaikeuttaa yksittäisten lajien toimintaa; puhumattakaan sekapuun merkityksestä. Juurikääpien esiintymistiheys vähenee huomattavasti jo kahden erilajin samanaikaisessa kasvatuksessa. Lisää löydät mm. Timo Kurkela:Metsän taudit 1994.

Tämä lahottajakammo on sinällään myös mielenkiintoista, että se on todenteolla versonnut vasta muutaman viime vuosikymmen aikana. Miten Suomen metsät ovat selvinneet jo useamman tuhannen vuoden taipaleesta näinkin hyvin ilman ihmistä ja nyt eivät? Vai onko puun laatu parantunut, tästä täällä onkin ollut jo keskustelu eli jokainen päättäköön ihan itse.