Oi, tämäpä kiehtova tiedeaihe.
Emotion Science kirjoitti:
Oma pieru ei kuitenkaan haise pahalle. Ihmiset, jotka ovat rehellisiä itselleen ja muille, myöntävät ainakin itselleen, että joskus nauttivat oman pierunsa tuoksusta. Näin kirjoitti aikanaan legendaarinen toimittaja Veikko Ennala.
Myös pienten lasten äidit kertovat, että oman lapsen kakka ei haise vastenmieliseltä.
Kyllä se oma pieru haisee, mutta haju ei häiritse, koska se on "oma" ja "turvallinen". Toisten pieruissa mukana on yllätyksellisyyttä, sosiaalisia normeja, hygieniariskiä yms. Lisäksi asiassa on sekin pointti että henkilö todennäköisemmin päästelee julkisesti pieruja silloin kun ruoansulatuksessa on normaalista poikkeava tilanne päällä, jolloin pierutkin tuppaavat olla aromikkaampia.
Pienen lapsen isänä voin yhtyä edellämainittuun. Eritoten äidillä varmasti aluksi huikea hormonimyllerrys vaikuttaa, silä kyllähän lapsen paska haisee siinä missä aikuisenkin. Kaikkeen kutienkin tottuu. Myös paskanhajuun jos se on päivittäistä. Sen tietää jokainen eläintilallla maataloustöitä tehnyt tai myös lemmikkiensä jätöksiä tuoreeltaan korjaava. Tai hoitoalalla työskentelevä, siis enimäkseen ne lähihoitajat yms. jotka jätöksiä siivoavat, vaippoja vaihtavat ja asiakkaiden takamuksia pesevät. Haisee se paska siltikin, vaikka siihen tottuisi, mutta haju vain ei haittaa. Tiedän ihmisiä jotka konkreettisesti ovat oksentaneet haistettuaan vahingossa tuoreen kissanpaskan hajun tai käveltyään navettaan.
Minä olen lapsuudessani navetan ja kotieläinten ulosteen aromeihin tottunut, joten ei se koskaan ole haitannut. Haju tietysti tarttuu vaatteisiin, hiuksiin ja melkeinpä nenäkarvoihinkin, joten sosiaalista elämää se saattaa rajoittaa ellei tee saippuan kanssa sinunkauppoja. Nykyisinkin siedän tuoreen kissanpaskan hajua ihan hyvin jos katti käy laatikolla ja epäonnistuu peittämisessä. Vaimolta meinaa syöpyä limakalvot jo tästä, saati sitten jos elukka paskoo laatikosta ohi tai peittäessään potkaisee pökäleen lattialle, jolloin joutuu sitä siivoamaan lattialta. Ihmisenpaskaan olen suhtautunut sen sijaan paljon tunteikkaammin aina siihen asti kunnes meille tuli sellainen, joka ei vielä ole sisäsiisti. Nyt se ihmisenkin paska on arkea. HAju on joskus liki tyrmäävä, mutta ei mitenkään pahoinvointia tai hallitsematonta vastenmielisyyttä aiheuttava.