KESKUSTELU

Tammen hidaskasvuisuus on myytti joka perustuu lähinnä kolmeen asiaan:

- Tammet on jalostettu hidaskasvuisiksi vänkkyröiksi tappamalla 1000 vuoden ajan kaikki terveet yksilöt.
- Tammien kasvupaikat ovat erittäin huonoja kallionkoloja, koska kaikki vähänkään kasvupotentiaalia omaavat lehtomaat on tehty pelloiksi.
- Tammilla esiintyy niiden harvalukuisuudesta johtuen melko paljon myyrä- ja jänistuhoja. Tämä kirjaimellisesti syö kasvua.

Jos hyvälaatuisia (ei siitä käkkärätammesta kerättyjä) tammenterhoja istuttaa hyvälle paikalle, ne kasvavat 50-100 cm vuodessa. Takiaistammi (Q macrocarpa) kasvaa vielä nopeammin, jos ehtii tuleentua kasvukauden aikana eikä palelluta vuosikasvuaan. Sekään ei kyllä muutamana viime kesänä ole ollut ongelma.
Metsätammen ja takiaistammen risteymä kasvaa vielä nopeammin, (vastaava kasvunlisäys kuin hybridihaavalla vs tavallinen).

Denzil, otit nyt kyllä aiheen hieman pois kontekstista, mutta kiitokset hyvästä infopaketista.

Eli konteksti oli siis metsä yksittäisten puiden sijaan. Lisäksi tammi oli vain esimerkkipuu joka edusti tyypillistä vanhan lehdon puustoa.

Ensinnäkin, kyllä sitä lannoitetta riittää edelleenkin. Nykyisin Amazonia on kaadettu niin paljon että puita on vähemmän kuin ennen. Eli enemmän lannoitetta, jos logiikkasi toimii.

Jos talot rakennettaisiin edelleen puusta huonekaluineen, länsimaiden hiilidioksidivarasto toimisi pitkään.

Ja puiset huonekalut kestävät kyllä vaikka 100 vuotta, kauemmin kuin muoviset vastineensa, jos ihminen vaan tyrehdyttää itsekkään ja kärsimättömän itsensä eikä korvaa huonekaluja koko ajan uusilla. Mitenkäs ne muovista ja metallista tehdyt 70-80-luvun tuolit? Itsellä taitaa olla yksi sellainen jäljellä. Toimistotuolit menevät kaatopaikalle kun kuluu kangas puhki.

Puiset yli 60 vuotta vanhat tuolit elää ja voi hyvin himassani. Eikä mene miksikään.

Okei, eivät näytä samalta kuin Sinkkuelämän Carrien kotona olevat tuolit, mutta vitut Carriesta. Maapallon säästäminen jälkipolville, tai siihen pyrkiminen tuottaa itselleni enemmän mielihyvää kuin illuusion vallassa turhaan shoppailu. Kukin taaplaa tyylillään.

Lisäksi, jos ja kun se puinen huonekalu hajoaa joskus 150 vuoden päästä, niin sitten sen voi polttaa, jolloin ei kerry kaatopaikkajätettä, eikä tule ainakaan mitään muovisilppua valtameriin tai maaperään.

Jostain hemmetin syystä ihmiskunnan on palkko kaivaa maan alta jotain ikivanhaa dinosauruksista mädännyttä mönjää ja tunkea sitä joka paikkaan. Mustaa paksua kuolleiden jämää. Pakata ruokansakin siihen useisiin kerroksiin.

Muovikulttuurin taustalla on mielestäni jokin alitajuinen inho omaa luontoon kuulumistaan kohtaan, ja sitten pyritään eristämään itsensä luonnosta muovikalvoin.

Ihme ettei ole jo alettu käyttämään muovisia ruumisarkkuja.

Törmäsin tommoiseen vaneriseen ruumisarkkuun, fenolihartsin suhde puuviiluun about fifty sixty. Kyllä siitä jo muovihuntu syntyy

Kyllä puuhevosella on ihan hyvää ajatusta pohjalla.