KESKUSTELU

Ekologinen jalanjälki tarkoittaa arviota ihmisen kuluttamien luonnonvarojen määrästä suhteessa luonnon uusiutumiskykyyn.

Silmiini osui eräs päivä WWF:n laatima raportti ihmiskunnan ekologisen jalanjäljen huolestuttavasta kasvusta,jossa kerrottiin sen kasvaneen vuosien 1970-97 välisenä aikana 50%.

Maailman luonnonsäätiön selvityksen perusteella kasvu ylittää biosfäärin kyvyn uusiutua,mikä johtaa maapallon luonnonvarojen asteittaiseen vähenemiseen odotettua nopeammin.

Raportissa mainittiin,että pahiten sietokykymme tulevat ylittämään hiilidioksiidipäästöt joiden suhteen Suomi oli rankattu 150 maan joukosta yhdeksänneksi.

Kärkipään sijoituksemme johtunee siitä,että Suomessa jalostetaan puuraaka-ainetta muita maita enemmän.

Meidän ja lähes koko Euroopan ekologinen jalanjälkemme oli 2,2 kertaa suurempi,kuin maapallon luonnon uusiutumis kyky.

Kovinkaan monia tälläinen ei tunnu koskettavan.
Kovinkaan monet eivät ole valmiita luopumaan nykyisistä elintavoistaan.
Päinvastoin halutaan lisää kulutusta jotta talouskasvun tuhoontuomittu idea tuottaisi ihmisille lisää kaikkea.

Valitettavasti se tulee koskettamaan yhä useampaa jo lähi- tulevaisuudessa.

Globaalista näkökulmasta katsoen se koskettaa jo miljoonia ihmisiä.

Ihmiset elää kituuttavat vaikka minkämoisissa olosuhteissa. Alkukantaisia heimojahan elää myös aavikolla. Joten kun luonto pikkuhiljaa tuhoutuu, ihmiset eivät välttämättä pidä sitä mitenkään erikoisena vaan ajattelevat että "kyllä ennen vanhaan kaikki oli kauniimpaa" ja lapset taas ajattelevat että "niin varmaan, vaari, mut kato meillä on nyt nää pleikkarit jotka voidaan kytkee suoraan aivoihin, et sillee".

Näin enintään niin kauan kuin ihmiselämää on.

Filosofisesti ajatellen olemme tässä siksi että koska kasvuideologia kuuluu lähtemättömästi luontoomme. Käännös kehityksessä taaksepäin olisi luontoamme vastaan. Tekisimme itsellemme väkivaltaa ja siten romuttaisimme oman arvomme perusteita.
Vain ulkoinen, ihmisestä riippumaton pakko antaa meille loogisesti järkevän pakotien. Voimme vain odottaa sitä tai viivyttää väistämätöntä.

Samalla toisaalta hyvinvointivaltiossa on teoreettisesti mahdotonta elää riittävän ekologisesti. Olen aina kiinnittäny huomiota kaikkeen kulutukseen mitä sitä nyt saattaa kiireisen arkielämän ohessa aika vaivattomasti tehdä, kuten lajitella roskat, asun kaukolämpöasunnossa ja käytän vaan energiansäästölamppuja, en koskaan pidä konetta tai muita mööpeleitä turhaan päällä, enkä valoja, liikun pyörällä jne. Riittävän ekologinen elämä vaatisi aivan todellista aktiivista panosta.

Ja ongelmamme on se, että emme ymmärrä hetkeä, jolloin kasvu kääntyy väistämättä laskuksi.

Mitä on 'riittävä' ekologisuus? Et sinä yksin voi maailmaa pelastaa. Jos kaikki muutkin eläisivät noin (tai näin; omat valintani kuulostavat samalta), maailma olisi jo monta piirua parempi.

Itse muistaisin, että suomalaisten jalanjälki on 3 kertaa sietokyvyn ylittävä, jenkeillä niinkin huikea kuin 30.

Kyllä se siitä tasoittuu jonain kauniina päivänä kun ruoka ja vesi eivät enää kerta kaikkiaan riitä, tai elintila. Silloin tapahtuu nopea populaation lasku ja samalla ympäristön kuormitus laskee.

Kyynistä tai ei, näin on näreet. Ihminen on osa ekosysteemiä siinä missä mikä tahansa muu elukka. Populaatio on pitkässä juoksussa aina sen kokoinen mitä ekosysteemi kykenee ylläpitämään. Tällä hetkellä populaatio käyttää liikaa reservivaroja turvatakseen mielettömän kasvun, mutta se on varmaa että jossain vaiheessa alkaa homma tasoittua kun pesä on paskannettu täyteen. Silloin paljon paljon ihmisiä tulee kuolemaan. Täytyy vain toivoa että jäljelle jääneillä on järkeä kontrolloida yhteiskunnallista kehitystä tasaisemmin niin, ettei pääse kehittymään kurjia rotanloukkoja, taloudellisia tai poliittisia sellaisia.

Ongelmahan on itse asiassa se, että ihmislaji vie toimillaan elintilaa lähes kaikelta muulta paitsi rikkihapossa eläviltä arkkibakteereilta ja ihmiselle hyödyksi olevilta lajeilta.

Voidaanko silti uskoa, että populaatio keksii uusia reservivaroja (esim. fuusiovoima tai aurinkoenergian laajamittainen hyödyntäminen nykyistä paremmalla hyötysuhteella) jolloin tämä ei tule ongelmaksi? Energia on tässä keskeisessä asemassa, sillä siitä riippuu monta asiaa.

Onhan lisäksi havaittu että kun elintaso saavuttaa tietyn asteen, populaatio ei enää kasvakaan. Euroopassa on ainakin käynyt näin. Syntyvyys on kääntynyt laskuun.

Eli mahdollinen pakotie: Saadaan energiansaanti turvattua, ja kaikkien maiden elintaso sen verran korkealle että syntyvyys saadaan kuriin. Tasapaino saavutettu?

Filosofisesti.. tai sitten vaan biologisesti :] Noinhan se aika lailla menee

Nii ihan totta. Riittävällä tietysti tarkoitin, että se jalanjälki olisi tarpeeksi pieni. Kuvitelkaas jotai Las Vegasia ja sitä päätöntä kulutusta. Nevada varmasti osavaltiona kuluttaa vuosittain melkein yhtä paljo ku Suomi

Jos kulttuurimme ei oleellisesti muutu, lisäenergia mahdollistaa pelkästään vielä suuremman populaation ja vielä suuremman luonnonvarojen kahminnan, jolloin syöksykierre on vielä vauhdikkaampi.

Valtaoja liihottaa ajatuksissaan ulkoavaruuteen ja ulkoavaruuden mineraalien yms. hyödyntämiseen, mutta hänen aikajanansa on tuhannen vuoden mittainen, ja on sanomattakin selvää, että nykyisellä vauhdilla meillä ei missään tapauksessa ole tuhatta vuotta aikaa. Valitettavasti pahimmassa tapauksessa puhumme kymmenistä vuosista tai korkeintaan parista sadasta.

Herra Tohtorin spekulaatio pitää muuten paikkansa, mutta huomioitava on, että kun ihmiskunnan määrä väkivaltaisesti populaation paisuttua törmää luonnonlakeihin ja romahtaa, on luontokin köyhtynyt jo äärimmilleen, ja sen kyky elättää pienentynyttäkin populaatiota on heikko. Esim. kun nyt planeettamme kykenisi kestävällä tavalla elättämään n. kaksi miljardia ihmistä, heikennettynä ja köyhdytettynä sen kapasiteetti ei varmasti riitä tuollaisiin lukuihin. Käymme siis osaltamme parhaillamme kädenvääntöä siitä, kuinka suuri tulevaisuuden ihmispopula voi olla sen jälkeen, kun muut lajit on tapettu, ilmasto pilattu, meret myrkytetty, metsät tuhottu ja uusiutumattomat luonnonvarat käytetty.

Mitä tulee populaation kasvu pienenemiseen Euroopassa vaurastumisen myötä on muistettava, että samaan aikaan maailma on yhä globaalimpi ja massat vyöryvät yli rajojen, eli enää ei oikeastaan ole oleellista, missä päin maailmaa väestönlisääntyminen tapahtuu. Ilmastomuutoksen myötä tämä ongelma edelleen syvenee, kun ympäristöpakolaisuus lisääntyy entisestään.