PSYbuse kirjoitti:
Huvittavaa. Kaksi kirjoittajaa itkee sen vuoksi, että kissa puree ja raapii. alleviivasin niistä muutaman kaiken tarpeellisen kertovan kohdan..
Röyh! kirjoitti:
Jos yritin lukea joskus vieraillessani aamulehteä lattialla, katti tuli istumaan lehden päälle ja jouduin pakenemaan, tai heittämään sitä vaikka kengällä että sain sen pois MINUN alueeltani..
PSYbuse kirjoitti:
Ei liene suuri yllätys, että eläin, jota ei voi kouluttaa alistamalla, vastaa väkivaltaan väkivallalla.
En itkenyt, enimmäkseen naureskelin itsekseni kun muistelin katin tempauksia

En koskaan käyttänyt sitä vastaan väkivaltaa: sen lähelle vain ei voinut mennä, koska hanakat piikit olivat aina esillä. Muutamia kertoja vuodessa sain sen houkuteltua jopa syliini siliteltäväksi, ja äitini varoitteli että se saattaa raapaista koska vain. Puhuin ja hellin sitä, leikitin narunpätkään sidotulla lelulla ja pyöritin katille vauhtia lattialla. Ja hoitolapset nauroivat, muulloin yrittivät pysytellä siitä kaukana.
Kaksi kertaa se lähti yllättäen sylistä käyttäen piikkejään apuna, en tiedä miksi, vaikka vain haisteli naamaani tuiman näköisenä. Pahanhajuinen hengitys minulla?
Joskus sain sen laskettua alas kyykistymällä ja katti ampaisi pois sylistä rakettina.
Isä käytti sen kouluttamiseen (roiski hiekkaa vessanlaattialle) joskus taiteltua sanomalehteä, mutta kissa kuitenkin kiipesi papan jalkojen päälle makoilemaan ja katselemaan telkkaria.
Omapäinen riiviö oli..